Kuuntelin äskettäin Antti Launosen youtube-videon uushenkisyydestä ja myös sen negatiivisista puolista.
Ajattelin jakaa sen myös tänne, koska se liittyy hyvinkin keskusteluihin, joihin tällä viikolla olen osallistunut. Siihen miten ihmisten "tulisi olla tarkkana siitä mihin kaikkeen uskoo", miten ihmisellä on taipumusta "valehdella myös itselleen". Miten ihmiset saattavat luoda itse itsestään "mielikuva jonkinlaisena lähes kaiken oppineena guruna ja joita jotkut toiset sitten myös lähtevät nostamaan tällaiseen gurun asemaan". Samaan asiaan liittyen on ollut viimeaikoina muutoinkin hyvää keskustelua mm Sami Nuoran henkilökohtaisella Facebook sivulla.
(Jotkut kohdat on lainausmerkeissä, koska ne on toisen ihmisen kirjoittamia ajatuksia kyseisessä keskusteluyhteydessä ja olen aika tarkka siitä, etten esitä toisen kirjoittamaa omanani, vaikka itsekin olisin samoja ajatuksia miettinyt tai aikaisemmin kirjoittanut).
Video on puolisen tuntia ja sisällöltään selkeä ja hyvää asiaa siitä, mitä ongelmia uushenkisyyteen sisältyy, miten noukitaan vanhoista viisausperinteistä itselleen sopivia paloja ja rakennetaan niiden ympärille uuttaa, sekoitetaan kaikkea mahdollista sekaisin, niiltä osin jotka tuntuu itsestä mukavilta ("kirsikanpoiminta"). Miten tästä kaikesta on syntynyt kuin jotkin suurmessut, joissa tarjolla on lähes mitä tahansa laidasta laitaan, elämää käänteen tekevinä oppeina, vaikka todellisuudessa ne saattavatkin etäännyttää kasvun moninaisesta kokonaisuudesta ja ohjata ratkaisujen etsimiseen yksipuolisista asioista, ei itsestään tai oman sisäisen yhteyden kautta, vaan itsensä ulkopuolelta.
Näen myös tärkeänä, että näistä asioita pitää voida puhua ja niitä kritisoida, nostaa esille myös mahdollisia epäkohtia. Itsellekin uushenkisyys näistä syistä johtuen on aina kalskahtanut jotenkin negatiivisesti.
Uushenkisyydessä olen itse miettinyt näitä asioita esimerkiksi vaihtoehtohoitojen kohdalla. Käsittääkseni juuri uushenkisyydessä on syntynyt paljon erilaisia hoitonimikkeitä, joita sitten myydään sekä hoitoina, että myös kursseina. On enkeli energiaa, yksisarvis energiaa, Atlantis energiaa, Arkkienkeli Rafelin energiaa, Arkkienkeli Mikaelin energiaa, Arkkienkeli Urielin energiaa, Äiti Marian energiaa, Kristus energiaa, Kristalli energiaa ja montaa muuta.
Toisaalta on tietysti hyvä asia, että ihmiset tutkivat näitä asioita ja asioista opitaan yhä enemmän ja että on olemassa eri vaihtoehtoja, joista jokainen voisi löytää itselleen resonoivan, mutta onko tässä myös huonoja puolia ? Aiheuttaako tämä runsaudenpula mahdollisesti sitä, että ihmiset ahmivat sekaisin kaikenlaista, eikä oikein mistään löydy selkeää tietä (tietysti senkin voi ajatella omana valintana ja oppiläksynä). Käykö siinä samoin kuin maallisemmissakin asioissa, että mennään niin syville vesille, että se sekoittaa ihmisiä ja saa mieliin myös kaaosta, ja sen kautta epävarmuutta ja jopa huonovointisuutta. Enkä tarkoita tällä väheksyä niitä ihmisiä, jotka näitä moninaisia energiahoitomuotoja käyttävät tai opettavat, vaan on herännyt ajatus, kuinka tarpeellista se on ja voiko tämä suuri moninaisuus myös karkottaa ihmisiä, kun tiedon tulva on niin valtava ja käydä vähän samoin, kuin esim median ja mainonnan suoltamassa tietotulvassa, jossa monen ihmisen arjen tie ei löydä suuntaansa ja ihminen jää jonkinlaiselle tuuliajolle saamatta itsestään kiinni.
Ymmärrän toki sen, että energia on moninaista ja värähtelee eri taajuuksilla, mutta yhtälailla (itse siis olen perinteisen Mika Usui linjan reikimaster) vain puhtaasta lähteestä kanavoiden (Qi) on mahdollista kanavoida juuri sen värähteistä energiaa, joka kulloinkin on tarpeen.
Voiko tässä asiassa (uushenkisyys/New Age) käydä välillä myös niin, että lapsi meneekin sen pesuveden mukana ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti