Onko keskiajan sääty-yhteiskunta vain muisto menneisyydessä ?

Luokkaerot eivät ole kadonneet sääty-yhteiskunnan katoamisen myötä

Keskiajalta 1900-luvulle asti ihmisten elämää hallitsi sääty-yhteiskunta. Vaikka maailma on nykyään hyvin erilainen, eikä kyseisiä säätyjä ole enää olemassa samassa merkityksessä, monet yhtäläisyydet ihmisten eriarvoisesta asemasta ovat edelleen olemassa. Yhteiskunnan luokkajärjestelmä ei ole käytännössä kadonnut mihinkään, ja luokkaerot ovat enemmänkin kasvamassa kuin katoamassa. Vallassa olevat pitävät huolen oman ja lähipiirinsä asemasta ja eduista, ja tavallinen kansa on ja pysyy heidän alapuolellaan ja pelinappuloinaan.

Monet asiat ovat toki muuttuneet paremmaksi keskiaikaista vuosista. Tutkimus ja kehitys ovat edenneet suurin harppauksin, ja meistä jokainen hyötyy näistä saavutuksista. Sairauksiin on saatavilla enemmän erilaisia hoitoja, meillä on sosiaaliturva, eikä kenenkään tarvitse olla kadulla kerjäämässä, kun vain hoitaa omat velvollisuutensa yhteiskunnassa määriteltyjen normien mukaisesti. Teollistumisen ja materialismin kasvun myötä ihmisten ajatukset siitä, mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta ja mikä tuo onnellisuutta, ovat kuitenkin muuttuneet paljon noista menneistä ajoista.

Keskiajalla yläsääty, vain noin 2 % kansasta, omisti ja hallitsi

Keskiaikaisessa sääty-yhteiskunnassa ylempi ja alempi sääty elivät hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Paremmasta asemasta nautti vain hyvin pieni osa väestöä, yläsääty eli aatelisto ja papisto, joiden osuus väestöstä oli vain noin 2 %. Alempaan säätyyn kuuluivat kaupankäynnistä vastanneet porvaristo ja talonpojat.

Aatelistoon kuuluvilla oli usein verovapauksia ja maaomaisuutta. He toimivat tilanhaltijoina ja virkamiehinä. Papistolla oli vastuu kirkon toiminnasta, kirjallisuudesta, opetuksesta ja osaksi myös hallinnosta, ja myös he saivat verohelpotuksia.

Mitä korkeammalla oli sääty-yhteiskunnassa, sitä enemmän ihmisellä oli etuoikeuksia. Lakeja rikkoessaan aateliset ja papit eivät edes joutuneet tuomittavaksi tavallisessa rahvaalle tarkoitetuissa oikeusistuimissa.

Porvaristolle, joka oli vastuussa kaupasta ja käsityötuotannosta, kuului myös kaupunkien hallinto. Uskonto sekä varallisuuden ja oman aseman kasvattaminen olivat porvaristoa ohjaavia tekijöitä. Porvaristo ei tehnyt ruumiillista työtä, vaan se kuului työväestön ja talonpoikien osaksi.

Alemman säädyn talonpoikiin ja tilattomiin kuului valtaosa väestöstä. Talonpojat olivat suurin väestöryhmä, ja heidän arkensa pyöri pääosin ruoantuotannon ympärillä. He tekivät ruumiillisen työn, viljelivät maata ja maksoivat veroja kruunulle ja kirkolle. Talonpoikien tekemän työ oli koko yhteiskunnan elinehto. Heidän ansiostaan, yläsäätyä myöten, ihmisillä oli ruokaa ja vaatteita päälle pantavaksi.

Tilattomien eli renkien, piikojen, vuokraviljelijöiden ja kerjäläisten määrä oli yli puolet alasäädystä, eikä heillä ollut minkäänlaisia etuoikeuksia, niin kuin säätyihin kuuluneilla oli. He eivät omistaneet omaa maata, eikä heillä ollut vakinaista asemaa. He elivät vuokralla, palkkatyöllä tai köyhyydessä.

Nykyään kansan yläluokka, vain noin 1 % kansasta, omistaa ja hallitsee

Myös nykyään on sääty-yhteiskunnan aatelisia vastaava väestönosa, yläluokka, johon kuuluu vain noin 1 % väestöstä. Tähän kuuluvat suurten yritysten omistajat, johtajat ja korkeat virkamiehet. Heillä on suurta vaikutusvaltaa päätöksenteossa, vaikka nimellisen demokratian vuoksi vallan esitetäänkin olevan kansalla. Tälle pienelle väestönosalle on pedattuna huippupalkkaisia tehtäviä, silloinkin kun he tekevät vakavia virheitä tai toimivat sääntöjen tai jopa lain vastaisesti, eivätkä siitä syystä voi jatkaa kyseisessä tehtävässään. Monesti he pääsevätkin kuin koira veräjästä, vaikka ovat tehneet päätöksiä, joiden aiheuttamat kulut ja kärsimykset kantaa yläluokan alapuolella oleva osa kansaa.

Keskiajan papistolla oli suuri valta, ja uskonnon merkitys näkyy voimakkaana myös nyky-yhteiskunnassa

Nykypäivän papistolla ei ole enää keskiaikaisen papiston tehtäviä, ja ihmisten maallistumisen myötä kirkon valta ei ole enää yhtä suuri kuin keskiajalla, jolloin papisto vastasi hengellisen vallan lisäksi koulutuksesta. Tänä päivänä koulutuksesta ja siihen liittyvästä sivistyksestä vastaa ylempi keskiluokka eli noin neljännes palkansaajista, joka koostuu pidemmälle koulutetuista ammattilaisista, jotka toimivat johto-, asiantuntija- tai esimiestehtävissä, kuten yliopistojen tutkijat, opettajat sekä muut korkeakoulutetut asiantuntijat ja esimiehet. Päätökset opetettavista asioista tulevat pääasiassa kuitenkin valtaa pitävältä yläluokalta.

Monesti ajatellaan, että uskonnon vaikutus ei olisi enää Suomessa kovin merkityksellinen, ja lehtien otsikot saattavatkin kertoa suurista kirkosta eronneiden määrästä. Tämä antaa kuitenkin virheellisen käsityksen asiasta. Uskonnon merkitys ei ole kadonnut, vaikka kristinusko ei olekaan enää niin vahvassa asemassa kuin aikaisemmin. Suomalainen kulttuuri perustuu pitkälti kristilliseen perintöön, joka näkyy arvoissa, juhlapyhissä ja tavoissa vielä tänäkin päivänä. Tätä arvokasta ja tasa-arvoon rakentunutta perintöä on kuitenkin ollut yhä kasvavasti murentamassa nyky-yhteiskunnassa oleva intersektionaalisen feminismin ja monikulttuurisuuden ihannointi. Näiden aatesuuntien nimissä suljetaan silmät niiltä tosiasioilta, etteivät kaikki kulttuurit ja uskonnot, joille Suomessa vaaditaan yhtä kasvavaa sijaa, perustu demokratiaan, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioitukseen. Intersektionaalinen feminismi onkin sokeassa kiihkossaan onnistunut polkemaan alleen jopa feminismin alkuperäisen tasa-arvoisuuden aatteen.

Keskiajalla alempi sääty maksoi veroina valtion ylläpidon – ja niin on tänäkin päivänä

Keskiajan porvaristoa vastaava yhteiskuntaluokka ei sekään ole kadonnut. Tänä päivänä sitä vastaa alempi keskiluokka eli noin neljännes Suomen kansasta. Tähän ryhmään kuuluvat rakennustyöntekijät, kauppiaat, maanviljelijät, myyjät, lähihoitajat, siivoojat, huolto- ja kuljetusalan työntekijät sekä hallinnon ja palvelualan alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset, eli ne joiden tulotaso on usein heikompi kuin pidemmälle kouluttautuneiden, mutta joiden panos yhteiskunnassa on korvaamaton. Korkea verotus ja palkasta pidätetyt muut kulut, sekä jatkuva hintojen nousu ovat ajaneet tämän ihmisryhmän yhä ahtaammalle.

Vaikka suurituloiset maksavat veroja enemmän per henkilö, koska heitä on vain vähän, valtion ja koko julkisen sektorin verotuloista suurin osa kertyy tavallisilta palkansaajilta ja kuluttajilta, eli keskiluokalta ja työssäkäyvältä väestöltä.

Maanviljelijät, keskiajan talonpojat, ovat korvaamaton osa kansaa

Keskiaikaisilla talonpojilla oli oikeuksia maanhallintaan, mutta heitä sitoi myös raskaat velvollisuudet tekemästään työstä valtiota kohtaan. Tämänpäivän talonpoikia ovat yhä vähenevät maanviljelijät ja iso osa eli lähes 40 % työväestöstä, eli fyysistä työtä tekevät palvelualan, rakennusalan ja teollisuuden työntekijät.

Kiristyvän maailmantilanteen takia olisi äärimmäisen tärkeää huolehtia valtion omavaraisuudesta, mutta nykypolitiikka on ajanut maanviljelijät ja pienyrittäjät yhä ahtaammalle. Yhä useampi on mennyt konkurssiin ja joutunut lopettamaan työnsä. Halpatuonti korvaa kotimaista tuotantoa, eikä tavallisella pienellä yrittäjällä ole mahdollisuutta kilpailla suurten verojensa kanssa näiden massatuottajien rinnalla. Kun Suomen oma valta on annettu EU:lle, emme julkisissa hankinnoissa edes saa suosia oman maamme yrittäjiä, vaan hankinnat on tehtävä EU:n määräämän kilpailutuslain mukaisesti. Tämä on tuhoisaa korkena veroasteen pienelle maalle sen omavaraisessa kehityksessä.

Varallisuus keskittyy yhä harvemmille ja matalapalkkaiset putoavat yhä syvemmälle

Keskiajan tilattomia voisi ajatella vastaavan tämän päivän pitkäaikaistyöttömiä ja matalapalkkaisia, jotka juuri ja juuri selviävät taloudellisesti kaikista arjen pakollisista tarpeista ja haasteista.

Vaikka virallista sääty-yhteiskunnan säätyluokitusta ei enää olekaan, ihmisten eriarvoisuus ei ole mihinkään kadonnut eikä katoamassa, vaan päinvastoin. Kaikista kaunopuheista huolimatta eriarvoisuus on ollut koko ajan kasvussa, ja valta ja varallisuus on keskittynyt yhä pienemmälle ryhmälle. Tästä pitää huolen mm. palkankorotukset, jotka usein tulevat prosenttikorotuksina. Tämä tarkoittaa suurituloiselle yhä suurempia tuloja, kun matalapalkkaiset joutuvat tyytymään vain muutamien eurojen tai kymmenien eurojen korotuksiin. Vaikka sosiaaliturva estääkin äärimmäisen köyhyyden, tuloerot kasvattavat yhä suuremmiksi ihmisten välisiä luokkaeroja.

Keskiajalla Suomella ei ollut omaa päätäntävaltaa, vaan Ruotsi hallitsi – nyt hallitsee EU

Suomi oli 1200-luvulta lähtien osa Ruotsia ja Ruotsin hallintojärjestelmää, jonka lait ja verotus ulottuivat myös Suomeen. Ruotsin valta vaikutti myös siihen, että Suomen tuli toimia Ruotsin turvana, ja Suomeen rakennettiin sen vuoksi esimerkiksi Turun ja Hämeen linnat. Ruotsiin kuulumista pidettiin arvokkaana, eikä eriäviä mielipiteitä asiasta hyväksytty.

Yhteiskunta pyöri pitkälti verovaroilla, joilla katettiin valtakunnan eri toiminnot sekä kirkollinen että maallinen hallinto ja valtaapitävien ylläpito, sekä vauras elämä. Vallanpitäjien elämäntapa ja peli sekä hallitsijoiden valtataistelut vaativat varoja, ja niiden maksajaksi joutui kansa, jonka elämä oli muutoinkin raskasta. Yläluokan elämä oli huomattavasti turvatumpaa, ja nälkä sekä monet yhteiskunnalliset rasitteet koskettivat lähinnä alempaan säätyyn kuuluvia sekä tilattomia. Hallitsijoiden tapa nimetä korkeisiin virkoihin tiettyjä ihmisiä, sukuja ja tuttaviaan sekä tästä seuranneet monet väärinkäytökset eivät kansaa miellyttäneet, ja tämä johti protesteihin, jotka usein kukistettiin, joistain myönnytyksistä huolimatta. Kansan ja sen arvoasteikossa alimpien oikeuksia poljettiin säälittä ja riistettiin heitä ylimystön hyväksi.

Nyt Suomea hallitsee EU:n lainsäädäntö, joka ylittää omat lakimme ja jonka päätösten maksajana on kansa. Poliittinen peli hyvävelikerhoineen ja sen kautta eri korkeisiin tehtäviin nimeämisineen on edelleen tätä päivää, vaikka kuinka valheellisesti yritetään esittää, ettei Suomessa juurikaan ole korruptiota. Kansan yhä kasvava tyytymättömyys nykytilanteeseen, jossa ihmiset joutuvat yhä tiukemmalle, saa myös nykyään aikaan protesteja. Protestointi, nykyisenä somen aikakautena, näkyy ainakin vielä hyvin eri tavoin kuin keskiajalla, jolloin ihmiset lähtivät vastustamaan valtaapitäviä kirvein, kivin ja työkaluin, jotka mahdollistivat itsensä puolustamisen. Mielenosoituksia on myös nykyään, mutta ne ovat hyvinkin maltillisia keskiaikaisiin verrattuna, ja suurimpia taisteluja käydäänkin lehdistön ja sosiaalisen median kautta. Protestoinnin muuttumisen myötä myös niiden kukistaminen on saanut uusia muotoja: sanavapautta pyritään rajoittamaan esimerkiksi algoritmein, joissa julkaisut eivät saa näkyvyyttä (shadowbanni), sisältöjen poistamisilla, tilien jäädytyksillä, organisoiduilla massailmiannoilla, leimaamisilla, nimittelyillä, häpäisemisellä ja boikotti uhkailuilla eli taloudellisilla painostuksilla.

