Olin 11.11 2024 mukana Liljan Strangin interaktiivisessa hoidossa ”äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi maskuliinin ja feminiinintasapaiotuksessa”, jossa hoidettiin myös omia traumoja. Yhteys toteutettiin zoomin välityksellä.
Istuin silmät suljettuina. Näin rinnakkain olevat kämmenet, joiden päällä, pari senttiä kämmenien yläpuolella leijui korkeintaan parikymmentä senttiä halkaisijaltaan oleva pallo, joka hohkasi karmiinin punaisena. Käden näkyivät ainoastaan hiukan ranteita pidemmälle ja huomasin, että lähes ranteisiin asti, ylettyi pitkähihaisen vaatteen hiukan rypistyneet ja vanhahtavaa, melko karkeaa kangasta olevan vaatteen hihat. Pallo näytti olevan paikallaan, mutta sisällä hehkui kuin aaltoillen karmiininpunainen väri. Kun katsoin palloa tarkemmin, huomasin että sen sisuksen aaltoileva ja siten elävältä vaikuttava väritys koostui lukemattomista pölyhiukkastakin pienemmistä hippusista ja aaltoileva liike vaikutti kuin elävältä, juuri näiden hiukkasten liikkeen vuoksi.
Karmiininpunaisen värin joukkoon ilmestyi kullanhohtoista väriä, joka koostui samalla tavalla pienen pienistä hiukkaista, jotka liikkuivat ja niiden massa aaltoili niiden liikkeen mukana. Punaiset ja kullanväriset hiukkaset eivät kuitenkaan missään vaiheessa sekoittuneet kokonaan toisiinsa. Hiukkasten liikkeen jatkuessa, kullanvärisiä hiukkasia alkoi purkautua ulos pallosta ja levitä yhä laajemmalle ympäristöön.
Jonkun ajan kuluttua näkymä vaihtui. Näin valtavan korkean vuoriston, jonka laitaa kulki ylös pitkä rivi portaita, niitä saattoi olla useampi sata, niin korkea vuoristo oli. Keskityin välillä kuuntelemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia ja kertomaan myös omia kokemuksiani, koska tapahtuma oli interaktiivinen. Käänsin huomion takaisin vuoristonäkymään. Kaikkialla oli hämärää. Huomasin miten portaiden yläpäässä, vuoriston takana siinsi valoa, mutta se tuli kun jonkun vahvan usvan takaa.
Näin itseni kävelemässä ylös portaita, kohti niiden yläpäässä, vuoren laella oleva pientä tasannetta. Seisoin tasanteella, katsoen joka suuntaan ympärilleni. Hetken seistyäni, lähdin laskeutumaan vuoren toista puolta, kaukaa alempana olevaan laaksoon, joka siinsi sumun läpi. Saavuin laaksoon, vuoren juurelle, seisten kapean virran vierellä. Kaikkialla oli hyvin hämärää ja katsoi mihin suuntaan tahansa, näkyi vain sumua, ei kasvillisuutta, eikä mitään muuta, kapeaa virtaa lukuun ottamatta. Virta oli leveydeltään ehkä vain pari metriä ja näytti lähes mustalta. En kuitenkaan tiedä oliko vesi itsessään mustaa, vai tuliko musta vaikutelma vain siitä, koska ympäristö oli hyvin hämärä ja sumuinen.
Näin miten kuljin virran reunaa eteenpäin, katsellen koko ajan maahan, kuin etsien jotain ja aina välillä vääristyin poimiman jotain maasta, laittaen löytämäni kämmeneeni. En pystynyt näkemään mitä poimin, olivatko ne mahdollisesti pieniä kiviä tai mistä oli kyse, mutta kovin suurikokoisia ne eivät voineet olla, koska poimin jotain maasta useita kertoja ja joka kerta talletin poimimani asiaan tai esineen vasempaan kämmeneeni.
Sain myös erilaisia fyysisiä tuntemuksia. Tunsin voimakasta kiristystä niskassa korvien molemmin puolin, sekä erityisesti leukapelissä jomotusta ja voimakasta kireyttä, siitä huolimatta vaikka istuin suhteellisen rentona, enkä mitenkään jännittänyt niskaani tai purrut leukojani yhteen. Jonkin ajan kuluttua tuntemukset levisivät myös kieleni molempiin sivuihin ja kielen alle, tuntuen kipristelynä ja pienenä kihelmöintinä.
Jatkoin kulkuani eteenpäin virran laitaa ja huomasin, miten oli lakannut etsimästä katseellani maasta jotain ja poimimasta sieltä jotain löytämääni. Liikkumiseni oli käynyt keveämmäksi ja suorastaan tanssahtelin eteenpäin. Kuljin edelleen eteenpäin virran viertä. Ympäristön oli koko ajan pysynyt samanlaisena ja virran vesi oli yhtä mustaa kuin aikaisemminkin.
Yhtäkkiä näin itseni seisomassa suuren meren rannalla, johon tumma virta laski. Meren vesi oli kauniin sinistä ja se liplatti hiljaa rantaan. Rannassa vesi oli hyvin matalaa ja huomasin veden kirkkauden läpi, miten se jatkui matalana pitkän matkaa. Näin miten heilautin kättäni ja heitin merelle kaiken kämmeneni sisään, virran laitaa kulkiessani keräämäni, mitä se sitten olikin.
Tämän jälkeen vain seisoin rannalla, katsellen eteenpäin kaukaisuuteen. Ympäristö pysyi hämäränä ja sumuisena, mutta meri oli kaunis ja kirkas. Tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän, vaan näin miten minusta erkaantui jokin osa, kävellen mereen ja lähtien uimaan eteenpäin, jonnekin kaukaisuuteen. Erikoisinta oli, se että, vaikka osa minua ui merelle, siitä huolimatta seisoin myös edelleen rannalla, katsellen eteenpäin, johonkin kaukaisuudessa siintävään horisonttiin. Vai olisiko näkymä kuvannutkin sitä, miten me olemme niin fyysisiä maallisia ihmisiä, kuin myös tietoisuuksia, joiden on mahdollista matkata, vapaana, minne vain haluamme.
Fyysiset tuntemukset niskassa ja leuan alueella olivat lieventyneet ja tuntuivat vielä jonkin verran. Aikaa hoidon aloittamisesta oli kulunut lähes tunti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti