Unihalvaus

Lähdin eilen illalla pitkälle kävelylenkille. Kävellessäni kuuntelin erästä podcastia, jossa vierailevana keskustelijana oli nainen, joka kertoi omasta henkisestä heräämisestään ja siihen liittyvistä kokemuksistaan. 

Itsellänikin on ollut jo lapsuudesta lähtien monia sellaisia kokemuksia, joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi ja jotka ovat vaikuttaneet siihen, että tieni on kulkenut etsimään kokemuksia, tietoa ja vastauksia, myös tavoilla, jotka eivät ihmisen viidellä maallisella aisteilla avaudu. Jostain syystä kuitenkin mieleeni muistui vuosia sitten kokemani unihalvaus, vaikka siinä ei olekaan kyse  mistään mystisestä, lukuun ottamatta uhkaavaa hahmoa, joka ihminen unihalvauksen aikana yleensä kokee olevan läsnä huoneessa.

Olin jo nukkunut jonkin aikaa, kun yhtäkkiä heräsin. Huoneeni ei ollut täysin pimeä, koska ovi oli raollaan ja kuulin vanhimman poikani pelaavan tietokoneella omassa huoneessaan. Avasin silmäni ja näin huoneeni ovella, lähellä sängyn päätyä seisovan synkän ja tumman olennon, joka tuijotti minua. Vaikka olento näytti uhkaavalta, se itsessään ei aiheuttanut niinkään pelkoa. Pelottavaa tapahtumassa oli, kun huomasin etten kykene liikkumaan. Ainoastaan silmäni liikkuivat. Yritin liikuttaa jalkojani ja käsiäni, mutta turhaan, en saanut aikaan  pienintäkään liikettä, vaan olin kuin halvaantunut ja naulittuna sänkyäni vasten. Hahmo oven suussa tuijotti minua, kurottautuen hiukan minua kohti,  mutta ei kuitenkaan tullut lähemmäksi.

Koska vanhin poikani oli hereillä, ajattelin huutaa häntä apuun. Yritin huutaa hänen nimeään, mutta vaikka kuinka ponnistelin, sain aikaan vain hiljaisen äänen. Yritin huutaa toisen poikani nimeä, koska hänen nimensä on lyhyempi, mutta turhaan, ääneni oli kuin kuiskaus. Tumma hahmo seisoi edelleen huoneeni ovensuussa. Koska yritys huutaa oli turhaa, keskitin kaikki voimani ensin jalkoihini, yrittäen liikuttaa varpaitani. Todetessani sen turhaksi, keskityin ensin sormiini ja sitten vain yhteen sormeen. Lopulta sain yhden vasemman käden sormistani aavistuksen liikahtamaan. Samalla lihaksiston jäykkyys katosi, pystyin liikuttamaan itseäni normaalisti ja tumma hahmokin katosi ovenpielestä. 

Seuraavana päivänä juttelin vanhimmalle pojalleni tapahtuneesta. Hän kertoi kuulleensa että olin puhutellut häntä nimeltä, mutta oli ajatellut että jos minulla on tärkeää asiaa, tulen varmaan hänen huoneeseensa ja oli sitten unohtanut sen pelatessaan. 

Unihalvauksen sanotaan olevan myös periytyvä ominaisuus. Omalla kohdallani kyseinen kokemus on jäänyt tähän mennessä ainoaksi, mutta ainakin kahdella lapsistani on ollut useitakin unihalvauskokemuksia ja paljon omaani pelottavampia. 

Tuon kokemukseni jälkeen perehdyin siihen mistä unihalvauksessa on kysymys. Yllättävää kokemuksessani oli se, että useissakin lähteissä kerrottiin, ettei unihalvauksen aikana voi myöskään puhua, niin että voisi herättää esimerkiksi vieressään nukkuvan kumppanin. Mihinkään keskusteluun minustakaan ei olisi ollut, mutta pystyin kuitenkin voimakkaasti keskittymällä sanomaan poikani nimen, vaikkakin hiljaisella äänellä. 

