Voiko ajatuksen voimalla poistaa kipuja ? Voinko saada fibromyalgiani kuriin mieleni voiman avulla ?

Tämä blogikirjoitukseni kertoo tiivistetysti fibromyalgiani puhkeamisesta, oivalluksesta miten olin tullut tilanteeseen, jossa oli aika päästää irti jostain vanhasta, antaakseni tilaa uudelleen, tutustumisesta Maria Nordinin kirjaan "Eroon oireista" ja Taavi Kassilan luennosta, jotka vahvistivat ajatustani elämässäni uuden suunnan ottamiselle.

Niinkuin olen aiemmin blogissani kertonut, olen Mikao Usuin linjan reikimaster. Reiki on energiakanavointia ja nimitys tulee sanoista "rei" eli henki, henkinen tietoisuus tai korkeampi ymmärrys, sekä "ki" elämän energia tai elämän voima "qi".  Reiki on henkisen tietoisuuden ohjaamaa elämänenergiaa, jossa avataan itsemme universaalille energialle qi:lle ja sen kanavoimiselle.  

Kaikki on energiaa ja värähtelyä, myös ihminen itse

Kaikki ympärillämme oleva on muodostunut energiasta, joka värähtelee. Niinkuin tiedämme jo peruskoulun fysiikan ja kemian tunneilta, kaikki, jopa ihminen itse koostuu molekyyleistä, jotka rakentuvat atomeista ja eri alkuaineista. Atomeissa vaikuttavat sähkövaraukseltaan negatiiviset elektronit, positiiviset protonit ja varauksettomat neutronit ja atomit sitoutuvat toisiinsa elektronien avulla. Mikään oleva ei ole vailla energiaa ja liikettä, edes kivet, joita ajattelemme täysin liikkumattomiksi, eivät ole liikkumattomia, kuin ainoastaan maallisin silmin katsottuna. Niissäkin vallitsee atomien liike ja universaali energia värähtelyineen.  Energiaa, joka on värähtelyä, on kaikkialla, ympäristössämme ja myös itsessämme, jokaista soluamme myöten. Mitä nopeampaa värähtely on, sitä pehmeämpää on aine. Lihaskudoksen värähtelyt ovat luukudoksen värähtelyä nopeampaa ja veden värähtely jään värähtelyä nopeampaa.

Heikentynyt, virheellinen tai epätasapainossa oleva värähtely aiheuttaa häiriöitä ja sairauksia 

Ihminen on osa universaalia kokonaisuutta ja siten myös osa universaalia energiaa ja voi monista eri sysitä johtuen menettää energiaansa ja / tai joutua energioissaan epätasapainoon. Heikentynyt tai epätasapainossa oleva energia saa aikaan väsymystä, huonovointisuutta, sairauksia ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Terveessä kehossa energia on tasapainossa ja sen värähtelyt hyvinvointia edistäviä. Tasapainossa oleva energia vaikuttaa sekä fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti (tunneperäisesti)  parantavasti, vähentää stressiä ja parantaa siten kokonaisvaltaista terveyttä.

Ihminen on kokonaisvaltainen yksikkö, jossa mieli ja ruumis vaikuttavat toisiinsa

Niinkuin tiedämme, fyysiset tuntemuksemme vaikuttavat mieleemme  ja vastaavasti mieli ja tunnetilat fyysiseen vointiimme. Huolet elämässä voivat jatkuessaan saada aikaan mitä erilaisimpia lyhytaikaisia fyysisiä oireita ja myös pitkäaikaisia sairauksia. Esimerkiksi  päänsärkyä, mahahaavan tai  paniikkihäiriökohtauksia sydämen tykytyksineen, vapinoineen ja hengitysvaikeuksineen. Elimistö ei toimi niinkuin hyvinvoivana ja terveenä, vaan on epätasapainossa, eikä energiat värähtele terveen elimistön lailla. Fyysiset oireet saattavat lisätä huolta ja pelkoa vakavasta sairaudesta  ja helposti kierre psyykeen ja ruumiin välillä vain kasvaa ja johtaa pahimmillaan voimistuviin tai yhä uusiin oireisiin ja sairauksiin. Nykyään lääketiedekin tiedostaa ja tunnustaa jo sen, että ihmisen mielialalla ja suhtautumisella sairauteensa, on vaikutusta toipumiseen ja mielen harjoitteilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin. 

Huonovointisuuden ja sairauden oireet voivat kroonistua, vaikka niiden aiheuttaja poistuisi

Joskus oireet voivat jäädä päälle vaikka niiden aiheuttaja lakkaa vaikuttamasta, ja aivot ovat kuin ohjelmoituneet virheelliseen tulkintaan esimerkiksi kivusta. Näin sanotaan tapahtuneet esimerkiksi fibromyalgiassa, jossa ihminen kokee kroonistunutta jatkuvaa jaksoittain aaltoilevaa oireilua eri kohdissa kehoaan. Hänellä on monenlaisia elämänlaatua heikentäviä oireita kuten univaikeuksia, lihasheikkoutta, uupumusta, päänsärkyä ja lihasten poltetta ja lihaskipuja.

Sana fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia lihakissa oleva kipua. Fibromyalgiassa arvellaan  olevan kyse keskushermostoperäisen kivun säätelyhäiriöstä ja / tai autonomisen (tahdosta riippumattoman) hermoston epätasapainosta. Sen laukaisijaksi arvellaan esimerkiksi  pitkäkestoista stressiä ja ahdistusta, traumaa tai kovaa kipua, joka  on aiheuttanut häiriön kivun säätelyssä, aivojen kivun tulkinnassa ja keskushermoston herkistymisessä, jossa aiheuttavat tekijät ovat muuttuneet yleiseksesi herkkyydeksi kivulle.

Oman fibromyalgiani puhkeaminen : Korkeaan kolesteroliin käytettävä statiinilääkitys laukaisi voimakkaat kivut, jotka eivät poistuneetkaan  lääkityksen lopetukseen

Omalla kohdallani tiedän mikä laukaisi fibromyalgiani. Syksyllä 2021 minulla oli ollut jo pidemmän aikaa välillä voimakastakin huimausta ja toistuvia rytmihäiriöitä. Välillä nämä olivat niin voimakkaita, että jouduin päivystykseen. Kohdallani päädyttiin lisätutkimuksiin ja esimerkiksi lääkerasituksena tehty sydämen rasituskaikukuvaukseen. Kohonneiden kolesteroliarvojen vuoksi minulle aloitettiin statiinilääkitys. Vain joitain päivä lääkkeen aloituksen jälkeen, aloin huomaamaan outoja kipuja. Ensin huomasin ne jalkapohjissani, mutta en siinä vaiheessa vielä osannut liittää niitä aloittamaani statiinilääkitykseen. Aamulla kun nousin ylös ja laitoit jalat lattialle tunsin jalkapohjissa kipua. Muutamissa päivissä kivut laajenivat kaikkialle ruumiiseeni ja pari viikko lääkityksen aloituksesta lihaskivut olivat todella voimakkaita ja minulla olisi tunne kuin kaikki lihakset päälaesta varpaisiin olisivat sisältä käsin tulessa. Kivut aaltoilivat ollen välillä kovia ja välillä aivan hillittömiä ja vaihtoivat paikkaa, tuntuen voimakkaampina eri kohdissa kehoa. Lääkkeissähän monesti voi olla alussa sivuvaikutuksia, kunnes elimistä tottuu niihin, mutta kun kivut eivät millään lailla helpottaneet, lopetin statiinin käytön sovitusti lääkärin kanssa, 51 päivää sen aloituksesta. Lääkärin mukaan statiinit aiheuttavat toisille lihaskipuja ja ne poistuvat yleensä parissa viikossa lääkkeen lopetuksesta. Näin ei kuitenkaan kohdallani tapahtunut, vaan kivut jäivät. Kivut vaihtelivat voimakkuudeltaan  ja paikkaa vaihdellen, useiden päivien tai useamman viikonkin jaksoissa, milloin käsivarsissa, hartioissa, päässä, selässä, lonkissa tai missä tahansa, kuitenkin niin että lähes aina myös jaloissa. Polttelua, pistelyä, voimattomuutta, kolotusta, kiristystä, jomotusta.  Syy voimakkaaseen huimaukseen ja rytmihäiriöihinkin kyllä selvisi ja siitä eroon, mutta fibromyalgiakivut jatkuivat. Minulla oli jo pitkään ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, ja siihen lääkitys. Nyt lääkitys oli nostanut arvot liian korkeiksi. Kilpirauhasen kohonneet arvot aiheuttavat kohonnutta sydämen sykettä, huimausta ja monia muitakin oireita. Lääkeannoksen laskulla, kyseinen huimaus, ja siihen liittyvät oireet korjaantui.