Hajanainen kansa on helpommin hallittava kansa

Keskiajalla Suomi oli harvaan asuttua, mutta silloinkin asutus ja kaupungit laajenivat. Syntyi uusia kyliä ja erillisiä, omaleimaisia asutusalueita, kuten savolaisuus ja kaskikulttuuri. Kaupungit kasvoivat, ja hansakauppiaiden vaikutus oli merkittävä, sillä he vaikuttivat myös suomalaisten kaupunkien hallintoon ja kaupankäyntiin.

Ihmisiä yhdisti yhteisöllisyys ja kyläyhteisöt. Kirjallisuutta oli vasta vähän, ja tieto kulki sukupolvelta toiselle lähinnä sanallisena kansanperinteenä. Kansanperinne, luonnonuskonnot, sekä arkeen liittyvät taikauskoiset tavat elivät keskiajalla kristinuskon rinnalla.

Nykyinen kaupungistuminen ja ihmisten määrällinen kasvu ei ole vain lähentänyt ihmisiä, vaan myös etäännyttänyt toisistaan. Lisääntynyt maahanmuutto on saanut aikaan sen, että on alkanut muodostua eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä rinnakkaisyhteiskuntia, jotka eivät aina noudata demokratian ja tasa-arvon sääntöjä ja lakeja, ja jotka näin aiheuttavat myös uhkaa yhteiskunnan kehityksessä. Suomen kieli ja tasa-arvoon ja sivistykseen nojaava opetus ja kulttuuri heikkenevät.

Sosiaalinen media ohjaa ihmisten käyttäytymistä ja vuorovaikutusta. Sosiaaliset taidot heikkenevät, pinnallisuus lisääntyy, ja  vuorovaikutustaidot katoavat. Kun ihmiset eivät näe toistensa eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä, myös konfliktien käsittely vääristyy ja empatiakyky heikkenee. Sosiaalisen paineen vaikutukset kasvavat ja ihmisten kyky itsenäiseen kriittiseen ajatteluun köyhtyy. 

Vaikka tietotekniikan kehitys on tuonut mukanaan monia hyviä asioita, ovat sen negatiivisetkin puolet monessa suhteessa merkittäviä. Sosiaalinen media mahdollistaa yhä suurempien ihmisjoukkojen ajatusten tarkoituksellisen manipuloinnin ja heikentää ihmisten omaa ajattelukykyä. Nämä ovat huolestuttavia asioita, jotka vaikuttavat laajalti koko yhteiskunnan ja maailman tulevaisuuden kannalta. Sosiaalinen media ei vain yhdistä, vaan sen kautta on mahdollista myös hajottaa. Niinkuin tiedämme, poliittinen ja sotilaallinen strategia vallan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on “Divide et impera” eli "Hajoita ja hallitse" sillä "Hajanainen tai keskenään riitelevä kansa on helpompi hallita kuin yhtenäinen kansa."

Hijab, nigabh, burkha, naisen alistamista vai vapaaehtoinen valinta ?

 

Jos kysyt muslimitytöltä tai naiselta, joka vaatettaa itsensä peittävästi, onko se hänelle vapaaehtoista vai pakotettua, saat lähes poikkeuksetta vastaukseksi, että kyse on omasta vapaasta valinnasta. Elin mukana islamilaisen maahanmuuttaja yhteisön sisällä (täällä Suomessa) lähes 20 vuotta, ensin vapaaehtoistyön ja sitten esimerkiksi oman 16 vuotisen avioliittoni kautta. Sinä aikana näin yhden sukupolven kasvun vauvasta ja päiväkoti-ikäisestä aikuiseksi, lukuisten eri maista lähtöisin olleiden muslimilasten kohdalla. Enkä tarkoita että kertomani yleinen tilanne koskee täydellisesti 100 % jokaista yksilöä, vaan sitä, mikä on tullut selkeästi esille vallitsevina toimintatapoina.

