Luokkaerot eivät ole kadonneet sääty-yhteiskunnan katoamisen myötä
Keskiajalta 1900-luvulle asti ihmisten elämää hallitsi sääty-yhteiskunta. Vaikka maailma on nykyään hyvin erilainen, eikä kyseisiä säätyjä ole enää olemassa samassa merkityksessä, monet yhtäläisyydet ihmisten eriarvoisesta asemasta ovat edelleen olemassa. Yhteiskunnan luokkajärjestelmä ei ole käytännössä kadonnut mihinkään, ja luokkaerot ovat enemmänkin kasvamassa kuin katoamassa. Vallassa olevat pitävät huolen oman ja lähipiirinsä asemasta ja eduista, ja tavallinen kansa on ja pysyy heidän alapuolellaan ja pelinappuloinaan.
Monet asiat ovat toki muuttuneet paremmaksi keskiaikaista vuosista. Tutkimus ja kehitys ovat edenneet suurin harppauksin, ja meistä jokainen hyötyy näistä saavutuksista. Sairauksiin on saatavilla enemmän erilaisia hoitoja, meillä on sosiaaliturva, eikä kenenkään tarvitse olla kadulla kerjäämässä, kun vain hoitaa omat velvollisuutensa yhteiskunnassa määriteltyjen normien mukaisesti. Teollistumisen ja materialismin kasvun myötä ihmisten ajatukset siitä, mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta ja mikä tuo onnellisuutta, ovat kuitenkin muuttuneet paljon noista menneistä ajoista.
Keskiajalla yläsääty, vain noin 2 % kansasta, omisti ja hallitsi
Keskiaikaisessa sääty-yhteiskunnassa ylempi ja alempi sääty elivät hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Paremmasta asemasta nautti vain hyvin pieni osa väestöä, yläsääty eli aatelisto ja papisto, joiden osuus väestöstä oli vain noin 2 %. Alempaan säätyyn kuuluivat kaupankäynnistä vastanneet porvaristo ja talonpojat.
Aatelistoon kuuluvilla oli usein verovapauksia ja maaomaisuutta. He toimivat tilanhaltijoina ja virkamiehinä. Papistolla oli vastuu kirkon toiminnasta, kirjallisuudesta, opetuksesta ja osaksi myös hallinnosta, ja myös he saivat verohelpotuksia.
Mitä korkeammalla oli sääty-yhteiskunnassa, sitä enemmän ihmisellä oli etuoikeuksia. Lakeja rikkoessaan aateliset ja papit eivät edes joutuneet tuomittavaksi tavallisessa rahvaalle tarkoitetuissa oikeusistuimissa.
Porvaristolle, joka oli vastuussa kaupasta ja käsityötuotannosta, kuului myös kaupunkien hallinto. Uskonto sekä varallisuuden ja oman aseman kasvattaminen olivat porvaristoa ohjaavia tekijöitä. Porvaristo ei tehnyt ruumiillista työtä, vaan se kuului työväestön ja talonpoikien osaksi.
Alemman säädyn talonpoikiin ja tilattomiin kuului valtaosa väestöstä. Talonpojat olivat suurin väestöryhmä, ja heidän arkensa pyöri pääosin ruoantuotannon ympärillä. He tekivät ruumiillisen työn, viljelivät maata ja maksoivat veroja kruunulle ja kirkolle. Talonpoikien tekemän työ oli koko yhteiskunnan elinehto. Heidän ansiostaan, yläsäätyä myöten, ihmisillä oli ruokaa ja vaatteita päälle pantavaksi.
Tilattomien eli renkien, piikojen, vuokraviljelijöiden ja kerjäläisten määrä oli yli puolet alasäädystä, eikä heillä ollut minkäänlaisia etuoikeuksia, niin kuin säätyihin kuuluneilla oli. He eivät omistaneet omaa maata, eikä heillä ollut vakinaista asemaa. He elivät vuokralla, palkkatyöllä tai köyhyydessä.
Nykyään kansan yläluokka, vain noin 1 % kansasta, omistaa ja hallitsee
Myös nykyään on sääty-yhteiskunnan aatelisia vastaava väestönosa, yläluokka, johon kuuluu vain noin 1 % väestöstä. Tähän kuuluvat suurten yritysten omistajat, johtajat ja korkeat virkamiehet. Heillä on suurta vaikutusvaltaa päätöksenteossa, vaikka nimellisen demokratian vuoksi vallan esitetäänkin olevan kansalla. Tälle pienelle väestönosalle on pedattuna huippupalkkaisia tehtäviä, silloinkin kun he tekevät vakavia virheitä tai toimivat sääntöjen tai jopa lain vastaisesti, eivätkä siitä syystä voi jatkaa kyseisessä tehtävässään. Monesti he pääsevätkin kuin koira veräjästä, vaikka ovat tehneet päätöksiä, joiden aiheuttamat kulut ja kärsimykset kantaa yläluokan alapuolella oleva osa kansaa.
Keskiajan papistolla oli suuri valta, ja uskonnon merkitys näkyy voimakkaana myös nyky-yhteiskunnassa
Nykypäivän papistolla ei ole enää keskiaikaisen papiston tehtäviä, ja ihmisten maallistumisen myötä kirkon valta ei ole enää yhtä suuri kuin keskiajalla, jolloin papisto vastasi hengellisen vallan lisäksi koulutuksesta. Tänä päivänä koulutuksesta ja siihen liittyvästä sivistyksestä vastaa ylempi keskiluokka eli noin neljännes palkansaajista, joka koostuu pidemmälle koulutetuista ammattilaisista, jotka toimivat johto-, asiantuntija- tai esimiestehtävissä, kuten yliopistojen tutkijat, opettajat sekä muut korkeakoulutetut asiantuntijat ja esimiehet. Päätökset opetettavista asioista tulevat pääasiassa kuitenkin valtaa pitävältä yläluokalta.
Monesti ajatellaan, että uskonnon vaikutus ei olisi enää Suomessa kovin merkityksellinen, ja lehtien otsikot saattavatkin kertoa suurista kirkosta eronneiden määrästä. Tämä antaa kuitenkin virheellisen käsityksen asiasta. Uskonnon merkitys ei ole kadonnut, vaikka kristinusko ei olekaan enää niin vahvassa asemassa kuin aikaisemmin. Suomalainen kulttuuri perustuu pitkälti kristilliseen perintöön, joka näkyy arvoissa, juhlapyhissä ja tavoissa vielä tänäkin päivänä. Tätä arvokasta ja tasa-arvoon rakentunutta perintöä on kuitenkin ollut yhä kasvavasti murentamassa nyky-yhteiskunnassa oleva intersektionaalisen feminismin ja monikulttuurisuuden ihannointi. Näiden aatesuuntien nimissä suljetaan silmät niiltä tosiasioilta, etteivät kaikki kulttuurit ja uskonnot, joille Suomessa vaaditaan yhtä kasvavaa sijaa, perustu demokratiaan, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioitukseen. Intersektionaalinen feminismi onkin sokeassa kiihkossaan onnistunut polkemaan alleen jopa feminismin alkuperäisen tasa-arvoisuuden aatteen.
Keskiajalla alempi sääty maksoi veroina valtion ylläpidon – ja niin on tänäkin päivänä
Keskiajan porvaristoa vastaava yhteiskuntaluokka ei sekään ole kadonnut. Tänä päivänä sitä vastaa alempi keskiluokka eli noin neljännes Suomen kansasta. Tähän ryhmään kuuluvat rakennustyöntekijät, kauppiaat, maanviljelijät, myyjät, lähihoitajat, siivoojat, huolto- ja kuljetusalan työntekijät sekä hallinnon ja palvelualan alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset, eli ne joiden tulotaso on usein heikompi kuin pidemmälle kouluttautuneiden, mutta joiden panos yhteiskunnassa on korvaamaton. Korkea verotus ja palkasta pidätetyt muut kulut, sekä jatkuva hintojen nousu ovat ajaneet tämän ihmisryhmän yhä ahtaammalle.
Vaikka suurituloiset maksavat veroja enemmän per henkilö, koska heitä on vain vähän, valtion ja koko julkisen sektorin verotuloista suurin osa kertyy tavallisilta palkansaajilta ja kuluttajilta, eli keskiluokalta ja työssäkäyvältä väestöltä.