Koska kivut eivät statiinin lopetuksen jälkeen poistuneet, ja lievenivät kuukausien aikana vain hiukan, seurasi laaja joukko eri tutkimuksia. Epäiltiin tai haluttiin poissulkea mahdollinen statiinin aiheuttamaa harvinainen ja vakava nekrotisoiva myopatia, jossa lihakudoksen solut hiljalleen tuhoutuvat. Tämä tutkimus tehtiin seuraavien kuukausien aikana useampaankin kertaan. Verestä tehdyn kreatiinikinaasin arvot olivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen normaalit. Lähetettiin aivokuvauksiin esimerkiksi MS taudin pois sulkemiseksi, neurolaboratorioon, jossa molempiin jaloilleni tehtiin sähköinen hermoratatutkimus, otettiin näytepaloja ihon pinnasta mahdollisten hermovaurioiden tutkimiseksi. Tehtiin ihon tuntotestauksia kylmä-kuuma vaihteluiden avulla, uniapnea tutkimukset ja otettiin lukuisia verinäytteitä. Mistään ei löytynyt syytä jatkuville kivuille, jotka alkoivat vain muutama päivä statiinilääkityksen jälkeen. Lopulta sairaalassa sanottiin, ettei ole enää mitään sellaista asiaa mitä voitaisiin tutkia, oireita ajatellen, joten jäljelle jää diagnoosina fibromyalgia. 

Tilanne kolme vuotta fibromyalgian puhkeamisesta ja kipulääkekokeilu

Nyt on reilu kolme vuotta mennyt eriasteisissa kivuissa ja oireissa. Ne tulevat jaksoittain kovempina ja hieman vähemmän kovina, jaloissa aina, vaihtelevasti muualla. Joskus vain puhelimen kädessä pitäminenkin tuntuu kivuliaalta kämmenessä. Välillä turhauttaa ja joskus todella rankasi, kun on kovempien kipujen jakso useammankin viikon yhteen menoon päällä. Yhden tällaisen jakson aikana päätin pyytää lääkäriltä reseptiä fibromyalgiaan käytettävään kipulääkkeeseen, koska minulle oli siitä aiemmin mainittu. Onneksi otin kyseistä lääkettä vain puolet määrätystä, sillä noin tunti sen jälkeen makasin sängyssä voimakkaan pahoinvoinnin vuoksi. En jaksanut nousta kuin juuri ja juuri vessaan, kun pahoinvointi ja heikotus oli niin hallitsevaa. Vasta seuraavan päivän iltana pysyin nousemaan ylös ilman että pahoinvointi pakotti enää makuulle. Kipulääkekokeiluni fibromyalgiaan jäi tähän. Lähtihän nyt jo kolme vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneet kivut liikkeelle lääkkeestä, jota aloitin ottamaan ilman ainakaan tietoisia ennakkoasenteita, joten uudet lääkekokeilut eivät nekään kauheasti houkutelleet. Useallekin lääkärille tämän jälkeen olen sanonut, että olen oikeastaan varma siitä, että statiinilääkitys ja tai sen aiheuttama aiheuttama voimakas kipu aiheutti omalle kivuntunnistusjärjestelmälle jonkin vaurion tai virhetoiminnon, jossa vain omien jalkalihasten päällä seisominen tuottaa eriasteoista kipua tai jossa sormella käsivarteen painaminen on kivun määrältä huomattavaa painalluksen voimaan verrattuna.

Liikunta on 'lääke' fibromyalgiassakin, mutta ei poista kipuja

On hämmentävää kokea kipuja ja mitä kummallisempia oireita, milloin missäkin kohdin vartaloa, ilman että siihen on mitään varsinaista elimellistä sairautta, eikä se edelleenkään lakkaa ihmetyttämästä. En ole kuitenkaan antanut fibromyalgian rajoittaa elämääni, niin että olisin sen vuoksi jättänyt tekemättä jotain jota muutoin tekisin. Liike on lääke pitää tässä  tilanteissa paikkansa. Aamun ensimmäiset askeleet ovat aina hiukan jäykkiä ja ikävin tuntuisia, mutta liikkeelle lähtö keventää askeleita. Olen aina ollut hyvinkin liikuntalaiska, mutta olen nyt jo puolisen vuotta sitten aloittanut säännölliset kävelylenkit. Teen lähes päivittäin kolmesta kymmeneenkin kilometrin kävelylenkkejä ja olen todellakin alkanut pitämään niistä. On aivan pakko päästä joka ilta jonkin pituiselle lenkille. Kuuntelen kävellessäni mielenkiintoisia podcasteja tai vain kuuntelen metsässä liikkuessani, tuulen ja metsän ääniä tai pysähdyn katselemaan luonnon kauneutta.

Muutoksen aika

Koska fibromyalgiasta nykyään jo tiedetään sen todennäköisesti olevan kivun virhetulkintaa, olen yhä enemmän alkanut miettimään, voisiko fibromyalgiassa aivojen tulkintamekanismia opettaan uudelleen, pois tuosta virheellisestä tulkintatavasta.

Uskon tarkoitukseen ja siihen, että juuri itselleni oikean aikaan päädyin elämässäni erilaisten tapahtumien kautta tilanteeseen, jossa minulle aukeni oivallus siitä, miten on vihdoin aika keskittyä enemmän myös omaan itseeni. Eteeni tuli useitakin erilaisia tapahtumia, jotka herättivät ajattelemaan sitä, miten oma hyvinvointi ja siihen keskittyminen oli jäänyt pitkän aikaa elämässäni liikaa sivualalle ja olin keskittynyt ajattelemaan asioita, jotka koskettivat enemmänkin muita ja heidän hyvinvointiaan tai toiveitaan. Minulle pitkään jo niin tärkeäksi muodostunut meditaatiokin oli ajautunut toistamiseen tilanteeseen, jossa toinen ihminen pyrki ohjaamaan meditaatioideni suuntaa omien toiveidensa mukaisesti, ja ryhmämeditaatioissa, joissa olin ollut mukana, ilmeni suuntia joita en kokenut enää omikseni.  Meditoinnin jatkaminen tässä tilanteessa toisessa ryhmässä, sekä myös vain itsekseni, tuntui oikeammalta vaihtoehdolta. Muutokset vaativat kuitenkin henkistä työtä ja vasta irtaantuminen vanhasta saa näkemään asioita aikaisempaa selkeämmin.

Maria Nordinin kirja "Eroon oireista"

Oli aika irrottautua joistain aikaisemmista ja tehdä tilaa uudelle. Päätin lähteä tutkimaan ja kokeilemana onko minun mahdollista saada positiivista muutosta aikaan fibromyalgiasta johtuviin oireisiin mielen voimalla. Reikin itsehoidot tulisi olemana yksi osa tätä kokeilua. Kuin tarkoituksella, en juuri usko sattumaan, sosiaalisessa mediassa tuli vastaan kirjoitus, jossa mainittiin Maria Nordinin kirja "Eroon Oireista", varasin sen kirjastosta ja koska olin jo aikaisemmin tietoinen useistakin kirjassa kerrotuista asioista esimerkiksi reikin kautta ja tiesin, etteivät ne ole vain luuloa, en voinut todeta muuta, kuin että kirjan sanoma tuntui hyvinkin järkevältä. Aivojen neuroplastisuuteen perustuva mielen tason harjoitusmenetelmä. Vain jonkin matkaa kirjaan luettuani, tilasin itselleni oman ja palautin lainakirjan kirjastoon. Reikin ja muidenkin vaihtoehtohoitojen kohdalla, olen tietoinen mielen voiman mahdollisuuksien käytöstä kivun lievityksessä ja jopa poistamisessa, joten harjoitusten aloitus kirjan ohjeiden mukaan tuntui enemmän kuin järkevältä. Kirjan lukeminenhan ei itsessään asioita muuta, joten päätin katsoa miten se soveltuisi fibromyalgiaan ja olisiko sillä vaikutusta sen oireisiin, voisinko oppia omaksumana kyseiset harjoitukset ja ajatustavat ja saavuttaa tuloksia yhdistämällä itse hyväksi kokemiani asioita ja menetelmiä. 

Kirjaa luettuani yllätyin siitä, kuinka erilaiseksi se osoittautuikaan, verrattuna siihen miten sitä on julkisuudessa kritisoitu. Kirjassa ei esimerkiksi tuoda esille sellaista, ettei ihmisten tulisi mennä lääkäriin tai luvata mitään simsalabim ihmeparannuksia, vaan kyse on perustellusta ja selkeästä tietoisuuden tason työstä, joka ihmisen tulee itse tehdä, saadakseen aikaan toivottuja muutoksia.

Taavi Kassilan luento, meditointi hiljaisessa yhteydessä korkeimpaan ja mindfulnessiin tutustuminen

Seuraavaksi sain Fecebookissa kutsun Taavi Kassilan Turussa olevaan "Puhdas tietoisuus" luentoon. Luento oli todella hyvä ja avasi entistä selkeämmin itselleni ymmärrystä siitä, miten olin liikaa sivuuttanut oman itseni, käyttänyt meditointia lähinnä vain tiedon etisintään ja sivuuttanut likkaa sen omassakin tiedossani olevan tosiasian, että muutos lähtee itsestä. Kassilan luennolla yhdessä läsnäolijoiden kanssa tehty meditaatioharjoitus, joka poikkesi omasta tavastani meditoida ja hänen kanssaan käymäni keskustelu vahvistivat jo syntynyttä ajatusta itseeni enemmän keskittymisestä, oman itseni kohtaamisesta ja tutkimisesta. Tämän innoittamana aloitin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan mindfullness harjoituksiin. Olen meditoinut jo yli 20 vuotta ja kirjoittanut ja piirtänyt lähes kaikki meditaationi vuoden 2021 elokuusta alkaen, nyt jo yli 700 sivua, joten meditointi itsessään on minulle tuttua. Olen opetellut maallisen ajattelun pysäyttämisen, mieleni hiljentämiseksi, niin että voin istua hiljaisuudessa minkään ajatuksien mielessäni pyörimättä. Niinkuin tiedämme, jos yritämme olla hiljaisuudessa ja ajattelematta, niin ajattelemme ainakin lausetta "en ajattele, en ajattele" ja mieli alkaa nopeasti harhailemana mitä erilaisemmissa asioissa. Tämän katkaiseminen on kuitenkin täysin mahdollista opetella ja hiljentyä maallisten asioiden ajattelemattomuuden tilaan. Meditoinnista huolimatta mindfulness oli minulle kokemuksena täysin uuttaa ja myös hiukan hämmentävää. Tiesin sen tarkoittavan tietoista läsnäoloa ja sen että tiede myöntää sen hyvät vaikutukset, että sitä käytetään myös lääketieteessä ja sillä on saatu todistettavasti hyviä tuloksia monissa eri ongelmissa.

Kassilan kanssa ei ollut puhetta oman sairauteni hoitamisesta tai ylipäätään fibromyalgiastani, mutta hänen luentonsa aikaan saama innoitus keksittyä enemmän omaan itseeni, vei ajatukseni myös mindfulnessin kokeiluun ja ajatukseen siitä, voinko saada kuriin fibromyalgiaoireeni, reikin, Maria Nordinin Eroon oireista kirjan menetelmän, Taavi Kassilalta saamani innoitteen ja mindfulnessin avulla. Lääketiede ei tiedä keinoa fibromyalgian parantamiseksi, eikä mielen voimakaan aina mikään hetkessä tapahtuva muutos ole, joten suhtaudun asiaan realistisesti, antaen aikaa muutokselle. Ajatuksenani on esimerkiksi puolen vuoden - vuoden intensiivinen työ näiden menetelmien tutkimiseksi ja harjoittamiseksi. Aika näyttää, onko sillä vaikutusta fibromyalgiaani.

                                             

Ystävän kuolema ja vahvistus siitä, ettei fyysinen kuolema ole olemisen loppu

Minun tarinani, osa 8

21.7.2024

Siitä tulee kolmisenkymmentä vuotta, kun ensimmäisen kerran kohtasin tilanteen, jonka jälkeen vuosien aikana vakuutuin yhä enemmän siitä, että fyysinen kuolema on vain maallisen olemuksemme toiminnan loppumista, jonka jälkeen sielu /henki, jatkaa edelleen olemassaoloaan. Tänä päivänä minulla ei ole tuosta asiasta enää minkäänlaista epäselvyyttä, vaan tiedän sen olevan täysin varma asia.

Olen suhteellisen vähän lukenut henkisyyteen liittyvää kirjallisuutta, koska olen kokenut niin, että haluan omalla tielläni, itse etsiä ja löytää tietoa ja vastauksia asioihin, joita tahdon ymmärtää. En ole halunnut että ajatukseni rakentuisikin lähinnä muiden kertomista asioista ja itse löytämisessä onkin ollut todella antoisaa se, kun myöhemmin on lukenut jotain muiden kirjoittamaa tai kuunnellut kertomaa ja niistä on tuotu esille aivan samoja kokemuksia, tietoa ja asioita, jotka olen itse saanut selville, omien kokemusteni ja esimerkiksi meditaatiomatkojen kautta.  

Olin jälleen, tavakseni tulleelle iltaisella kävelylenkilläni. Kuunnellessani erästä podcastia, jossa puhuttiin siitä, mitkä asiat ja tapahtumat elämässä ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen, että on valinnut tietoisesti lähteä tutkimaan henkiseen kasvuun liittyviä asioita, muistui mieleeni  läheinen lapsuudenystäväni Anne, joka ollessamme 16-vuotiaita, päätti itse, oman kätensä kautta, maallisen elämänsä. 

En ollut juurikaan lapsuudessani törmännyt omassa elämänpiirissäni kuolemaan. Ollessani noin 8-vuotias isoäitini sisaren 6 -vuotias  tytär menehtyi, jäätyään auton alle ja kyseiset hautajaiset olivatkin lähes ainoa kokemukseni kuolemasta.  

Olimme vuosien ajan lähes päivittäin leikkineet ja olleet yhdessä Annen kanssa, siitä kesästä lähtien, jona aloitimme koulun. Olimme silloin muuttaneet äitini ja isosiskoni kanssa Annen perheen naapuriin. Meistä tuli Annen kanssa läheisiä ystäviä, samojen kiinnostuksen kohteiden ja koulussa samalla luokalla olemisen myötä. Metsä, luonto ja eläimet olivat lähellä meidän molempien sydäntä. Täytettyämme 15 vuotta ja Annen mennessä rippikouluun,  halusin myös päästä ripille, eikä se äidilleni ollut este ateismistaan huolimatta. Rippikoulun jälkeen Anne alkoi liikkumaan enemmän ulkona muiden nuorten keskuudessa ja vietimme aikaisempaa enemmän aikaa omien ystäviemme seurassa, myös eri kaveripiireissä. Kävimme ensimmäistä vuotta lukiota ja olimme edelleen samalla luokalla. 

Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia ja yleensä vasta koulupäivän jälkeen, kun vei kyseisen päivän koulutehtävät toiselle, selvisi syy, jos toinen ei ollutkaan kyseisenä päivänä tullutkaan kouluun. Vuosien aikana tottakai, oli lukuisia kertoja, kun jompi kumpi meistä oli esimerkiksi sairaana, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, tai siitä erityisesti huolestunut, jos toinen ei aamulla tullutkaan bussipysäkille. Kotoamme bussipysäkille kulki puoli kilometriä pitkä hiekkatie. Joskus satuimme aamulla yhtä matkaa tälle kotitielle, mutta monesti toinen oli ehtinyt jo mennä, kun itse vasta lähti kulkemaan kohti pysäkkiä. Syyslukukausi  oli päättynyt ja oli Uuden Vuoden jälkeen ensimmäinen koulupäivä. Lähtiessäni sinä aamuna kouluun ja kulkiessani Annen kodin pihatien ohi, minulla oli kummallinen levoton tunne. Tunne joka oli minulle aivan uutta, aavistus siitä että Anne ei tule kouluun, ei nyt, eikä enää milloinkaan. Menin bussipysäkille, eikä Annea näkynyt. Outo aavistus ei lakannut vaivaamasta minua ja vain vahvistui. Koulussa, kun kello soi ensimmäisen tunnin alkamisen merkiksi ja muiden oppilaiden mennessä luokkaan, jäinkin  tavastani poiketen yksin koulun käytävälle. Nojasin käytävän seinään ja jonkin ajan kuuluttua koulun keskusradiosta tuli kuulutus, miten yksi koulun oppilaista oli menehtynyt. 

Anne oli Uutena Vuotena lähtenyt muutamien ystäviensä kanssa laivaristetylle Turusta Tukholmaan. Siihen aikaan ei ollut ikärajoja, niinkuin nykyään ja nuoret voivat lähteä keskenään laivaristeilylle, ilman aikuista. Anne oli, laivan menomatkalla Tukholmaan, sen ollessa jo avomerellä, ystäviensä läsnäollessa, yhtäkkiä kiivennyt laivan kaiteen yli ja hypännyt mereen, laivan perästä, potkuripuolelta. Ystävien kertoman mukana hän oli vain sanonut että "katsokaa, kun näytän tempun". Tämä oli tapahtunut niin nopeasti ja yllättäen, ettei kukaan ollut ehtinyt tekemään mitään. Laiva pysäytettiin ja etsinnät aloitettiin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Suuren laivan potkurin imu on voimakas, eikä selviämismahdollisuuksia edes olisi ollut.  Teon syistä en halua kirjoittaa, koska kyse on nuoren ihmisen tämänkaltaisessa menehtymisessä on aina kyse niin vaikeista ja arkaluontoisista asioista.

Kohtasin ensimmäisen kerran elämässäni itselleni läheisen ihmisen kuoleman, mutta jostain kummallisesta syystä, en koskaan kokenut Annen kuolleen. Muistan miten heti hänen kuolemansa jälkeen, illalla nukkumaan mennessä, mieleen nousi kummia ja hiukan pelottaviakin ajatuksia, että jos hän yhtäkkiä käveleekin huoneeni ovesta sisään tai on ollut vaikka komerossa piilossa, avaa komeron oven ja tulee huoneeseeni, vaikka tottakai tiedostin  ettei se olisi mahdollista, koska hän oli kuollut.  Vaikka häntä en voinutkaan enää kohdata niinkuin aikaisemmin, hän oli silti minulle jollainlailla toistuvasti läsnä. Itselleni asia oli hyvin hämmentävä ja tunsin useiden vuosien ajan, Annea muistaessani, myös syyllisyyttä omasta suhtautumisestani. En juurikaan itkenyt hänen kuolemansa jälkeen tai kokenut sellaista lopullisen menetyksen tunnetta, minkä kuoleman läheistä ystävää kohdatessa voisia ajatella tuntea. Moni varmasti sanoisi, että en vain halunnut hyväksyä ystäväni kuolemaa ja siksi koin hänen läsnäoloaan, mutta noin 15 vuotta Annen kuoleman jälkeen, tapahtui jotain sellaista, joka vahvisti minulle, että siihen oli syynsä, miksi en kokenut hänen olevan poissa. Ymmärsin, että ihmisen kuolema, on ainoastaan maallisen fyysisen olemuksemme loppu. 

                                              Kuvassa Annen minulle piirtämä onnittelukortti.

Anne oli kuolemansa jälkeen usein läsnä unissani, joissa monesti keskustellessamme totesimme myös sen, että hän on kuollut. Unet olivat muutoin hyvin arkipäiväisä, kuljimme metsässä jutellen, poimimme yhdessä mustikoita tai vain istuimme yhdessä keskustellen ihan tavallisista asioista, niinkuin olimme tehneet hänen eläessäänkin. Unissani emme kuitenkaan olleet lapsia, vaan sen ikäisiä kuin muutoinkin jo olin. Vuodet kuluivat ja Anne oli yhä edelleen aina silloin tällöin unissani. 12 vuotta myöhemmin sain ensimmäisen lapseni. Lapseni ollessa vähän reilu vuoden, minun oli tarkoitus palata takaisin työelämään ja lapseni mennä perhepäivähoitoon. Olimme muuttaneet kaupungista maaseudulle vanhaan omakotitaloon, lapseni isän ja isovelipuolen kanssa. Kyseinen omakotitalo oli lähellä lapsuuden kotiani ja Annen lapsuuden kotiin oli matkaa linnuntietä vain muutama sataa metriä. Työhön paluu ei ollut itselleni helppoa, kyse oli ensimmäisestä lapsestani ja olin kait hiukan ylihuolehtivainenkin äiti. Pienillä lapsilla kun on tapana laittaa suuhunsa kaikkea mitä käsiinsä saa, mutta lapsellani tämä ei monestikaan jäänyt vain suuhun laittamiseen, vaan jos oli kyseessä esimerkiksi pieni lattialta löytynyt kivi, hän saattoi myös nielaista sen. Olin tästä todella huolissani ja siitä, valvoisiko perhepäivähoitaja varmasti lastani niin, ettei mitään vaarallista tapahtuisi. 

Työhön paluuni lähestyi ja muutama yö ennen sitä, Anne oli taas unessani ja sanoi minulle "Koska olen kuollut ja minulla on paljon aikaa ja olet niin huolissasi lapsesi hoitoon menosta, niin minä voin vahtia häntä hoitopaikassa, kun olet töissä". Olin tottunut unissa tapahtuviin keskusteluihin Annen kanssa, enkä tähän sinällään siksi kiinnittänyt mitään erityistä huomiota, ennenkuin noin puolitoista-kaksi vuotta kyseisen unen jälkeen. 

Palasin työ-elämään ja eräänä iltana lapseni ollessa ehkä noin kaksi ja puoli -kolme vuotias olin hänen kanssaan kaksin kotona. Katsoin sohvalla istuen televisiota. Talossa, jossa asuimme, oli pitkä eteiskäytävä, joka päässä oli eteinen ja muutama porras, jotka veivät keittiöön ja olohuoneeseen, jotka olivat hiukan ylempänä. Sohva jossa istuin, oli tämän käytävän viereisessä pienessä, enemmänkin kolossa, kuin varsinaisessa huoneessa ja lapseni leikki siinä vieressäni lattialla. Eteisen käytävä oli hiukan hämärä, mutta ei pimeä. Jonkin ajan kuluttua huomasin että lapseni oli lopettanut leikin ja hän seisoi katsellen eteiskäytävään. Jatkoin television katsomista, mutta kun lapseni vain jatkoi käytävään katsomista, kurkistin itsekin käytävään, mutta en nähnyt siellä mitään. En sanonut lapselleni mitään, vaan ainoastaan seurasin häntä, eikä hän kiinnittänyt huomiotaan minuun. Kurottauduin hiljaa katsomaan häntä ja huomasin miten hän välillä hymyili katsoessaan johonkin eteenpäin, niinkuin näkisi siellä jotain, vaikka ketään muita ei ollut meillä kotona, eikä meillä ollut edes lemmikkieläimiä, joka olisi saattanut olla käytävässä. Lapseni kuitenkin tuntui selvästi näkevän siellä jotain. Tätä jatkui vielä hetken aikaa, kunne lopulta lapseni hymyilleen vilkutti kädellään tyhjään käytävään, sanonen " hei hei Anne" niinkuin sanotaan vaikka ystävälle, joka on ollut kylässä ja lähdössä pois.

En ollut koskaan puhunut pienen lapseni kuulleen edesmenneestä ystävästäni ja hänen kuolemastaan, eikä luonnollisestikkaan tuon ikäinen lapsi olisi edes ymmärtänyt kuoleman merkitystä. Tämä tapahtuma kuitenkin vahvisti minulle ensimmäisen kerran sen, että kuolemaa ei ole, niinkuin se usein ymmärretään kaiken loppumisena. 

 

 

Unihalvaus

Lähdin eilen illalla pitkälle kävelylenkille. Kävellessäni kuuntelin erästä podcastia, jossa vierailevana keskustelijana oli nainen, joka kertoi omasta henkisestä heräämisestään ja siihen liittyvistä kokemuksistaan. 

Itsellänikin on ollut jo lapsuudesta lähtien monia sellaisia kokemuksia, joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi ja jotka ovat vaikuttaneet siihen, että tieni on kulkenut etsimään kokemuksia, tietoa ja vastauksia, myös tavoilla, jotka eivät ihmisen viidellä maallisella aisteilla avaudu. Jostain syystä kuitenkin mieleeni muistui vuosia sitten kokemani unihalvaus, vaikka siinä ei olekaan kyse  mistään mystisestä, lukuun ottamatta uhkaavaa hahmoa, joka ihminen unihalvauksen aikana yleensä kokee olevan läsnä huoneessa.

Olin jo nukkunut jonkin aikaa, kun yhtäkkiä heräsin. Huoneeni ei ollut täysin pimeä, koska ovi oli raollaan ja kuulin vanhimman poikani pelaavan tietokoneella omassa huoneessaan. Avasin silmäni ja näin huoneeni ovella, lähellä sängyn päätyä seisovan synkän ja tumman olennon, joka tuijotti minua. Vaikka olento näytti uhkaavalta, se itsessään ei aiheuttanut niinkään pelkoa. Pelottavaa tapahtumassa oli, kun huomasin etten kykene liikkumaan. Ainoastaan silmäni liikkuivat. Yritin liikuttaa jalkojani ja käsiäni, mutta turhaan, en saanut aikaan  pienintäkään liikettä, vaan olin kuin halvaantunut ja naulittuna sänkyäni vasten. Hahmo oven suussa tuijotti minua, kurottautuen hiukan minua kohti,  mutta ei kuitenkaan tullut lähemmäksi.

Koska vanhin poikani oli hereillä, ajattelin huutaa häntä apuun. Yritin huutaa hänen nimeään, mutta vaikka kuinka ponnistelin, sain aikaan vain hiljaisen äänen. Yritin huutaa toisen poikani nimeä, koska hänen nimensä on lyhyempi, mutta turhaan, ääneni oli kuin kuiskaus. Tumma hahmo seisoi edelleen huoneeni ovensuussa. Koska yritys huutaa oli turhaa, keskitin kaikki voimani ensin jalkoihini, yrittäen liikuttaa varpaitani. Todetessani sen turhaksi, keskityin ensin sormiini ja sitten vain yhteen sormeen. Lopulta sain yhden vasemman käden sormistani aavistuksen liikahtamaan. Samalla lihaksiston jäykkyys katosi, pystyin liikuttamaan itseäni normaalisti ja tumma hahmokin katosi ovenpielestä. 

Seuraavana päivänä juttelin vanhimmalle pojalleni tapahtuneesta. Hän kertoi kuulleensa että olin puhutellut häntä nimeltä, mutta oli ajatellut että jos minulla on tärkeää asiaa, tulen varmaan hänen huoneeseensa ja oli sitten unohtanut sen pelatessaan. 

Unihalvauksen sanotaan olevan myös periytyvä ominaisuus. Omalla kohdallani kyseinen kokemus on jäänyt tähän mennessä ainoaksi, mutta ainakin kahdella lapsistani on ollut useitakin unihalvauskokemuksia ja paljon omaani pelottavampia. 

Tuon kokemukseni jälkeen perehdyin siihen mistä unihalvauksessa on kysymys. Yllättävää kokemuksessani oli se, että useissakin lähteissä kerrottiin, ettei unihalvauksen aikana voi myöskään puhua, niin että voisi herättää esimerkiksi vieressään nukkuvan kumppanin. Mihinkään keskusteluun minustakaan ei olisi ollut, mutta pystyin kuitenkin voimakkaasti keskittymällä sanomaan poikani nimen, vaikkakin hiljaisella äänellä. 

Unihalvauksen sanotaan johtuvan aivojen häiriötilanteesta, jossa ihmisen havahduttua unesta hereillä olon  tietoiseen tilaan, tahdonalainen lihaksisto on edelleen REM-unen aikaisessa halvaustilassa.  Kyseisen halvaustilan ajatellaan olevan on  REM-unen aktiivisen aivotoiminnan aikainen suojamekanismi, jotta ihminen ei liikkumalla vahingoittaisi itseään unia nähdessään. 

Vaikka nykyään tiedetäänkin, mistä unihalvaus johtuu, se on tapahtuma jota selittämään löytyy erilaisia uskomuksia ja joihin vaikuttavat niin uskonnot, kuin myös erilaiset kulttuurit. Muistan miten oma ex-mieheni kertoi omasta unihalvaus  kokemuksestaan ja siitä miten hänen kulttuurissaan unihalvauksessa nähdyn hahmon uskotaan olevan dzinni, Jumalan tulesta luoman olennon. Dzinnejä sanotaan olevan sekä pahoja, että hyviä ja monien niistä elävän täällä maan päällä kuten ihmisetkin, perustaen perheitä ja hankkien myös lapsia. Dzinnien kerrotaan osaavan ottaa erilaisia ulkomuotoja ja joidenkin avioituneen  ihmisten kanssa, vaikka sen sanotaankin olevan kiellettyä. Omassa kokemuksessani tumma hahmo pysyi oven läheisyydessä, vaikkakin lähellä minua, mutta monesti, nähty olento saattaa tulla aivan lähelle ja joskus myös esimerkiksi istumaan ihmisen päälle. 

Vaikka unihalvaukselle onkin täysin järkevä selitys, ja siitä olisi tietoinen, on selvää että varsinkin ensimmäisellä kerralla, sen kokeminen on pelottavaa ja mahdolliset hallusinaatiot uhkaavasta olennosta, tekee siitä vielä pelottavamman.

 

Olemmeko todellisuudessa vapaita ?

Oletko vapaa vai koetko yhteiskuntajärjestelmässä sellaisia epäkohtia, jotka tunnet kahlitsevina ja jotka tulisi ehdottomasti saada muuttumaan ? Koetko olevasi järjestelmän pelinappula, jossa ihmisen tarkoitus ja henkinen ulottuvuus unohtuu ? Kaipaatko enemmän materialistista vai henkistä vapautta, vai katsotko, että niiden tulisi kulkea käsikädessä ?

Viimeisen vuorokauden aikana on eräässä Facebookissa olevassa ketjussa ollut mielenkiitoista keskustelua siitä, mitä tarkoittaa olla "vapaa", mitä tarkoittaa "kotiin paluu" tai mitä on "järjestelmän orjuus". Miten vapauden voisi saavuttaa ja onko vapaus ulkoista vai myös sisäistä ?

 

Mitä on vapaus ?  Olemmeko "järjestelmän orjia"  ?

Jo sana "vapaus" itsessään on asia, jonka ihmiset käsittävät eri tavoin.  Ajatus vapauden merkityksestä vaihtelee huomattavankin paljon, ihmisten erilaisten kokemusten, ympäristön olosuhteiden, toiveiden, uskomussuuntien ja ajatusmallien mukaan. Yhdelle se saattaa tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ole rangaistuseuraamuksena väärästä teosta vankilassa, toiselle vapautta on tehdä omia päätöksiä ja valintoja tai olla mahdollisimman riippumaton yhteiskuntajärjestelmästä. Kolmannelle, niinkuin itselleni, vapaus syvällisimmin on sitä, että kykenee henkisesti kehittymään sellaiselle tasolle, ettei enää joudu esimerkiksi karman seurauksena uusien oppiläksyjen eteen, vaan tietää, ymmärtää ja osaa toteuttaa riittävästi rakkauden lakia. Jollekin todellinen vapaus saattaa tarkoittaa sitä, että olisi maallisessa elämässään täysin riippumaton muista. Mikään näistä tavoista ajatella vapautta, ei kuitenkaan ole väärä tai vähempiarvoinen, vaan ainoastaan erilainen ja katsottu erilaisista toiveista ja lähtökohdista käsin.

Hyvin monesti ajattelemme vapauden tarkoittavan ihmisen maallista tai konkreettista, materialistista vapautta. Oikeutta valita asuinpaikkansa, kulkea vapaasti minne haluaa, tehdä työtä jota haluaa,  päättää itse mihin käyttää omaa varallisuuttaan.  Maallisen vapauteen kuuluu myös sanavapaus tai vapaus valita uskontonsa, olla oma itsensä, ilman että meitä yritetään pakottaa johonkin tiettyyn muotiin, vaikka niissä onkin kyse jo enemmänkin myös ihmisen henkisestä aspektista. Mitään edellä mainittuja vapauksia meillä ei kuitenkaan ole lainkaan niin paljon kuin monesti kuvittelemme olevan. Niin media, kuin meitä johtavat ihmiset, työntävät jatkuvasti erilaisia ajatusmalleja ja ideologioita vaikuttaakseen ihmisten mieliin ja toimintaan. Yhteiskuntajärjestelmän pyöriminen ja pyörittäminen edellyttää ihmisille monia erilaisia pakkoja ja "pakkoja", niitä, jotka tiedostamme ja myös niitä, joita hyvin monet meistä eivät tiedosta.  

Olemmeko siis pakotetusti vai vapaaehtoisesti osana järjestelmää, emmekä vapaita ? Uskon että oikeastaan meistä jokainen on molempia. Ehkä vain sellainen ihminen, joka lakkaisi täydellisesti osallistumasta yhteiskuntaan, käyttämästä mitään yhteiskunnan palveluja, eikä myöskään riko sellaisia yhteiskunnan sääntöjä, joiden seurauksena joutuisi väkisinkin esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmän tuomittavaksi oikeusjärjestelmän kautta, vois sanoa olevansa aidosti vapaa ja itsensä herra, vaikka häntäkin toki sitoo siitä huolimatta normaalit elämän ja luonnon järjestelmän lait. Voimme kieltäytyä joistain yhteiskunnan vaatimuksista, oman päätöksemme mukaisesti, mutta kuitenkin, niin kauan kuin käytämme joitain yhteiskunnan palveluja tai saamme tai otamme elantomme ja varamme yhteiskuntajärjestelmän kautta, työnteon kautta tai erilaisia tukina, olemme kiinni vallitsevassa yhteiskuntajärjestelmässä ja olemme itse valinneet olla osa sitä järjestelmää, olla olematta aidosti vapaita. Vai tarkoittaako se sitä ettei olisi aidosti vapaa, senkin käsitämme varmasti eri tavoin. Siitä, mitä hyvä tai haitallisia tekijöitä sisältyy siihen että on osana järjestelmää, on lukemattomia ja niin myös monia mielipiteitä ja siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta en nyt lähde siihen, ainakaan tässä kirjoituksessani, ihan jo kirjoitusmäärän vuoksi.

Henkinen vai materialistinen vapaus ?

Ihmisessä on kaksi eri olemuspuolta, niin fyysinen kuin henkinenkin. Itse en usko, että kumpikaan voi kehittyä kohti todellista vapautta ilman toistaan. Sisäinen eli henkinen vapaus vaatii sitä, että ihmisen kykenee ymmärtämään ja hyväksymään maallisen materialistisen eli ulkoisen elämänsä. Maalliseen elämäänsä ja arkeensa syvästi tyytymättömän on vaikeaa saavuttaa henkistä tasapainoa ja vapautta.  Materialistinenkaan asioiden järjestyksessä olo ja suuri vaurauden määrä ei  takaa henkistä hyvinvointia.

Meidän tulisikin oppia elämään fyysis-henkisenä kokonaisuutena, molemmat puolet huomioiden. Kyetä irtautumaan niistä ihmisen mielihaluista, jotka maailmassa aiheuttaa paljon kärsimystä ja pahaa, vallanhalu, materialismi, ahneus, muiden riistäminen.

Mitä tarkoittaa kotiinpaluu ?

Kotiinpaluu on sana josta moni, ainakin tietoista henkistä tietä kulkeva, on varmasti kuullut puhuttavan. Eikä vältättämättä vain liittyen "Kotiinpaluu heimoon", jonka päämääränä heidän kotisivujen mukaan  on seuraava : "Kotiinpaluu Ry:n tarkoituksena on luoda koko Suomen laajuinen, voimakas, rakastava, viisas, elinvoimainen, omavarainen, terve, luonnonmukainen sekä kaikkea elämää arvostava yhteisö". 

Kotiinpaluu on myös esimerkiksi Kabat-Zinn Jonin kirja "Kotiinpaluu-108 oppia tietoisesta läsnäolosta", joka perustuu mindfulness oppeihin, jotka auttavat ihmistä keskittymään tähän hetkeen, sekä löytämään tyytyväisyyden ja rauhan tunteen olosuhteista riippumatta". Kotiinpaluu sanaan olen törmännyt myös meditoinnissa, joihn liittyen olen osallistunut useitakin kertoja, yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, yhteiseen Kotiinpaluu-meditaatioon. 

Kotiinpaluunkin määrittelemä, mitä sillä tarkoitellaan, vaihtelee, eikä niistäkään määritelmistä mikään ole väärä tai toistaan huonompi. 

Jollekin kotiinpaluu voi tarkoittaa muuttoa synnynseuduilleen ja jollekin sitä, että voi elää maallista fyysistä elämää itsellisenä ihmisenä, irrallaan yhteiskunnan pakottavista järjestelmistä. Itselleni kotiinpaluu tarkoittaa myös sitä, että kasvaa henkisesti niin, että lopulta on mahdollista irtautua elämänkierrosta, koska on oppinut kaiken tarvittavan. Uskon siis jälleensyntymään.  

Todellisen vapauden uskon olevan jokaisessa ihmisessä itsessään oleva kosmisen viisauden, jonka ymmärtäminen saa ihmisen myös toimimaan rakkauden lain mukaisesti. Tie siihen tulee vain löytää ja lähteä tietoisesti kulkemana sitä pitkin. Sillä viisaasti toimijan katsoessa peiliin, sieltä katsoo, ei vain fyysinen ihminen, vaan myös jumalallinen tieto, viisaus ja tie vapauteen.

 

Minun tarinani, osa 7 Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

 Minun tarinani, osa 7

Reikin kautta avautui ymmärrys energioiden käytön mahdollisuuksista

Olen jo ensimmäisessä "Minun tarinani" osassa kertonut, että synnyin ateistiperheeseen ja minulla alkoi jo lapsena muodostumaan kiinnostus siihen, mitä kaikkea sellaista onkaan olemassa, jota ei fyysisin silmin tai korvin voi nähdä, eikä kuulla. Omien elämänkokemusteni kautta, tämä ajatus vuosien aikana vain vahvistui. 

En usko sattumaan, vaan siihen että tarkoituksella kohtaamme asioita, jotka johtavat aina seuraavaan, jotta tiemme olisi sen mukainen, mikä meille on tarkoitettu. Omat valintani elämässä olivat johtaneet siihen, että asuin yksikerroksisessa rivitalossa, eli maan tasalla ja minulla oli viisi lasta. Alueella, jossa asuimme, oli myös levottomuutta ja olin lasten kanssa monesti yksin, heidän isänsä ollessa töissä tai matkoilla. Halusin turvaksemme koiran ja minulle se tarkoittaa saksanpaimenkoiraa. Minulla oli aikaisemmin ollut koira, tyttösakemanni Donna. Tutkin tarkkaan eri kasvattajia, koska halusin pennun sellaiselta kasvattajalta, jolle koiran luonne ja terveydelliset asiat ovat ykkösprioriteetti. Saimme uuden perheenjäsenen, tällä kertaa karvaisen vauvan, jonka nimeksi tuli Argos. 

 

Pian pennun hankinnan jälkeen ilmeni saksanapaimenkoiran omistamiseen liittyvien yhteyksien kautta, erään koirankasvattajan olevan myös reikimaster ja hänellä alkava reikikurssi. Elämässäni oli tapahtunut useitakin asioita, jotka liittyivät energioiden tunnistamiseen ja joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi tai väittäisivät jopa mahdottomiksi, mutta itse tiesin varmuudella niiden olevan totta. Ilmoittauduin reikikurssille ja sen kautta minulle avautui uudenlainen maailma. Sain huomata erilaisten harjoitusten kautta jo kurssin aikana, miten mahdollisuus kanavoida energiaa, on täysin todellinen tapahtuma. Kanavoitu energia ei ole taikuutta, vaan luonnollista, kaikkialla meissä itsessämme ja ympäristössämme olevaa energiaa.  

Vaikka energian kanavoinnin mahdollisuus osoittautuikin todeksi ja siinä hetkessä minusta tuntui ihmeelliseltä, jopa suurelta ja hiukan mahtavalta, paluu maan pinnalle tapahtui nopeasti. Pian energiakanavoinnin oppimisen jälkeen, lähtiessäni tutkimaan yhä enemmän energioihin liittyvä asioita, sainkin huomata, että mitä enemmän opin, sitä paremmin tiedostin sen, kuinka vähän tiedänkään kaikesta siitä, mitä onkaan olemassa.  Henkisen kasvun tiellä eteenpäin pääsyssä ei ole sijaa itsensä korottamiselle, vaan nöyryys ja sydämen aito pyrkimys ovat avaimia, jotka avaavat yhä uusia ovia. Kuinka rajallinen onkaan maallinen ihminen viiden fyysisen aistinsa kanssa ymmärtämään tätä maailmaa, olemassaolomme merkitystä, sekä sitä, mitä ovatkaan ne avaimet, joilla pahuus ja kärsimys maailmasta poistuisi. Kuinka vaikeaa ihmisen onkaan irrottautua oppimistaan ajatusmalleista, luopua epäterveestä itsekkyydestä tai materian ja vallan halustaan ja ymmärtää, millaisia esteitä ne ovat henkisen kasvun tiellä.

 

Vasta vuodet ovat opettaneet sitä, millainen mahdollisuus energioiden tunnistaminen ja näkeminen voikaan olla ja miten on olemassa lukemattomia asioita, joita en edelleenkään tiedä, enkä ymmärrä. Olen saanut oppia, miten jokainen tunne ja tapahtuma on omanlaisensa energian sävyttämä, miten energioita voi erotella toisistaan ja miten ne ovat kuin polkuja, joita pitkin voi kulkea, etsiä mihin ne johtavat ja mistä ovat lähtöisin. Tämän tiedostaminen on saanut ymmärtämään myös sen, miten kavalasti ihmiset saattavatakkaan kätkeä todelliset ajatuksensa ja ulkoisella olemuksellaan, sanoillaan ja käytöksellään, viestittää aivan muuta kuin mikä on heidän todelliset pyrkimyksensä. Me ihmiset olemme valitettavan usein valheellisia tai johdamme harhaan kanssakulkijoitamme, joko ymmärtämättömyyttämme tai täysin tietoisesti, mutta ulkokuoren harhaanjohtavuus, ei ulotu energioihin. Energiat eivät valehtele, vaan kertovat sen mikä on totta.

Kohtaamisia : Jehovan todistajat ovellani

   

Sunnuntai 25.2  ja vapaapäivä töistä, niin loikoilin sängyssä yön jäljiltä ja luin kirja. Ovikello soi. Vedin nopeasti vaatteet päälleni ja katsoin ovisilmästä. Oven takana seisoi mies ja nainen, noin ikäiseni, avasin oven. Pariskunta vaikutti hyvin ystävälliseltä ja heistä huokui rauhallisuus. He eivät kuitenkaan antaneet heti ymmärtää, millä tai minkä aatteen asialla ovat. Kun vieraat ihmiset saapuvat ovelle, eikä heillä ole mitään aineellista myytävänä, kyse hyvin usein on Jehovan todistajista. Monet ihmiset varmasti käännyttävät heitä pois oveltaan, mutta se ei ole oma tapani. Sisälle en välttämättä kutsu, niinkuin en tälläkään kertaa, mutta oven suussakin on syntynyt monia hyviä keskusteluja.

Uskonnot ovat kiinnostavia, myös erilaiset uskomussuunnat, kuin omaa mieltäni johdattavat. Uskonnoissa ja niiden seuraamisessa on kyse ihmisen mielen syvyyksistä. Toivosta, lohdusta, syvällä meissä jokaisessa olevasta halusta ymmärtää elämää, omia ja koko maailmaa koskettavia raskaitakin asioita, kaiken tarkoitusta. Uskossa on kyse niin syntymästä, olemassaolomme tarkoituksesta, kuin myös kuolemasta, väistämättömästä osasta maallista elämäämme, tuntemattoman pelosta ja huolesta mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen. 

Keskustelun jatkumisen mahdollistamiseksi, on hyvä aloittaa sellaisella aiheella, joka koskettaa meistä jokaista, uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Nainen kysyikin minulta ystävällisesti, olenko miettinyt, mitä ovat ne asiat, joista minä ammennan iloa ja hyvää oloa tuovia hetkiä kaiken sen rinnalle, kuinka paljon maailmassa on vaikeita ja raskaita asioita. Mietin jo hetken, että olinko mielessäni arvoinut väärin, kun olin ajatellut heidät Jehovan todistajiksi, kun he eivät aloittaneetkaan puhumaan uskon asioista. Kerroin että lapseni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta minulla on lisäksi työni, josta pidän. Minulla on käsityöt, lukeminen ja meditointi, joka on minulle hyvin rakas asia.  

Nainen kysyi minulta saako hän kertoa minulle, mikä hänelle tuo hyvää oloa ja olin myös kiinnostunut kuuleman mikä on hänen ajatuksensa. Nainen otti matkapuhelimensa, jossa hänellä olikin jo näytöllä valmiina asiaan sopiva Raamatun kohta. Vanhan Testamentin Jeremian kirja 29, josta hän oli värjännyt erottuvaksi kohdan 11. 

"Minä tiedän hyvin, mitä minulla on mielessäni teitä varten, julistaa Jehova. Haluan teille rauhaa, en onnettomuutta. Haluan antaa teille tulevaisuuden ja toivon." 

https://www.jw.org/fi/hae/?q=Jeremia+29&link=%2Fresults%2FFI%2Fbible%3Fsort%3Drel%26q%3DJeremia%252029

 

 

Nainen alkoi lukemaan minulle puhelimessaan näkyvää tekstiä, aluksi selittäen mitä tarkoittaa Jehova. Vastasin hänelle, että tiedän ja kerroin hänelle, miten vuosia sitten ovelleni ilmestyi kaksi nuorta naista. Tuosta on jo yli 20 vuotta.  He olivat myös Jehovan todistajia. Toisesta nuoresta naisesta tuli myös ystäväni ja hän kävi luonani vuosia, vaikka ei koskaan saanutkaan kääntymään minua omaan uskoonsa, jonka jo ensimmäisellä kerralla kohdatessamme hänelle kerroin. Usean vuoden tuttavuutemme jälkeen hän muutti miehensä kanssa pohjoiseen, emmekä sen jälkeen ole tavanneet.  

 

Ovellani seisova nainen jatkoi Raamatun kohdasta, miten Jehovan lupaus tulevaisuudesta ja toivosta tuo lohtua, kaiken maailmassa olevan pahan, kaaoksen ja myös sotien keskellä ja miten hän ammentaa siitä voimaa.  Kerroin pariskunnalle, että uskon itsekin yhteen Jumalaan tai yhteen korkeampaan voimaan ja ajattelen, että jokaisessa uskonnossa hyvinkin on pohjalla totuuden siemen, mutta ihminen omalla maallisen ihmisen ajatustavoillaan ja logiikallaan, sekä halustaan hallita muita, on lisännyt Jumalan sanaksi sanomiinsa teksteihin (esimerkiksi Raamattu ja Koraani) omia ajatuksiaan. Halusin myös selittää esimerkein, miksi näin ajattelen. Kerroin miten Raamatussa sanontaan Jumalan olevan oikeudenmukainen ja tietävän kaiken, niin menneen ja tulevan, niin ettei mikään ole Häneltä kätketty. Pariskunta hymyili ja nyökkäili näin olevan. 

 

Kerroin heille esimerkkiä siitä, miten Raamatussa on asioita, jotka ovat mielestäni selvästi ihmismielen ajattelua, eikä Jumalan sanaa. Puhuin ensin Raamatun kohdasta, jossa kerrotaan, että jos mies makaa neitsyen kaupungissa, eikä tyttö huuda apua, miten sekä tämä tyttö että mies käsketään kivittää kuoliaaksi. Kysyin pariskunnalta, koska Jumala on kaikkitietävä, millainen Jumala ei olisi ymmärtänyt sitä, että raiskauksen uhri voi olla niin pelosta lamaantunut, ettei kykene huutamaan, raiskaaja saattaa estää fyysisesti uhriaan huutamasta tai uhata tavalla, jonka vuoksi uhri ei uskalla huutaa. Nykyäänhän ihmiset ymmärtävät tällaiset asiat, miten esimerkiksi pelko saattaa saada ihmisen niin kauhun valtaan, ettei hän kykene siinä tilanteessa toimimaan niinkuin pitäisi, mutta eikö Jumalan, joka on luonut ihmisen, pitäisi ymmärtää sellainen, vaikka sen ajan ihmiset, jona aikana Raamatun tekstit on kirjoitettu, eivät tuollaisia olisikaan ymmärtäneet tai niistä välittäneet. 

5Moos. 22:22

Pariskunta oli selvästi hämillään ja katsoivat toisiaan. Nainen vastasi minulle, että heidän pitää miettiä tätä, eikä kumpikaan heistä osannut sanoa asiaan mitään. 

 

Kysyin, saanko kertoa toisen kohdan, joka mielestäni on myös selvä esimerkki siitä, miten Raamatussa on ihmisten omia ajatuksia ja miten ihmiset sitä kirjoittaessaan, ovat tehneet Jumalasta ihmisen kaltaisen, virheineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen. Siitä miten ihmisten maalliset ajattelumallit loistavat läpi monissa kohdin Raamattua.  

 

Toistin uudelleen Jumalan ominaisuuksista oikeudenmukaisuuden, kaiken, niin menneen ja tulevan, kuin kätketynkin tietämisen. Siitä huolimatta, vaikka Jumala tietää myös kaiken tulevan, Hän Raamatun mukaan katui ihmisen tekoa maan päälle, kun Hän näki ihmisen pahuuden. Miten ihmeessä Jumala siis katui omaa tekoaan, syystä, jonka jo ennen ihmisen luomista oli tiennyt tapahtuvaksi. Eikö Jumala olekaan kaiken tietävä, vai olisiko ihminen Raamattua kirjoittaessaan ja kertoessaan maailman ja ihmisen synnystä, unohtanut mikä olisi kaikkitietävän Jumalan sanaa ja sortunut omaan maalliseen ajatusmalliinsa, jossa niin monesti katuu vasta siinä vaiheessa, kun on tehnyt jotain ja seuraukset ovatkin jotain muuta, kuin mitä oli luullut ja toivonut niiden olevan. 

Pariskunta mietti hetken ja rouva kertoi minulle, että Raamatussa käytetty sana Jumala "katui" on käännösvirhe ja alkuperäisessä Raamatussa on asia kuvattu niin, että Jumala koki paha mieltä. Tuo ei kuitenkaan muuta asia miksikään, oliko kyse katumisesta vain pahasta mielestä. Ihminen kyllä saattaa pahoittaa mielensä jostain tapahtuneesta, jota ei ole osannut odottaa tai on muuta toivonut, mutta kaiken tietävä Jumala, miten hän pahoittaa mielensä siitä, että luo jotain, jonka tietää jo etukäteen, mitä sen seurauksena tulee tapahtuvaksi. Sehän on kuin tiputtaisimme tietoisesti juuri savesta muovaamamme ruukun lattialle ja sitten olisimme pahoillamme siitä, että se meni rikki. Tai heittäisimme ison kiven ikkunaan ja olisimme pahoilla mielin ikkunan särkyessä.  

 

Olisin itse ollut halukas jatkaman keskustelua, mutta yllättävän nopeasti pariskunta tekikin lähtöä oveltani ja hymyillen kysyivät saavatko tulla toisenkin kerran puhuman kanssani ja voisimme silloin palata asiaan. Vastasin että tietystä saavat, ja aivan aidosti myös ajattelen niin. Sanoin vielä, että meillä ihmisillä, oppiminen on aina vastavuoroista ja antaa jokaiselle jotakin. Ehkäpä nyt myös heillä, olisi mietittävänä uudelta ja erilaiselta näkökannalta asioita, joista keskustelimme. 

 

Olen törmännyt monia kertoaja tähän samaan, niin Raamattuun, kuin Koraaniinkin uskovien kohdalla, että uskotaan voimakkaasti johonkin, mutta kun esittää kysymyksen, asiasta, joka ei vaikutakaan oikeudenmukaisen ja hyvän Jumalan sanalta, he ovatkin kuin jonkin aivan uuden asian edessä, jota eivät olisi ennen edes tiedostaneet, eivätkä sitten osaakaan vastata mitään. Silloin usein saa vastaukseksi sen, ettei ihmisen tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. On selvää, ettei ihminen ole kykenevä vastaamaan kaikkeen, mikä olisi Jumalan sanaa ja mitä kaikkeen olevan liittyy, mutta eikö silloin ole kyse sokeasta uskosta, jos voi sivuuttaa oman Jumalansa sanaa olevasta kirjasta asiat, jotka ovat kaikkitietävän, oikeudenmukaisen ja rakkauden Jumalan vastaisia ja valita vain ne, mitkä sopivat Jumalasta annettuun kauniiseen ja rakkaudelliseen muotiin.  

 

Miksi ihminen sitten toimii niin, että sulkee silmänsä selkeiltä ristiriitaisuuksilta ja poimii vain sen, mikä tuntuu hyvältä ? Ehkä siksi, että ihmisen tarve ymmärtää itseään, maailmaa ja kaiken tarkoitusta, on niin suuri ja tietämättömyys niin ahdistavaa, että haluaa löytää tien, jolla lohduttautua ja löytää vastauksia, edes joihinkin mieltään askarruttaviin kysymyksiin. On niin paljon helpompaa uskoa siihen, että joku muu tulee ja pelastaa, kun oma aika maan päällä on loppu, kuin tehdä se työ, että lähtee itse kasvamaan henkisellä tiellään. Itse kasvaminen "Jumalan kuvaksi" jollaiseksi Jumala ihmisen Raamatun mukaan loi, kun vaateisi muuttamaan omaa ajatteluaan, omaa käytöstään ja omia toimintamallejaan. Se vaateisi ihmiseltä luopumista monista maallisen ihmisen tavoista ja haluista, jotka ovat Rakkauden lain vastaisia, kuten materian ahneudesta, omien mielihalujensa yltäkylläisyydellä täyttämisestä, vallasta ja muiden hallinnasta muita riistämällä, kärsimyksen aiheuttamisesta muille, valheista, ympäristön tuhoamisesta. Ihmisyydessä on paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa, eikä pahuus katoa, ennekuin ihmiset ovat valmiita katsomaan omaa itseään rehellisesti, ilman valehtelua, ilman keksittyjä tekosyitä ja näkemään totuuden itsestään, sekä sen, että vain aito pyrkimys mahdollistaa todellisen ja yhä lisääntyvän, Rakkauden lain noudattamisen.

Julkaisen tämän jo helmikuussa kirjoittamani tekstin vasta nyt, koska olen odottanut tätä pariskuntaa uudelleen saapuvaksi, mutta vielä he eivät ole käyneet uudelleen luonani.