Unihalvauksen sanotaan johtuvan aivojen häiriötilanteesta, jossa ihmisen havahduttua unesta hereillä olon  tietoiseen tilaan, tahdonalainen lihaksisto on edelleen REM-unen aikaisessa halvaustilassa.  Kyseisen halvaustilan ajatellaan olevan on  REM-unen aktiivisen aivotoiminnan aikainen suojamekanismi, jotta ihminen ei liikkumalla vahingoittaisi itseään unia nähdessään. 

Vaikka nykyään tiedetäänkin, mistä unihalvaus johtuu, se on tapahtuma jota selittämään löytyy erilaisia uskomuksia ja joihin vaikuttavat niin uskonnot, kuin myös erilaiset kulttuurit. Muistan miten oma ex-mieheni kertoi omasta unihalvaus  kokemuksestaan ja siitä miten hänen kulttuurissaan unihalvauksessa nähdyn hahmon uskotaan olevan dzinni, Jumalan tulesta luoman olennon. Dzinnejä sanotaan olevan sekä pahoja, että hyviä ja monien niistä elävän täällä maan päällä kuten ihmisetkin, perustaen perheitä ja hankkien myös lapsia. Dzinnien kerrotaan osaavan ottaa erilaisia ulkomuotoja ja joidenkin avioituneen  ihmisten kanssa, vaikka sen sanotaankin olevan kiellettyä. Omassa kokemuksessani tumma hahmo pysyi oven läheisyydessä, vaikkakin lähellä minua, mutta monesti, nähty olento saattaa tulla aivan lähelle ja joskus myös esimerkiksi istumaan ihmisen päälle. 

Vaikka unihalvaukselle onkin täysin järkevä selitys, ja siitä olisi tietoinen, on selvää että varsinkin ensimmäisellä kerralla, sen kokeminen on pelottavaa ja mahdolliset hallusinaatiot uhkaavasta olennosta, tekee siitä vielä pelottavamman.

 

Olemmeko todellisuudessa vapaita ?

Oletko vapaa vai koetko yhteiskuntajärjestelmässä sellaisia epäkohtia, jotka tunnet kahlitsevina ja jotka tulisi ehdottomasti saada muuttumaan ? Koetko olevasi järjestelmän pelinappula, jossa ihmisen tarkoitus ja henkinen ulottuvuus unohtuu ? Kaipaatko enemmän materialistista vai henkistä vapautta, vai katsotko, että niiden tulisi kulkea käsikädessä ?

Viimeisen vuorokauden aikana on eräässä Facebookissa olevassa ketjussa ollut mielenkiitoista keskustelua siitä, mitä tarkoittaa olla "vapaa", mitä tarkoittaa "kotiin paluu" tai mitä on "järjestelmän orjuus". Miten vapauden voisi saavuttaa ja onko vapaus ulkoista vai myös sisäistä ?

 

Mitä on vapaus ?  Olemmeko "järjestelmän orjia"  ?

Jo sana "vapaus" itsessään on asia, jonka ihmiset käsittävät eri tavoin.  Ajatus vapauden merkityksestä vaihtelee huomattavankin paljon, ihmisten erilaisten kokemusten, ympäristön olosuhteiden, toiveiden, uskomussuuntien ja ajatusmallien mukaan. Yhdelle se saattaa tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ole rangaistuseuraamuksena väärästä teosta vankilassa, toiselle vapautta on tehdä omia päätöksiä ja valintoja tai olla mahdollisimman riippumaton yhteiskuntajärjestelmästä. Kolmannelle, niinkuin itselleni, vapaus syvällisimmin on sitä, että kykenee henkisesti kehittymään sellaiselle tasolle, ettei enää joudu esimerkiksi karman seurauksena uusien oppiläksyjen eteen, vaan tietää, ymmärtää ja osaa toteuttaa riittävästi rakkauden lakia. Jollekin todellinen vapaus saattaa tarkoittaa sitä, että olisi maallisessa elämässään täysin riippumaton muista. Mikään näistä tavoista ajatella vapautta, ei kuitenkaan ole väärä tai vähempiarvoinen, vaan ainoastaan erilainen ja katsottu erilaisista toiveista ja lähtökohdista käsin.

Hyvin monesti ajattelemme vapauden tarkoittavan ihmisen maallista tai konkreettista, materialistista vapautta. Oikeutta valita asuinpaikkansa, kulkea vapaasti minne haluaa, tehdä työtä jota haluaa,  päättää itse mihin käyttää omaa varallisuuttaan.  Maallisen vapauteen kuuluu myös sanavapaus tai vapaus valita uskontonsa, olla oma itsensä, ilman että meitä yritetään pakottaa johonkin tiettyyn muotiin, vaikka niissä onkin kyse jo enemmänkin myös ihmisen henkisestä aspektista. Mitään edellä mainittuja vapauksia meillä ei kuitenkaan ole lainkaan niin paljon kuin monesti kuvittelemme olevan. Niin media, kuin meitä johtavat ihmiset, työntävät jatkuvasti erilaisia ajatusmalleja ja ideologioita vaikuttaakseen ihmisten mieliin ja toimintaan. Yhteiskuntajärjestelmän pyöriminen ja pyörittäminen edellyttää ihmisille monia erilaisia pakkoja ja "pakkoja", niitä, jotka tiedostamme ja myös niitä, joita hyvin monet meistä eivät tiedosta.  

Olemmeko siis pakotetusti vai vapaaehtoisesti osana järjestelmää, emmekä vapaita ? Uskon että oikeastaan meistä jokainen on molempia. Ehkä vain sellainen ihminen, joka lakkaisi täydellisesti osallistumasta yhteiskuntaan, käyttämästä mitään yhteiskunnan palveluja, eikä myöskään riko sellaisia yhteiskunnan sääntöjä, joiden seurauksena joutuisi väkisinkin esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmän tuomittavaksi oikeusjärjestelmän kautta, vois sanoa olevansa aidosti vapaa ja itsensä herra, vaikka häntäkin toki sitoo siitä huolimatta normaalit elämän ja luonnon järjestelmän lait. Voimme kieltäytyä joistain yhteiskunnan vaatimuksista, oman päätöksemme mukaisesti, mutta kuitenkin, niin kauan kuin käytämme joitain yhteiskunnan palveluja tai saamme tai otamme elantomme ja varamme yhteiskuntajärjestelmän kautta, työnteon kautta tai erilaisia tukina, olemme kiinni vallitsevassa yhteiskuntajärjestelmässä ja olemme itse valinneet olla osa sitä järjestelmää, olla olematta aidosti vapaita. Vai tarkoittaako se sitä ettei olisi aidosti vapaa, senkin käsitämme varmasti eri tavoin. Siitä, mitä hyvä tai haitallisia tekijöitä sisältyy siihen että on osana järjestelmää, on lukemattomia ja niin myös monia mielipiteitä ja siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta en nyt lähde siihen, ainakaan tässä kirjoituksessani, ihan jo kirjoitusmäärän vuoksi.

Henkinen vai materialistinen vapaus ?

Ihmisessä on kaksi eri olemuspuolta, niin fyysinen kuin henkinenkin. Itse en usko, että kumpikaan voi kehittyä kohti todellista vapautta ilman toistaan. Sisäinen eli henkinen vapaus vaatii sitä, että ihmisen kykenee ymmärtämään ja hyväksymään maallisen materialistisen eli ulkoisen elämänsä. Maalliseen elämäänsä ja arkeensa syvästi tyytymättömän on vaikeaa saavuttaa henkistä tasapainoa ja vapautta.  Materialistinenkaan asioiden järjestyksessä olo ja suuri vaurauden määrä ei  takaa henkistä hyvinvointia.

Meidän tulisikin oppia elämään fyysis-henkisenä kokonaisuutena, molemmat puolet huomioiden. Kyetä irtautumaan niistä ihmisen mielihaluista, jotka maailmassa aiheuttaa paljon kärsimystä ja pahaa, vallanhalu, materialismi, ahneus, muiden riistäminen.

Mitä tarkoittaa kotiinpaluu ?

Kotiinpaluu on sana josta moni, ainakin tietoista henkistä tietä kulkeva, on varmasti kuullut puhuttavan. Eikä vältättämättä vain liittyen "Kotiinpaluu heimoon", jonka päämääränä heidän kotisivujen mukaan  on seuraava : "Kotiinpaluu Ry:n tarkoituksena on luoda koko Suomen laajuinen, voimakas, rakastava, viisas, elinvoimainen, omavarainen, terve, luonnonmukainen sekä kaikkea elämää arvostava yhteisö". 

Kotiinpaluu on myös esimerkiksi Kabat-Zinn Jonin kirja "Kotiinpaluu-108 oppia tietoisesta läsnäolosta", joka perustuu mindfulness oppeihin, jotka auttavat ihmistä keskittymään tähän hetkeen, sekä löytämään tyytyväisyyden ja rauhan tunteen olosuhteista riippumatta". Kotiinpaluu sanaan olen törmännyt myös meditoinnissa, joihn liittyen olen osallistunut useitakin kertoja, yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, yhteiseen Kotiinpaluu-meditaatioon. 

Kotiinpaluunkin määrittelemä, mitä sillä tarkoitellaan, vaihtelee, eikä niistäkään määritelmistä mikään ole väärä tai toistaan huonompi. 

Jollekin kotiinpaluu voi tarkoittaa muuttoa synnynseuduilleen ja jollekin sitä, että voi elää maallista fyysistä elämää itsellisenä ihmisenä, irrallaan yhteiskunnan pakottavista järjestelmistä. Itselleni kotiinpaluu tarkoittaa myös sitä, että kasvaa henkisesti niin, että lopulta on mahdollista irtautua elämänkierrosta, koska on oppinut kaiken tarvittavan. Uskon siis jälleensyntymään.  

Todellisen vapauden uskon olevan jokaisessa ihmisessä itsessään oleva kosmisen viisauden, jonka ymmärtäminen saa ihmisen myös toimimaan rakkauden lain mukaisesti. Tie siihen tulee vain löytää ja lähteä tietoisesti kulkemana sitä pitkin. Sillä viisaasti toimijan katsoessa peiliin, sieltä katsoo, ei vain fyysinen ihminen, vaan myös jumalallinen tieto, viisaus ja tie vapauteen.

 

Minun tarinani, osa 7 Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

 Minun tarinani, osa 7

Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

Olen jo ensimmäisessä "Minun tarinani" osassa kertonut, että synnyin ateistiperheeseen ja minulla alkoi jo lapsena muodostumaan kiinnostus siihen, mitä kaikkea sellaista onkaan olemassa, jota ei fyysisin silmin tai korvin voi nähdä, eikä kuulla. Omien elämänkokemusteni kautta, tämä ajatus vuosien aikana vain vahvistui. 

En usko sattumaan, vaan siihen että tarkoituksella kohtaamme asioita, jotka johtavat aina seuraavaan, jotta tiemme olisi sen mukainen, mikä meille on tarkoitettu. Omat valintani elämässä olivat johtaneet siihen, että asuin yksikerroksisessa rivitalossa, eli maan tasalla ja minulla oli viisi lasta. Alueella, jossa asuimme, oli myös levottomuutta ja olin lasten kanssa monesti yksin, heidän isänsä ollessa töissä tai matkoilla. Halusin turvaksemme koiran ja minulle se tarkoittaa saksanpaimenkoiraa. Minulla oli aikaisemmin ollut koira, tyttösakemanni Donna. Tutkin tarkkaan eri kasvattajia, koska halusin pennun sellaiselta kasvattajalta, jolle koiran luonne ja terveydelliset asiat ovat ykkösprioriteetti. Saimme uuden perheenjäsenen, tällä kertaa karvaisen vauvan, jonka nimeksi tuli Argos. 

 

Pian pennun hankinnan jälkeen ilmeni saksanapaimenkoiran omistamiseen liittyvien yhteyksien kautta, erään koirankasvattajan olevan myös reikimaster ja hänellä alkava reikikurssi. Elämässäni oli tapahtunut useitakin asioita, jotka liittyivät energioiden tunnistamiseen ja joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi tai väittäisivät jopa mahdottomiksi, mutta itse tiesin varmuudella niiden olevan totta. Ilmoittauduin reikikurssille ja sen kautta minulle avautui uudenlainen maailma. Sain huomata erilaisten harjoitusten kautta jo kurssin aikana, miten mahdollisuus kanavoida energiaa, on täysin todellinen tapahtuma. Kanavoitu energia ei ole taikuutta, vaan luonnollista, kaikkialla meissä itsessämme ja ympäristössämme olevaa energiaa.  

Vaikka energian kanavoinnin mahdollisuus osoittautuikin todeksi ja siinä hetkessä minusta tuntui ihmeelliseltä, jopa suurelta ja hiukan mahtavalta, paluu maan pinnalle tapahtui nopeasti. Pian energiakanavoinnin oppimisen jälkeen, lähtiessäni tutkimaan yhä enemmän energioihin liittyvä asioita, sainkin huomata, että mitä enemmän opin, sitä paremmin tiedostin sen, kuinka vähän tiedänkään kaikesta siitä, mitä onkaan olemassa.  Henkisen kasvun tiellä eteenpäin pääsyssä ei ole sijaa itsensä korottamiselle, vaan nöyryys ja sydämen aito pyrkimys ovat avaimia, jotka avaavat yhä uusia ovia. Kuinka rajallinen onkaan maallinen ihminen viiden fyysisen aistinsa kanssa ymmärtämään tätä maailmaa, olemassaolomme merkitystä, sekä sitä, mitä ovatkaan ne avaimet, joilla pahuus ja kärsimys maailmasta poistuisi. Kuinka vaikeaa ihmisen onkaan irrottautua oppimistaan ajatusmalleista, luopua epäterveestä itsekkyydestä tai materian ja vallan halustaan ja ymmärtää, millaisia esteitä ne ovat henkisen kasvun tiellä.

 

Vasta vuodet ovat opettaneet sitä, millainen mahdollisuus energioiden tunnistaminen ja näkeminen voikaan olla ja miten on olemassa lukemattomia asioita, joita en edelleenkään tiedä, enkä ymmärrä. Olen saanut oppia, miten jokainen tunne ja tapahtuma on omanlaisensa energian sävyttämä, miten energioita voi erotella toisistaan ja miten ne ovat kuin polkuja, joita pitkin voi kulkea, etsiä mihin ne johtavat ja mistä ovat lähtöisin. Tämän tiedostaminen on saanut ymmärtämään myös sen, miten kavalasti ihmiset saattavatakkaan kätkeä todelliset ajatuksensa ja ulkoisella olemuksellaan, sanoillaan ja käytöksellään, viestittää aivan muuta kuin mikä on heidän todelliset pyrkimyksensä. Me ihmiset olemme valitettavan usein valheellisia tai johdamme harhaan kanssakulkijoitamme, joko ymmärtämättömyyttämme tai täysin tietoisesti, mutta ulkokuoren harhaanjohtavuus, ei ulotu energioihin. Energiat eivät valehtele, vaan kertovat sen mikä on totta.

Kohtaamisia : Jehovan todistajat ovellani

   

Sunnuntai 25.2  ja vapaapäivä töistä, niin loikoilin sängyssä yön jäljiltä ja luin kirja. Ovikello soi. Vedin nopeasti vaatteet päälleni ja katsoin ovisilmästä. Oven takana seisoi mies ja nainen, noin ikäiseni, avasin oven. Pariskunta vaikutti hyvin ystävälliseltä ja heistä huokui rauhallisuus. He eivät kuitenkaan antaneet heti ymmärtää, millä tai minkä aatteen asialla ovat. Kun vieraat ihmiset saapuvat ovelle, eikä heillä ole mitään aineellista myytävänä, kyse hyvin usein on Jehovan todistajista. Monet ihmiset varmasti käännyttävät heitä pois oveltaan, mutta se ei ole oma tapani. Sisälle en välttämättä kutsu, niinkuin en tälläkään kertaa, mutta oven suussakin on syntynyt monia hyviä keskusteluja.