Maanviljelijät, keskiajan talonpojat, ovat korvaamaton osa kansaa
Keskiaikaisilla talonpojilla oli oikeuksia maanhallintaan, mutta heitä sitoi myös raskaat velvollisuudet tekemästään työstä valtiota kohtaan. Tämänpäivän talonpoikia ovat yhä vähenevät maanviljelijät ja iso osa eli lähes 40 % työväestöstä, eli fyysistä työtä tekevät palvelualan, rakennusalan ja teollisuuden työntekijät.
Kiristyvän maailmantilanteen takia olisi äärimmäisen tärkeää huolehtia valtion omavaraisuudesta, mutta nykypolitiikka on ajanut maanviljelijät ja pienyrittäjät yhä ahtaammalle. Yhä useampi on mennyt konkurssiin ja joutunut lopettamaan työnsä. Halpatuonti korvaa kotimaista tuotantoa, eikä tavallisella pienellä yrittäjällä ole mahdollisuutta kilpailla suurten verojensa kanssa näiden massatuottajien rinnalla. Kun Suomen oma valta on annettu EU:lle, emme julkisissa hankinnoissa edes saa suosia oman maamme yrittäjiä, vaan hankinnat on tehtävä EU:n määräämän kilpailutuslain mukaisesti. Tämä on tuhoisaa korkena veroasteen pienelle maalle sen omavaraisessa kehityksessä.
Varallisuus keskittyy yhä harvemmille ja matalapalkkaiset putoavat yhä syvemmälle
Keskiajan tilattomia voisi ajatella vastaavan tämän päivän pitkäaikaistyöttömiä ja matalapalkkaisia, jotka juuri ja juuri selviävät taloudellisesti kaikista arjen pakollisista tarpeista ja haasteista.
Vaikka virallista sääty-yhteiskunnan säätyluokitusta ei enää olekaan, ihmisten eriarvoisuus ei ole mihinkään kadonnut eikä katoamassa, vaan päinvastoin. Kaikista kaunopuheista huolimatta eriarvoisuus on ollut koko ajan kasvussa, ja valta ja varallisuus on keskittynyt yhä pienemmälle ryhmälle. Tästä pitää huolen mm. palkankorotukset, jotka usein tulevat prosenttikorotuksina. Tämä tarkoittaa suurituloiselle yhä suurempia tuloja, kun matalapalkkaiset joutuvat tyytymään vain muutamien eurojen tai kymmenien eurojen korotuksiin. Vaikka sosiaaliturva estääkin äärimmäisen köyhyyden, tuloerot kasvattavat yhä suuremmiksi ihmisten välisiä luokkaeroja.
Keskiajalla Suomella ei ollut omaa päätäntävaltaa, vaan Ruotsi hallitsi – nyt hallitsee EU
Suomi oli 1200-luvulta lähtien osa Ruotsia ja Ruotsin hallintojärjestelmää, jonka lait ja verotus ulottuivat myös Suomeen. Ruotsin valta vaikutti myös siihen, että Suomen tuli toimia Ruotsin turvana, ja Suomeen rakennettiin sen vuoksi esimerkiksi Turun ja Hämeen linnat. Ruotsiin kuulumista pidettiin arvokkaana, eikä eriäviä mielipiteitä asiasta hyväksytty.
Yhteiskunta pyöri pitkälti verovaroilla, joilla katettiin valtakunnan eri toiminnot sekä kirkollinen että maallinen hallinto ja valtaapitävien ylläpito, sekä vauras elämä. Vallanpitäjien elämäntapa ja peli sekä hallitsijoiden valtataistelut vaativat varoja, ja niiden maksajaksi joutui kansa, jonka elämä oli muutoinkin raskasta. Yläluokan elämä oli huomattavasti turvatumpaa, ja nälkä sekä monet yhteiskunnalliset rasitteet koskettivat lähinnä alempaan säätyyn kuuluvia sekä tilattomia. Hallitsijoiden tapa nimetä korkeisiin virkoihin tiettyjä ihmisiä, sukuja ja tuttaviaan sekä tästä seuranneet monet väärinkäytökset eivät kansaa miellyttäneet, ja tämä johti protesteihin, jotka usein kukistettiin, joistain myönnytyksistä huolimatta. Kansan ja sen arvoasteikossa alimpien oikeuksia poljettiin säälittä ja riistettiin heitä ylimystön hyväksi.
