Toinen hoitomatka 17.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

17.11.2024

Toisella Liljan Strangin johtamalla hoitomatkalla. Näin jälleen saman tumman kapean virran, kuin edellisessäkin kerralla. Myös nyt oli hyvin hämärää, lähes pimeää.  Näkymä ei kuitenkaan ollut siitä kohdin virtaa, johon se viimekerralla jäi, merenrantaan, johon tumma virta laski. Nyt kapea aukeaa halkova virta näky jostain kauempaa, niin ettei merta näkynyt. Lähellä virtaavaa vettä seisoi joukko ihmisiä. Sain käsityksen, että heitä olisi seitsemän. En pystynyt näkemään heitä tarkasti, enkä ole täysin varma, mutta minulle tuli tunne siitä, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat olleet naisia, ainakin energia oli hyvin feminiininen. Tässä kyseisessä hoidossa ja samaan aikaan liveyhteydessä, meitä oli kuitenkin vain neljä naista.

Toisella puolella pientä virtaa, korkealla, lähes mustalla taivaalla, näkyi suuri loistava täysikuu. (Juuri yö pari sitten, oli meille mallisille ihmisille oikeastikin nähtävillä superkuu). Kuu heijastui virran pintaan, luoden siihen valonsa. Näin miten rannalla seisova ihmisryhmä kahlasi virran veteen ja asettui tasaisesti sen pintaan heijastuneen kuunvalon ympärille. Naiset ottivat vettä kämmenelleen ja huutelivat sillä käsivartensa, kuin puhdistautuen. Hei eivät kuitenkaan ottaneet vettä mistä kohdin virtaa tahansa, vaan nimenomaan siitä kohdin, johon kuu loi valonsa. Puhdistauduttuaan naiset alkoivat laulaa. En pystynyt saamaan selvää sanoista, mutta ne eivät olleet mitään tuntemaani kieltä.  Lopetettuaan laulun, naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan. Yhdellä naisista oli mukana lasinen pieni kulho, jonka hän täytti virran vedellä, ottaen myös tämän veden siitä kohdin virtaa, johon kuunvalo loi kuvajaisensa. 

Naiset nousivat vedestä vastakkaiselle rannalle. Nainen, jolla oli pieni lasikulho kädessään, kulki edellä ja muut heti hänen jäljessään.  Kulhossa oleva vesi loisti edelleen kirkkaana ja valoisana, vaikka olikin pois virrasta ja kohdasta, johon kuun loiste osui. Naiset kulkivat aukeaa maastoa eteenpäin, nousten loivaa rinnettä ja sen jälkeen laskeutuen edessä olevaan laaksoon. He jatkoivat eteenpäin ja nousivat pienelle kummulle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri puu. Minulle tuli siitä mieleen vanha tammi, vaikka sen lehtiä en nähnytkään, mutta sen muoto ja jykevä runo, joka oli halkaisijaltaan varmasti yli metrin, loi mielikuvan tammesta. 

Naiset asettivat kulhon maahan, jonkin matkan päähän puusta ja asettuivat tasaisin välein piiriin sen ympärille, ollen kukin noin pari metriä piirin keskellä olevasta vesikulhosta. Erikoista tässä oli se, että naiset asettuvat piiriin niin, että he olivat selin piirin keskustaan. Ihmettelin mielessäni tätä ja kuulin intuitiivisesti, että naiset asettuneet selin piirin keskustaan, koska olivat kääntyneet seitsemään ilman suuntaan. Tämä hämmästytti minua vielä enemmän. Ilmansuuntiahan on neljä, tai kahdeksan jos laskemme väli-ilmansuunnat mukaan. Tätä ihmetellessäni, muistin jälleen, ettei intuitiivisessa katsomisessa tule ajatella maallisin ajatustavoin takertuen niihin. Neljä tai kahdeksan ilmansuuntaa on vain ihmisten määrittelemä tapa hahmottaa eri suuntia. Yhtäläisesti niitä olisi voitu nimetä enemmän tai vähemmän kuin nyt sen ajattelemme. 