Uskonnot ovat kiinnostavia, myös erilaiset uskomussuunnat, kuin omaa mieltäni johdattavat. Uskonnoissa ja niiden seuraamisessa on kyse ihmisen mielen syvyyksistä. Toivosta, lohdusta, syvällä meissä jokaisessa olevasta halusta ymmärtää elämää, omia ja koko maailmaa koskettavia raskaitakin asioita, kaiken tarkoitusta. Uskossa on kyse niin syntymästä, olemassaolomme tarkoituksesta, kuin myös kuolemasta, väistämättömästä osasta maallista elämäämme, tuntemattoman pelosta ja huolesta mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen. 

Keskustelun jatkumisen mahdollistamiseksi, on hyvä aloittaa sellaisella aiheella, joka koskettaa meistä jokaista, uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Nainen kysyikin minulta ystävällisesti, olenko miettinyt, mitä ovat ne asiat, joista minä ammennan iloa ja hyvää oloa tuovia hetkiä kaiken sen rinnalle, kuinka paljon maailmassa on vaikeita ja raskaita asioita. Mietin jo hetken, että olinko mielessäni arvoinut väärin, kun olin ajatellut heidät Jehovan todistajiksi, kun he eivät aloittaneetkaan puhumaan uskon asioista. Kerroin että lapseni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta minulla on lisäksi työni, josta pidän. Minulla on käsityöt, lukeminen ja meditointi, joka on minulle hyvin rakas asia.  

Nainen kysyi minulta saako hän kertoa minulle, mikä hänelle tuo hyvää oloa ja olin myös kiinnostunut kuuleman mikä on hänen ajatuksensa. Nainen otti matkapuhelimensa, jossa hänellä olikin jo näytöllä valmiina asiaan sopiva Raamatun kohta. Vanhan Testamentin Jeremian kirja 29, josta hän oli värjännyt erottuvaksi kohdan 11. 

"Minä tiedän hyvin, mitä minulla on mielessäni teitä varten, julistaa Jehova. Haluan teille rauhaa, en onnettomuutta. Haluan antaa teille tulevaisuuden ja toivon." 

https://www.jw.org/fi/hae/?q=Jeremia+29&link=%2Fresults%2FFI%2Fbible%3Fsort%3Drel%26q%3DJeremia%252029

 

 

Nainen alkoi lukemaan minulle puhelimessaan näkyvää tekstiä, aluksi selittäen mitä tarkoittaa Jehova. Vastasin hänelle, että tiedän ja kerroin hänelle, miten vuosia sitten ovelleni ilmestyi kaksi nuorta naista. Tuosta on jo yli 20 vuotta.  He olivat myös Jehovan todistajia. Toisesta nuoresta naisesta tuli myös ystäväni ja hän kävi luonani vuosia, vaikka ei koskaan saanutkaan kääntymään minua omaan uskoonsa, jonka jo ensimmäisellä kerralla kohdatessamme hänelle kerroin. Usean vuoden tuttavuutemme jälkeen hän muutti miehensä kanssa pohjoiseen, emmekä sen jälkeen ole tavanneet.  

 

Ovellani seisova nainen jatkoi Raamatun kohdasta, miten Jehovan lupaus tulevaisuudesta ja toivosta tuo lohtua, kaiken maailmassa olevan pahan, kaaoksen ja myös sotien keskellä ja miten hän ammentaa siitä voimaa.  Kerroin pariskunnalle, että uskon itsekin yhteen Jumalaan tai yhteen korkeampaan voimaan ja ajattelen, että jokaisessa uskonnossa hyvinkin on pohjalla totuuden siemen, mutta ihminen omalla maallisen ihmisen ajatustavoillaan ja logiikallaan, sekä halustaan hallita muita, on lisännyt Jumalan sanaksi sanomiinsa teksteihin (esimerkiksi Raamattu ja Koraani) omia ajatuksiaan. Halusin myös selittää esimerkein, miksi näin ajattelen. Kerroin miten Raamatussa sanontaan Jumalan olevan oikeudenmukainen ja tietävän kaiken, niin menneen ja tulevan, niin ettei mikään ole Häneltä kätketty. Pariskunta hymyili ja nyökkäili näin olevan. 

 

Kerroin heille esimerkkiä siitä, miten Raamatussa on asioita, jotka ovat mielestäni selvästi ihmismielen ajattelua, eikä Jumalan sanaa. Puhuin ensin Raamatun kohdasta, jossa kerrotaan, että jos mies makaa neitsyen kaupungissa, eikä tyttö huuda apua, miten sekä tämä tyttö että mies käsketään kivittää kuoliaaksi. Kysyin pariskunnalta, koska Jumala on kaikkitietävä, millainen Jumala ei olisi ymmärtänyt sitä, että raiskauksen uhri voi olla niin pelosta lamaantunut, ettei kykene huutamaan, raiskaaja saattaa estää fyysisesti uhriaan huutamasta tai uhata tavalla, jonka vuoksi uhri ei uskalla huutaa. Nykyäänhän ihmiset ymmärtävät tällaiset asiat, miten esimerkiksi pelko saattaa saada ihmisen niin kauhun valtaan, ettei hän kykene siinä tilanteessa toimimaan niinkuin pitäisi, mutta eikö Jumalan, joka on luonut ihmisen, pitäisi ymmärtää sellainen, vaikka sen ajan ihmiset, jona aikana Raamatun tekstit on kirjoitettu, eivät tuollaisia olisikaan ymmärtäneet tai niistä välittäneet. 

5Moos. 22:22

Pariskunta oli selvästi hämillään ja katsoivat toisiaan. Nainen vastasi minulle, että heidän pitää miettiä tätä, eikä kumpikaan heistä osannut sanoa asiaan mitään. 

 

Kysyin, saanko kertoa toisen kohdan, joka mielestäni on myös selvä esimerkki siitä, miten Raamatussa on ihmisten omia ajatuksia ja miten ihmiset sitä kirjoittaessaan, ovat tehneet Jumalasta ihmisen kaltaisen, virheineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen. Siitä miten ihmisten maalliset ajattelumallit loistavat läpi monissa kohdin Raamattua.  

 

Toistin uudelleen Jumalan ominaisuuksista oikeudenmukaisuuden, kaiken, niin menneen ja tulevan, kuin kätketynkin tietämisen. Siitä huolimatta, vaikka Jumala tietää myös kaiken tulevan, Hän Raamatun mukaan katui ihmisen tekoa maan päälle, kun Hän näki ihmisen pahuuden. Miten ihmeessä Jumala siis katui omaa tekoaan, syystä, jonka jo ennen ihmisen luomista oli tiennyt tapahtuvaksi. Eikö Jumala olekaan kaiken tietävä, vai olisiko ihminen Raamattua kirjoittaessaan ja kertoessaan maailman ja ihmisen synnystä, unohtanut mikä olisi kaikkitietävän Jumalan sanaa ja sortunut omaan maalliseen ajatusmalliinsa, jossa niin monesti katuu vasta siinä vaiheessa, kun on tehnyt jotain ja seuraukset ovatkin jotain muuta, kuin mitä oli luullut ja toivonut niiden olevan. 

Pariskunta mietti hetken ja rouva kertoi minulle, että Raamatussa käytetty sana Jumala "katui" on käännösvirhe ja alkuperäisessä Raamatussa on asia kuvattu niin, että Jumala koki paha mieltä. Tuo ei kuitenkaan muuta asia miksikään, oliko kyse katumisesta vain pahasta mielestä. Ihminen kyllä saattaa pahoittaa mielensä jostain tapahtuneesta, jota ei ole osannut odottaa tai on muuta toivonut, mutta kaiken tietävä Jumala, miten hän pahoittaa mielensä siitä, että luo jotain, jonka tietää jo etukäteen, mitä sen seurauksena tulee tapahtuvaksi. Sehän on kuin tiputtaisimme tietoisesti juuri savesta muovaamamme ruukun lattialle ja sitten olisimme pahoillamme siitä, että se meni rikki. Tai heittäisimme ison kiven ikkunaan ja olisimme pahoilla mielin ikkunan särkyessä.  

