Mitä tapahtui Atlantiksella ? 3. matka

3. matka Atlantikselle   21.5.2022 

Atlantis matka. Matkalla mukana neljä tuttua itseni lisäksi. Kerroin meditaatiomatkalleni pohjaksi, että olen lähdössä etsimään vastauksia, oliko alueella muita pyramideja, miten ne toimivat, olivatko ne yhteydessä tosiinsa ja miten, oliko niissä toiminnallisia vikoja ja millaisia, voiko ja saako niitä korjata. 

Loin yhteyden yhteen matkaajaan ja visualisoin mukaan samaa reittiä miten olen kahdesti aikaisemmin Atlantiksen alueelle mennyt toisen matkaajan viemänä, eli tummaa käytävää, jossain kaikkeuden sisällä,  aikojen halki. Sanoin matkakumppanilleni meditaatiotilanteessa, että seuraa vain mukanani, niin näytän tien Atlantikselle. Käytävässä pääsimme helposti eteenpäin ja saavuimme Atlantikselle kyläalueen laidalle. Kerroin kumppanilleni lyhyesti mitä olen aikaisemmin alueella nähnyt. Vähän matkaan meistä olevan pyramidin, jonka sisällä on liekki, jonka ympärillä on violetti energiakehä, tämän pyramidin ympärillä olevat kolme korkeaa pilaria, jossa on kussakin kaksi kapeaa kiveä vastakkain,  kylä ja sen jälkeen mutkittelevan tien päässä valkea tornirakennus, jossa käy alueen ryöstäjäjoukko ja korkea vuori tai kallio, jossa on luola,  jonka sisällä istuu kylän vanhin.  Sen jälkeen lähdimme tutkimaan tahoillemme aluetta, mitä se meille näyttää. 

Kun saavuimme alueelle se näytti ensin ihan samalta, kuin aikaisemmilla kerroillakin, mutta nyt huomasin seisovani katsoen tyhjää kylää. Missään ei ollut ketään, ei yhtään ainoaa kyläläistä ja tyhjyys huokui selvästi ympäristöstä. Katsoin pyramidin ympärillä olevia kolmea korkeaa kiviparia. Nyt niiden välissä kulki keltainen energia, kuin kapea sähkövana. Se kulki jokaisen kiviparin yläosassa, aina kahden kiven välisestä raosta ja teki kolmion mallisen kehän pyramidin ympärille, sen huipun kohdalla. Yritin tutkia sen tarkoitusta ja sain käsityksen, että sen tarkoitus olisi tasapainottaa pyramidissa olevaa energia, sen tasaista jakautumista, mutta se ei selvinnyt miten se tapahtuisi. Katsoessani pyramidia niiden keskellä, huomasin pyramidin ulkopinnasta, että siinä heijastui sinistä ja mustaa, samaa minkä näköistä materiaalia on aikaisemmin toisilla meditaatiomatkoilla kohtaamani yksi pyramidissa. 

Menin sisälle pyramidiin katsomaan liekkiä, jonka ympärillä on violetti energiakehä. Nyt kehä pyöri, hyvin hitaasti ja tasaisesti  myötäpäivään, kun viime kerralla se oli paikoillaan. Mutta vaikka se pyöri eli oli alkanut toimimaan uudella tavalla edelliskertaan verrattuna, niin alueella ei tuntunut olevan asiat paremmin.  Menin ulos pyramidista katsomaan näkisinkö nyt ketään, mutta kylä oli autio. Tilanne vaikutti jotenkin ristiriitaiselta, violetti energiakehä oli eheytynyt ja alkanut pyörimään, mutta itse kylä oli aavemaisen tyhjä. Eikä nämä näkemäni asiat myöskään vastanneet niihin kysymyksiin, mitä ennen matkalle lähtöä olin miettinyt. Ajattelin katsoa mitä on pyramidin alla maan sisässä, voisiko sinne kulkea niinkuin kallioidenkin läpi. Kuljin pyramidin alle, mutta en osannut nähdä siellä mitään. 

Lähdin kylän läpi vuorelle , jossa on luola ja kylän vanhin. Kiipesin luolaan ja istuin sen lattialle kylän vanhimman eteen, kysyen häneltä mitä on tapahtunut, kun kylästä tuntuu kaikki lähteneen kuin jotain pakoon. Mies vastasi minulle syynä olevan ihmisten ahneus. Sanottuaan tämän, mies muuntui muotoutuen energiakiehkuroiksi, jotka kohosi ylös ja katosi.  Nousin ja menin katsomaan sivuhuoneen oviaukolle, jossa olin edellisellä kerralla nähnyt miehiä seisomassa ringissä vaaleissa pitkissä kaavuissaan, keskellään keltainen energiakehä. Vuori tuntui vavahtelevan.  Miehet olivat siellä, mutta irrottautuivat kehästä ja lähtivät ryntäämään kaikki pelästyneen näköisinä eri suuntiin, luultavasti selkeästi tuntuvan vavahtelun vuoksi. En ole varma , mutta yksi näistä henkilöistä mielestäni muistutti erästä tuntemaani ihmistä. Kylän  vanhin tuntui kyenneen poistumaan paikalta turvallisesti valitsemallaan tavalla, näiden miesten pakoon syöksystä tuli tunne, että heille ei tainnut käydä yhtä hyvin.  

Laskeuduin alas vuorelta ja mietin jälleen ettei tämä meditaatio mennyt ollenkaan sen mukaisesti, mihin asioihin minulla oli ajatus löytää vastauksia. Ei ollut kyläläisiä, ja kaikki näytti jotenkin pysähtyneeltä. Sitten muistin. Edellinen meditaationi oli loppunut siihen, että kirkkaalle taivaalle ilmestyi harmaa pilvi , salamoita ja vesipisaroita ja  kirjoitinkin silloin päiväkirjaani "tämän näyn energia ei ollut seesteistä, eikä harmonista ".  

Kävelin valkoisille torneille, jossa ryövärijoukko kävi kuuntelemansa johtajansa messua ja ohjeita. Sisällä rakennuksessa oli joitain ryövärijoukon jäseniä. Tarkkailin miten he reagoivat ympäristön muutokseen tai vuoren vavahteluun, jonka olisi luullut tuntuvan myös heidän olinpaikkaansa, mutta he olivat kuin täysin mieli tyhjennettyinä, ilmaan oma ajattelua, kuin ihmisen kuoria vailla omaa tahtoa, eivätkä tuntuneet huomaavan mitään erikoista ympäristön tapahtumissa.  

Lähdin takaisin kylään. Meni pyramidin vieressä olevaan suuren rakennukseen, josta aikaisemmassa meditaatiossa olin nähnyt pappien tulevan ja kulkevan pyramidiin. Myös siellä oli täysin tyhjää, ei yhtään pappia, ei ristin sielua. Kävelin yhtä käytävää ja näin matalan puisen, myrkynvihreän vanhan näköisen yläreunastaan pyöreä oven. Avoin sen ja kävelin eteenpäin johtavaa käytävää. Käytävä kuitenkin tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, joten palasin takaisin. 

Seisoin ulkona  ja yhtäkkiä näin itseni kulkevan kapeaa kivistä ylöspäin  nousevaa käytävää pitkin. Se ole niin kapea, ettei siinä olisi varmana voinut kulkeakaan kuin pystyasennossa. Se oli kuin jonkinlainen hormi suoraan ylöspäin. Näin sen pinnassa ylempänä eri värisiä kerroksia , kuin se olisi rakennettu erilaisista kivistä aina tietyn matkaa. Yhtäkkiä tuli kova tuuli ja näkyi vain miten tuuli lennätti hiekkaa. Lentävän hiekan keskellä näkyi suuri kellertävän ruskea pyramidi. Hiekkamyrsky piiskasi sitä ja myrskyn mukana pyramidin seinämään iskeytyi teräväreunaisia kiviä, jotka rikkoivat sen pintaa. Seinät alkoivat murtumaan ja antoivat lopulta periksi,  hajoten maan tasalle. Myrsky laantui ja menin lähemmäs katomaan. Vai pyramidin paikan ympärille oli jäänyt matala pyramidia reunustanut aitaus ja pyramidin paikalla näkyi lähes koko pyramidi pinta-alan kokoinen, suurimmalta osin maanpinnan alapuolella oleva läpinäkyvä kupu, jonka sisällä velloi voimakas energia. Se näkyi  valkeina tiiveinä pyörteinä kuvun sisällä. Lattiaakaan pyramidin kodalla ei enää ollut ja kuvun reunoista näkyi pelkkää maata. Yritin saada ymmärrystä näyn tarkoituksesta, mistä energia tuli, miksi se näyttäytyi tuollaisen lasisen näköisen kuvun sisällä. Kuvasiko se että tämän pyramidin energia tuli maasta. Varmuutta en tästä saanut.  Kupu ja sen energia painuivat pois ja pyramidin paikalla oli valtava kuoppa syvälle maahan ja kuopan pohjalta lähti sivusuunnassa käytävä. Ajattelin mennä tutkimaan sitä, mutta se ei osoittautunut  mahdolliseksi vaan näkymä alkoi hiipumaan. 

Palasin jälleen kylään. Seisoin lähellä sen laidalla olevaa pyramidia ja katsoin miten tuuli kävi myös läpi kylän, saaden hiipumaan rakennukset ja kaikki mitä siellä oli ollut. Katsoin portaita, jossa papit olivat puhuneet edellisellä kerralla alueen asukkaille. Portaat eivät olleet kadonneet, eikä niiden reunasta jatkuva rakennus, josta papit olivat tullee ja niitä peitti tomu. Ei tuulen mukana kulkeutunut hiekka, vaan paksu tomu, niin kuin pitkään käyttämättömänä ja siivomatta olevan pöydän päälle kertyisi.  Ihmettelin tomun nopeaa ilmestymistä ja sitä, jos tämä mitä nyt olen nähnyt, on Atlantiksen tuhoa, niin eikö sen sanota vaipuneen mereen. Silloinhan kaikin luulisi olevan märkää, eikä jo pitäkään kertynyttä tomua. Vaikka tuuli haihdutti mukanaan kylän asujaimistoa, kaukaa siintävä valkotorninen ryövärien paikka, tuntui myös seisovan edelleen vakaasti paikoillaan.  

Menin jälleen sisälle  pyramidiin katsomaan siellä olevaa liekkiä ja violettia kehää. Miten kehä voi olla  elävämmän näköinen kuin aikaisemmin, mutta  kylä on kuin kuollut ?  Olkiko violetin kehän eheytyminen tapahtunut liian myöhään, eikä sen vaikutus ollut enää pystynyt korjaamaan kylässä tapahtuneita muutoksia, luomaan riittävää uskoa tulevaisuuteen. Vai oliko papisto, vaikkakin hyvää tarkoittaen, vienyt pohjan asioiden korjaantumiselta, yrittämällä rakentaa kyläläisiin luottamusta perustein, jotka tiesivät epätodeksi. Kyläläiset, violetti liekki ja kosminen, kaikki kolme olivat yhteydessä toisiinsa. Oliko syynä se,  ettei vain yhden osatekijän eheytyminen voinut korjata tilannetta, kun ongelmia oli kahdessa kolmesta.   

Pieni leikki violetin kehän keskellä paloi kuitenkin vakaasti ja violetti energiakehä sen ympärillä pyöri hitaasti myötäpäivään. Vaikka liekki ja energiakehä olivat saman kokoisia kuin aikaisemminkin, ne näyttivät silti kovin pieniltä. Tutkiessani niiden energiaa,  tunnistin niiden toiselta puolen jonkin todella voimakkaan energian, jota siellä ei aiemmin ollut. Se oli niin voimakas, että leikin ja violetin kehän energia oli kuin pikkiriikkinen kynttilän liekki sen rinnalla. Voimakas energia tuli, energiakehän vasemmalle puolelle nousseesta massiivisesta seinästä. Ennen ei sitä siinä ollut. Se oli harmaata raskasta kiveä ja suunnattoman paksu. En nähnyt mistä kohdin se alkoi tai mihin loppui, vaan vain osan siitä. Sen pinta oli täynnä symbolista kirjoitusta, ylhäältä alas asti,  rajatun alueen sisällä, lukemattomina tiiviinä riveinä ja siitä huokuvan energia oli valtavaa ja vaikka se oli voimakasta se oli myös rauhallista. Valtavalla energialla oli suojaava yhteys pieneen liekkiin ja sen violettiin kehään.  Liekki ja kehä kuvasti tämän  alueen sydäntä. Sydäntä, joka olisi olemassa vaikka alue aineellisesti katoaisi, sydäntä joka olisi ikuisesti, koska sen rinnalla oleva sitä suojeleva voima, ei antaisi sen kadota. 

Mitä tapahtui Atlantiksella ? 2. matka

2. matka Atlantikselle 15.5.2022 

Aamulla klo 9.00 kahden tuttavani kanssa sovitusti yhteinen meditaatiomatka Atlantikselle, korjatun pyramidin rakenteissa olevan laakerin ja sen toiminnan vihkimiseen. 

Matkasin Atlantikselle jälleen tummaa tunnelia pitkin. Nyt tulinen lohikäärme oli etäämmällä, eikä tullut edes lähemmin tarkastelemaan minua, ehkä tunnisti jo edellisestä kerrasta minut.  

Leijuin taas yläkautta Atlantikselle pyramidin läheisyyteen. Edellisessä meditaatiossani näkemäni papit, jotka menivät pitämään rituaaliaan violetin hauraan kehän ympärille pyramidiin, seisoivat nyt ulkona leveän portaikon yläpäässä ja puhuivat alueen asukkaille. Heitä oli viisi ja he kertoivat miten heidän pyyntönsä jumalille oli kuultu, miten pyramidin sisällä oleva hauras violetti kehä oli voimistunut ja eheytynyt. Alueen asukkaat jotka olivat kuulemassa, tunsivat selvästikin huojennusta ja toiveikkuutta. Mutta papit toimivat valheellisesti, tarkoituksenaan luultavasti hyvä. Luoda luottamusta ja uskoa kansansa keskuuteen. Jokainen papeista kuitenkin tiesi sisimmässään itsekseen, ettei parantunut muutos violetissa kehässä, ollut seurausta heidän rituaalistaan tai pyynnöistään itsensä ulkopuolisille jumalille. Tätä ajatustaan he eivät ilmaisseet kuitenkaan edes toisilleen , vaan jälleen näyttäytyivät toisillensa kuin vakaasti ja aidosti uskovansa siihen mitä sanoivat. Heidänkään välillään ei siten ollut aitoa luottamusta, vaan jokaisella sama asia ja epäusko henkilökohtainen salaisuutenaan. 

Miten todellinen yhteistyö rakentaa Atlantiksen harmoniaa ja Kosmisten lakien mukaan elämistä olisi mahdollista, jos ei keskinäistä luottamustakaan ole. Eivätkö he sitten ymmärtäneet sitä, miksi violetti kehä oli eheytynyt, ja siksi esittivät alueen asukkaille siitä version, johon eivät itsekkään uskoneet, saadakseen sen kuulostamaan vakuuttavalta, siltä että kansa voi luottaa siihen että he tietävät ja mitä tekevät. Ainakaan en huomannut tarkoituksessa kertoa epätotuuksia, olevan mukana halua vääryyteen tai väärään johdatukseen. Väärää johdatus kuitenkin oli, koska kertomalla epätotuus tapahtuneen sysitä,  he loivat valheellisen perustan alueena asukkaiden luottamuksen palauttamiseen. 

Papisto lähti sisälle pyramidiin, jossa violetti kehä oli. Sisällä pyramidissa seisoi riveissä myös joukko valkeisiin pukeutuneita miehiä ja naisia. Pitkät valkeat vaatteet ja vyötäisillään leveä kultakirjailut kangas vyönä. Ihmiset asettuivat samalla tavalla riveihin kuin kuorossa ihmiset asettuu. Joillain näin käsissään huilun ja pienen harpun tai enemmänkin lyyran näköisiä soittimia. Kuorolaiset alkoivat sävelmän, soittaen, luultavasti jotkut hymisten tai hyräillen. Ajattelin ensin että kyseessä olisi mahdollisesti jokin juhlavaan tilaisuuteen tarkoitettu esitys, mutta musiikista nousi selkeästi ja voimakkaasti kuva siitä, että tuolla kuoron esittämällä musiikilla oli muunkinlainen hyvin tärkeä merkitys. Sen sävelkorkeudet ja tarkoin harkittu soinnut loi harmoniaa, joka oli yhteydessä violettiin liekin ympärillä olevaan kehään. Oliko tämä musiikin tarkoitus siis värähtelyillään saada eheytynyt violetti kehä värähtelemään juuri tietyllä taajuudella, oliko se kujin virtytystä eheytyneelle kehälle. Mietin kuinka vaikeaa saattaisikaan olla luoda juuri oikean korkuisia säveliä, noin merkittävään tarkoitukseen, jotta kehälle saataisiin oikea värähtely.  

Tutkin pyramidia, oliko eheytyneellä violetilla kehällä sellaista vaikutusta pyramidiin, että se nyt pyörisi, mutta ei se pyörinyt, vaan oli vakaasti paikoillaan.  Ihmettelin tätä ja katsoin pyramidia tarkemmin. Huomasin että pyramidilla oli oma energiakenttänsä, kuin oma energiakeho ja vaikka itse kivinen pyramidi näytti olevan vakaasti paikoillaan, sen energiakeho pyöri hitaasti (vertaisin ihmisen tavalliseen kävelyvauhtiin sen nopeutta), mutta tasaisesti ympäri vastapäivään. Pyramidin energiakeho oli muodoltaan kyseisen pyramidin mallinen ja suurinpiirtein saman kokoinenkin. Kokoero ei ainakaan ollut niin merkittävä, että olisin siinä tilanteessa sen laittanut merkille. Yritin katsoa näkisinkö sen alapuolella olevan vastakkaisen pyramidin ja 12 kivipallon tai laakerin kehän ja pyörisivätkö ne ja mihin suuntaan, mutta en saanut hahmotettua niitä mieleeni.  

Musiikin loputtu yksi papeista lähestyi pienen pylvään päässä olevaa liekkiä ja sen ympärillä olevaa violettia kehää. Papilla oli  pienellä alustalla kädessään vastaava pienempi liekki, kuin violetin kehän sisällä oleva oli. Hän vei liekin violetin kehän sisäpuolelle ja siitä sulautui kädessä olevalle liekille alkuperäistä pienimpi violetti kehä. Isompi kehä ei kuitenkaan tästä rikkoutunut ja se näytti yhtä eheältä ja tasaiselta, vaikka se olikin sytyttänyt pienemmän liekin ympärille itseään vastaavan kehän. 

Papit kävelivät peräkkäin ulos pyramidista ihmisten keskuuteen ja selvästi halusivat näin osoittaa myös alueen ihmisille, miten eheä ja voimakas liekin ympärillä oleva violetti kehä nyt olikaan, aikaisemman hyvin hauraan sijasta ja näin luoda ihmisiin luottamusta. Tämä rauhoittikin ihmisiä ja heidän pelkonsakin selvästi jossain määrin lieveni. Papisto jatkoi liekki ja sen violetti kehä mukanaan kylän läpi, kohti mutkittelevaa kapeaa hiekkatietä, joka vei valkoisten tornien linnoitukseen josta loisti keinotekoinen valo. Kylän ihmiset eivät millään lailla halunneet estää tai puuttua asiaan, vaan heille näytti olevan luonnollista, että papit kulkivat liekin ja sen kehän kanssa myös sinne, jossa rosvojoukko oleili.  

Pappien saapuessa valkoisten tornien läheisyyteen aivan sen oven eteen ja vaikka ei tuullut, oli aivan tyyntä, rakennuksesta huokuva energia alkoi repimään violetista kehästä sen reunoja ja veti siitä irti violetteja repaleisia kapeita suikaleita. Katseli menisikö papit sisälle rakennukseen, mutta he kääntyivät pois ja lähtivät kävelemään takaisin kohti valkeisiin pukeutuneiden kyllä. Ehkä tämä kuvasi sitä, että myös valkoisten tornien rosvojoukolla oli vapaa tahto, jos he eivät halunneet violetin liekin voimaa vastaan ottaa. Vai oliko kyse todellisuudessa tämän rosvojoukon tahdosta, kun heidätkin oli johtajansa toimesta johdettu harhaan, eivätkä he edes tuntuneet enää tunnistavan sitä, mikä violetti liekki oli ja väärään ohjaava tahto olikin siten heidän johtajansa. 

Taivas näkyi kirkkaan, mutta sinne ilmestyi  harmaa pilvi. Sen ympärillä alkoi salamoimaan ja muodostua suuria putoavia vesipisaroita . Tämän näyn energia ei ollut seesteistä, eikä harmonista. Sitä en nähnyt, huomasivatko myös papit ja kyläläiset tämän, koska näin ainoastaan taivaalta rajallisen alueen pilven ympärillä. Tämä kuitenkin tuntui kertovan siitä, ettei asiat edelleenkään olleet kylässä, pyramidissa ja violetin liekin kohdalla, niinkuin niiden tulisi olla. 

Mitä tapahtui Atlantiksella ? 1. matka

1. matka Atlantikselle 13.5.2022  

Kävin reilu pari vuotta sitten muutaman tuttuni kanssa yhteisillä tietoisuustason (meditaatio) matkoilla Atlantiksella. Näillä matkoilla tuli esille, että Atlantiksen tuhon olisi aiheuttaneet ne samat ominaisuuden, kuin nykyäänkin ihmistä vaivaavat ja saavat aikaan eriarvoisuutta, riistoa ja tuhoa. Ihmiset ovat eksyneet niin kauas ikiaikaisesta viisaudesta, Alkulähteestä, etteivät enää aina aina edes tunnista sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Miten luottamuksen katomainen ja vallanhalun valheellinen oikeutus lopulta johtaa yhä kasvaviin ongelmiin ja tasapainon katoamiseen. Miten vapaan tahdon mahdollistamana tehdään valintoja, jotka eivät ole Yhden lain mukaisia. Energioiden tasapaino järkkyy, eikä sitä voi korjata, pyrkimällä eheyttämään vain yhtä osatekijää. Kyse on kokonaisuudesta ja sen toimimisesta todellisen tasapainon löytymiseksi.

Mutta jonkin kulttuurin tai sivilisaation tuhosta huolimatta, totuus säilyy, se ei koskaan lakkaa olemasta. Se on edelleen mahdollista löytää, kunhan kykenemme kasvamaan siihen, että vain totuudella, jota maallisen fyysisen ihmisen rajoittavat ajatusmallit eivät vääristä, voidaan saavuttaa ikuinen rauha.

Kaksi muuta tietoisuustason (meditaatiomatkat) matkaajaa pyysivät minut mukaan matkalle Atlantikselle, tutkimaan miksi alueelta oli aikoinaan violetti liekki hiipunut ja voiko tilanteelle tehdä jotain. Violetti liekki on voimallinen energia, joka puhdistaa ja ylläpitää energioiden puhtautta, sekä korkeita energioita. 

Tämä oli ensimmäinen matkani Atlantikselle.  Toinen tuttavistani loi yhteyden ja vei meidät matkaan. Yhteyden luominen tuntui niin voimakkaana vetona, etten ole sellaista tuntenut aikaisemmin.  Kulkeuduin jonkinlaiseen tummaan tunneliin, josta minulle tuli mielikuva kuin matkaisin aikojen halki. Näin edessä tulesta muodostuneen lohikäärmeen näköisen olennon, se kiersi suurena tämän tunnelin ympärillä. Mitä näkymä symbolisoi ? Oliko se mahdollisesti vartijana, tarkkailemassa kuka matka Atlantikselle kyseistä käytävää käyttäen. Tullessani sen kohdalle , se nosti pitkän kaulansa ja päästi minut etenemään.

 

Saavuin alueelle, jossa näin ylhäältä katsoen todella korkean kahdesta kapeasta kivestä muodostuneen kivipaasin. Molemmat kapeat kivet seivoivat lähekkäin alustassaan.  Tajusin leijuvani ilmassa ja yritin päästä alas maan pinnalle, mutta en onnistutun. Olen vain kerran aikaisemmin, vain muutama meditaatiota sitten leijunut myös ilmassa ja koin silloinkin tämän liikkumistavan oudoksi ja hankalasi, mutta silloin suuri intiaani (yksi pitkään kanssani kulkenut oppaani) oli vain kehottanut minua liikkumaan päättämällä menemään minne halusin. Ajattelin että leijumisella oli luultavasti nyt jokin tarkoitus, että minun tuli katsoa jotain ilmasta käsin, jotain, jota en ehkä havaitsisi maan pinnalta katsottuna ja tyydyin tilanteeseen. Huomasin toisen vastaavan kaksiosaisen kivipaasin ja myös kolmannen. Ne olivat toisistaan yhtä suurin välein ja niiden keskellä oli suuri pyramidi. Kivipaasien huiput ulottuivat yhtä korkealle kuin pyramidin huippu. Kaksiosaisista kivipaaseista tuli mielikuva että jokaisessa, niiden kahden osan välissä tulisi  olla energiakenttä ja kolmella erillisellä paasiparilla myös energiayhteys toisiinsa. Oliko ne mahdollisesti jotenkin suojana niiden keskellä olevalle pyramidille. Nyt niissä ei kuitenkaan energiakenttää näkynyt.  

Nyt pääsin laskeutumaan maan pinnalle. Alueella liikkui ihmisiä. Miehiä ja naisia, vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneita. Heillä oli puolihameen näköinen vaate ja yläosa ja vyötäröllä leveä kangaskaistale tai vyö joissa ainakin joillain näkyi kultakirjailuja. Ihmiset kulkivat alueella tehden omia askareitaan. 

Pyramidissa näkyi oviaukko ja menin siitä sisään. Saavuin suureen korkeaan huoneeseen. Sen yhden seinustan lähettyvillä näkyi pieni kivinen pylväs jonka päällä paloi tuli. Tuli näytti aivan tavalliselta keltaiselta rauhallisesti palavalta tulen liekiltä. Menin lähemmäs ja huomasin, että liekin tyven ympärillä oli reilu metri halkaisijaltaan oleva kiekkomainen kehä tai energiavirtaus. Sen oli väriltään violetti ja koostui, ei yhtenäisestä, vaan katkonaisista kierteistä. Ajattelin kosketta sitä, mutta laittaessani kättäni lähemmäs, tietoisuuteeni tuli nopeasti  kielto, etten saa koskea sitä, koska se on muutoinkin hyvin hauras ja heikko ja se vahingoittuisi siitä vielä lisää. Vedin käteni nopeasti pois, ennekuin ehdin sitä koskettaa.  Violetti, liekin ympärillä oleva energiakehä näytti kuitenkin niin pieneltä, että voisiko se olla koko alueeseen vaikuttava, vai vain pienoismalli jostain suuremmasta.  

Käännyin katsomaan ulos siellä liikkuvia ihmisiä, katsoen heidän energiaansa. Hyvin voimakkaana erottui sekä huoli, epäluottamus ja myös pelko. Tutkin mihin huolen energia liittyi. Olentojen tuntemusten, tunteiden ja erilaisten energioiden kautta voi kulkea kuin nauhaa pitkin sen alkulähteelle, mistä tai minkä seurauksena kyseinen tunne tai energia on muodostunut. Se on kuin kapea väylä, joka kytkeytyy aiheuttajaansa tai tapahtumaan, josta se on lähtöisin. Huoli tuntui liittyvän voimakkaasti tähän pyramidiin ja myös siellä olevaan liekin ympärillä olevaan violettiin energiakehään. Huomasin että pyramidin nytkähteli, ei ulkoisesti näkyvästi, vaan sen energia oli epätasaisen nykivää ja alueen asukkaiden huoli kohdentui myös tähän.    

Katsoin mistä juonsi heidän pelkonsa, mihin johti pelon energian nauha. Näin näiden ihmisten  olevan töissä pelloilla. Pelto oli kukoistavan näköinen, sitä oli huolella hoidettu ja siellä näkyi ihmisiä keräämässä sen satoa laakeihin vyötäröllään pitämiin koreihin, yhdessä ja kaikkien alueella olevien yhteiseksi hyväksi ja ravinnoksi. Yhtäkkiä pellolle ryntäsi ratsain  joukko tummapuhuvia, epäsiistin ja rujon näköisiä miehiä. He ryöstivät vaaleisiin pukeutuneiden kasvattamia pellon antimia, he sotkivat säälimättä pellolla kasvavaa huolella varjeltua satoa ja rynnivät häikäilemättömästi pellolla työtä tekeviä ihmisiä kumoon. 

Menin joukon johtajan eteen ja sytytin kämmenelleni violetin liekin, laittaen sen hänen kasvojensa korkeudelle, niin ettei hän voisi olla näkemättä sitä. Joukon johtaja näytti aavistuksen kavahtavan liekkiä, mutta ei näyttänyt tunnistavan sitä tai edes tiedostavan kavahduksensa perimmäistä syytä, jos edes kiinnitti huomiotakaan omaan kavahdukseensa. Jossain todella hänen alitajunnassaan kuitenkin näkyi pieni pilkahdus, syvällä  sisimmässään jotain, joka tunnisti violetin liekin, mutta se oli niin syvällä, ettei mies tuntenut sen yhteyttä, eikä huomannut sitäkään. Nostin kämmeneni ylemmäs, niin että koko rosvojoukko näki violetin liekin. Kaikki tuntuivat katsovan sitä kuin tyhjin silmin, eikä se herättänyt heissä mitään ajatuksia. Lukuunottamatta joukosta erottuvaa yhtä pientä joukkion jäsentä, joka tunnisti liekin ja näytti mielessään ymmärtävän sen, miten väärin  joukkio toimi. Kyseisen jäsenen pienuus kuitenkin ymmärtääkseni symboloi, ei hänen fyysistä kokoaan, vaan sitä että hän pyrki pitämään muilta piilossa ajatuksensa ja ymmärryksensä heidän toimiensa vääryydestä, koska muut eivät sitä tulisi hyväksymään.

Aikaisemmassa 1.10.2022 meditaatiossani olin nähnyt vastaavalla tavalla joukkoon kuuluvan pienen olennon, joka erosi ajatuksiltaan muista ja nyt jäin uudelleen miettimään, mikä on se syy, miksi nämä olennot ovat tuollaisessa pimeyden joukossa, vaikka tiedostavat niiden toiminnan olevan kosmisten lakien vastaisia.  

Ajattelin laittaa violetin liekin kiinni joukon johtajaan, kosketta sillä häntä, mutta kun liekki jo oli koskettamassa miestä, tuli tietoisuuteeni jälleen nopea kielto, joka sanoi etten saisi tehdä sitä. Vedin nopeasti liekin kauemmas miehestä ja vielä tarkistin ettei mieheen tarttunut mitään liekistä siinä kohdin kun se lähes kosketti miestä. En selvästikään saanut tehdä mitään tällä alueella, millä olisi mitään vaikutusta mihinkään tai kenenkään toimintaan, vaan ainoastaan tutkia ja tarkkailla aluetta ja alueen asukkaita ja heidän toimintaansa.  

Palasin katsomaan pyramidin lähettyvillä kulkevia ihmisiä ja menin alueen  ihmisten keskuuteen, mutta he eivät tuntuneet huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja toistin sanaa "Amra, Amra". Ihmiset havaitsivat minut ja alkoivat tulla lähemmäs minua ja ne ketkä olivat lähinnä edessäni avoimena olevan kämmentäni, laittoivat oman kämmenensä violetin liekin läheisyyteen, kuin hyväilleen sitä alhaalta ylöspäin ja nauttien sen energiasta. He selvästi tunnistivat liekin ja halusivat koskettaa sitä.   

Minulle oli selvinnyt että nämä ihmiset olivat rakentaneet toimivaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella oli riittävästi mitä tarvitsee, jossa jokainen tekee oma osuutensa ja kaikilla on yhtäläinen asema. Rosvojoukko oli saanut heidät pelkäämään ja luottamus arjen kulkuun oli murentunut. Yhä uudelleen tapahtuvat ryöstöretket saivat alueen asukkaiden keskuuteen epävarmuutta, huolta, pelkoa tulevaisuudesta ja pelon ruokkiessa itseään yhä suuremmaksi, se oli vaikuttanut myös pyramidin sisällä olevaan violettiin kehään alkaen  heikentämään sitä. Kehän heikentyessä, ihmisten pelot ja huoli tulevasta vain kasvoivat ja oli syntynyt kierre, jossa pelot ja violetin kehän heikentyminen ruokki toinen toisiaan. Alueen asukkailla, violetilla energiakehällä ja Kosmisella tuntui olevan toisiinsa yhteys, joka oli luottamuksen katoamisen myötä rikkoutunut. Yhteys kosmiseen heikkeni ja negatiiviset tunteen sai lisää valtaa. 

Huomasin, että pyramidiin sen toiselta seinustalta käveli sisään muutama valkoiseen kaapuun pukeutunut mies. Heistä tuli mieleen papisto. Menin katsomaan toiselle oviaukolle mihin he menivät. Miehet olivat puoliympyrässä pienen pylvään päällä olevan liekin ja sen ympärillä olevan violetin kehän läheisyydessä.  He suorittivat jotain rituaalia tai messua ja pyysivät jumalilta violetin kehän energian vahvistumista ja eheytymistä. Miehet näyttäytyivät toisillensa hyvin itsevarmoina, mutta jokaisen sisällä näkyi pelko, epävarmuus ja huoli. Heissä ei ollut luottamusta edes siihen, että heidän toimittamansa rituaalilla olisi vaikutusta, mutta he eivät tätä ajatusta paljastanut toisilleen. Eivätkä myöskään tuntuneet tiedostavan sitä, että heidän ongelmanaan oli se, että he hakivat ratkaisua ja apua itsensä ulkopuolelta, ajattelemiltaan jumalilta. Vaikka oikea ratkaisu ja voima olisi ollut heissä itsessään, koko alueen asukkaissa. Rakentaa uudelleen yhteys Kosmiseen, uskoon, luottamukseen ja voimaan. Heistä oli tullut mieleltään heikkoja, maalliset ja ihmisille tutut inhimilliset  tunteet, pelko ja huoli olivat saaneet vallan ja sen vaikutu näkyi surullisella tavalla myös violetin kehän haurastumisena.   

Kävelin ihmisjoukon läpi eteenpäin, kyläalueen laitaan. Edessä näkyi kapea mutkitteleva tie ja kaukaa sen varrella metsikön laidassa linnamainen rakennus, josta tuli myös mieleen kirkko, sen korkeiden torinien vuoksi. Se koostui useita kapeista teräväkärkisistä torneista.  Rakennus oli kauttaaltaan valkoinen ja sen sieltä loisti kirkas valo. Ihmettelin miksi se oli niin kaukana kylästä. Katsoin kylään ja aistin kylän asukkaiden energian tätä valoisaa linnaa kohtaan olevan karttavaa ja kielteistä. Katsoin linnaa tarkemmin, sen valkoisuutta ja valoja ja huomasin että sen vaalea väri ja valot olivat keinotekoisia. Valo ei ollut aitoa ja  puhdasta sydämen valoa, vaan harhauttavaa ja valheellista.  Kuljin vähän lähemmäs linnaa ja näin miten sinne kulki se joukon ihmisiä, jotka ryöstivät alueen viljelyksiä ja aiheuttivat pelkoa heissä.  Joukkio meni sisään linnaan. Sisällä oli valkoiseen pitkään kaapuun pukeutunut vanha laiha mies, joka puhui kiihkeästi  ryöstäjäjoukolle. Kyse oli jonkinlaisesta tämän paikan pappis henkilöstä tai hengellisestä johtajasta. Pappi oli saanut luotua rosvojoukolle mielikuvan siitä, että alueen valkoisiin pukeutuneet asukkaat olivat ryöstäneet jotain heille kuuluvaa ja heillä oli velvollisuus siksi kasvattaa ravintoa ja tehdä työtä, niin että  rosvojoukon oli oikeus ryöstää minkä halusivat ja kohdella heitä halveksivilla tavoilla. 

Ryöstelevään kuulijajoukkoon papin harjoittama tarkoituksellinen manipulointi tehosi ja  he uskoivat toimintansa olevan oikeutettu.  Joukossa istui kuitenkin myös tämä yksi, ajatuksineen muilta piilossa pysyvä, pieni ryhmän jäsen. Hän tiedosti papin puheiden olevan valheellisia ja papin kataluuden. Pappi tuntui olevan hyvin tarkka ja piti joukkoa henkisesti voimakkaassa hallinnassaan ja huomasi tämän yhden jäsenen eroavaisuuden muusta joukosta. Tämä näkyi pistävänä katseena, jonka hän loi pieneen joukon jäseneen, osoituksena  epäilystään ja tarkoituksestaan tarkkailla tämän  ryhmän jäsenen toimintaa.  

Mietin mihin nyt menisin. Näin paljon kauempana olevan vuoren, jonka rinteessä melko ylhäällä, mutta ei sen huipulla, oli luola, jossa istui mies. Mies oli jonkinlainen kylän vanhin. Kiipesin luolaan miehen luo. Hän istui risti-istunnassa luolan  lattialla ja menin hänen eteensä, mutta hän ei tuntunut huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja laitoin sen häneen eteensä lattialle. Nyt hän huomasi minut. Kysyin mieheltä mitä alueella oli tapahtunut, miksi violetti liekki oli hiipunut ja ihmisillä oli pelko ja huoli. Mies vastasi, että kaikkeen oli syynä se, että ihmisillä oli vapaa tahto. Säpsähdin miehen vastausta ja ihmettelin kuulemaani mielessäni. Miten niin perustavaa laatua oleva asia, kuin vapaa tahto, voisi olla syynä kaikkiin näihin ongelmiin. Mies jatko ettei ihmisillä pitäisi olla vapaata tahtoa, vaan se pitäisi heiltä poistaa. Mies otti käteensä luolan lattialta hiekan ja tuhkan sekaista ainesta ja kaasi sen kämmeneltään hänen eteensä laittamani violetin liekin päälle ja näin sammutti sen  tukahduttamalla. Nousin ylös ja lähdin kävelemään luolan takaseinustaa kohti, koska huomasin sieltä lähtevän käytävän. Mies kuitenkin kielsi minua menemästä sinne. Otin vielä vain muutaman askeleen ja näin lyhyen käytävän johtavan suurempaan tilaan, jossa seisoi pitkiin valkoisiin kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Ainakin  miehiä erotin useita, mutten ole varma, olivatko kaikki miehiä. He seisoivat ringissä pitäen käsiään edessään ja heidän keskellään oli kellertävän valon värinen kehä. Joko he kannattelivat tai voimistivat sitä. Pidemmälle en mennyt, koska luolassa istuva mies kielsi.

Kävelin pois luolasta. Näin vuorenrinnettä laskeutuvat portaat ja kävellessäni niitä alas, mietin  näkemääni ja kuulemaani. Miten väärässä mies olikaan, ajatellessaan hänkin hyvin maallisella tavalla ja ongelmien syynä olevan vapaan tahdon ja halutessaan sen viedä ihmisiltä. Ei ongelma ole vapaa tahto, vaan se,  että vapaan tahdon kautta, he ovat tehneet vääriä valintoja.  