Nyt Suomea hallitsee EU:n lainsäädäntö, joka ylittää omat lakimme ja jonka päätösten maksajana on kansa. Poliittinen peli hyvävelikerhoineen ja sen kautta eri korkeisiin tehtäviin nimeämisineen on edelleen tätä päivää, vaikka kuinka valheellisesti yritetään esittää, ettei Suomessa juurikaan ole korruptiota. Kansan yhä kasvava tyytymättömyys nykytilanteeseen, jossa ihmiset joutuvat yhä tiukemmalle, saa myös nykyään aikaan protesteja. Protestointi, nykyisenä somen aikakautena, näkyy ainakin vielä hyvin eri tavoin kuin keskiajalla, jolloin ihmiset lähtivät vastustamaan valtaapitäviä kirvein, kivin ja työkaluin, jotka mahdollistivat itsensä puolustamisen. Mielenosoituksia on myös nykyään, mutta ne ovat hyvinkin maltillisia keskiaikaisiin verrattuna, ja suurimpia taisteluja käydäänkin lehdistön ja sosiaalisen median kautta. Protestoinnin muuttumisen myötä myös niiden kukistaminen on saanut uusia muotoja: sanavapautta pyritään rajoittamaan esimerkiksi algoritmein, joissa julkaisut eivät saa näkyvyyttä (shadowbanni), sisältöjen poistamisilla, tilien jäädytyksillä, organisoiduilla massailmiannoilla, leimaamisilla, nimittelyillä, häpäisemisellä ja boikotti uhkailuilla eli taloudellisilla painostuksilla.
Hajanainen kansa on helpommin hallittava kansa
Keskiajalla Suomi oli harvaan asuttua, mutta silloinkin asutus ja kaupungit laajenivat. Syntyi uusia kyliä ja erillisiä, omaleimaisia asutusalueita, kuten savolaisuus ja kaskikulttuuri. Kaupungit kasvoivat, ja hansakauppiaiden vaikutus oli merkittävä, sillä he vaikuttivat myös suomalaisten kaupunkien hallintoon ja kaupankäyntiin.
Ihmisiä yhdisti yhteisöllisyys ja kyläyhteisöt. Kirjallisuutta oli vasta vähän, ja tieto kulki sukupolvelta toiselle lähinnä sanallisena kansanperinteenä. Kansanperinne, luonnonuskonnot, sekä arkeen liittyvät taikauskoiset tavat elivät keskiajalla kristinuskon rinnalla.
Nykyinen kaupungistuminen ja ihmisten määrällinen kasvu ei ole vain lähentänyt ihmisiä, vaan myös etäännyttänyt toisistaan. Lisääntynyt maahanmuutto on saanut aikaan sen, että on alkanut muodostua eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä rinnakkaisyhteiskuntia, jotka eivät aina noudata demokratian ja tasa-arvon sääntöjä ja lakeja, ja jotka näin aiheuttavat myös uhkaa yhteiskunnan kehityksessä. Suomen kieli ja tasa-arvoon ja sivistykseen nojaava opetus ja kulttuuri heikkenevät.
Sosiaalinen media ohjaa ihmisten käyttäytymistä ja vuorovaikutusta. Sosiaaliset taidot heikkenevät, pinnallisuus lisääntyy, ja vuorovaikutustaidot katoavat. Kun ihmiset eivät näe toistensa eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä, myös konfliktien käsittely vääristyy ja empatiakyky heikkenee. Sosiaalisen paineen vaikutukset kasvavat ja ihmisten kyky itsenäiseen kriittiseen ajatteluun köyhtyy.
Vaikka tietotekniikan kehitys on tuonut mukanaan monia hyviä asioita, ovat sen negatiivisetkin puolet monessa suhteessa merkittäviä. Sosiaalinen media mahdollistaa yhä suurempien ihmisjoukkojen ajatusten tarkoituksellisen manipuloinnin ja heikentää ihmisten omaa ajattelukykyä. Nämä ovat huolestuttavia asioita, jotka vaikuttavat laajalti koko yhteiskunnan ja maailman tulevaisuuden kannalta. Sosiaalinen media ei vain yhdistä, vaan sen kautta on mahdollista myös hajottaa. Niinkuin tiedämme, poliittinen ja sotilaallinen strategia vallan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on “Divide et impera” eli "Hajoita ja hallitse" sillä "Hajanainen tai keskenään riitelevä kansa on helpompi hallita kuin yhtenäinen kansa."