 

Olisin itse ollut halukas jatkaman keskustelua, mutta yllättävän nopeasti pariskunta tekikin lähtöä oveltani ja hymyillen kysyivät saavatko tulla toisenkin kerran puhuman kanssani ja voisimme silloin palata asiaan. Vastasin että tietystä saavat, ja aivan aidosti myös ajattelen niin. Sanoin vielä, että meillä ihmisillä, oppiminen on aina vastavuoroista ja antaa jokaiselle jotakin. Ehkäpä nyt myös heillä, olisi mietittävänä uudelta ja erilaiselta näkökannalta asioita, joista keskustelimme. 

 

Olen törmännyt monia kertoaja tähän samaan, niin Raamattuun, kuin Koraaniinkin uskovien kohdalla, että uskotaan voimakkaasti johonkin, mutta kun esittää kysymyksen, asiasta, joka ei vaikutakaan oikeudenmukaisen ja hyvän Jumalan sanalta, he ovatkin kuin jonkin aivan uuden asian edessä, jota eivät olisi ennen edes tiedostaneet, eivätkä sitten osaakaan vastata mitään. Silloin usein saa vastaukseksi sen, ettei ihmisen tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. On selvää, ettei ihminen ole kykenevä vastaamaan kaikkeen, mikä olisi Jumalan sanaa ja mitä kaikkeen olevan liittyy, mutta eikö silloin ole kyse sokeasta uskosta, jos voi sivuuttaa oman Jumalansa sanaa olevasta kirjasta asiat, jotka ovat kaikkitietävän, oikeudenmukaisen ja rakkauden Jumalan vastaisia ja valita vain ne, mitkä sopivat Jumalasta annettuun kauniiseen ja rakkaudelliseen muotiin.  

 

Miksi ihminen sitten toimii niin, että sulkee silmänsä selkeiltä ristiriitaisuuksilta ja poimii vain sen, mikä tuntuu hyvältä ? Ehkä siksi, että ihmisen tarve ymmärtää itseään, maailmaa ja kaiken tarkoitusta, on niin suuri ja tietämättömyys niin ahdistavaa, että haluaa löytää tien, jolla lohduttautua ja löytää vastauksia, edes joihinkin mieltään askarruttaviin kysymyksiin. On niin paljon helpompaa uskoa siihen, että joku muu tulee ja pelastaa, kun oma aika maan päällä on loppu, kuin tehdä se työ, että lähtee itse kasvamaan henkisellä tiellään. Itse kasvaminen "Jumalan kuvaksi" jollaiseksi Jumala ihmisen Raamatun mukaan loi, kun vaateisi muuttamaan omaa ajatteluaan, omaa käytöstään ja omia toimintamallejaan. Se vaateisi ihmiseltä luopumista monista maallisen ihmisen tavoista ja haluista, jotka ovat Rakkauden lain vastaisia, kuten materian ahneudesta, omien mielihalujensa yltäkylläisyydellä täyttämisestä, vallasta ja muiden hallinnasta muita riistämällä, kärsimyksen aiheuttamisesta muille, valheista, ympäristön tuhoamisesta. Ihmisyydessä on paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa, eikä pahuus katoa, ennekuin ihmiset ovat valmiita katsomaan omaa itseään rehellisesti, ilman valehtelua, ilman keksittyjä tekosyitä ja näkemään totuuden itsestään, sekä sen, että vain aito pyrkimys mahdollistaa todellisen ja yhä lisääntyvän, Rakkauden lain noudattamisen.

Julkaisen tämän jo helmikuussa kirjoittamani tekstin vasta nyt, koska olen odottanut tätä pariskuntaa uudelleen saapuvaksi, mutta vielä he eivät ole käyneet uudelleen luonani.