Islaminuskoisten ja länsimaalaisten ihmisten arjen eroista

Kun katsomme islaminuskoisia Suomessa, erityisesti naiset eroavat katukuvassa länsimaisista, juuri vaatetuksensa perusteella ja ehkä myös isomman lapsiluvun, jos kyseessä on jo perheellinen nainen, mutta itse heidän toiminnassaan ei katukuvassa ole juuri mitään meistä muistakaan poikkeavaa. Totuus asioista julkisen kuvan toisella puolen on kuitenkin toinen ja se on sitä hyvin monesti sitä myös maltillisilla muslimeilla. Tietenkään mikään asia ei koske jokaista yksilöä, mutta puhunkin tässä kirjoituksessani siitä, mikä on yleistä.

Muslimimiehet kyllä saattavat kulkea suomalaisten tyttöjen kanssa, käydä diskoissa tai jopa juoda alkoholia, ilman että yhteisö puuttuu siihen raskaasti, mutta muslimitytöt ja naiset elävät Suomessa yhteisönsä sisällä hyvinkin alistetussa asemassa miehiin ja poikiin verrattuna. Vaikka kuinka monesti puhutaan maltillisista muslimeista, esittäen sillä maltillisten muslimien verrannollisuutta  kantaväestöön, on maltillisella muslimilla ja kristityllä tai ateistilla hyvinkin usein eroa kuin yöllä ja päivällä. 

Maltillisenkin muslimin elämä rakentuu usein islamin lakien ja sääntöjen noudattamisesta ja erilaisista rituaaleista, heräämisestä nukkumaan menoon asti. Se koskee ajankäyttöä rukoiluineen, ruokaa, ystävien kanssa tapaamisia ja harrastamista. Tästä syystä uskonnon noudattaminen siirtyy voimakkaana myös seuraavalle sukupolvelle. Länsimainen vapaus on uhka islamille. Mikäli ihminen länsimaistuu, monesti myös islamin noudattaminen heikkenee ja vaarana on silloin islamista pois kääntyminen, jonka seurauksena ihminen tulisi islamin mukaan tuomita kuolemaan. Täällä länsimaissa tuskin kovinkaan moni pääsee hengestään islamista tai sen säännöistä luopuessaan, vaikka kunniamurhiakin tapahtuu, mutta oman elinyhteisön painostus ja tuomitseminen on raskasta ja viimeistään tuomiopäivänä on seurauksena helvettiin joutuminen, joka toimii voimakkaan pelotteena kun se on ihmisen mieleen iskostettu. Islamissa elämän tarkoitus on olla koeaika sille, missä ihminen viettää ikuisuutensa tuomiopäivän jälkeen ja muslimin tulee pyrkiä harjoittamaan islamia, sisäistä ja ulkoista jihadia, mahdollisimman hyvin elämässään paratiisiin pääsemiseksi. Tämä on jokaisen muslimin tavoite ja tähän ajatukseen kasvatetaan lapsesta asti.

Miksi muslimit kokevat länsimaisuuden uhkana lapsilleen

Länsimainen miehen ja naisen välinen tasa-arvo, naisen vapaus tehdä omia valintojaan sekä demokratia, joka ei ole islamin mukaista, nähdään uhkana ja siksi muslimivanhemmat ja yhteisö pyrkii kasvattamaan lapsiaan  tiukasti islamiin. Tämän kasvatustavan seurauksena myöskään toinen sukupolvi ei integroidu juurikaan ensimmäistä paremmin. Islamilaisen yhteisön sisällä joissain perheissä, lapsia kasvatetaan myös negatiiviseen suhtautumiseen länsimaisia ihmisiä, tapoja ja arvoja kohtaan. Tällä länsimaisiin ajatuksiin ja tapoihin kielteiseen suhtautumiseen kasvatuksella muslimivanhemmat pyrkivät suojelemaan lastaan islamista pois kääntymiseltä. Perusteena oman maineensa ja kunniansa säilyminen oman yhteisönsä silmissä, sekä säästääkseen lapsensa tuomiopäivänä helvettiin joutumiselta. 

Kuulin lukuisia kertoa muslimivanhempien huolta siitä ja nimenomaan tyttölasten kohdalla, miten Suomessa on niin  vaikeaa kasvattaa lasta. Kävin heidän kanssaan useitakin keskusteluja, miten mielestäni poikalapsen kasvattaminen muslimiyhteisössä on tyttöä vaikeampaa. Jokainen vanhempihan toivoisi lapselleen tulevaisuudessa myös hyvän parisuhteen ja onnellisen perhe-elämän. Mikäli poika ei kasvaessaan opi kunnioittamaan ja arvostamaan tyttöjä ja naisia tasa-arvoisena miehen kanssa ja kohtele sen mukaisesti tyttöystäväänsä ja vaimoaan, se kostautuu myös omalle pojalleen. Jos ei hänen vaimonsa ole onnellinen perhe-elämässään, ei myöskään oma poika voi olla onnellinen  parisuhteessaan.  Heidän näkemys asiasta on hyvin toisenlainen. Avioliitto on vain yksi elämään kuuluvista tehtävistä. Mennä naimisiin, hankkia lapsia, kasvattaa  heistä islamia hyvin noudattavia muslimeja, Allahille alamaisia. Rakkaus aviopuolisoiden välille kuulemma tulee sitten ajallaan avioliitossa, kunhan hoitaa tehtävänsä niinkuin islamissa on sanottu ja tarkoitettu.

 

Naissukupuolen tulee peittää itsensä

Musliminaisen tulee peittää itsensä niin että hänestä näkyy vain kasvot, kädet ranteista alaspäin ja jalat nilkoista alaspäin. Jotkut vaativat pukeutumista, jossa edes kasvot eivät saa näkyä. Tämä tulee tehdä kaikkien niiden muslimimiesten läsnäolleessa, joiden kanssa nainen voi islamin lain mukaan avioitua, sekä myös ei-muslimi miesten läsnäolleessa, vaikka musliminainen voikin avioitua ainoastaan muslimimiehen kanssa. Näin syntyvät lapset ovat aina muslimeja, koska lapsen uskonto määräytyy islamissa isän uskonnon mukaan.  Islamilaisen yhteisön sisällä, vaatetuksella on suuri merkitys ja ei vain miehet, vaan myös naiset, arvostelevat toisten naisten hyvyyttä ja huonoutta hyvin pitkälle juuri islamin mukaisen peittävän vaatetuksen perusteella. 

Muslimityttöjen pukeminen peittävään vaatetukseen ja huiviin, jopa jo päiväkoti-ikäisenä perustuu totuttamiseen pienestä asti naisen asemaan ja tehtävään ja siihen että tytön kasvaessa saattaisi esiintyä voimakkaampaa omaa tahtoa ja peittävää vaatetusta vastaan protestointia. Pieni tai suuri naissukupuolta oleva, naissukupuolen ihon ja kauneuden katsotaan olevan houkuttelevaa ja lapsia aletaan jo pienestä totuttamaan ajatukseen miehen ja naisen asemasta.

Naisen tehtävät 

Naisen tehtäviin kuuluu perheen perustaminen,  lasten synnyttäminen ja kasvattaminen, kodin hoitaminen, miehensä palveleminen ja miehelleen kunnian tuottaminen muu yhteisön edessä, sekä Jumalansa, Allahin palveleminen mahdollisimman hyvällä tavalla.  Naisen tulee olla siveä, nainen ei saa käyttäytyä eikä liikkua huomiota herättävästi, koska se on miehen houkuttelua, kauneuden näyttäminen on tarkoitettu vain  aviomiehelleen.  Miehensä miellyttäminen ja palveleminen kun on avain onnelliselle avioliitolle. Onnettomasta avioliitosta tästä syystä johtuen syytetäänkin usein juuri naista. 

Koraanin mukaan, jonka sanotaan olevan Jumalan sanaa, naisen tulee peittää kauneutensa  ja Jumala on profeetta Muhammedin kautta antanut ihmisille lakeja, sääntöjä ja määräyksiä tiedoksi.  Koraanin sanoman ja Profeetta Muhammedin elämäntavan eli sunnan kyseenalaistaminen omassa mielessäänkään on syntiä. Jumala näkee myös kaiken mieleen kätketyn ja synneistä seuraa ankaria rangaistuksia, monesti jo tässä elämässä ja viimeistään tuomiopäivänä.  Koraanissa kuvaillaankin lukemattomissa kohdissa näitä mitä hirveimpiä helvetin rangaistuksia kiehuvan veden juomisesta, ihoa toistuvasti polttavan tulen kärsimykseen. Lapset kuulevat näitä asioita pienestä asti niin kodissaan, kyläillessään muiden muslimiperheiden luona, sekä moskeijakäynneillä, jossa imaami lukee Koraania ja puhuu erilaisista asioista miten muslimien tulee elää. Jotkut lapset käyvät myös Koraanikoulua.

Ero tyttöjen ja poikien kasvatuksessa ja asemassa

Poikien elämän kontrollointi ei ole niin voimakasta kuin tyttöjen. Yksi merkittävä syy tähän on se että, nuoren tulee pysyä neitsyenä hääyöhön asti ja miehen neitsyyden menetys ei hääyönä paljastu niinkuin naisen. Monesti lapset naitetaankin jo nuorena, jotta normaalin seksuaalisen kiinnostuksen herättyä seksiä harrastettaisiin avioliitossa, eikä sen ulkopuolella. Nainen ei saa näyttää kauneuttaan muille kuin omalle miehelleen ja tulee peittää itsensä, koska kauneuden ja paljaan ihon näkyminen herättää miehen seksuaalista kiinnostusta.  Sama ajatus on myös siinä, että vastakkaisen sukupuolen hoitaja tai lääkäri ei hoida toista sukupuolta olevaa, koska vastakkaiseen sukupuoleen ei saa koskea tai tapa, ettei vastakkaista sukupuolta edes kätellä. Toisen koskettaminen kun saattaisi aiheuttaa myös seksuaalisia ajatuksia.

Kyläilyissä naiset ja tytöt usein ohjataan jo ovelta eri huoneeseen miessukupuolen kanssa. Miehet istuvat suurimmassa ja paremmassa tilassa eli pääsääntöisesti olohuoneessa, naiset makuuhuoneessa lattialla ja vain pienet lapset voivat liikkua vapaasti sekä miesten että naisten joukossa. Moskeijoissa miehet ja naiset ovat useimmiten eri tiloissa. Arjen monet toiminnat perustuvat miehen naisen yläpuolella olemiseen, jopa niin, että olen monia kertoja nähnyt, miten kyläillessä ruokaa tarjolle laitettaessa sitä jaetaan tarkoituksellisesti tavalla, että esimerkiksi lihoista parhaimmat ja kauneimmat palat annetaan miehille. Näin vaimo tuottaa miehelleen kunniaa muiden miesten silmissä.

Tyttölapset opetetaan ajattelemaan että naisen tulee peittää itsensä miesten katseilta. Jos hän ei tee niin, hän toimii Jumalan tahdon vastaisesti ja tuottaa häpeää vanhemmilleen, perheelleen ja suvulleen, joiden katsotaan kasvattaneen tyttärensä huonosti. Naissukupuolen tulee peittää itsensä myös hillitäkseen miehen seksuaalisia haluja. Islamin mukaan esimerkiksi raiskauksen uhriksi joutuessaan, nainen tai tyttö katsotaan monesti syylliseksi raiskaukseen. Häntä syytetään houkuttelusta, jota mies ei ole kyennyt  hillitsemään. Raiskaukselle pitääkin islamin mukaan olla joko neljä mies tai kahdeksan naistodistajaa, joten naisella ei juurikaan ole oikeuksia edes raiskatuksi joutuessaan ja raiskauksen todistaminen on naiselle lähes mahdotonta. Harvoin raiskaustilanteessa edes on paikalla riittävän suurta todistajamäärää. Naistodistajia tulee olla kaksinkertainen määrä, koska tässäkin asiassa naisen arvo on vähäisempi ja naisen todistusarvo vain puolet miehen todistusarvosta, naisen erilaisen ("huonomman, ailahtelevaisemman") mielenlaadun  vuoksi.

Tämä asia olisikin huomioitava yhteiskunnassamme, arvioitaessa raiskauksesta tuomittujen, tuomionsa kärsineiden pakkopalautusta kotimaahansa. Sana sanaa vastaan, jos vaadittavia todistajia ei ole, miehen sana painaa enemmän, eikä suomalaisen tytön tai naisen sana raiskauksesta ole välttämättä lainkaan pätevä. Viestittelyt, tapaamiset, somekirjoittelut, johon tyttö tai naiset lähtevät näiden miesten kanssa, ovat helposti miehen houkutteluksi laskettavia tekoja, joiden vuoksi tyttö tai nainen onkin se  syyllinen tapahtumaan. Raiskauksesta Suomessa tuomittu ei näin ollen olekaan kotimaassa syyllinen tai uhattuna tekonsa vuoksi, eikä sen vuoksi vaarassa synnyinmaassaan, vaan väärin ja valheellisin perustein tuomittu.

 

Musliminuori ei voi itsenäistyä niinkuin länsimainen nuori 

Muslimiperheissä lapsia ja nuoria ei kasvateta itsenäistymään samoin kuin länsimaisissa perheissä. Varsinkaan muslimityöt eivät juurikaan muuta pois kotoaan ennen avioitumistaan. Tämä mahdollistaa sen, että avioliittoon asti, sekä vanhemmat ja mahdolliset veljet, muun yhteisön lisäksi,  valvovat tytön toimintaa siihen asti kunnes hän siirtyy aviomiehensä alaisuuteen. Avioitumisen ja perheen perustamisen jälkeenkään nuoret  ei tee vain itse päätöksiä miten elävät. Vanhemmat, suku ja muu yhteisö valvoivat tarkasti nuoren parin toimintaa. Jos lapsia ei kuulu, alkaa kysely lasten perään ja jopa syyllisen etsiminen, kumpi avioituneista on kykenemätön lasten hankintaan. Omaa vapautta valita aikaa lasten hankkimiselle ja haluaako lapsia lainkaan, ei nuorille juuri anneta. Vanhemmilleen ja suvulleen ei tule tuottaa häpeää. Islamia noudattamaton aviopari saisi yhteisössään halveksuntaa ja tämä kohdistuisi silloin myös heidän vanhempiinsa ja sukuunsa.

Pelot kasvavat syvälle mieleen

Kun näitä asioita opetetaan pienestä lapsesta asti ja islam on kaikessa arjessa mukana päivästä päivään lapsen elämässä, ei ole ihmeteltävää, että kasvaessaan lapsi sitoutuu tiukasti islamiin. Myös se islamin “totuus”, että vaikka elämä ei aina ole helppoa, niin tämä elämä on kuitenkin vain pieni lyhyt matka, sen ikuisuuden rinnalla, mikä tuomiopäivän jälkeen on tuleva, iskostuu mieleen lapsuudesta lähtien. Meillekin tuttu lause , pätee myös islamissa: “Kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat” ja ikuisuudessa saat elää seitsenportaisessa paratiisissa mahdollisimman lähellä Jumalaasi.

Pelot ja rangaistusten hirveys juurtuvat syvälle mieleen. Kun näiden seurauksena muslimi tyttö tai nainen sanoo peittävän vaatetuksensa olevan oma valinta, onko se sitä todella, vai manipuloinnin ja mieleen luotujen pelkojen tulos ? Jokainen toki ymmärtää sen, miten omassa kulttuurissamme lapsuudesta asti koetut ja syvälle mieleen kasvaneet pelot ja mallit vaikuttavat vielä aikuisuudessa ja saavat tekemään valintoja jotka ovat niiden seurausta, vaikka meillä onkin aivan erilainen vapaus omiin elämänvalintoihin, mitä on musliminuorilla.

Tasa-arvon ajatus ja  musliminaisen aseman puolustelu ovat vakavassa ristiriidassa keskenään

Suomessa on miehen ja naisen välillä jo pitkälle rakentunut tasa-arvo. Luomalla tilaa ja järjestämällä erilaisia palveluja, joissa otamme huomioon musliminaisen alistetun aseman miehen seksuaalisuuden kohteena, on kaksiteräinen miekka. Sillä emme vain edistäkään tasa-arvoa, vaan todellisuudessa hyväksymme ja ylläpidämme epätasa-arvoisuutta.  Muutos syntyy vain tarpeesta. Mikäli tarvetta sille ei luoda ja muslimitytöille ja naisille järjestetään erilaisia mahdollisuuksia samaan, 1400-vuotta kestäneeseen miehen alapuolella elämiseen, ei heillä ole mitään mihin perustaisivat vaatimuksensa muutokseen, eikä heille synny edes riittävää tarvetta alkaa kyseenalaistamaan heikompaa asemaansa. Lisääntyvien musliminaisille kohdistettujen palveluiden myötä, islamilaisen yhteisön sisällä on yhä helpompaa tyrmätä naisten tarve vapaudelle, koska palveluja löytyy alistetussa asemassakin ollessa. Ei ihmisen tarpeet eroa toisistaan siksi, minkä väriseksi  tai  minkä uskontoiseen perheeseen hän syntyy. Lähes jokainen tyttö ja nainen haluaa olla kaunis ja hyväksytty, aivan yhtälailla kuin länsimaisetkin tytöt ja naiset. Ei kaunis houkutellakseen miehiä, vaan kaunis itsensä ja oman hyvänolon tunteen vuoksi muidenkin keskuudessa.  

Meidän tulisi myös ymmärtää se suuri ristiriita ja kaksinaismoraali, että kun puhumme paljon naisten oikeuksista, jakamattomasta ihmisarvosta, tasa-arvosta ja myös oikeudesta omaan päätösvaltaan seksuaalisuudessaan, niin samaan aikaan vaadimme kunnioittaman uskontoa, joka ei näitä arvoja noudata, vaan toimii niiden vastaisesti. 

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä ?  Seistä aidosti musliminaisten ja tyttöjen rinnalla, auttaa ymmärtämään heidän ihmisarvoisia oikeuksiaan, rohkaista, tukea, ja kannustaa irtautumaan alisteisista kahleistaan. Vapautumaan näkemään itsensä yhtä arvokkaina ja oikeutettuina  ihmisinä, kuin kuka tahansa muukin ihminen maailmassa.