Minun tarinani, osa 7 Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

 Minun tarinani, osa 7

Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

Olen jo ensimmäisessä "Minun tarinani" osassa kertonut, että synnyin ateistiperheeseen ja minulla alkoi jo lapsena muodostumaan kiinnostus siihen, mitä kaikkea sellaista onkaan olemassa, jota ei fyysisin silmin tai korvin voi nähdä, eikä kuulla. Omien elämänkokemusteni kautta, tämä ajatus vuosien aikana vain vahvistui. 

En usko sattumaan, vaan siihen että tarkoituksella kohtaamme asioita, jotka johtavat aina seuraavaan, jotta tiemme olisi sen mukainen, mikä meille on tarkoitettu. Omat valintani elämässä olivat johtaneet siihen, että asuin yksikerroksisessa rivitalossa, eli maan tasalla ja minulla oli viisi lasta. Alueella, jossa asuimme, oli myös levottomuutta ja olin lasten kanssa monesti yksin, heidän isänsä ollessa töissä tai matkoilla. Halusin turvaksemme koiran ja minulle se tarkoittaa saksanpaimenkoiraa. Minulla oli aikaisemmin ollut koira, tyttösakemanni Donna. Tutkin tarkkaan eri kasvattajia, koska halusin pennun sellaiselta kasvattajalta, jolle koiran luonne ja terveydelliset asiat ovat ykkösprioriteetti. Saimme uuden perheenjäsenen, tällä kertaa karvaisen vauvan, jonka nimeksi tuli Argos. 

 

Pian pennun hankinnan jälkeen ilmeni saksanapaimenkoiran omistamiseen liittyvien yhteyksien kautta, erään koirankasvattajan olevan myös reikimaster ja hänellä alkava reikikurssi. Elämässäni oli tapahtunut useitakin asioita, jotka liittyivät energioiden tunnistamiseen ja joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi tai väittäisivät jopa mahdottomiksi, mutta itse tiesin varmuudella niiden olevan totta. Ilmoittauduin reikikurssille ja sen kautta minulle avautui uudenlainen maailma. Sain huomata erilaisten harjoitusten kautta jo kurssin aikana, miten mahdollisuus kanavoida energiaa, on täysin todellinen tapahtuma. Kanavoitu energia ei ole taikuutta, vaan luonnollista, kaikkialla meissä itsessämme ja ympäristössämme olevaa energiaa.  

Vaikka energian kanavoinnin mahdollisuus osoittautuikin todeksi ja siinä hetkessä minusta tuntui ihmeelliseltä, jopa suurelta ja hiukan mahtavalta, paluu maan pinnalle tapahtui nopeasti. Pian energiakanavoinnin oppimisen jälkeen, lähtiessäni tutkimaan yhä enemmän energioihin liittyvä asioita, sainkin huomata, että mitä enemmän opin, sitä paremmin tiedostin sen, kuinka vähän tiedänkään kaikesta siitä, mitä onkaan olemassa.  Henkisen kasvun tiellä eteenpäin pääsyssä ei ole sijaa itsensä korottamiselle, vaan nöyryys ja sydämen aito pyrkimys ovat avaimia, jotka avaavat yhä uusia ovia. Kuinka rajallinen onkaan maallinen ihminen viiden fyysisen aistinsa kanssa ymmärtämään tätä maailmaa, olemassaolomme merkitystä, sekä sitä, mitä ovatkaan ne avaimet, joilla pahuus ja kärsimys maailmasta poistuisi. Kuinka vaikeaa ihmisen onkaan irrottautua oppimistaan ajatusmalleista, luopua epäterveestä itsekkyydestä tai materian ja vallan halustaan ja ymmärtää, millaisia esteitä ne ovat henkisen kasvun tiellä.

 

Vasta vuodet ovat opettaneet sitä, millainen mahdollisuus energioiden tunnistaminen ja näkeminen voikaan olla ja miten on olemassa lukemattomia asioita, joita en edelleenkään tiedä, enkä ymmärrä. Olen saanut oppia, miten jokainen tunne ja tapahtuma on omanlaisensa energian sävyttämä, miten energioita voi erotella toisistaan ja miten ne ovat kuin polkuja, joita pitkin voi kulkea, etsiä mihin ne johtavat ja mistä ovat lähtöisin. Tämän tiedostaminen on saanut ymmärtämään myös sen, miten kavalasti ihmiset saattavatakkaan kätkeä todelliset ajatuksensa ja ulkoisella olemuksellaan, sanoillaan ja käytöksellään, viestittää aivan muuta kuin mikä on heidän todelliset pyrkimyksensä. Me ihmiset olemme valitettavan usein valheellisia tai johdamme harhaan kanssakulkijoitamme, joko ymmärtämättömyyttämme tai täysin tietoisesti, mutta ulkokuoren harhaanjohtavuus, ei ulotu energioihin. Energiat eivät valehtele, vaan kertovat sen mikä on totta.