Minun tarinani, osa 5
Omaa tietä etsimässä II
Minulle oli vuosien myötä tullut yhä selvemmäksi, Raamattua lukiessani, Raamatun ristiriitaisuuksien ja sen vuoksi, etten kokenut Raamatun Jumalaa oikeudenmukaiseksi, ettei kristinusko ollut vastaus todelliseen tietoon kaiken olevan olemassa olosta. Pelkästään Raamatun suhtautuminen lapsiin, jotka olivat syntisiä isiensä tekojen vuoksi, oli asia, joka oli minulle selvä viite siitä, ettei kyse voi olla todellisesta Rakkauden ja Valon Jumalasta. Millainen on sellainen Jumala joka sanoo: (2Moos. 20:5 ) "Kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". Tämä lapsiin liittyvä asia Raamatussa oli minulle yksi niitä isoja kynnyskysymyksiä, joiden vuoksi en voinut kokea sitä omakseni. Eikä edes tuon lauseen loppuosaan vetomainen "....niille, jotka minua vihaavat", muuta asian miksikään. Se että jonkun isä kohtelee lapsiaan niin kaltoin, ettei lapsi jaksa uskoa Jumalan olemassa oloon, ei ole lapsen vika, vaan seurausta isänsä toiminnasta. Millainen Jumala rankaisee silloin lasta.
Muita merkittäviä asioita, joita en voinut uskoa, olivat esimerkiksi ajatus Jeesuksesta Jumalan poikana ja oman vastuullisuuden puute pelastuksessa.
Huolimatta suhtautumisesta kristinuskoon, minulla ei ollut mitään kristittyjä ihmisiä vastaan ja olin lähtenyt mukaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön, kun seurakunta haki ihmisiä, jotka alkaisivat ystäviksi ja auttajiksi niitä tarvitseville. Ajattelin, että vapaaehtoistyön kautta, kohtaisin mahdollisesti jonkun vanhuksen, jonka luona käydä jo muutaman vuoden ikäisen tyttäreni kanssa vierailuilla ja ehkä auttamassa jossain arjen askareissa. Yllätyksekseni minulle osoitettiinkin maahanmuuttajaperhe, jossa oli isä, äiti ja kolme pientä lasta. Minulle oli kuitenkin yhdentekevää kuka minulle osoitettu ihminen tai ihmiset olisivat, joten tutustuimme kyseiseen maahanmuuttajaperheen kanssa toisiimme. Perheen isä osasi jo jonkin verran suomea, mutta äiti oli lähes suomenkielen taidoton. Opettelimme yhdessä suomenkieltä, kävimme ostoksilla, lapsemme leikkivät yhdessä ja opetin perheen äitiä myös ompelemaan. Itselleni kun käsityöt olivat yksi intohimoni.
Kerran kirjastossa ollessani silmiini osui hyllyssä ollut Koraani ja otin sen uteliaisuuttani käteeni, koska maahanmuuttajaperhe jossa kävin vapaaehtoistyöntekijänä, oli muslimiperhe. Heidän kohdallaan muslimi oli enemmänkin vain nimitys, eivätkä he juurikaan noudattaneet islamin sääntöjä. Minua kuitenkin kiinnosti silti ymmärtää edes vähän tarkemmin, millaiseen asian he uskoivat. Otin Koraanin hyllystä ja avasin sen. Kuinka ollakaan, avatessani kirjan, en sano "sattumalta", koska, vaikka itsekin käytän joskus sitä sanaa, en sattumaan usko, vaan tarkoitukseen. Avasin siis Koraanin summissa ja kohta joka aukesi ja josta ensimmäiset lauseet luin, liittyi lapsiin ja siihen, miten jokainen lapsi on syntyessään synnitön.
Tähän asti elämässäni islam oli ollut minulle hyvinkin tuntematon uskonto. Minua oli kuitenkin jo lapsena kiinnostanut uskontoon liittyvät asiat, vaikken missään vaiheessa ollut kokenut itseäni varsinaisesti uskovaksi ja arvosanani koulussa olikin aina uskonnossa ollut kiitettävä. Jostain syystä kuitenkin ihmismielen tarve uskoa johonkin kiehtoi minua todella paljon.