Pienessä kulhossa oleva vesi loisti voimakkaana ja puhtaana, valaisten naisten tekemän piirin sisäosan. Tutkin ympäristöä ja sen energioita, mutta en huomannut missään mitään erityistä muutosta tai odotettavissa oleva tapahtumaa, erikoisesta tilanteesta huolimatta. Naiset vain seisoivat hyvin päättäväisen näköisinä paikoillaan ja nyt pystyin selkeästi erottamaan sen, että kaikki paikalla olevat ihmiset todellakin näyttivät olevan naisia.

Hoitotapahtumamme oli interaktiivinen ja välillä keskustelimme siitä, mitä näemme ja koemme.  Jonkin ajan kuluttua huomasin, miten kummulla seisoviin naisiin alkoi kohdistua tuuli, joka voimistui nopeasti. Sen suunta oli kuitenkin hyvin erikoinen. Se ei kohdistunut naisiin piirin uskonsuunnalta, eikä myöskään suoraan piirin keskeltä, vaan kiersi ylhäältä käsin, leviten joka suuntaan, niin että se työnsi naisia voimakkaasti heidän selkiensä ja päänsä takaa, kuin yrittäen työntää heidät pois kehästä. Tuuli kasvoi niin voimakkaasti, että se suorastaan repi naisten vaatteita ja hiuksia, mutta piirin keskiosa, jossa oli maassa kuunvaloa loistava vesikulho, oli täysin suojassa ja ilman sen ympärillä seesteinen ja tyyni.  Tutkin tarkemmin tuon voimakkaan repivän tuulen energiaa, eikä se todellakaan ollut hyvää, vaan hyvin vihamielistä. Sen voimasta huolimatta naiset ponnistelivat ja pysyivät paikoillaan, rikkomatta muodostamaansa kehää.  Yhtäkkiä, vain pieneksi hetkeksi naisten olemus muuntui ja he näyttäytyvät sen kaltaisena pukeutumiseltaan ja hiuksiltaan, että minulle syntyi voimakas mielikuva Kalevala kirjaan piirretyistä ihmisitä. Näky poistui nopeasti, mutta oli ollut niin selkeä, että uskon sen tarkoituksella symboloineen jotain sellaista, joka minun tulisi muistaa ja oivaltaa. 

Tuuli jatkoi voimansa kohdistamista naisiin ja naiset aloittivat voimallisen laulun. Jälleen en tunnistanut sanoja, enkä kieltä. Naisten jatkaessa lauluaan, tuulen voima alkoi hiljalleen hiipumaan ja lopulta sen oli annettava periksi ja irrottauduttava kokonaan naisten muodostamasta kehästä, kuin loppuun sammutettuna. 

Keskustelimme jälleen kukin omista kokemuksistamme ja kun seuraavan kerran katsoin naisten kehää, huomasin, miten naiset olivat nyt kääntyneet ringissä sen keskustaan päin ja lasikulhossa olevan veden loiste oli sammunut. Se pysyy sammuneena kuitenkin vain hetken ja hiukan kulhon yläpuolelle kohosi pieni loistava valopallo. Se oli vain ehkä 15 cm halkaisijaltaan, mutta kasvoi noustessaan ylemmäs. Valopallo jatkoi kohoamistaan hiukan naisten yläpuolelle. Kaikki naiset kohottivat kätensä sitä kohti ja sormiaan liikutellen kohdistaen käsiensä liikkeessä tähän valopalloon, sen jatkaessa kasvuaan. Naiset pyörittivät palloa käsistään lähtevällä energialla ja ikään kuin kehräsivät sitä sormillaan, näkymättömin säikein, saaden sen kasvamaan yhä suuremmaksi. 

Lopulta valopallo oli niin suuri, että se oli halkaisijaltaan naisten tekemän piirin kokoinen ja se lähes kosketti naisten päitä. Näytti kuin sen pyörittäminen ja ilmassa pitäminen olisi vaatinut naisilta ponnisteluja ja mietin mitä tapahtuisi, jos se kasvaisi vieläkin isommaksi. 

Taivaan tummuudesta ilmestyi sininen valo tai energia, joka asettautui suuren valopallon alapuolelle, alkaen nostaa sitä yhä ylemmäs. Kun valopallo oli noussut muutaman metrin naisten yläpuolelle, siitä alkoi irtoamaan pieniä loistavia hippusia, jotka lähtivät etääntymään pallosta. Ne olivat kuin tulikärpäsiä, jotka lensivät kukin suuntaansa, jatkaen matkaansa niin, etten voinut enää erottaa niitä. Yhä useampia valon hippuja irtosi ja lähti leviämään kaikkialle ympäristöön, samalla kun pallo jatkoi kohoamaistaan. Irtoavien valohiukkasten määrä kiihtyi ja oli niin suuri, että pallo alkoi kutistumaan niiden erkautuessa siitä ja lopulta kadoten kokonaan.  

Naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan ja lähtivät lopulta kulkemana samaa reittiä takaisin, josta olivat lähteneet liikkeelle. 

Tämän hoitotapahtuman jälkeen minua jäi mietityttämään mainittu "seitsemän ilmansuuntaa" ja lähdin etsimään netistä, olisiko kukaan muu kohdannut samaa ja mahdollisesti kirjoittanut siitä. Löysinkin sivuston "Pohjoismaisen perinteen kantaja" jossa kerrotaan "ilmansuunnista luonnonuskonnoista" seuraavaa :"Kaikissa, siis aivan kaikissa, luonnonuskonnoissa huomioidaan ilmansuunnat länsi, pohjoinen, itä ja etelä. Osassa myös taivas ja maa sekä jopa ns keskusta. Suuntia on siis neljä, kuusi tai seitsemän".

https://mjolnir.fi/ilmansuunnat-luonnonuskonnoissa/?fbclid=IwY2xjawGpgU5leHRuA2FlbQIxMAABHTvJQ8IIDpT-JfhMdB-zHw_zDZ1eALKdwgKwR9reHfxn5AABqxi6MFJFfw_aem_0Dqs435qMGEXE6opnxsc0A

 

Oliko annettu mielikuva Kalevalasta viittaus luonnonuskontoihin ja vihje etsiä vastausta seitsemästä ilmansuunnasta kansanperinteestä. Ainakin löytämästäni tekstistä löytyy useampikin yhtäläisyys näkemiini asioihin', "seitsemän ilmansuuntaa, puu, kehä seremoniaa varten, sellaisen voiman kehän ulkopuolella pitäminen, jota sinne ei haluta ja miten kehän sisälle kehitettiin voima, joka lopuksi vapautui tarkoitukseen mihin se oli järjestetty" . 

Se tuntuu aina itsestä hyvältä, kun kohtaa omalla tietoisuustason matkallaan jotain ja myöhemmin löytää samaa jonkun toisenkin kertomana. Se vahvistaa uskoa siihen, että koettu ja nähdyt asiat on tarkoituksella itselle annettu.

Yhteinen hoitomatka 11.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

Olin 11.11 2024 mukana Liljan Strangin interaktiivisessa hoidossa ”äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi maskuliinin ja feminiinintasapaiotuksessa”, jossa hoidettiin myös omia traumoja. Yhteys toteutettiin zoomin välityksellä. 

Istuin silmät suljettuina. Näin rinnakkain olevat kämmenet, joiden päällä, pari senttiä kämmenien yläpuolella leijui korkeintaan parikymmentä senttiä halkaisijaltaan oleva pallo, joka hohkasi karmiinin punaisena.  Käden näkyivät ainoastaan hiukan ranteita pidemmälle ja huomasin, että lähes ranteisiin asti, ylettyi pitkähihaisen vaatteen hiukan rypistyneet ja vanhahtavaa, melko karkeaa kangasta olevan vaatteen hihat. Pallo näytti olevan paikallaan, mutta sisällä hehkui kuin aaltoillen karmiininpunainen väri.  Kun katsoin palloa tarkemmin, huomasin että sen sisuksen aaltoileva ja siten elävältä vaikuttava väritys koostui lukemattomista pölyhiukkastakin pienemmistä hippusista ja aaltoileva liike vaikutti kuin elävältä, juuri näiden hiukkasten liikkeen vuoksi.

Karmiininpunaisen värin joukkoon ilmestyi kullanhohtoista väriä, joka koostui samalla tavalla pienen pienistä hiukkaista, jotka liikkuivat ja niiden massa aaltoili niiden liikkeen mukana. Punaiset ja kullanväriset hiukkaset eivät kuitenkaan missään vaiheessa sekoittuneet kokonaan toisiinsa. Hiukkasten liikkeen jatkuessa, kullanvärisiä hiukkasia alkoi purkautua ulos pallosta ja levitä yhä laajemmalle ympäristöön. 

Jonkun ajan kuluttua näkymä vaihtui. Näin valtavan korkean vuoriston, jonka laitaa kulki ylös pitkä rivi portaita, niitä saattoi olla useampi sata, niin korkea vuoristo oli. Keskityin välillä kuuntelemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia ja kertomaan myös omia kokemuksiani, koska tapahtuma oli interaktiivinen. Käänsin huomion takaisin vuoristonäkymään. Kaikkialla oli hämärää. Huomasin miten portaiden yläpäässä, vuoriston takana siinsi valoa, mutta se tuli kun jonkun vahvan usvan takaa. 

Näin itseni kävelemässä ylös portaita, kohti niiden yläpäässä, vuoren laella oleva pientä tasannetta. Seisoin tasanteella, katsoen joka suuntaan ympärilleni. Hetken seistyäni, lähdin laskeutumaan vuoren toista puolta, kaukaa alempana olevaan laaksoon, joka siinsi sumun läpi. Saavuin laaksoon, vuoren juurelle, seisten kapean virran vierellä. Kaikkialla oli hyvin hämärää ja katsoi mihin suuntaan tahansa, näkyi vain sumua, ei kasvillisuutta, eikä mitään muuta, kapeaa virtaa lukuun ottamatta.  Virta oli leveydeltään ehkä vain pari metriä ja näytti lähes mustalta. En kuitenkaan tiedä oliko vesi itsessään mustaa, vai tuliko musta vaikutelma vain siitä, koska ympäristö oli hyvin hämärä ja sumuinen. 

Näin miten kuljin virran reunaa eteenpäin, katsellen koko ajan maahan, kuin etsien jotain ja aina välillä vääristyin poimiman jotain maasta, laittaen löytämäni kämmeneeni. En  pystynyt näkemään mitä poimin, olivatko ne mahdollisesti pieniä kiviä tai mistä oli kyse, mutta kovin suurikokoisia ne eivät voineet olla, koska poimin jotain maasta useita kertoja ja joka kerta talletin poimimani asiaan tai esineen vasempaan kämmeneeni. 

Sain myös erilaisia fyysisiä tuntemuksia. Tunsin voimakasta kiristystä niskassa korvien molemmin puolin, sekä erityisesti leukapelissä jomotusta ja voimakasta kireyttä, siitä huolimatta vaikka istuin suhteellisen rentona, enkä mitenkään jännittänyt niskaani tai purrut leukojani yhteen. Jonkin ajan kuluttua tuntemukset levisivät myös kieleni molempiin sivuihin ja kielen alle, tuntuen kipristelynä ja pienenä kihelmöintinä. 

Jatkoin kulkuani eteenpäin virran laitaa ja huomasin, miten oli lakannut etsimästä katseellani maasta jotain ja poimimasta sieltä jotain löytämääni. Liikkumiseni oli käynyt keveämmäksi ja suorastaan tanssahtelin eteenpäin. Kuljin edelleen eteenpäin virran viertä. Ympäristön oli koko ajan pysynyt samanlaisena ja virran vesi oli yhtä mustaa kuin aikaisemminkin.  

Yhtäkkiä näin itseni seisomassa suuren meren rannalla, johon tumma virta laski. Meren vesi oli kauniin sinistä ja se liplatti hiljaa rantaan. Rannassa vesi oli hyvin matalaa ja huomasin veden kirkkauden läpi, miten se jatkui matalana pitkän matkaa. Näin miten heilautin kättäni ja heitin merelle kaiken kämmeneni sisään, virran laitaa kulkiessani keräämäni, mitä se sitten olikin. 

Tämän jälkeen vain seisoin rannalla, katsellen eteenpäin kaukaisuuteen. Ympäristö pysyi hämäränä ja sumuisena, mutta meri oli kaunis ja kirkas. Tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän, vaan näin miten minusta erkaantui jokin osa, kävellen mereen ja lähtien uimaan eteenpäin,  jonnekin kaukaisuuteen. Erikoisinta oli, se että, vaikka osa minua ui merelle, siitä huolimatta seisoin myös edelleen rannalla, katsellen eteenpäin, johonkin kaukaisuudessa siintävään horisonttiin. Vai olisiko näkymä kuvannutkin sitä, miten me olemme niin fyysisiä maallisia ihmisiä, kuin myös tietoisuuksia, joiden on mahdollista matkata, vapaana, minne vain haluamme. 

Fyysiset tuntemukset niskassa ja leuan alueella olivat lieventyneet ja tuntuivat vielä jonkin verran. Aikaa hoidon aloittamisesta oli kulunut lähes tunti.

Salaseuroista ja mystiikasta

Salaseuroista ja mystiikasta

Eräässä keskusteluketjussa nousi esille salaseurat. Salaseuroista, joiden oppiin kuuluu mystiikka, unohtuu lähes aina tuoda esille eräs merkittävä asia, jota ihmiset eivät tule ajatelleeksi ja sivuuttavat sen joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään. Sen merkitys, että osaamattomien ja ymmärtämättömineen käsissä, mystiset opit voivat olla suureksikin haitaksi muille. Tuotakoon heti alussa esille myös se, että Suomessakin toimii monia seuroja, joiden oppiin liittyy esoteerista tietoa ja mystiikkaa ja jotka siksi määritellään salaseuroiksi.

Sana mystiikka on lähtöisin kreikankielen sanasta 'muo' joka tarkoitta vaikenemista, ja 'mystikos' joka merkitsee salaperäistä tai vaikeasti ymmärrettävää. Mystiikkaa näissä seuroissa ei ole ulkopuolisilta perusteettomasti salattu asia, se ei ole pahan palvontaa, taikatemppujen tekoa, eikä pyrkimystä sellaiseen. Se ei ole luonnonlakien ja -järjestyksen vastaista, vaan elämäntapa, joka perustuu yhä syvempään yhteyteen universaalien lakien kanssa. Mystiikka on tapa jolla katsoa maailmaa ja sen tapahtumia ja pyrkimystä kasvaa elämään universaalin lain ja korkeamman viisauden mukaisesti, tasapainossa kaiken olevan kanssa.

Mystiset opit vaativat ymmärrystä, joka ei synny sillä, että hajanaisesti noukitun tiedon kautta, voisi rakentua riittävää käsitystä niiden merkityksestä. Kasvu mystiikkaan syntyy aidosta sydämen halusta, kärsivällisyydestä ja johdonmukaisesta opiskelusta, oppimisesta irrottautua maallisista ajatusmalleista ja oivalluksesta saavuttaa tietoisuuden taso, jossa kykenee vastaanottamaan universaalia tietoa. Mystiikka on itsensä kohtaamista ja rehellisyyteen pyrkimystä siitä, mitä omassa itsessään tulee oivaltaa ja muuttaa. Mystiikka on kasvamista viisauteen, jossa eivät vaikuta fyysisen maallisen ihmisen rajoittuneet ja valikoivan ajattelun muokkaamat oikeutukset, joilla ihmiset valkopesevät vääriä tekojaan, ahneuttaan ja vallanhaluaan tai tietoisesti sulkevat silmänsä asioilta, jotka eivät palvele juuri heille itselleen tyydytystä tuovaa päämääräänsä.

Mystiikka on ymmärrystä siitä, että me, ihmiset olemme osa sitä kokonaisuutta johon kuuluu kaikki ympärillämme oleva maailmankaikkeuden ääriin asti. Mystiikka sanaa käytetään monissa eri yhteyksissä, mutta ajatellessamme sitä, että mystiikalla tarkoitetaan puhdasta ja puolueetonta viisautta, jota voi halutessaan kutsua myös jumalalliseksi viisaudeksi, se ei voi sisältää eriarvoistamista, eikä sallia pahuutta muita kohtaan. Siksi mystiikka on itsensä kehittämistä ymmärtämään myös se, että yrittäessämme siirtää vastuu omasta pelastumisestamme jollekin ulkopuoliselle taholle, huijaamme vain itseämme, koska emme ole valmiita tekemään sitä työtä, jonka oma kasvamisemme vaatii, emmekä halua tai uskalla katsoa itseämme silmiin ja nähdä sitä totuutta, että meidän on itse muututtava. Vain tuon muutoksen kautta maailmaan voi syntyä tasapaino ja rauha. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka antavat ahneuden, omaneduntavoittelun, vallanhalun ja häikäilemättömyyden johtaa ja hallita itseään, niin kauan on myös pahuutta ja muiden riistoa. Niin kauan kuin uskontojen oikeutuksilla riistämme ja alistamme muita, valehtelemalla itsellemme, että mikään oikeudenmukainen ja ihmistä ja maailmaa rakastava Jumala sallisi asetta toinen toisiemme huonompaan asemaan, ihmisten itsensä rakentamien uskontojärjestelmien dogmien perusteella, maailmaan ei voi syntyä kaiken kattavaa pysyvää hyvää.

Mystisiä oppeja tulee ymmärtää aste asteelta, rakentaen niitä yhä pidemmälle ja kasvaen niiden mukana. Ei kukaan voi alkaa mestariksi, eikä edes taitavaksi, ilman harjoitusta, ilman että ymmärtää mitä tekee, miksi tekee ja mitä vaikutuksia omilla teoillaan on. Mystiikassa on tärkeää huomioida myös se, moneen muuhun taitoon verrattuna, että mystiikassa on usein kyse sellaisista asioista ja taidoista, jotka tapahtuvat tietoisuuden ja ajatuksen tasolla. Siksi on hyvin tärkeää ymmärtää syvällisesti jo pelkästään se, mikä vaikutus on ajatuksilla ja energioilla ja miten tärkeää on niin teorian, kuin käytännön harjoittelun ja oppimisenkin kautta nähdä tuon asian totuudellisuus. Monet tiedot ja taidot ovat sellaisia, joiden merkitys tulee ymmärtää syvällisesti, sillä väärin motiivein tai ymmärtämättömästi käytettyinä, ne olisivat hyvinkin haitallisia ja vahinkoa aiheuttavia. On tärkeää että oppiminen ja ymmärryksen lisääntyminen kasva hallitusti, jotta ihminen kasvaa kantamaan vastuunsa omasta toiminnastaan. Se on tärkeää myös siksi, että mieli ja psyyke ehtii sopeutua uuteen tietoon ja ihminen ehtii kasvamaan henkisesti, ilman että saavutettu tieto ja taidot jäisi aidosti sisäistämättä ja siten aiheuttaisi mielen epätasapainoa.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se että, oli kyse mistä ihmisryhmästä tahansa, mitä erilaisimmissa joukoissa esiintyy myös niitä, joiden motiivit eivät olekaan aina puhtaat, vaikka alkuperäinen tavoite olisi kuinka puhdas, kaunis ja hyvä tahansa. Se on mallisen fyysisen ihmisen yksi kirous, josta todellinen mystikko pyrkii irrottautumaan ja joka on syy myös siihen, miksi mystisisä oppeja sisältävät seurat pyrkivät pitämään huolta siitä, etteivät kyseiset opit ajautuisi käsiin, joissa niitä käytettäisiin joko ymmärtämättömyyttä tai tarkoituksellisesti väärin ja epäpuhtaisiin tarkoitusperiin.