Meditaatiomatka oli loppunut. 

 

Toinen hoitomatka 17.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

17.11.2024

Toisella Liljan Strangin johtamalla hoitomatkalla. Näin jälleen saman tumman kapean virran, kuin edellisessäkin kerralla. Myös nyt oli hyvin hämärää, lähes pimeää.  Näkymä ei kuitenkaan ollut siitä kohdin virtaa, johon se viimekerralla jäi, merenrantaan, johon tumma virta laski. Nyt kapea aukeaa halkova virta näky jostain kauempaa, niin ettei merta näkynyt. Lähellä virtaavaa vettä seisoi joukko ihmisiä. Sain käsityksen, että heitä olisi seitsemän. En pystynyt näkemään heitä tarkasti, enkä ole täysin varma, mutta minulle tuli tunne siitä, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat olleet naisia, ainakin energia oli hyvin feminiininen. Tässä kyseisessä hoidossa ja samaan aikaan liveyhteydessä, meitä oli kuitenkin vain neljä naista.

Toisella puolella pientä virtaa, korkealla, lähes mustalla taivaalla, näkyi suuri loistava täysikuu. (Juuri yö pari sitten, oli meille mallisille ihmisille oikeastikin nähtävillä superkuu). Kuu heijastui virran pintaan, luoden siihen valonsa. Näin miten rannalla seisova ihmisryhmä kahlasi virran veteen ja asettui tasaisesti sen pintaan heijastuneen kuunvalon ympärille. Naiset ottivat vettä kämmenelleen ja huutelivat sillä käsivartensa, kuin puhdistautuen. Hei eivät kuitenkaan ottaneet vettä mistä kohdin virtaa tahansa, vaan nimenomaan siitä kohdin, johon kuu loi valonsa. Puhdistauduttuaan naiset alkoivat laulaa. En pystynyt saamaan selvää sanoista, mutta ne eivät olleet mitään tuntemaani kieltä.  Lopetettuaan laulun, naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan. Yhdellä naisista oli mukana lasinen pieni kulho, jonka hän täytti virran vedellä, ottaen myös tämän veden siitä kohdin virtaa, johon kuunvalo loi kuvajaisensa. 

Naiset nousivat vedestä vastakkaiselle rannalle. Nainen, jolla oli pieni lasikulho kädessään, kulki edellä ja muut heti hänen jäljessään.  Kulhossa oleva vesi loisti edelleen kirkkaana ja valoisana, vaikka olikin pois virrasta ja kohdasta, johon kuun loiste osui. Naiset kulkivat aukeaa maastoa eteenpäin, nousten loivaa rinnettä ja sen jälkeen laskeutuen edessä olevaan laaksoon. He jatkoivat eteenpäin ja nousivat pienelle kummulle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri puu. Minulle tuli siitä mieleen vanha tammi, vaikka sen lehtiä en nähnytkään, mutta sen muoto ja jykevä runo, joka oli halkaisijaltaan varmasti yli metrin, loi mielikuvan tammesta. 

Naiset asettivat kulhon maahan, jonkin matkan päähän puusta ja asettuivat tasaisin välein piiriin sen ympärille, ollen kukin noin pari metriä piirin keskellä olevasta vesikulhosta. Erikoista tässä oli se, että naiset asettuvat piiriin niin, että he olivat selin piirin keskustaan. Ihmettelin mielessäni tätä ja kuulin intuitiivisesti, että naiset asettuneet selin piirin keskustaan, koska olivat kääntyneet seitsemään ilman suuntaan. Tämä hämmästytti minua vielä enemmän. Ilmansuuntiahan on neljä, tai kahdeksan jos laskemme väli-ilmansuunnat mukaan. Tätä ihmetellessäni, muistin jälleen, ettei intuitiivisessa katsomisessa tule ajatella maallisin ajatustavoin takertuen niihin. Neljä tai kahdeksan ilmansuuntaa on vain ihmisten määrittelemä tapa hahmottaa eri suuntia. Yhtäläisesti niitä olisi voitu nimetä enemmän tai vähemmän kuin nyt sen ajattelemme. 

Pienessä kulhossa oleva vesi loisti voimakkaana ja puhtaana, valaisten naisten tekemän piirin sisäosan. Tutkin ympäristöä ja sen energioita, mutta en huomannut missään mitään erityistä muutosta tai odotettavissa oleva tapahtumaa, erikoisesta tilanteesta huolimatta. Naiset vain seisoivat hyvin päättäväisen näköisinä paikoillaan ja nyt pystyin selkeästi erottamaan sen, että kaikki paikalla olevat ihmiset todellakin näyttivät olevan naisia.

Hoitotapahtumamme oli interaktiivinen ja välillä keskustelimme siitä, mitä näemme ja koemme.  Jonkin ajan kuluttua huomasin, miten kummulla seisoviin naisiin alkoi kohdistua tuuli, joka voimistui nopeasti. Sen suunta oli kuitenkin hyvin erikoinen. Se ei kohdistunut naisiin piirin uskonsuunnalta, eikä myöskään suoraan piirin keskeltä, vaan kiersi ylhäältä käsin, leviten joka suuntaan, niin että se työnsi naisia voimakkaasti heidän selkiensä ja päänsä takaa, kuin yrittäen työntää heidät pois kehästä. Tuuli kasvoi niin voimakkaasti, että se suorastaan repi naisten vaatteita ja hiuksia, mutta piirin keskiosa, jossa oli maassa kuunvaloa loistava vesikulho, oli täysin suojassa ja ilman sen ympärillä seesteinen ja tyyni.  Tutkin tarkemmin tuon voimakkaan repivän tuulen energiaa, eikä se todellakaan ollut hyvää, vaan hyvin vihamielistä. Sen voimasta huolimatta naiset ponnistelivat ja pysyivät paikoillaan, rikkomatta muodostamaansa kehää.  Yhtäkkiä, vain pieneksi hetkeksi naisten olemus muuntui ja he näyttäytyvät sen kaltaisena pukeutumiseltaan ja hiuksiltaan, että minulle syntyi voimakas mielikuva Kalevala kirjaan piirretyistä ihmisitä. Näky poistui nopeasti, mutta oli ollut niin selkeä, että uskon sen tarkoituksella symboloineen jotain sellaista, joka minun tulisi muistaa ja oivaltaa. 

Tuuli jatkoi voimansa kohdistamista naisiin ja naiset aloittivat voimallisen laulun. Jälleen en tunnistanut sanoja, enkä kieltä. Naisten jatkaessa lauluaan, tuulen voima alkoi hiljalleen hiipumaan ja lopulta sen oli annettava periksi ja irrottauduttava kokonaan naisten muodostamasta kehästä, kuin loppuun sammutettuna. 

Keskustelimme jälleen kukin omista kokemuksistamme ja kun seuraavan kerran katsoin naisten kehää, huomasin, miten naiset olivat nyt kääntyneet ringissä sen keskustaan päin ja lasikulhossa olevan veden loiste oli sammunut. Se pysyy sammuneena kuitenkin vain hetken ja hiukan kulhon yläpuolelle kohosi pieni loistava valopallo. Se oli vain ehkä 15 cm halkaisijaltaan, mutta kasvoi noustessaan ylemmäs. Valopallo jatkoi kohoamistaan hiukan naisten yläpuolelle. Kaikki naiset kohottivat kätensä sitä kohti ja sormiaan liikutellen kohdistaen käsiensä liikkeessä tähän valopalloon, sen jatkaessa kasvuaan. Naiset pyörittivät palloa käsistään lähtevällä energialla ja ikään kuin kehräsivät sitä sormillaan, näkymättömin säikein, saaden sen kasvamaan yhä suuremmaksi. 

Lopulta valopallo oli niin suuri, että se oli halkaisijaltaan naisten tekemän piirin kokoinen ja se lähes kosketti naisten päitä. Näytti kuin sen pyörittäminen ja ilmassa pitäminen olisi vaatinut naisilta ponnisteluja ja mietin mitä tapahtuisi, jos se kasvaisi vieläkin isommaksi. 

Taivaan tummuudesta ilmestyi sininen valo tai energia, joka asettautui suuren valopallon alapuolelle, alkaen nostaa sitä yhä ylemmäs. Kun valopallo oli noussut muutaman metrin naisten yläpuolelle, siitä alkoi irtoamaan pieniä loistavia hippusia, jotka lähtivät etääntymään pallosta. Ne olivat kuin tulikärpäsiä, jotka lensivät kukin suuntaansa, jatkaen matkaansa niin, etten voinut enää erottaa niitä. Yhä useampia valon hippuja irtosi ja lähti leviämään kaikkialle ympäristöön, samalla kun pallo jatkoi kohoamaistaan. Irtoavien valohiukkasten määrä kiihtyi ja oli niin suuri, että pallo alkoi kutistumaan niiden erkautuessa siitä ja lopulta kadoten kokonaan.  

Naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan ja lähtivät lopulta kulkemana samaa reittiä takaisin, josta olivat lähteneet liikkeelle. 

Tämän hoitotapahtuman jälkeen minua jäi mietityttämään mainittu "seitsemän ilmansuuntaa" ja lähdin etsimään netistä, olisiko kukaan muu kohdannut samaa ja mahdollisesti kirjoittanut siitä. Löysinkin sivuston "Pohjoismaisen perinteen kantaja" jossa kerrotaan "ilmansuunnista luonnonuskonnoista" seuraavaa :"Kaikissa, siis aivan kaikissa, luonnonuskonnoissa huomioidaan ilmansuunnat länsi, pohjoinen, itä ja etelä. Osassa myös taivas ja maa sekä jopa ns keskusta. Suuntia on siis neljä, kuusi tai seitsemän".

https://mjolnir.fi/ilmansuunnat-luonnonuskonnoissa/?fbclid=IwY2xjawGpgU5leHRuA2FlbQIxMAABHTvJQ8IIDpT-JfhMdB-zHw_zDZ1eALKdwgKwR9reHfxn5AABqxi6MFJFfw_aem_0Dqs435qMGEXE6opnxsc0A

 

Oliko annettu mielikuva Kalevalasta viittaus luonnonuskontoihin ja vihje etsiä vastausta seitsemästä ilmansuunnasta kansanperinteestä. Ainakin löytämästäni tekstistä löytyy useampikin yhtäläisyys näkemiini asioihin', "seitsemän ilmansuuntaa, puu, kehä seremoniaa varten, sellaisen voiman kehän ulkopuolella pitäminen, jota sinne ei haluta ja miten kehän sisälle kehitettiin voima, joka lopuksi vapautui tarkoitukseen mihin se oli järjestetty" . 

Se tuntuu aina itsestä hyvältä, kun kohtaa omalla tietoisuustason matkallaan jotain ja myöhemmin löytää samaa jonkun toisenkin kertomana. Se vahvistaa uskoa siihen, että koettu ja nähdyt asiat on tarkoituksella itselle annettu.

Yhteinen hoitomatka 11.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

Olin 11.11 2024 mukana Liljan Strangin interaktiivisessa hoidossa ”äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi maskuliinin ja feminiinintasapaiotuksessa”, jossa hoidettiin myös omia traumoja. Yhteys toteutettiin zoomin välityksellä. 

Istuin silmät suljettuina. Näin rinnakkain olevat kämmenet, joiden päällä, pari senttiä kämmenien yläpuolella leijui korkeintaan parikymmentä senttiä halkaisijaltaan oleva pallo, joka hohkasi karmiinin punaisena.  Käden näkyivät ainoastaan hiukan ranteita pidemmälle ja huomasin, että lähes ranteisiin asti, ylettyi pitkähihaisen vaatteen hiukan rypistyneet ja vanhahtavaa, melko karkeaa kangasta olevan vaatteen hihat. Pallo näytti olevan paikallaan, mutta sisällä hehkui kuin aaltoillen karmiininpunainen väri.  Kun katsoin palloa tarkemmin, huomasin että sen sisuksen aaltoileva ja siten elävältä vaikuttava väritys koostui lukemattomista pölyhiukkastakin pienemmistä hippusista ja aaltoileva liike vaikutti kuin elävältä, juuri näiden hiukkasten liikkeen vuoksi.

Karmiininpunaisen värin joukkoon ilmestyi kullanhohtoista väriä, joka koostui samalla tavalla pienen pienistä hiukkaista, jotka liikkuivat ja niiden massa aaltoili niiden liikkeen mukana. Punaiset ja kullanväriset hiukkaset eivät kuitenkaan missään vaiheessa sekoittuneet kokonaan toisiinsa. Hiukkasten liikkeen jatkuessa, kullanvärisiä hiukkasia alkoi purkautua ulos pallosta ja levitä yhä laajemmalle ympäristöön. 

Jonkun ajan kuluttua näkymä vaihtui. Näin valtavan korkean vuoriston, jonka laitaa kulki ylös pitkä rivi portaita, niitä saattoi olla useampi sata, niin korkea vuoristo oli. Keskityin välillä kuuntelemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia ja kertomaan myös omia kokemuksiani, koska tapahtuma oli interaktiivinen. Käänsin huomion takaisin vuoristonäkymään. Kaikkialla oli hämärää. Huomasin miten portaiden yläpäässä, vuoriston takana siinsi valoa, mutta se tuli kun jonkun vahvan usvan takaa. 

Näin itseni kävelemässä ylös portaita, kohti niiden yläpäässä, vuoren laella oleva pientä tasannetta. Seisoin tasanteella, katsoen joka suuntaan ympärilleni. Hetken seistyäni, lähdin laskeutumaan vuoren toista puolta, kaukaa alempana olevaan laaksoon, joka siinsi sumun läpi. Saavuin laaksoon, vuoren juurelle, seisten kapean virran vierellä. Kaikkialla oli hyvin hämärää ja katsoi mihin suuntaan tahansa, näkyi vain sumua, ei kasvillisuutta, eikä mitään muuta, kapeaa virtaa lukuun ottamatta.  Virta oli leveydeltään ehkä vain pari metriä ja näytti lähes mustalta. En kuitenkaan tiedä oliko vesi itsessään mustaa, vai tuliko musta vaikutelma vain siitä, koska ympäristö oli hyvin hämärä ja sumuinen. 

Näin miten kuljin virran reunaa eteenpäin, katsellen koko ajan maahan, kuin etsien jotain ja aina välillä vääristyin poimiman jotain maasta, laittaen löytämäni kämmeneeni. En  pystynyt näkemään mitä poimin, olivatko ne mahdollisesti pieniä kiviä tai mistä oli kyse, mutta kovin suurikokoisia ne eivät voineet olla, koska poimin jotain maasta useita kertoja ja joka kerta talletin poimimani asiaan tai esineen vasempaan kämmeneeni. 

Sain myös erilaisia fyysisiä tuntemuksia. Tunsin voimakasta kiristystä niskassa korvien molemmin puolin, sekä erityisesti leukapelissä jomotusta ja voimakasta kireyttä, siitä huolimatta vaikka istuin suhteellisen rentona, enkä mitenkään jännittänyt niskaani tai purrut leukojani yhteen. Jonkin ajan kuluttua tuntemukset levisivät myös kieleni molempiin sivuihin ja kielen alle, tuntuen kipristelynä ja pienenä kihelmöintinä. 

Jatkoin kulkuani eteenpäin virran laitaa ja huomasin, miten oli lakannut etsimästä katseellani maasta jotain ja poimimasta sieltä jotain löytämääni. Liikkumiseni oli käynyt keveämmäksi ja suorastaan tanssahtelin eteenpäin. Kuljin edelleen eteenpäin virran viertä. Ympäristön oli koko ajan pysynyt samanlaisena ja virran vesi oli yhtä mustaa kuin aikaisemminkin.  

Yhtäkkiä näin itseni seisomassa suuren meren rannalla, johon tumma virta laski. Meren vesi oli kauniin sinistä ja se liplatti hiljaa rantaan. Rannassa vesi oli hyvin matalaa ja huomasin veden kirkkauden läpi, miten se jatkui matalana pitkän matkaa. Näin miten heilautin kättäni ja heitin merelle kaiken kämmeneni sisään, virran laitaa kulkiessani keräämäni, mitä se sitten olikin. 

Tämän jälkeen vain seisoin rannalla, katsellen eteenpäin kaukaisuuteen. Ympäristö pysyi hämäränä ja sumuisena, mutta meri oli kaunis ja kirkas. Tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän, vaan näin miten minusta erkaantui jokin osa, kävellen mereen ja lähtien uimaan eteenpäin,  jonnekin kaukaisuuteen. Erikoisinta oli, se että, vaikka osa minua ui merelle, siitä huolimatta seisoin myös edelleen rannalla, katsellen eteenpäin, johonkin kaukaisuudessa siintävään horisonttiin. Vai olisiko näkymä kuvannutkin sitä, miten me olemme niin fyysisiä maallisia ihmisiä, kuin myös tietoisuuksia, joiden on mahdollista matkata, vapaana, minne vain haluamme. 

Fyysiset tuntemukset niskassa ja leuan alueella olivat lieventyneet ja tuntuivat vielä jonkin verran. Aikaa hoidon aloittamisesta oli kulunut lähes tunti.

Salaseuroista ja mystiikasta

Salaseuroista ja mystiikasta

Eräässä keskusteluketjussa nousi esille salaseurat. Salaseuroista, joiden oppiin kuuluu mystiikka, unohtuu lähes aina tuoda esille eräs merkittävä asia, jota ihmiset eivät tule ajatelleeksi ja sivuuttavat sen joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään. Sen merkitys, että osaamattomien ja ymmärtämättömineen käsissä, mystiset opit voivat olla suureksikin haitaksi muille. Tuotakoon heti alussa esille myös se, että Suomessakin toimii monia seuroja, joiden oppiin liittyy esoteerista tietoa ja mystiikkaa ja jotka siksi määritellään salaseuroiksi.

Sana mystiikka on lähtöisin kreikankielen sanasta 'muo' joka tarkoitta vaikenemista, ja 'mystikos' joka merkitsee salaperäistä tai vaikeasti ymmärrettävää. Mystiikkaa näissä seuroissa ei ole ulkopuolisilta perusteettomasti salattu asia, se ei ole pahan palvontaa, taikatemppujen tekoa, eikä pyrkimystä sellaiseen. Se ei ole luonnonlakien ja -järjestyksen vastaista, vaan elämäntapa, joka perustuu yhä syvempään yhteyteen universaalien lakien kanssa. Mystiikka on tapa jolla katsoa maailmaa ja sen tapahtumia ja pyrkimystä kasvaa elämään universaalin lain ja korkeamman viisauden mukaisesti, tasapainossa kaiken olevan kanssa.

Mystiset opit vaativat ymmärrystä, joka ei synny sillä, että hajanaisesti noukitun tiedon kautta, voisi rakentua riittävää käsitystä niiden merkityksestä. Kasvu mystiikkaan syntyy aidosta sydämen halusta, kärsivällisyydestä ja johdonmukaisesta opiskelusta, oppimisesta irrottautua maallisista ajatusmalleista ja oivalluksesta saavuttaa tietoisuuden taso, jossa kykenee vastaanottamaan universaalia tietoa. Mystiikka on itsensä kohtaamista ja rehellisyyteen pyrkimystä siitä, mitä omassa itsessään tulee oivaltaa ja muuttaa. Mystiikka on kasvamista viisauteen, jossa eivät vaikuta fyysisen maallisen ihmisen rajoittuneet ja valikoivan ajattelun muokkaamat oikeutukset, joilla ihmiset valkopesevät vääriä tekojaan, ahneuttaan ja vallanhaluaan tai tietoisesti sulkevat silmänsä asioilta, jotka eivät palvele juuri heille itselleen tyydytystä tuovaa päämääräänsä.

Mystiikka on ymmärrystä siitä, että me, ihmiset olemme osa sitä kokonaisuutta johon kuuluu kaikki ympärillämme oleva maailmankaikkeuden ääriin asti. Mystiikka sanaa käytetään monissa eri yhteyksissä, mutta ajatellessamme sitä, että mystiikalla tarkoitetaan puhdasta ja puolueetonta viisautta, jota voi halutessaan kutsua myös jumalalliseksi viisaudeksi, se ei voi sisältää eriarvoistamista, eikä sallia pahuutta muita kohtaan. Siksi mystiikka on itsensä kehittämistä ymmärtämään myös se, että yrittäessämme siirtää vastuu omasta pelastumisestamme jollekin ulkopuoliselle taholle, huijaamme vain itseämme, koska emme ole valmiita tekemään sitä työtä, jonka oma kasvamisemme vaatii, emmekä halua tai uskalla katsoa itseämme silmiin ja nähdä sitä totuutta, että meidän on itse muututtava. Vain tuon muutoksen kautta maailmaan voi syntyä tasapaino ja rauha. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka antavat ahneuden, omaneduntavoittelun, vallanhalun ja häikäilemättömyyden johtaa ja hallita itseään, niin kauan on myös pahuutta ja muiden riistoa. Niin kauan kuin uskontojen oikeutuksilla riistämme ja alistamme muita, valehtelemalla itsellemme, että mikään oikeudenmukainen ja ihmistä ja maailmaa rakastava Jumala sallisi asetta toinen toisiemme huonompaan asemaan, ihmisten itsensä rakentamien uskontojärjestelmien dogmien perusteella, maailmaan ei voi syntyä kaiken kattavaa pysyvää hyvää.

Mystisiä oppeja tulee ymmärtää aste asteelta, rakentaen niitä yhä pidemmälle ja kasvaen niiden mukana. Ei kukaan voi alkaa mestariksi, eikä edes taitavaksi, ilman harjoitusta, ilman että ymmärtää mitä tekee, miksi tekee ja mitä vaikutuksia omilla teoillaan on. Mystiikassa on tärkeää huomioida myös se, moneen muuhun taitoon verrattuna, että mystiikassa on usein kyse sellaisista asioista ja taidoista, jotka tapahtuvat tietoisuuden ja ajatuksen tasolla. Siksi on hyvin tärkeää ymmärtää syvällisesti jo pelkästään se, mikä vaikutus on ajatuksilla ja energioilla ja miten tärkeää on niin teorian, kuin käytännön harjoittelun ja oppimisenkin kautta nähdä tuon asian totuudellisuus. Monet tiedot ja taidot ovat sellaisia, joiden merkitys tulee ymmärtää syvällisesti, sillä väärin motiivein tai ymmärtämättömästi käytettyinä, ne olisivat hyvinkin haitallisia ja vahinkoa aiheuttavia. On tärkeää että oppiminen ja ymmärryksen lisääntyminen kasva hallitusti, jotta ihminen kasvaa kantamaan vastuunsa omasta toiminnastaan. Se on tärkeää myös siksi, että mieli ja psyyke ehtii sopeutua uuteen tietoon ja ihminen ehtii kasvamaan henkisesti, ilman että saavutettu tieto ja taidot jäisi aidosti sisäistämättä ja siten aiheuttaisi mielen epätasapainoa.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se että, oli kyse mistä ihmisryhmästä tahansa, mitä erilaisimmissa joukoissa esiintyy myös niitä, joiden motiivit eivät olekaan aina puhtaat, vaikka alkuperäinen tavoite olisi kuinka puhdas, kaunis ja hyvä tahansa. Se on mallisen fyysisen ihmisen yksi kirous, josta todellinen mystikko pyrkii irrottautumaan ja joka on syy myös siihen, miksi mystisisä oppeja sisältävät seurat pyrkivät pitämään huolta siitä, etteivät kyseiset opit ajautuisi käsiin, joissa niitä käytettäisiin joko ymmärtämättömyyttä tai tarkoituksellisesti väärin ja epäpuhtaisiin tarkoitusperiin.