Mitä tapahtui Atlantiksella ? 1. matka

1. matka Atlantikselle 13.5.2022  

Kävin reilu pari vuotta sitten muutaman tuttuni kanssa yhteisillä tietoisuustason (meditaatio) matkoilla Atlantiksella. Näillä matkoilla tuli esille, että Atlantiksen tuhon olisi aiheuttaneet ne samat ominaisuuden, kuin nykyäänkin ihmistä vaivaavat ja saavat aikaan eriarvoisuutta, riistoa ja tuhoa. Ihmiset ovat eksyneet niin kauas ikiaikaisesta viisaudesta, Alkulähteestä, etteivät enää aina aina edes tunnista sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Miten luottamuksen katomainen ja vallanhalun valheellinen oikeutus lopulta johtaa yhä kasvaviin ongelmiin ja tasapainon katoamiseen. Miten vapaan tahdon mahdollistamana tehdään valintoja, jotka eivät ole Yhden lain mukaisia. Energioiden tasapaino järkkyy, eikä sitä voi korjata, pyrkimällä eheyttämään vain yhtä osatekijää. Kyse on kokonaisuudesta ja sen toimimisesta todellisen tasapainon löytymiseksi.

Mutta jonkin kulttuurin tai sivilisaation tuhosta huolimatta, totuus säilyy, se ei koskaan lakkaa olemasta. Se on edelleen mahdollista löytää, kunhan kykenemme kasvamaan siihen, että vain totuudella, jota maallisen fyysisen ihmisen rajoittavat ajatusmallit eivät vääristä, voidaan saavuttaa ikuinen rauha.

Kaksi muuta tietoisuustason (meditaatiomatkat) matkaajaa pyysivät minut mukaan matkalle Atlantikselle, tutkimaan miksi alueelta oli aikoinaan violetti liekki hiipunut ja voiko tilanteelle tehdä jotain. Violetti liekki on voimallinen energia, joka puhdistaa ja ylläpitää energioiden puhtautta, sekä korkeita energioita. 

Tämä oli ensimmäinen matkani Atlantikselle.  Toinen tuttavistani loi yhteyden ja vei meidät matkaan. Yhteyden luominen tuntui niin voimakkaana vetona, etten ole sellaista tuntenut aikaisemmin.  Kulkeuduin jonkinlaiseen tummaan tunneliin, josta minulle tuli mielikuva kuin matkaisin aikojen halki. Näin edessä tulesta muodostuneen lohikäärmeen näköisen olennon, se kiersi suurena tämän tunnelin ympärillä. Mitä näkymä symbolisoi ? Oliko se mahdollisesti vartijana, tarkkailemassa kuka matka Atlantikselle kyseistä käytävää käyttäen. Tullessani sen kohdalle , se nosti pitkän kaulansa ja päästi minut etenemään.

 

Saavuin alueelle, jossa näin ylhäältä katsoen todella korkean kahdesta kapeasta kivestä muodostuneen kivipaasin. Molemmat kapeat kivet seivoivat lähekkäin alustassaan.  Tajusin leijuvani ilmassa ja yritin päästä alas maan pinnalle, mutta en onnistutun. Olen vain kerran aikaisemmin, vain muutama meditaatiota sitten leijunut myös ilmassa ja koin silloinkin tämän liikkumistavan oudoksi ja hankalasi, mutta silloin suuri intiaani (yksi pitkään kanssani kulkenut oppaani) oli vain kehottanut minua liikkumaan päättämällä menemään minne halusin. Ajattelin että leijumisella oli luultavasti nyt jokin tarkoitus, että minun tuli katsoa jotain ilmasta käsin, jotain, jota en ehkä havaitsisi maan pinnalta katsottuna ja tyydyin tilanteeseen. Huomasin toisen vastaavan kaksiosaisen kivipaasin ja myös kolmannen. Ne olivat toisistaan yhtä suurin välein ja niiden keskellä oli suuri pyramidi. Kivipaasien huiput ulottuivat yhtä korkealle kuin pyramidin huippu. Kaksiosaisista kivipaaseista tuli mielikuva että jokaisessa, niiden kahden osan välissä tulisi  olla energiakenttä ja kolmella erillisellä paasiparilla myös energiayhteys toisiinsa. Oliko ne mahdollisesti jotenkin suojana niiden keskellä olevalle pyramidille. Nyt niissä ei kuitenkaan energiakenttää näkynyt.  

Nyt pääsin laskeutumaan maan pinnalle. Alueella liikkui ihmisiä. Miehiä ja naisia, vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneita. Heillä oli puolihameen näköinen vaate ja yläosa ja vyötäröllä leveä kangaskaistale tai vyö joissa ainakin joillain näkyi kultakirjailuja. Ihmiset kulkivat alueella tehden omia askareitaan. 

Pyramidissa näkyi oviaukko ja menin siitä sisään. Saavuin suureen korkeaan huoneeseen. Sen yhden seinustan lähettyvillä näkyi pieni kivinen pylväs jonka päällä paloi tuli. Tuli näytti aivan tavalliselta keltaiselta rauhallisesti palavalta tulen liekiltä. Menin lähemmäs ja huomasin, että liekin tyven ympärillä oli reilu metri halkaisijaltaan oleva kiekkomainen kehä tai energiavirtaus. Sen oli väriltään violetti ja koostui, ei yhtenäisestä, vaan katkonaisista kierteistä. Ajattelin kosketta sitä, mutta laittaessani kättäni lähemmäs, tietoisuuteeni tuli nopeasti  kielto, etten saa koskea sitä, koska se on muutoinkin hyvin hauras ja heikko ja se vahingoittuisi siitä vielä lisää. Vedin käteni nopeasti pois, ennekuin ehdin sitä koskettaa.  Violetti, liekin ympärillä oleva energiakehä näytti kuitenkin niin pieneltä, että voisiko se olla koko alueeseen vaikuttava, vai vain pienoismalli jostain suuremmasta.  

Käännyin katsomaan ulos siellä liikkuvia ihmisiä, katsoen heidän energiaansa. Hyvin voimakkaana erottui sekä huoli, epäluottamus ja myös pelko. Tutkin mihin huolen energia liittyi. Olentojen tuntemusten, tunteiden ja erilaisten energioiden kautta voi kulkea kuin nauhaa pitkin sen alkulähteelle, mistä tai minkä seurauksena kyseinen tunne tai energia on muodostunut. Se on kuin kapea väylä, joka kytkeytyy aiheuttajaansa tai tapahtumaan, josta se on lähtöisin. Huoli tuntui liittyvän voimakkaasti tähän pyramidiin ja myös siellä olevaan liekin ympärillä olevaan violettiin energiakehään. Huomasin että pyramidin nytkähteli, ei ulkoisesti näkyvästi, vaan sen energia oli epätasaisen nykivää ja alueen asukkaiden huoli kohdentui myös tähän.    

Katsoin mistä juonsi heidän pelkonsa, mihin johti pelon energian nauha. Näin näiden ihmisten  olevan töissä pelloilla. Pelto oli kukoistavan näköinen, sitä oli huolella hoidettu ja siellä näkyi ihmisiä keräämässä sen satoa laakeihin vyötäröllään pitämiin koreihin, yhdessä ja kaikkien alueella olevien yhteiseksi hyväksi ja ravinnoksi. Yhtäkkiä pellolle ryntäsi ratsain  joukko tummapuhuvia, epäsiistin ja rujon näköisiä miehiä. He ryöstivät vaaleisiin pukeutuneiden kasvattamia pellon antimia, he sotkivat säälimättä pellolla kasvavaa huolella varjeltua satoa ja rynnivät häikäilemättömästi pellolla työtä tekeviä ihmisiä kumoon. 

Menin joukon johtajan eteen ja sytytin kämmenelleni violetin liekin, laittaen sen hänen kasvojensa korkeudelle, niin ettei hän voisi olla näkemättä sitä. Joukon johtaja näytti aavistuksen kavahtavan liekkiä, mutta ei näyttänyt tunnistavan sitä tai edes tiedostavan kavahduksensa perimmäistä syytä, jos edes kiinnitti huomiotakaan omaan kavahdukseensa. Jossain todella hänen alitajunnassaan kuitenkin näkyi pieni pilkahdus, syvällä  sisimmässään jotain, joka tunnisti violetin liekin, mutta se oli niin syvällä, ettei mies tuntenut sen yhteyttä, eikä huomannut sitäkään. Nostin kämmeneni ylemmäs, niin että koko rosvojoukko näki violetin liekin. Kaikki tuntuivat katsovan sitä kuin tyhjin silmin, eikä se herättänyt heissä mitään ajatuksia. Lukuunottamatta joukosta erottuvaa yhtä pientä joukkion jäsentä, joka tunnisti liekin ja näytti mielessään ymmärtävän sen, miten väärin  joukkio toimi. Kyseisen jäsenen pienuus kuitenkin ymmärtääkseni symboloi, ei hänen fyysistä kokoaan, vaan sitä että hän pyrki pitämään muilta piilossa ajatuksensa ja ymmärryksensä heidän toimiensa vääryydestä, koska muut eivät sitä tulisi hyväksymään.

Aikaisemmassa 1.10.2022 meditaatiossani olin nähnyt vastaavalla tavalla joukkoon kuuluvan pienen olennon, joka erosi ajatuksiltaan muista ja nyt jäin uudelleen miettimään, mikä on se syy, miksi nämä olennot ovat tuollaisessa pimeyden joukossa, vaikka tiedostavat niiden toiminnan olevan kosmisten lakien vastaisia.  

Ajattelin laittaa violetin liekin kiinni joukon johtajaan, kosketta sillä häntä, mutta kun liekki jo oli koskettamassa miestä, tuli tietoisuuteeni jälleen nopea kielto, joka sanoi etten saisi tehdä sitä. Vedin nopeasti liekin kauemmas miehestä ja vielä tarkistin ettei mieheen tarttunut mitään liekistä siinä kohdin kun se lähes kosketti miestä. En selvästikään saanut tehdä mitään tällä alueella, millä olisi mitään vaikutusta mihinkään tai kenenkään toimintaan, vaan ainoastaan tutkia ja tarkkailla aluetta ja alueen asukkaita ja heidän toimintaansa.  

Palasin katsomaan pyramidin lähettyvillä kulkevia ihmisiä ja menin alueen  ihmisten keskuuteen, mutta he eivät tuntuneet huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja toistin sanaa "Amra, Amra". Ihmiset havaitsivat minut ja alkoivat tulla lähemmäs minua ja ne ketkä olivat lähinnä edessäni avoimena olevan kämmentäni, laittoivat oman kämmenensä violetin liekin läheisyyteen, kuin hyväilleen sitä alhaalta ylöspäin ja nauttien sen energiasta. He selvästi tunnistivat liekin ja halusivat koskettaa sitä.   

Minulle oli selvinnyt että nämä ihmiset olivat rakentaneet toimivaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella oli riittävästi mitä tarvitsee, jossa jokainen tekee oma osuutensa ja kaikilla on yhtäläinen asema. Rosvojoukko oli saanut heidät pelkäämään ja luottamus arjen kulkuun oli murentunut. Yhä uudelleen tapahtuvat ryöstöretket saivat alueen asukkaiden keskuuteen epävarmuutta, huolta, pelkoa tulevaisuudesta ja pelon ruokkiessa itseään yhä suuremmaksi, se oli vaikuttanut myös pyramidin sisällä olevaan violettiin kehään alkaen  heikentämään sitä. Kehän heikentyessä, ihmisten pelot ja huoli tulevasta vain kasvoivat ja oli syntynyt kierre, jossa pelot ja violetin kehän heikentyminen ruokki toinen toisiaan. Alueen asukkailla, violetilla energiakehällä ja Kosmisella tuntui olevan toisiinsa yhteys, joka oli luottamuksen katoamisen myötä rikkoutunut. Yhteys kosmiseen heikkeni ja negatiiviset tunteen sai lisää valtaa. 

Huomasin, että pyramidiin sen toiselta seinustalta käveli sisään muutama valkoiseen kaapuun pukeutunut mies. Heistä tuli mieleen papisto. Menin katsomaan toiselle oviaukolle mihin he menivät. Miehet olivat puoliympyrässä pienen pylvään päällä olevan liekin ja sen ympärillä olevan violetin kehän läheisyydessä.  He suorittivat jotain rituaalia tai messua ja pyysivät jumalilta violetin kehän energian vahvistumista ja eheytymistä. Miehet näyttäytyivät toisillensa hyvin itsevarmoina, mutta jokaisen sisällä näkyi pelko, epävarmuus ja huoli. Heissä ei ollut luottamusta edes siihen, että heidän toimittamansa rituaalilla olisi vaikutusta, mutta he eivät tätä ajatusta paljastanut toisilleen. Eivätkä myöskään tuntuneet tiedostavan sitä, että heidän ongelmanaan oli se, että he hakivat ratkaisua ja apua itsensä ulkopuolelta, ajattelemiltaan jumalilta. Vaikka oikea ratkaisu ja voima olisi ollut heissä itsessään, koko alueen asukkaissa. Rakentaa uudelleen yhteys Kosmiseen, uskoon, luottamukseen ja voimaan. Heistä oli tullut mieleltään heikkoja, maalliset ja ihmisille tutut inhimilliset  tunteet, pelko ja huoli olivat saaneet vallan ja sen vaikutu näkyi surullisella tavalla myös violetin kehän haurastumisena.   

Kävelin ihmisjoukon läpi eteenpäin, kyläalueen laitaan. Edessä näkyi kapea mutkitteleva tie ja kaukaa sen varrella metsikön laidassa linnamainen rakennus, josta tuli myös mieleen kirkko, sen korkeiden torinien vuoksi. Se koostui useita kapeista teräväkärkisistä torneista.  Rakennus oli kauttaaltaan valkoinen ja sen sieltä loisti kirkas valo. Ihmettelin miksi se oli niin kaukana kylästä. Katsoin kylään ja aistin kylän asukkaiden energian tätä valoisaa linnaa kohtaan olevan karttavaa ja kielteistä. Katsoin linnaa tarkemmin, sen valkoisuutta ja valoja ja huomasin että sen vaalea väri ja valot olivat keinotekoisia. Valo ei ollut aitoa ja  puhdasta sydämen valoa, vaan harhauttavaa ja valheellista.  Kuljin vähän lähemmäs linnaa ja näin miten sinne kulki se joukon ihmisiä, jotka ryöstivät alueen viljelyksiä ja aiheuttivat pelkoa heissä.  Joukkio meni sisään linnaan. Sisällä oli valkoiseen pitkään kaapuun pukeutunut vanha laiha mies, joka puhui kiihkeästi  ryöstäjäjoukolle. Kyse oli jonkinlaisesta tämän paikan pappis henkilöstä tai hengellisestä johtajasta. Pappi oli saanut luotua rosvojoukolle mielikuvan siitä, että alueen valkoisiin pukeutuneet asukkaat olivat ryöstäneet jotain heille kuuluvaa ja heillä oli velvollisuus siksi kasvattaa ravintoa ja tehdä työtä, niin että  rosvojoukon oli oikeus ryöstää minkä halusivat ja kohdella heitä halveksivilla tavoilla. 

Ryöstelevään kuulijajoukkoon papin harjoittama tarkoituksellinen manipulointi tehosi ja  he uskoivat toimintansa olevan oikeutettu.  Joukossa istui kuitenkin myös tämä yksi, ajatuksineen muilta piilossa pysyvä, pieni ryhmän jäsen. Hän tiedosti papin puheiden olevan valheellisia ja papin kataluuden. Pappi tuntui olevan hyvin tarkka ja piti joukkoa henkisesti voimakkaassa hallinnassaan ja huomasi tämän yhden jäsenen eroavaisuuden muusta joukosta. Tämä näkyi pistävänä katseena, jonka hän loi pieneen joukon jäseneen, osoituksena  epäilystään ja tarkoituksestaan tarkkailla tämän  ryhmän jäsenen toimintaa.  

Mietin mihin nyt menisin. Näin paljon kauempana olevan vuoren, jonka rinteessä melko ylhäällä, mutta ei sen huipulla, oli luola, jossa istui mies. Mies oli jonkinlainen kylän vanhin. Kiipesin luolaan miehen luo. Hän istui risti-istunnassa luolan  lattialla ja menin hänen eteensä, mutta hän ei tuntunut huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja laitoin sen häneen eteensä lattialle. Nyt hän huomasi minut. Kysyin mieheltä mitä alueella oli tapahtunut, miksi violetti liekki oli hiipunut ja ihmisillä oli pelko ja huoli. Mies vastasi, että kaikkeen oli syynä se, että ihmisillä oli vapaa tahto. Säpsähdin miehen vastausta ja ihmettelin kuulemaani mielessäni. Miten niin perustavaa laatua oleva asia, kuin vapaa tahto, voisi olla syynä kaikkiin näihin ongelmiin. Mies jatko ettei ihmisillä pitäisi olla vapaata tahtoa, vaan se pitäisi heiltä poistaa. Mies otti käteensä luolan lattialta hiekan ja tuhkan sekaista ainesta ja kaasi sen kämmeneltään hänen eteensä laittamani violetin liekin päälle ja näin sammutti sen  tukahduttamalla. Nousin ylös ja lähdin kävelemään luolan takaseinustaa kohti, koska huomasin sieltä lähtevän käytävän. Mies kuitenkin kielsi minua menemästä sinne. Otin vielä vain muutaman askeleen ja näin lyhyen käytävän johtavan suurempaan tilaan, jossa seisoi pitkiin valkoisiin kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Ainakin  miehiä erotin useita, mutten ole varma, olivatko kaikki miehiä. He seisoivat ringissä pitäen käsiään edessään ja heidän keskellään oli kellertävän valon värinen kehä. Joko he kannattelivat tai voimistivat sitä. Pidemmälle en mennyt, koska luolassa istuva mies kielsi.

Kävelin pois luolasta. Näin vuorenrinnettä laskeutuvat portaat ja kävellessäni niitä alas, mietin  näkemääni ja kuulemaani. Miten väärässä mies olikaan, ajatellessaan hänkin hyvin maallisella tavalla ja ongelmien syynä olevan vapaan tahdon ja halutessaan sen viedä ihmisiltä. Ei ongelma ole vapaa tahto, vaan se,  että vapaan tahdon kautta, he ovat tehneet vääriä valintoja.  

Meditaatiomatka oli loppunut.