Päädyin Raamatun lisäksi, lukemaan Koraania enemmänkin, kuin nämä muutamat lauseet ja huomasin miten Raamatussa ja Koraanissa on myös paljon samoja asioita ja samoja kertomuksia, kuten myös samoja hirveyksiä. Tunnustaahan Koraani Raamatun monilta osin, evankeliumit ja Tooran ja islamissa sanotaankin sen olevan jatkumoa kristinuskolle, joten yhtäläisyydet joiltain osin ovat luonnollisia. Yksi oleellisimmista eroista lienee ajatus Jeesuksesta, joka kylläkin on tärkeä profeetta islamissa, mutta ei Jumalan poika.
Islamissa ihminen on itseasiassa enemmän vastuullinen omasta toiminnastaan pelastuakseen, eikä lapsilla ole perisynnin takkaa. Tämä ajatus omasta vastuullisuudesta oli periaatteessa enemmän minun ajatteluni kaltainen. Islamissa kuitenkin on edelleen tänäkin päivänä olemassa niin valtavan suuria epäoikeudenmukaisuuksia ja eriarvoisuutta, ettei se mahdollista ihmisten välistä oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, eikä rauhaa. Raamatun Uuden Testamentin Rakkauden kaksoiskäsky on ylivertainen Koraanin lakeihin verrattuna, mutta sekään ei poista niitä monia suuria epäkohtia, joita myös Raamattuun ja sen kertomaan Jumalaan liittyy. Näissäkin kohdin, molempien uskontojen kohdalla, kyse on kuitenkin vain yksittäisistä asioista ja kokonaisuus on se joka lopultakin ratkaisee ja mikä lopulta sai minut siihen päätökseen, ettei viisaus elämän ja olemassaolon salaisuuksista löydy kristinuskosta, se ei löydy islamista, eikä ylipäätään uskonnoista. Kummankaan näiden uskontojen kirjan mukaan Jumala ei perusta lopultakaan ihmisen sydämen hyvyydestä, vaan tuomitsee säälittä helvettiin, jos kuulut väärään uskontoryhmään. Tuskin minusta olisi koskaan voinut tulla kunnollista uskontojen määrittelemää uskovaa, oli uskonto mikä tahansa, koska nämä uskonnot pitävät sisällään niin paljon Jumalan epäoikeudenmukaista sanaa....tai oikeammin sanottuna, ihmisten Jumalan suuhun laittamia epäoikeudenmukaisuuksia.
Vuodet kuluivat, olin avioitunut ja minulla oli jo viisi lasta. Arjen elämä hallitsi vuosien kulkua monine tapahtumineen, mutta kiinnostus henkisiin asioihin ei ollut kadonnut. Mitä enemmän kohtasin arjen vaikeuksia ja myös tapahtumia, joita ei voi fyysisin aistein havaita, sitä suuremmaksi kasvoi tarve ymmärtää kaiken syitä ja sitä mitä kaikkea onkaan olemassa. Olin sisimmässäni tullut varmuuteen uskontojen aiheuttamista ongelmasta, maailman niin monissa vaikeuksissa, niiden hallitessa ihmismieltä. Sen ymmärtämisen seurauksena oli luonnollista astua jälleen eteenpäin.
Elämän moninaisten tapahtumien kautta, tulin tilanteeseen jossa halusin ottaa koiran. Minulla oli ollut jo aikoinaan yksi saksanpaimenkoira, joka minulle koiraroduista oli ehdoton ykkönen, joten päädyin jälleen sakemanniin ja tällä kertaa poikaan. Perheeseemme liittyi uusi jäsen, Argos.
Koiran hankinta toi mukanaan uusia tuttavuuksia ja vuonna 2011 kuulin tutuista koirapiireistä, piakkoin alkavasta Reiki I taso kurssista. Minua oli jo pitkän aikaa ja yhä enemmän kiehtonut energiat, se miten kaikki on myös energiaa, vaikka emme sitä useinkaan tule ajatelleeksi. Ilmoittauduin reikikurssille ja opin ykköstason reikihoidon opit eli miten hoitaa itseään tai kontaktihoidossa muita.
Reiki on hoitomuoto, jossa hoitaja toimii energian kanavana, mutta ei käytä, eikä luovuta hoidettavaan omaan energiaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti