Minun tarinani, osa 2 , Lapsuusvuosien aikaa I

                                            

                           Minun tarinani, osa 2 

                           Lapsuusvuosien aikaa I

 

Minä kesällä kotitalomme oven edessä, kohta 7-vuotta täyttävänä.

Olimme muuttaneet asuman kolmisin äitini ja isosiskoni kanssa, äitini erottua uudesta miehestään, jonka alkoholismi teki perhe-elämän mahdottomaksi. Yläpuolella oleva kuva on otettu samana kesänä kun muutimme. Olen kuvassa vähän alle  seitsemän vuotias, päälläni äidin ompelema mekko. Istun meille uuden kotimme, vanhan omakoti-talon ulko-oven edessä. Pieni puutalo metsän reunassa, keittiö, makuuhuone ja olohuone, hilseilevä maali ulko-ovessa, mutta turvallinen ikioma koti, ilman alkoholisoituneen isäpuolen läsnäoloa. 

Saman tien varrella oli jokunen muukin omakotitalo ja aivan naapurissamme olin nähnyt jo muutaman kerran ulkona, heidän  pihallaan, itseni kanssa samaa ikäluokkaa olevan tytön. Kerran hänet taas ulkona nähdessäni rohkaistuin. Muistan vieläkin selkeästi, miten kävelin pihojemme välissä olevan pensasaidan läheisyyteen, katsoin arastellen tähän tyttöön ja sanoin hänelle : "Hei, mää olen Hannele, mikä sun nimi on ?  Muistan miten tyttö vastasi minulle varovasti : "Anne". Tästä lähti vuosia kestänyt ystävyytemme, joka lopulta päättyi, ollessamme kuusitoista vuotiaita, Annen päättäessä elämänsä oman kätensä kautta.

Joitain vuosia myöhemmin, äitini saatua raahaa säästöön, hän otti hiukan lisää lainaa ja laajennutti kotimökkiämme niin, että siihen rakennettiin uusi olohuone ja minä ja siskoni saimme yhteisen oman huoneen. Siihen asti olimme nukkuneet kaikki samassa makuuhuoneessa. Huoneessa oli yksi parisänky, jossa siskoni nukkui äidin kanssa. Huone ei ollut suuri, eikä siihen olisi mahtunut toista sänkyä, koska huoneessa liikkuminen olisi tullut silloin vaikeaksi. Minä nukuin lattialla patjalla, jonka sai nostetuksi päiväksi pois. Iltaisin patjan ympärille laitettiin muovi, sen päälle lakana ja äidin ompelemia paksuja  neliskanttisia monikerroksisia kangasalustoja. Suvussani oli useampiakin joilla oli lapsuudessa jatkunut yökastelu melko pitkään ja minä oli yksi heistä. Siihen aikaan ei ollut sellaisia mahdollisuuksia mitä nykypäivä antaa, jos lapsi kastelee yöllä vuoteensa. Pesumahdollisuudet oli erilaiset, eikä ollut edes kertakäyttövaippoja. Tämä olikin yksi syy omaan lattialla nukkumiseeni. Minä olisin kastellut joka yö äitini vuoteen patjan, jos olisin nukkunut samassa sängyssä. Ymmärsin tottakai tämän syyn, mutta joskus myös pelotti yksin lattialla nukkuessa, varsinkin jos olimme siskoni kanssa katsoneet jotain pelottavaa elokuvaa televisiosta äitimme kiellosta huolimatta. Silloin kietouduin tiukasti viltin sisään, niin että peitto ulottui pään alta jalkojen alle ja pysyin visusti piilossa peiton suojassa, vaikka sen alla hengittäminen ei tuntunutkaan mukavalta. Ympärille kiedottu peitto kuitenkin antoi turvaa. 

Kun kodissamme aloitettiin rakennuksen laajentaminen ja remontointi, lattialla nukkuminen pelotti tavallista enemmän. Makuuhuoneen lattia, jossa nukuimme, oli kylmä, joten lattia purettiin, eristettiin ja tehtiin uusiksi. Siirryimme lattiaremontin ajaksi nukkumaan olohuoneeseen. Lattialla yksin nukkuessani, vieressä olevan huoneen avatun lattian läheisyydessä, huoneesta  kuuluvat rapinat, joiden todennäköisin syy oli sinne kivijalan kautta päässeet hiiret, saivat lapsen mielikuvitukseni laukkaamaan ja miettimään  peittoni alle yöllä eksyviä hiiriä tai mahdollisia nurkissa hiipiviä lattian alta tulevia kummituksia. 

Näihin aikoihin muistan, että olin alkanut joskus miettimään  myös elämän syvempiä asioita. Mitä tapahtuu kun joskus kuolemme. Siinä ei sinällään ole mitään erikoista ja jokainen lapsi niitä varmasti jossain vaiheessa omalla tavallaan ajattelee. Yksi syy tähän oli ehkä myös se, että läheinen sukulaistyttöni, jonka kodissa vietimme joka kesä viikon pari,  oli menehtynyt auton alle jäätyään ja olimme luonnollisesti olleet hänen hautajaisissaan. Kuoleman ajatus oli tullut sen kautta lähelle. 

Vaikka äitini oli ateisti, ei ateismi ollut hänelle niin merkityksellinen, että olisimme juurikaan siitä puhuneet. Myöhemmin joskus paljon isompana, häneltä asiaa tarkemmin kysyessäni, äitini kertoi ajatuksensa olevan, että tänne synnytään sattumalta, eletään ja kuollaan ja se on siinä.  Minulle oli syystä tai toisesta muodostunut jo lapsena ajatus, ettei asia ole noin yksinkertainen, että on olemassa jotain muuta. 

Sen tiesin jo lapsena, ettei äitini erityisemmin pitänyt uskonnoista. Tähän oli olemassa myös syynsä. Hänen oma isänsä, pappani oli Jehovan todistaja, väkivaltainen ja häijy mies, joka pieksi vaimoaan, mammaani lasten edessä. Ruokaa oli ollut niukalti ja lapset olivat saaneet viimeisenä, mitä oli häneltä jäänyt. Pelko oli ollut kodissa jatkuva vieras. Muistan itsekin,  ennen tähän omaan kotiimme muuttoa, asuessamme äitini vanhempien yläkerrassa, kuinka pelottava tämä pappani oli. Jos hän oli kotona, minulla ja sisarellani ei ollut mitään asiaa alakertaan ja äitini ollessa työssä, mamma laittoi meille yläkertaan vieville portaille ruokalautaset, jotka sitten haimme varovasti ja peläten, niin ettemme vaan joutuneet pappamme näköpiiriin.  Välillä pappa sai niin pelottavia raivokohtauksia, että pakenimme kaikki pihalla olevaan liiteriin ja telkesimme oven sen sisäpuolella olevalla laudalla, niin pitkäsi aikaa, että ulkoa kuuluva kiroaminen ja uhkailut olivat loppuneet. 

Kotitalomme laajennustyöt ja kalliopohjan räjäytyksestä irronneita kivenlohkareita, sekä sylissäni Mirri-Kissa.

Äitini kävi kaksivuorotöissä, jolloin joka toinen viikko hän lähti työhön samalla bussilla, kun tulin kotiin koulusta ja ehtisimme vain sanomaan "hei" bussin ovella kohdatessamme. Iltavuoroviikkoinaan äitini saapui töistä kotiin niin myöhän, että olimme yleensä jo sisareni kanssa nukkumassa. Äiti oli aina valmistanut meille ruuan valmiiksi, jonka sitten lämmitimme sisareni kanssa. Ei siihen aikaan ollut mikroaaltouuneja, vaan meillä oli töpselillä pistorasiaan kiinnitettävä sähköhella, jolla sitten keitimme perunat ja lämmitimme äidin tekemää kastiketta tai muuta ruokaa. Tämä hella aiheuttikin minulle kovasti huolta. Sisareni oli monesti aika ajattelematonkin luonteeltaan ja useitakin kertoja hänen käyttäessään hellaa, hän oli unohtanut levyn päälle, se hohkasi tulenpunaisena ja pelkäsin että jonain päivän talo vielä syttyy tuleen, hänen huolimattomuutensa takia.  

Lapsuuteni päiviin kuului paljon myös iloa. Minulla oli huolta pitävä äiti, jota ei tarvinnut pelätä. Hän järjesti meille syntymäpäiväjuhlat, joihin saimme kutsua ystäviä ja joulun lahjoineen. Näin kun ei hänellä itsellään lapsuudessa ollut koskaan ollut, koska Jehovan todistaja isänsä kielsi kaiken tuollaisen. Minulla oli myös hyvä ystävä, naapurin tyttö Anne, jonka kanssa kävimme samaa koulua samalla luokalla, leikimme päivittäin yhdessä, nukuimme kesäisin  teltassa ja lähdimme välillä öiseen metsään tarkkaileman huhuilevia pöllöjä ja etsimään kettuja, joiden äänet kantautuivat metsän kätköistä. Opettelimme uimaan Aurajoessa ja se oli suuri saavutus, kun vihdoin uimataito kehittyi niin paljon, että jaksoi uida joen yli toiselle rannalle ja hernevarkaisiin siellä oleville suurille pelloille.

Mirri-kissa, nalleni "Elviksen" vierellä.

Kotitalomme laajennus valmistui ja minä ja sisareni saimme yhteisen makuuhuoneen, jossa meillä molemmilla oli oma sänky ja kirjoituspöydät. Olimme saaneet myös lemmikin. Kissan, jonka nimeksi annoimme Mirri. Mirri nukkui usein vieressäni, pää tyynyllä, saman peiton alla kanssani. Mirri oli varsinkin kesäisin usein öisinkin ulkona ja näihin yöllisiin ulkoiluihin liittyi useitakin kertoja asia, joka sai minut miettimään ihmisen alitajuntaan liittyviä asioita jo lapsena, vaikka en silloin niitä osannutkaan tuolla sanalla nimetä. Minun ja siskoni makuuhuoneen ja ulko-oven välissä oli keittiö ja eteinen. Nukkumaan mennessä laitoimme aina makuuhuoneen oven kiinni, koska äitimme valvoi meitä pidempään ja touhusi omia askareitaan keittiössä, josta oli ovi huoneeseemme. Nukuin lapsena hyvin sikeästi ja se oli myös mitä luultavimmin yksi syy siihen, miksi en herännyt vessaan menon tarpeeseen ja kastelin öisin vuoteeni. En herännyt edes rajuihin öisiin ulkoilmoihin. Vaan kun kissamme oli yöllä ulkona, niin monet kerrat heräsin, kuin kuullen kissan äänen, että Mirri on naukumassa ulkona oven takana ja haluaa sisälle. Näin myös oli, vaikken mitenkään voinut kuulla nukkuessani,  makuuhuoneen oven, keittiön, eteisen ja ulko-oven läpi Mirrin ääntä. Tämä ihmetytti monesti lapsen mieltäni ja ajattelin, että minun on tiedostettava jollain muulla tavoin Mirrin pyrkimys päästä sisään, kuin että olisin oikeasti voinut herätä kissan naukumiseen. 

Pienistä asioista ja elämän kummallisista tapahtumista, alkoi vuosien myötä hiljalleen kasvamaan kiinnostus siihen, mitä kaikkea muuta onkaan olemassa, kuin mitä fyysisin aistein voimme havaita. 

  

 

Minun tarinani, osa 1, Varhaislapsuus

Minun tarinani, osa 1 

Varhaislapsuus

Olen vihdoin päättänyt toteuttaa pitkään, jo vuosia suunnitelmissani olleen ajatuksen, kirjoittaa oma tarinani. Olen monesti leikkinyt ajatuksella myös kirjan kirjoittamisesta. Kirjan jossa kertoisin omasta elämästäni, sillä, vaikka olenkin Suomessa syntynyt ja koko elämäni elänyt, ihan tavallinen arkinen ihminen, mahtuu elämääni sellaisia tapahtumia, joita ei jokainen kohtaa. Tällä kertaa tyydyn kuitenkin lyhyempää kirjoittamiseen, eli tässä blogissani kerrottuun useampiosaiseen tarinaani.

Tarinani kertoo siitä, minkälaisten elämänkokemusten kautta olen kasvanut siihen mikä tänään olen, ihmiseksi jolle tietoisesta henkisestä kasvusta on tullut merkittävä osa arkea ja elämää. Se kertoo siitä, millaisen tien olen tässä elämässäni käynyt, etsiessäni itseäni ja omaa tarkoitustani.

Joku voisi sanoa, että jälkikäteen on helppoa keksiä tarina elämänsä tapahtumien ympärille. Tarina, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan, soljuvat eteenpäin toinen toisiinsa kytkeytyen, niin että ne johtavat aina seuraavaan, voidaksemme kasvaa ihmisinä, sellaisiksi mihin meidän on tarkoitettu. Itse uskon tarkoitukseen, enkä siihen, että elämä täysin mielivaltaisesti heittelee meitä, vaikka aina ei ole helppoa ymmärtää sitä, miten elämä kohtelee ja välillä itsekin puhun sattumasta. Uskon että myös elämän vaikeilla ja raskailla kokemuksilla on merkityksensä ja uskon siihen, että meillä on myös vapaa tahto, vaikka ympäristömme ei aina annakaan hyviä valinnan mahdollisuuksia ja muut ihmiset saattavat vaikuttaa elämäämme monin eri tavoin. Siitä huolimatta, mitä elämässä kohtaammekin, ei kukaan voi riistää meiltä ajatuksiamme, eikä tietoisuuttamme, jonka mahdollisuudet avaavat ovet sellaiseen maailmaan ja ymmärrykseen, jota vain maallisina fyysisisinä ihmisinä, ilman henkisiä ominaisuuksiamme, emme voisi saavuttaa. Niin myös oman elämäni kokemuksista muodostuu tarina, joka jokaisella omansa, todellinen, jokaisella sielulla, jokaisella joka syntyy. Se on oman elämämme tarina, tiestä jota kuljemme, teistä joka meidän jokaisen tulee kulkea. Elämämme tarina on kertomus syistä ja seurauksista, tarina kasvamisesta ja oppimisesta. Tarina joka jatkuu elämästä toiseen, niin kauan, kunnes olemme oppineet sen, mikä meidän tulee oppia. Ollaksemme yhtä, ikiaikaisen Kosmisen viisauden kanssa ja ollaksemme yhtä, myös toinen toistemme kanssa. Synnyin ateistiperheeseen, mutta itsestäni kasvoi elämän syvällisempiä asioita miettivä ihmisen alku jo lapsena. Vanhempani erosivat ollessani jo hyvin pieni, eikä minulta ikäni vuoksi ole niiltä ajoilta mitään muistikuvia. Jäimme kolmisin äitini ja kaksi vuotta minua vanhemman isosikoni kanssa. Ollessani alle kouluikäinen äitini avioitui uudelleen. Siihen aikaan ei susipareja katsottu hyvällä ja äitini ja uuden miehensä avioiduttua ja yhteiselämän alettua, isäpuoleni osoittautuikin pahasti alkoholisoituneeksi, jonka viinanhuuruisten raivokohtausten iskiessä sai pelätä hänen vihaansa ja uhkailujaan, eikä vain sanallista vaan myös henkensä puolesta. Asuimme kaksikerroksisessa omakotitalossa, jonka alakerrassa oli autotalli ja varastotilat ja toisessa kerroksessa asuinhuoneet. Talossa oli pitkä parveke, johon pääsi sekä etuoven kautta, että olohuoneesta. Tämä osoittautuikin onneksemme, koska kaksi ulospääsyreittiä mahdollisti toisesta ovesta pakenemisen, isäpuoleni vahtiessa toista ovea. Viinan sekoittamastaan ajatuksenjuoksustaan huolimatta, isäpuoleni kuitenkin päätti vahtia aina juuri ulko-ovea ja hänen väkivalta- ja tappouhkauksiltaan pakenemiseen jäi ainoaksi vaihtoehdoksi paeta olohuoneen ovesta parvekkeelle ja hypätä siitä alas, ennekuin hän ehti luoksemme. Muistan miten joskus talvipakkasella, isäpuoleni taas yltyessä alkoholihuuruiseen raivoonsa, ei ollut aikaa edes pukea päälleen vaan oli hypättävä parvekkeelta lumihankeen pudotuksesta piittaamatta, pelkissä alusvaatteissa ja paljain jaloin. Isäpuolen havaitessa pakomme, hän lähti kiroillen ja täynnä raivoa peräämme, läpi lumisen pimeän metsän, jonka kautta pakenimme juosten samalla alueella kauempana asuvan isoäitini kotiin. Tähän aikaan oli noin kolme - viisi vuotias.

Isäpuoleni lupaukset muuttaa toimintaansa osoittautuivat tyhjiksi ja muutimme melko lyhyeksi jääneen yhteiselon jälkeen väliaikaisesti äitini äidin omakotitalon yläkertaan, kunnes äitini sai asumisemme järjestettyä uudelleen. Äitini teki työtä tekstiilitehtaassa pienellä palkalla, mutta sai asuntolainan ja osti pienen omakotitalon, johon muutimme kolmisin, äiti, sisareni ja minä.

Elämämme muuttui täysin. Saman vuonna, kun kesällä muutimme äitini ostamaan pieneen omakotitaloon, aloitin koulun.

Meditaatio, tietoisuuden tilan muutos

 

         Meditaatio, tietoisuuden tilan muutos 

Mitä meditaatio on ja mihin se soveltuu ?

Meditaatiossa on kyse tietoisuuden tilasta ja sen muutoksesta, irrottautumalla arkisista rajoittavista ajattelumalleista passiiviseen vastaanottavaan tilaan. 

Meditointi soveltuu rentoutumiseen, stressin vähentämiseen, mielen hiljentämiseen arjen kiireistä, itsensä tutkimiseen, oman mielen ja ajatusten kehitykseen, ymmärryksen lisäämiseen ja tiedon etsimisen itseään askaruuttavaista asioista ja elämän syvällisistä  viisauksista. 

 

Jokaisella on mahdollisuus kokea meditaatiossa asioita sen mukaan, mikä on hänen omalla henkilökohtaisella polullaan ja kasvullaan tarkoituksen mukaista. 

Mitä meditaatio ei ole 

Meditaatio ei ole riippuvainen siitä mihin uskontoryhmään kuulumme tai olemmeko ateisteja, vaan soveltuu kaikille.  Meditaatio ei ole taikuutta, ei hypnoosia, eikä myöskään huuhaata. Nykytiedekin myöntää jo meditaation monet hyödyt ihmiselle ja lääkärikäynnillä  saatetaan neuvoa potilasta kokeileman esimerkiksi mindfulnessin hyötyjä. Meditaatio ei ole myöskään pakoa todellisuudesta, vaan keino syvemmän ymmärryksen löytämiseen. 

Miksi meditoida  

Vaikka useat ihmiset tiedostavat sen, että ihminen on kaksinainen olento, fyysinen ja henkinen ja että henkisellä ymmärryksellä ja kasvamisella on tärkeä merkitys, siitä huolimatta työ, arjen askareet, maalliset halut, ajanvietto ja harrastukset vie niin mukanaan, että tietoinen henkinen kasvu tahtoo jäädä sivuseikaksi. Arjen oppimamme ajatus- ja toimintamallit saattavat vääristää käsityksiämme niin, ettemme kykene neutraaliin asioiden havainnointiin ja ymmärtämiseen. Meditaation avulla on mahdollista irtautua näistä vaikutteista. Meditaation avulla on mahdollista lisätä omaa ymmärrystään ja siirtää sen kautta saadut opit ja ajatuksen arjen käytäntöön. 

Missä voi meditoida

Meditoida voi missä tahansa, miten se itsestä tuntuu hyvältä, merellä, metsässä, kotona omassa nojatuolissa.  Meditointi makuullakin on mahdollista, mutta silloin voi helposti myös nukahtaa, eikä makuulla meditointi siksi välttämättä sovellu kaikille, ellei sitten meditoinnin tarkoitus olekin päästä uneen. Jos jokin tapa tai paikka ei tunnu itselleen sopivalta meditointiin, kannattaa kokeilla jotain muuta ja löytää itselleen se juuri sopiva.

Minkälainen meditaatiokokemuksen tulee olla 

Kokemukset meditoinnissa voi olla hyvin erilaisia ihmisestä ja meditointikerrasta riippuen, eikä ole väärää tai vain yhtä oikeaa tapaa kokea. Vaikka ei saisi juuri minkäänlaisia kokemuksia,  se ei ole yhtään vähemmän arvokasta, koska pelkkä rentoutuminen ja hiljentyminen arjen kiireistä ja mielessämme risteilevistä ajatuksista on meille hyväksi. 

Meditaatiotilaan ei pääse vain sitä haluamalla tai yrittämällä pakottaa itseään siihen. On hyvä muistaa se, että kaikki asiat eivät tapahdu itsestään ja joskus saattaa viedä paljonkin aikaa ja vaatia paljon harjoittelua, jotta jonkin taidon oppii. Itselleni meditaatiotilaan pääsemisen oppimiseen kului viikkokausia.

Kärsivällisyys yleensä kyllä lopulta palkitaan ja myös meditaation harjoittelussa. Meditaation maailma avautuu, silloin kun sen aika on ja juuri sellaisena, kuin sen on tarkoituksellista omalla polullamme avautua.

 

Mistä meditaatiossa koetut tai nähdyt asiat tulevat 

Meditoidessa, passiivisessa vastaanottavassa tilassa ollessamme, olemme yhteydessä  Kosmiseen, Jumalalliseen viisauteen, joka on myös  yhteys omaan sieluumme, korkeampaan itsemme, koska olemme lähtöisin tästä kaiken luoneesta Jumaluudesta.

Fyysisen ihmisen maalliset ajatusmallit aiheuttavat ongelmia ja ristiriitoja

 

Fyysisen ihmisen maalliset ajatusmallit  aiheuttavat ongelmia ja ristiriitoja  

Fyysisen ihmisen ajatusmallit aiheuttavat ihmiskunnalle ja ympäristölle vakavia ongelmia

Henkisen kasvun tietoisessa kehityksessä kohti valoa, on tärkeää ymmärtää se, miten fyysisen ihmisen maalliset ajatusmallit vaikeuttavat ja rajoittavat henkistä kehitystä ja miten tämä ei ole vain yksilön, vaan kokonaisten yhteiskuntien ja koko maailman ongelma.

Maailman ongelmat johtuvat pitkälti juuri siitä, miten fyysisinä ihmisinä tila-ajassa eli tässä maailmassa eläessämme näemme ja koemme asiat niin eri tavoin.

Miksi erilaisuus aiheuttaa väheksyntää, alistamista, riistoa, orjuutta ja sotia

Siihen millaisia olemme fyysisinä ihmisinä toimiessamme, vaikuttaa tietysti perintötekijämme, mutta ratkaisevassa määrin myös se, millaisessa kasvuympäristössä elämme, millainen uskonto ja kulttuuri meihin on vaikuttanut, miten meidät on kasvatettu, millaisia toimintamalleja olemme nähneet, mitä meille on opetettu ja millaisia elämäkokemuksia miellä on. Näistä asioista rakentuvat meidän maalliset ajattelu- ja toimintamallimme.

Käsityksemme oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta vaihtelee ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja ideologioista riippuen ja joskus todella radikaalisti. Ajatellaan vaikka suhtautumista ympäristöön ja sen puhtauteen tai lasten fyysistä kurittamista. Kuinka paljon ne vaihtelevatkaan maailman eri alueilla. Samoin ihmisoikeudet. Toisaalla ajatellaan, että kaikilla tulisi olla samat oikeudet ja ihmisarvo ja toisaalla on hyväksyttävää orjuuttaa ja riistää muita. Entä seksuaalivähemmistöt, joiden hengen riistäminen on joissain maissa oikeutettua. 

Kaikki edellä mainitut, hyvin vakaviakin ongelmia, toisiamme vastaa sotimiseen asti, aiheuttavat asiat muodostuvat sen seurauksena, miten fyysisinä ihmisinä, meitä välttämättömien tarpeidemme lisäksi ohjaa erilaiset halut, jotka kaikki eivät ole aina hyväksi itsellemme ja läheisillemme. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi vallanhalu ja ahneus, tai se miten toimimme epärehellisyydellä omaa etua saavuttaaksemme. Ihminen on kaikkine erilaisine  luonteenpiirteinen myös siitä erikoinen olento, että me emme valehtele vain toisillemme, oikeuttaessamme omia vääriä tekojamme, vaan valhetelemme myös itsellemme, vaientaaksemme omantuntomme ja hyväksyttäessämme itsellemme omaa ristiriitaista ja väärääkin toimintaamme.

"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", miten käsitämme tämän viisauden

Asiaa miettiessään, varmasti jokainen allekirjoittaisi sen että, jos kaikki maailman ihmiset noudattaisivat kehotusta: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ja eläisivät Rakkauden Lain mukaisesti, kaikki pahuus ja riisto katoaisi maailmasta. Ympäristö kukoistaisi ja jokainen auttaisi toinen toistaan ja jokaisella olisi riittävästi. Koska meissä kuitenkin vaikuttaa elämämme opit ja kokemukset, se mikä on Rakkauden Lakien mukaista ei olekaan niin yksinkertainen asia. Se mikä toisen mielestä on rakkautta, saattaakin toisen mielestä olla pahuutta ja väärin. Asioissa on usein monia eri puolia ja ihmismieli valitsee mielellään sen, joka tuke omaa näkemystään ja sulkee silmänsä muilta ajatuksilta. Tästä on hyvänä esimerkkinä, vaikka vanhan kansan Raamattuun perustuva "viisaus": "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" (Sananlaskut 13:24). Miellä ei lapsen fyysinen kurittaminen Raamatun neuvoista huolimatta ole enää sallittua, mutta näin ei todellakaan ole joka puolella maailmaa ja lapsiin saa vapaasti yhteiskunnan puutumatta kohdistaa mitä julmempia tekoja. Kulttuurisista eroista johtuen, monet meidän mielestämme hirvittävät asiat kuitenkin saatetaan nähdä toisaalla hyvinkin lapsen edun mukaisina ja heidän elämäänsä hyvällä tavalla ohjaavina ja  rakentavina.

Maallisen naamiomme takana on syvin itsemme, sielumme, jonka kautta olemme yhtä 

Fyysinen maallinen itsemme, on kuin naamio, joka ohjaa meidän toimintaamme ja peittää niin monesti alleen sen, mitä me jokainen syvällä sisimmässämme olemme. Ulkoisesti erilaisesta fyysisestä olemuksestamme huolimatta olemme lähtöisin kaikki samasta lähteestä. Jotkut kutsuvat sitä Jumalaksi ja jotkut voi käyttää esimerkiksi nimeä Kosminen Tietoisuus tai vaikka Alkulähde. Siten olemme erilaisuudestamme huolimatta kaikki myös yhtä. Olemme jokainen lähtöisin samasta alkukodistamme, jonka lakina toimii Rakkauden Laki. Ihmiset vain ovat kaiken kiireen, materian ja elämänsä kokemusten keskellä, kadottaneet yhteyden omaan syvimpään sisimpäänsä, omatuntoonsa, sieluunsa, siihen jumalalliseen viisauteen mistä olemme lähtöisin.

Miten päästä irti maallisista rajoittavista ajatusmalleista ?

Miten sitten voimme oppia irrottautua niistä maallisista arkisista ajattelumalleistamme, jotka niin monesti hidastaa ja estää henkistä kehitystämme ? Nämä arkiset ajattelumallimme kun on usein rakentuneena niin syvälle meihin, ettemme aina edes huomaa, ettei oma toimintamme olekaan Rakkauden Lakien mukaista, vaikka haluaisimmekin toimia hyvin ja oikein. Miten oppia ajattelemaan ja toimimaan niin, ettei arkiset ajatusmallimme vääristä tekojamme ja voisimme tietoisesti pyrkiä kasvamaan henkisellä tiellämme kohti valoa.

Yksi tapa on lukea henkisen kasvun asioista, oppia muistamaan ja miettiä niitä itsekseen tai keskustella niistä muiden kanssa, mutta niinkuin tiedämme, asioita ei opi vain lukemalla. Lukiessa monet asiat jäävät etäisiksi, koska ei ole aidosti kosketuksissa niiden kanssa. 

Ei ammattiakaan opita vain kirjoista lukemalla, vaan työelämän harjoitteluilla on suuri merkitys, tarvittavien taitojen ja niiden merkitysten oppimisessa. Minkä tahansa taidon opettelemisessa, käytännön harjoittelu, itse näkeminen ja kokeminen on merkittävä tekijä, siinä miten sisäistämme ja opimme sen mitä tarvitsemme. Opettelemme sitten ajamaan polkupyörää, uimaan, laskemaan, lukemaan tai uuteen ammattiin, on käytännön harjoittelu se, jonka kautta asiat iskostuvat mieleemme, niin että niistä alkaa tulla toimintatapamme ja ne tulevat luonnollisena ikäänkuin selkärangastamme.

Miten fyysisenä ihmisenä voimme opetella henkisen kasvun oppeja käytännössä ? Kirjallisuudesta ja sosiaalisesta mediasta lukemalla tai asiaa tuntevilta muilta ihmisiltä voi kysyä ja löytää juuri itselleen sopivia käytännön harjoituksia, joilla voi kehittää omaa herkkyyttään ja intuitiotaan. Meditoinnin opettelu siirtymällä  tietoisuuden tasolla aika-tilaan, jossa aika eikä paikka ei rajoita ja opettelemalla sivuuttamaan maalliset rajoittavat ajatusmallit, meillä on mahdollisuus päästä suoraan yhteyteen jumalallisen viisauteen ja omaan korkeampaan itseemme . Aika-tila on myös paikka, jossa, riippumatta siitä, mistä kulttuurista tai millaisista elämäkokemuksista tai katsomuksista olemme lähtöisin, olemme kaikki saman ohjauksen alaisina, olemme yhtä.

 

Aika ja ihminen, fyysinen ihminen on ajan orja

               

   Aika ja ihminen

       Fyysinen ihminen on ajan orja

Mittamme tekemiämme asioita usein ajan kululla, emmekä tehdyn työn todellisella määrällä

Fyysisinä ihmisinä olemme lähes kaikessa toiminnassamme sidottuina aikaan. Rakennamme päivämme kellon ja aikataulujen mukaan. Vaikka teknologian kehitys on mahdollistanut yhä nopeampia kodinkoneita, elämää ja vapaa-aikaa helpottavia laitteita ja kulkuneuvoja, niin ihmisillä tuntuu olevan kokoajan kasvava kiire. Me käytämme aikaa tekemistemme mittarina. Tekemämme työn määrästä emme välttämättä edes kerro sitä mitä saimme tehdyksi, vaan kuinka kauan teimme ja määritämme myös matkoja siihen kuluvan ajan, emmekä matkan pituuden mukaan.

Arjen aikataulutus saattaa helpottaa asioiden hoitamista, mutta aiheuttaa myös stressiä

Nykyihminen elää täysin ajan mittaamisen armoilla ja ihmisestä onkin siten tullut ajan orja. Kello käy ja tehtäviä ja suorituksia pitää tehdä aikataulun mukaan. Syyllisyys painaa ja stressi kasvaa kun aikataulu pettää. Yhteiskunnan suorituskeskeinen malli ja vaatimukset, sekä median ja somen luomat esikuvat ihanneihmisistä luovat myös omat paineensa ja tasapainoa kaiken kiireen ja vaatimusten keskellä on vaikeaa löytää. 

Rentoudu ja irrottaudu arjen kiireistä tietoisuuden tason maailmaan 

Aika ja paikka hallitsee meitä kuitenkin vain fyysisinä ihmisinä ja valvetilassa toimiessamme. Unessa ajan käsite ja lineaarisen ajan merkitys hämärtyy, mutta ei vain unessa, vaan myös meditaatiotilassa. Meditaatiossa pystymme ylittämään ajan, sekä paikan fyysiselle ihmiselle asettamat rajoitteet. Meditaatio toimiikin monipuolisena ihmisen jaksamisen ja henkisen kasvamisen tuen välineenä. Jopa tiede on vihdoin tunnustanut meditaation hyvät vaikutukset ihmiselle ja myös lääkärikunnassa löytyy ammattilaisia, jotka ohjaavat potilaista meditaation pariin, esimerkiksi suosittelemalla mindfulnessia. 

 

Polku tila-ajasta aika-tilaan, fyysisyydestä tietoisuuden tason maailmaan

 

Polku tila-ajasta aika-tilaan

Monet asiat elämässämme tuntuvat niin arkisilta ja itsestään selviltä, ettemme aina tule edes ajatelleeksi niiden syvempää tarkoitusta ja mahdollisuutta. Yksi merkittävimpiä asioita elämässämme on ymmärtää se, miksi me ylipäätään olemme olemassa täällä maan päällä ? Oppimassa sitä mikä meiltä on jäänyt oppimatta, karman oppiläksyjä. Vaikka me tietäisimmekin sen, niin usein sivuutamme tämän ja kiireet ja harrastukset vie meidät mukanaan. Aika on rajallista, eikä tunnu riittävän kaikkeen mihin haluaisimme. Unohdamme niin monesti sen, että fyysinen ja henkinen ihminen voi toimia eri tavoin, eivätkä fyysisen ihmisyytemme rajoitteet koske tietoisuuttamme. Miksi tietoisuutemme huomiointi sitten on tärkeää, miksi keskitymme liikaa fyysiseen itseemme ja sen toiveisiin ja haluihin ? Miten voimme toteuttaa elämämme tarkoitusta tila-ajassa ja aika-tilassa, miten aika-tilaan voi mennä oppimaan ja miksi sinne myös pitäisi mennä ?

Jokainenhan tietää , että maailmassa on paljon erilaisia ihmisryhmiä ja kulttuureja ja miten ihmisillä on hyvinkin erilaisia toimintatapoja. Samoin kuin toiminatatavat vaihtelee, vaihtelee myös tapa ajatella eri asioista. Myös aikakäsitys vaihtelee eri kulttuurien välillä. Me olemme tottuneet lineaariseen aikakäsitykseen, joka kulkee menneestä, nykyhetken kautta tulevaan. Tämän ajatellaan olevan peruttamaton suunta ja sitä se onkin fyysiselle ihmiselle (ainakin vielä), mutta ei tietoisuudellemme.

Mitä tarkoitetaan tila-ajalla ja aika-tilalla  ?

Tila - aika on se, jossa fyysisinä ihmisiä olemme ja elämme. Tila-ajassa olemme sidoksissa sekä ajan kulkuun, että paikkaan. Emme voi hypätä hetkessä, kuin sormia napsauttamalla, toiseen ajankohtaan tai siirtyä paikasta toiseen, vaan meidän on odotettava, että aika kulkee minuutti minuutilta eteenpäin, siihen hetkeen, jota odotamme ja meidän on konkreettisesti kuljettava tietty matka, päästäksemme siirtymään paikasta toiseen.

Aika-tila on se, johon voimme mennä tietoisuuden tasolla. Tila, jossa aika ja paikka eivät kahlitse meitä, vaan voimme siirtyä hetkessä haluamaamme ajankohtaan, joko menneisyyteen tai tulevaan ja voimme vaihtaa paikka, vain ajattelemalla itsemme toisaalle. Toki tämän, niinkuin monen muunkin asian oppiminen vaatii kärsivällistä harjoittelua.

Moni on ehkä kuullut sanonnan "kaikki on tässä ja nyt" ja aika-tila on se, jossa tämä on mahdollista saavuttaa ja joka auttaa myös ymmärtämään se, että olemassa olevassa hetkessä on saavutettavissa kaikki eri aikakaudet lineaarisen aikakäsityksemme mukaisesta menneisyydestä, mihin tahansa hetkeen tulevaisuudessa.

Aika on myös abstraktinen käsite ja se on suhteellista ja mielivaltaista (ajan kokijan henkilökohtaista tuntemusta). Vaikka meidän lineaarisessa aikakäsityksessämme aika on juuri tietyn pituinen, minuutti on aina 60 sekuntia ja tunti on aina 60 minuuttia, niin mielessämme ajan kulku on suhteellista. Mielekkäässä tekemisessä aika kulkee nopeasti, vaikeissa tilanteessa hitaammin ja raskaassa elämäntilanteessa lyhytkin hetki voi tuntua ikuisuudelta. 

Lineaarinen käsityksemme ajasta rajoittaa ihmisen henkistä ja myös maallisen toiminnan kehitystä, joten miksi emme irrottautuisi siitä edes hetkittäin ja oppisi löytämään viisautta aikakäsityksemme tuolta puolen.

Vihattu ja rakastettu ego

                                                    

                                      Vihattu ja rakastettu ego 

Tarvitsemmeko egoa ? Mitä sinä ajattelet egon tarkoittavan ?  Ego on käsite josta on hyvin monenlaisia näkemyksiä. Jotkut ajattelevat, että ego on vain kielteinen asia ja negatiivisia ominaisuuksia ja josta siksi tulisi päästä kokonaan eroon. Jotkut jakavat egon useampaan osaan. Sana 'ego' on latinaa ja tarkoittaa 'minä'', onko minä ja minuus siis paha ja siitä pitäisi pyrkiä erilleen. Kyse on henkisestä kasvusta ja maallisen ihmisen haitallisista ajatus ja toimintamalleista irrottautumisesta, kasvaminen niistä erilleen niin, että mahdollisimman puhtaasti toteuttaisi, yhden lakia, rakkauden lakia.

Maallisen fyysisen ihmisen ego on yksilöllinen ihminen "minä", joka ilmentää itseään niiden objektiivisten ja subjektiivisten kokemustensa kautta, jotka ovat häntä omalla elämänmatkallaan muokanneet. Elämänkokemukset saattavat tehdä jostain ihmisestä ylpeän, turhamaisen ja itsekeskeisen, jolloin ego hallitsee ihmistä haitallisella tavalla. Nöyrä ja tasapainoinen ego on hyvä ja tärkeä kumppani elämän tiellä ja henkisellä tiellä kasvamisessa.

 

Millainen on suuren egon omaava ihminen, millainen hän, jolla on pieni ego  ?

Jos meiltä kysytään mitä ominaisuuksia egoon liittyy, ajattelemme useimmiten suuren egon omaavaa ihmistä,  joka on itsekäs ja omaa narsistisia piirteitä, on empatiakyvytön oman edun tavoittelija, joka ei piittaa muille aiheuttamistaan kärsimyksistä. Suuren egon omaava ihminen kuvittelee olevansa muita viisaampi ja parempi. Hänellä on kyvyttömyyttä nähdä omia virheitään tai väärässä oloaan, saati myöntää niitä,  kritiikin kestämättömyyttä ja muiden huomiointia vain jos siitä on itselleen hyötyä. Suuren egon omaavalla ihmisellä on useita negatiivisia luonteenpiirteitä. 

Millainen ego sitten on ihmisellä, joka on noiden kielteisten luonteenpiirteiden vastakohta. Hänellä on varmasti hyvin pieni ego. Hän on epäitsekäs ja uhrautuu muiden puolesta, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään. Hyveeltä kuulostavia ominaisuuksia. Hän kuitenkin näkee itsensä monesti muita huonompana ja on heikko itsetunnoltaan, etsii alati virheitä itsestään ja syyttää itseään eteen tulleista ongelmista. Todellisuudessa, niin iso kuin pienikin ego, ovat molemmat piirteitä, joissa ihminen tarvitsee henkistä kasvua.

Jos ajattelemme rehellisesti, joskus meistä jokainen sortuu enemmän tai vähemmän johonkin näistä suuren tai pienen egon ominaisuuksista tavalla, joka ei ole hyväksi itsellemme tai joillekin toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. 

Onko vain suuri ego huono asia ? Epätasapainossa oleva ego aiheuttaa kärsimystä.

Sekä pienestä että suuresta egosta kärsii asianomainen itse, sekä myös hänen läheisensä. Monesti ajattelemme että suuren egon omaava ihminen on niin itsekeskeinen, että hän varmasti kylpee omassa hyvyyden ja viisauden tunteessaan ja että hän tuskin kärsii näistä omista piirteistään. Totuus on kuitenkin se, että sisimmässään hänkin kärsii, vaikkakin tavalla, joista helposti ajattelemme että se on itse aiheutettua ja siten myös ansaittua. Hän kärsii siitä, että muut eivät tunnu ymmärtävän ja arvostavan hänen suuruuttaan ja siitä, että näiden piirteiden takana on jotain syvempää, ehkä tiedostamatontakin pelkoa huonommuudesta ja hyväksymättömyydestä, ongelmia ja traumoja, joiden vuoksi suuren egon piirteet ovat syntyneet ja joita hänen on vaikeaa, jopa mahdotonta käsitellä.  Hän kärsii siitä tunteesta, että pelkää asemansa menettämistä.

Olisiko meidän hyvä päästä eroon kaikista negatiivisiksi luokittelemistamme luonteenpiirteistä ? 

Äkkiseltään ajateltuna jokin luonteenpiirre saattaa tuntua lähinnä haitalliselta ominaisuudelta, mutta tarkemmin asiaa ajateltuna siitä voi löytää muitakin puolia. Ajatellaan vaikka itsekkyyttä, ihmisen piirrettä, jota pidetään usein hyvin mustavalkoisesti huonona ominaisuutena. Itsekäs ihminen haluaa ja ottaa itselleen haluamiaan asioita, vaikka muiden kustannuksella. Tarvitsemmeko siis  itsekkyyttä, joka aiheuttaa maailmassa niin paljon pahaa ja kärsimystä ? Kyllä, me tarvitsemme itsekkyyttä, mutta terveellisissä määrin, haitallisen siitä tekee sen liiallisuus tai vähyys. Terve itsekkyys on osa selviytymistämme.  Ilman minkäänlaista itsekkyyttä antaisimme kaiken enemmän tarvitseville, jolloin itse jäisimme lopulta vaille jopa elämän perusedellytyksiä, lämpöä ja ravintoa. Liiallinen epäitsekkyys ei osaa laittaa rajoja ja ihminen uuvuttaa itsensä loppuun empatialla ja muiden puolesta uhrautumisella.  

Ego, osa maallista minuuttamme

Ego on osa maallista ihmistä, se on osa minuuttamme.  Egolle joka pyrkii ylentämään tai alentamaan oman ihmisensä tai muita, ei pidä antaa ylivaltaa, vaan siitä tulee pyrkiä rakentamaan tasapainoinen, yksilöllisen sekä yhteisöllisen ihmisen palvelija.

Egon tulee olla meidän työkalumme, eikä meidän egomme työkaluja. Työkalu, jonka avulla voimme kokea elämässämme niitä asioita, jota meidän tulee kohdata, voidaksemme kasvaa kohti sitä päämäärää, jossa lopulta voimme vapautua keskeneräisyydestämme. Tasapainoisen egon ja ymmärryksen kautta, meidän on mahdollista lopulta vapautua egon kahleista ja lopulta sulautua osaksi sitä mistä olemme lähtöisin, osaksi kosmista valoa, jumalallista voimaa, alkulähdettä.

 

 

Georgia Guidestones, opastus ihmiskunnalle

         

      Georgia Guidestonesin 10 opastusta 

ja elämänohjetta ihmiskunnalle

Yhdysvalloissa Georgian osavaltion Elbertin piirikunnassa on vuonna 1980 paljastettu Amerikan Stonehengena tunnettu  graniittikivinen Georgia Guidestones, viiden graniittpaasin monumentti, jonka tekijät ja rahoittajat ovat pysyneet julkisuudesta tuntemattomina. Monumentti toimii myös kalenterina, koska se on asetettu niin, että auringon säteet paistaa puolen päivän aikaan kapeasta reiästä aina kyseisen päivän päivämäärään. Monumentti sisältää 10 ohjetta ihmiskunnalle, 12 eri kielellä, kahdeksalla nykykielellä ja neljällä kadonneella.

Monumentin ohjeet on kirjoitettu kielillä arabia, kiina, englanti, heprea, hindi, venäjä, espanja ja swahili, sekä muinaisilla kielillä babylonialainen nuolenpääkirjoitus, klassinen kreikka, sanskrit ja egyptiläiset hieroglyfit.

Ovatko kivissä annetut ohjeet kaunopuheeksi verhottu varoitus joidenkin tahojen suunnitelmasta maailmaa vaikka pakolla ohjaamisesta vai hyvää tarkoittavia ohjeita maailman ja sen tasapainon säilymiseksi ?  

Ohjeet vaikuttavat kauniilta ja hyvää tarkoittavilta, mutta kun niitä miettii tarkemmin, ei kaikki olekaan sitä miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Monumenttiin kirjoitettujen ohjeiden kannalta, ihmiskunta on jo nyt mennyt valitettavan kauas näistä ihanteista.

1. Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.

1980, monumentin paljastumisen aikaan, tuo raja oli ylittynyt jo moninkertaisesti eli tuo mainittu rajallinen ihmismäärä tarkoittaisi ison osan ihmiskunnan tuhoutumista tai tarkoituksellista tuhoamista. Tosiasia kuitenkin on se, että maailman väestömäärän räjähdys on tuhoisaa ympäristölle ja siten myös ihmisen omille elinehdoille. Yksi maapallo ei riitä ei riitä loputtomasti yhä kasvavan väestömäärän ylläpitoon.

2. Opastakaa lisääntymään viisaasti, vaalien laatua ja moninaisuutta. 

Viisaasti lisääntyminen olisi järkevää, niin paljon lapsia syntyy kärsimykseen ja hätään, eikä maailman kantokyky kestä kokoajan lisääntyvää ihmismäärää, mutta laadukkaiden ihmisten tuottaminen kuulostaa enemmänkin rodunjalostukselta.  Mikä on se ihmisen laadun mitta, minkälaisia ihmisiä tulisi tuottaa ? Ihmisten "laatuun" vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin perimä. Kasvatus, koulutus, moraalin ja elämän arvojen opettaminen, ne kaikki tarkoittavat tekijöitä millainen ihminen syntyneestä lapsesta kasvaa. Arvot millainen ihminen on "laadukas" ovat riippuvaisia myös kansakunnista ja niiden uskomuksista ja kulttuureista.

3.Yhdistäkää ihmiskunta elävällä uudella kielellä. 

Mihin tarvitaan uusi kieli ja tarkoitetaanko tällä ylipäätään puhuttua tai kirjoitettua kieltä niinkuin suomen-, tai ruotsinkieli ovat. Vai olisiko kyseessä yhteinen, samakaltaisten  arvojen ymmärrys, sitoutuminen niihin ja tahto noudattaa niitä. Tarkoitetaanko sillä toinen toistemme ymmärrystä ilman lausuttuja tai kirjoitettuja sanoja ja jopa kommunikointia ajatuksen tasolla, jossa "maailmankaikkeuden automaattikääntäjä" muuntaa ne jokaiselle ymmärrettäväksi. 

4. Olkaa suvaitsevaisia tunteiden, uskomusten, perinteiden jne. suhteen.

Pitäisikö mitä tahansa suvaita. Ihanteista huolimatta, ihmiskunta on kaukana siitä, että kaikki uskomussuunnat, uskonnot, perinteet ja kulttuurit noudattaisivat toimintamalleja, joissa suvaitaan eri tavoin ajattelevia tai toimivia ihmisiä. Saati että kaikki kulttuurit olisi lähelläkään tasa-arvoa tai muiden kunnioitusta. Valta ja ahneus ohjaa myös uskontojen ja kulttuurien toimintamalleja. Pitäisikö ymmärtää ja hyväksyä alistavia, tasa-arvoa rikkovia tai muita riistäviä kulttuurin tapoja.

5. Suojelkaa ihmisiä ja kansakuntia oikeudenmukaisilla laeilla ja oikeudenmukaisin tuomioistuimin.

Teoria ja käytäntö ovat oikeudenmukaisten lakien kohdalla monesti kaukana toisistaan, eikä lait ole samoja kaikille.

6. Sallikaa jokaisen kansan päättää itse omista sisäisistä asioistaan ja ratkaiskaa ulkoiset kiistat kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Tämäkään ei toteudu ja tuleeko mitä tahansa edes sallia. On  monia maita joissa ihmisoikeusrikkomukset ja ympäristön tuhoaminen on asteella, jolta ei tule sulkea silmiään. Kansainvälisen tuomioistuimen mahdollisuus aidosti tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena, on sekin kyseenalainen ajatus ajatellen sitä miten markkinatalous ja bisnes niin monesti ohjaa asioita.

7.Välttäkää pikkumaisia lakeja ja hyödyttömiä virkamiehiä.

Nykypäivän maailma etääntyy yhä kauemmas tästä ihanteesta. Korruptio kukoistaa ja yhä useampi hyödytön virkamies elää muun kansan kustannuksella, oman hyvinvointinsa ja rikkautensa lisäämiseksi. Byrokratia kasvattaa itseään, luoden yhä uusia tehtäviä, joissa korkeaa palkkaa yhteiskunnan yhteisitä varoista pankkitileilleen keräävät herrat ja rouvat pyörittelevät kyniään, vaikka todellisuudessa heidän merkityksensä asioiden hoidossa on hyvin mitätön ja jopa haitallinen.

8. Etsikää tasapaino yksilöllisten oikeuksien ja yhteisöllisen vastuun välille.

Hierarkia, vallanhalu ja hyödyttömät virkamiehet, pitävät huolta siitä, ettei tasapainolla ole juurikaan mahdollisuutta toteutua.

9. Arvostakaa totuutta, kauneutta ja rakkautta; etsikää harmoniaa äärettömyyden kanssa.

Harmonia äärettömyyden kanssa, kaunista. Mutta miten kukin ymmärtää äärettömyyden ? Kosminen,  maailmankaikkeudellinen, jumalallinen, ikuinen. Maallinen ihminen on niin monesti egonsa ohjaama, ettei edes tunnista sitä mikä  kakki on Rakkauden Lain vastaista. Valitettavasti ihmiset ja kansakunnat kokevat myös hyvin eri tavoin sen, kuka tai  mikä on se, joka hallitsee äärettömyyttä. Eri uskontojen Jumaliin uskominen aiheuttaa maailmassa paljon ristiriitaa ja kärsimystä.

10. Älkää olko syöpä maan päällä - jättäkää tilaa luonnolle.

Kokoajan kasvava ihmismäärä, materialismi, kertakäyttömaailma, ahneus, nämä yhdessä ovat syöpä maan päällä. Syöpä joka hallitsee ihmisiä ja syöpä josta useimmat niistäkään ihmisitä jotka puhuvat luonnon puolesta ja luonnonvarojen riistoa vastaan, eivät ole valmiita luopumaan.

Lineaarien aika, totta vai illuusio ?

 

Onko  lineaarinen ajan kulku todellinen vai onko se illuusio? 

Olen useitakin kertoja vuosien aikana istunut itsekseni hiljaisuudessa ja miettinyt  ajan käsitettä. Mitä aika on, onko se muutakin kuin aineeton tajunnan tuote. Olen pohtinut ajan käsitettä monia kertoja myös muiden ihmisten kanssa, koska silloin on mahdollista myös oppia jotain uutta, sellaista jota ei ole tullut itse edes ajatelleeksi. 

 

Meillä on niin syvälle opetettu ja rakentunut mielikuva ajan kulusta lineaarisena ja eteenpäin kulkevana, että muunlaisen aikakäsityksen ymmärtämien, edes omassa mielessään on todella vaikeaa ja kun ajan käsitettä miettiessään saa kiinni jostain muusta, kuin opetetusta tavastamme ajatella sitä menneisyydestä tulevaisuuteen  kulkevana, ymmärrys kiinni saadusta hukkuu helposti, kun ajatus hiukankin harhautuu sivupoluille. Aikakäsityksemme rakentuu syklisyyteen, kuun kiertoon, vuodenaikoihin ja kellon tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin. Aika ei myöskään tunnu kulkevan aina samalla nopeudella, vaan kulun nopeus on subjektiivinen  kokemus ja riippuu myös ihmisen tunnetilasta. Mukavassa tekemisessä aika tuntuu kulkevan nopeasti, ikävässä se hidastuu.

Aika on käsite joka liittyy ihmisen tietoisuuteen  Ajan ymmärtäminen lineaarisesti eteenpäin kulkevana ei kuitenkaan ole itsestään selvyys ja kaikkien tapa ymmärtää aikaa. Aika onkin kulttuurillinen ja ihmisen vahvasti opetetun mallin mukaisesti mieleensä iskostama mielikuva. Esimerkiksi Papua-uusi-Guineassa on Yupno-heimo, jonka aikakäsitys rakentuu aivan erilaiselle aikakäsitykselle, perustuen ympäristön ja sen tapahtumien huomiointiin. Heidän aikakäsityksensä kulkee korkeus erojen mukaan, niinkuin vesi virtaa ylhäältä alaspäin. Heille menneisyys on alhaalla ja tulevaisuus ylhäällä. 

Riippumatta siitä millainen aikakäsitys kullakin on, mehän kuitenkin vanhenemme fyysisesti kaiken aikaa ja näemme miten auto kulkee eteenpäin ajan edetessä, joten oma aikakäsityksemme on oikea ja ne ovat esimerkkejä lineaarisesta eteenpäin kulkevasta ajasta. Vai ovatko ? 

Mikä merkitys on ymmärtää mitä aika on, kulkeeko se ja mihin suuntaan ?  

Ajan ja sen kulun ymmärtämisellä on merkitystä, jos haluaa ymmärtää elämän tarkoitusta, sitä mistä olisi mahdollista löytää tietoa, jota ihmisen mieli ja kulttuurit eivät ole muokanneet. Opittuun aikakäsitteeseen sidonnaisuus rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia oppia ja kehittyä.  Mistä historian nerot kuten  Leonardo da Vinci, Aristoteles, Einstein, Isaac Newton tai Nikola Tesla ammensivat oivalluksensa monista viisauksistaan ja ideoistaan, joista heidän aikakautenaan ei vielä muutoin ollut ymmärrystä.  Olivatko nämä  oman aikakautensa nerot vapaita ajan rajoitteista. Kykenivätkö he saavuttamaan tietoa yli aikarajoitteiden. Miten jotkut ihmiset ovat saanet ennakkotietona tulevaisuuden tapahtumia tai miten jotkut voivat matkata ennestään tuntemattoman toisen ihmisen menneisyyteen ja osaavat kertoa sen tapahtumista. 

Voiko sekä mennyt että tuleva olla olemassa samaan aikaan ?

Jos on tutustunut henkisten kehityksen ja kasvun ryhmin ja heidän ajatusmaailmaansa, on saattanut törmätä lauseeseen "kaikki on tässä ja nyt" , mutta onko "nyt" hetkeä edes olemassa. Miten lineaarisessa aikakäsityksessä edes voisi olla "nyt" hetkeä, koska lineaarisen aikakäsityksen mukaan aika on alati eteenpäin kulkevaa, eikä silloin ole pysähdyksissä edes sekunnin murto-osaksi, “nyt” hetken muodostumiselle. "Nyt" tuntuukin olevan varsin epämääräinen ajan käsite, jolla kuvataan pienen ajan sisällä tapahtuvia asioita.  

Voiko sitten aikakäsitykseen liittyvä "kaikki on tässä ja nyt"                                                                                                                               olla totta. Voiko missä hetkessä tahansa  mennä menneeseen tai tulevaan, kunhan sen taidon opettelee ja siten kaikki ajat ja aikakaudesta menneisyydestä ja myös tulevasta olla saavutettavissa juuri tässä olemassa olevassa hetkessä. Onko se mahdollista ainakin tietoisuuden tasolla ?  

Onko de ja vu ajassa matkaamista ? 

Joidenkin mukaan aika on spiraali, joka on niin pientä kierteistä rataa, että joskus voi vahingossa hypähtää toiselle kierteelle ja jos hetkeksi hypähtää menneeseen kohtaan ajan spiraalia,  syntyy de ja vu tunne, että on kokenut saman aikaisemminkin. Vai onko de ja vu piiloon painunut muistikuva jostain aikaisemmasta hetkestä, jossa esimerkiksi jonkin ääni tai tuoksu tuo tunteen, että on kokenut kyseisen hetken aiemminkin.

Missä muodossa aikaa on olemassa ja rajoittaako se sinun tapaasi ymmärtää ja oppia ?

Aika virtaa ylämäkeen syrjäiselle Papua-Uusi-Guinea-heimolle 

https://www.newscientist.com/article/mg21428675-400-time-flows-uphill-for-remote-papua-new-guinea-tribe/?ignored=irrelevant

"Yhdysvaltalaiset tutkijat: tulevaisuus vaikuttaa menneisyyteen   Yhdysvaltalaisten tutkijoiden tekemä koe viittaa siihen, että kvanttifysiikassa aika kulkee sekä eteen- että taaksepäin."  

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/yhdysvaltalaiset-tutkijat-tulevaisuus-vaikuttaa-menneisyyteen.html

 

 

 

Sound of Silence

 

                                    "The Sound Of Silence"

"Hello darkness, my old friend

I've come to talk with you again

Because a vision softly creeping

Left its seeds while I was sleeping

And the vision that was planted in my brain

Still remains

Within the sound of silence

In restless dreams I walked alone

Narrow streets of cobblestone

'Neath the halo of a streetlamp

I turned my collar to the cold and damp

When my eyes were stabbed by the flash of a neon light

That split the night

And touched the sound of silence

And in the naked light I saw

Ten thousand people, maybe more

People talking without speaking

People hearing without listening

People writing songs that voices never share

No one dare

Disturb the sound of silence

"Fools" said I, "You do not know

Silence like a cancer grows

Hear my words that I might teach you

Take my arms that I might reach you"

But my words like silent raindrops fell

And echoed in the wells of silence

And the people bowed and prayed

To the neon god they made

And the sign flashed out its warning

In the words that it was forming

And the sign said "The words of the prophets

Are written on the subway walls

And tenement halls

And whispered in the sounds of silence"

https://www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4

Intuitio

                                                                 

                       Intuitio

Tiedostatko, että intuitio on myös suoraa tiedonsaantia, kaikesta olevaisesta, ilman ajan tai paikan kahlitsemia rajoitteita, ilman välikäsiä, ilman maalisten kokemustemme ja arkisen ajattelumme rajoituksia tai rajallisen tieteellisen tutkimuksen vaikutuksia.

Intuitio ei ole vain päähän pälkähtävä ajatus. Intuitio on kaksisuuntainen kanava. Sen kautta on mahdollista vastaanottaa ja hakea ymmärrystä tietoa ja viisautta. Sen avulla on mahdollista kasvaa siihen, mikä on tarkoituksemme maan päällä.

 

Lapsen kanssa yhteinen päiväkirja

 

Lapsen kanssa kommunikointi voi olla joskus hyvinkin vaikeaa

Kirjoitettu 8.4.2022

Moni meistä varmaan lasta odottaessaan miettii, mitä ehkä haluaisi tehdä toisin, kuin mitä omassa lapsuudessaan on kohdannut, mihin erityisesti haluaa kiinnittää huomiota.  Muistan miten itse, ensimmäistä lastani odottaessa ajattelin, että haluan lapsiini sellaisen suhteen, jossa asioista puhutaan ja niistä saa puhua, ettei ole asiaa, josta ei voisi tai uskaltaisi puhua.  

 

Me jokainen olemme kuitenkin omanlaisemme, meillä on omat taustamme, eikä puhuminen ja omien ajatustensa ja tunteidensa sanoittaminen olekaan aina niin helppoa, tai elämäntilanteet aina mahdollista sitä, miten olisi asioiden toivonut olevan. 

Emme voi aina aavistaa, miten itse tai myöskään oma lapsi  reagoi, tilanteissa joissa tunteet vievät mukanaan. Nouseeko tunteet niin pintaan, ettei pystykään sanomaan sitä, mitä on tarkoittanut tai meneekö keskustelu lainkaan sen mukaisesti, miten on ehkä mielessään niin monia kertoja läpi käynyt. Oma onneni on ollut se, että lapseni ovat kertoneet asioistaan ja olemme voineet puhua, mutta tiedän ettei näin kaikkien kohdalla aina ole. 

Vaikka omaan lapseen kuinka olisi suhde, jossa kommunikointi pääsääntöisesti onnistuu, voi olla myös tilanteita joissa se sei aina ole mahdollista. Monen perheen kohdalla lapsi saattaa olla huostaanotettu ja oma yhteydenpitomahdollisuus hyvin vähäistä tai lapsi saattaa asua toisella vanhemmallaan ja itsellä mahdollisuus tavata lastaan vain harvoin tai on mahdollista että ongelmien myötä keskusteluyhteys omaan lapsen on kadonnut. Omien tunteiden läpikäynti, ikävä, epätoivo, pelko, syyllisyyden tunne, ne saattavat olla niin voimakkaita, että ne eivät edes mahdollista kasvokkain puhumista, niinkuin olisi toivonut.

Vaikka puhelin , tekstivietit ja somemaailma antaa monia mahdollisuuksia vanhemman ja lapsen väliseen yhteydenpitoon ja mahdollistaa nopean yhteyden saaminen, siitä huolimatta, ehkä vanhanaikaiselta tuntuva joskus annettu tai lähetetty, käsin kirjoitettu kirje, saattaakin tuoda mukanaan sellaista aitoa tunnetta ja oma itseään, jota somemaailma ei samalla tavalla mahdollista. 

Vaikka omien lasteni kanssa on ollut aina hyvä keskusteluyhteys, siitä huolimatta itselläni oli aikoinaan yhden lapseni kanssa yhteinen päiväkirja. Päiväkirja jonka anoimme vuorotellen toinen toisellemme kohdatessamme, päiväkirja jonka saattoi jättää toisen pöydälle huoneeseensa, kun oli siihen kirjoittanut. Siihen kerroimme toisillemme ajatuksiamme  ja tunteitamme, niin sanoin kuin kuvinkin. Sen kirjoittaminen antoi aikaa rauhassa miettiä mitä kirjoittaa, sitä kirjoittaessa oli mahdollisuus eri tavalla sanoa se minkä halusi sanoa, oli aikaa miettiä miten sanansa valitsee, oli aikaa miettiä, mitä lapseni oli siihen edellisellä kerralla kirjoittanut ja miten vastata.  Päiväkirjaan käsin kirjoitetut sanat tuntuivat hyvin läheisiltä, olivathan ne jokaista kynän piirtoa myöten, rakkaan lapseni minulle ja minun lapselleni henkilökohtaisesti osoittamia. 

Hannele.A , Kokemuskumppani

Kokemuskumppani väsyneen vanhemman tukena

 

Kokemuskumppanina lastensuojelun asiakaslapsen vanhemman tukena

Suomi , tasa-arvon luvattu maa, jossa kuitenkin lasten vanhemmat ja erityisesti äidit kokevat huomattavan paljon uupumusta.

Oma ura ja hyvä vanhemmuus saattaa olla yhdistelmä, jossa tuntee, ettei kykenekään riittävästi kaikkiin elämässä eteen tulleisiin vaatimuksiin. Ympäristön odotukset ja halu onnistua, saattavat  ajaa eteenpäin, niin ettei omaa uupumusta aina edes riittävästi tiedosta tai uupumuksestaan ei uskalla kertoa. Myös häpeä siitä, ettei kyennytkään kaikkeen tarvittavaan, saattaa estää avun hakemista. Uupumuksen jatkuessa, elämästä tulee suorittamista ja ennen niin hyviltä tuntuvat asiatkaan ei jaksa enää ilahduttaa.

 

 

Elämä ei myöskään mene aina niinkuin on suunnitellut, työn liialliset vaatimukset, työttömyys, avioero, yksinhuoltajuus, erityislapsi, taloudelliset vaikeudet, läheisen menetys, eikä aika ja voimat riitäkään enää kaikkeen, saati kaiken välttämättömän suorittamisen lisäksi siihen, mitä lapsi tarvitsisi, saadakseen mahdollisimman hyvän pohjan elämälleen. 

Älä jää uupumuksessa yksin 

Hyvän vanhemman merkki ei ole täydellinen onnistuminen kaikessa. Älä vaadi itseltäsi liikaa, äläkä jää uupumuksessa yksin.   Ei ole häpeällistä väsyä, eikä ole häpeällistä hakea apua, silloin kun omat voimat eivät riitä. 

Yksi väsyneen ja epätoivoiseen tilanteeseen päätyneen vanhemman tukimuoto, jota voit kysyä sosiaalityöntekijältäsi, on kokemuskumppani, elämässään samanlaisia ongelmia ja haasteita läpikäynyt ja niistä selvinnyt kouluttautunut ihminen, joka seisoo rinnallasi, kuunnellen, tukien ja neuvoen. 

 

Asiantuntijat korostavat vanhempien tasaisempaa vastuun jakamista 

Asiantuntijat toivovat, että perhepolitiikassa huolehdittaisiin siitä, että vanhempien vastuut jakautuisivat kohtuullisemmin tasan. Itse korostaisin myös yhteiskunnan vastuuta siitä arvomaailmasta, jotka perheen perustamiseen kohdistuu. Yhteiskunnalta tarvittaisiin huomattavasti suurempaa panostusta perheiden tukemiseen ja  ennaltaehkäisevään työhön. Kun perheessä joku voi huonosti, se heijastuu koko perheeseen ja siksi kaikkien perheenjäsenten huomioimiseen tulisi kiinnittää aikaisempaa paljon enemmän huomiota. Jaksava vanhempi pystyy tukemaan lastaan aivan eri tavalla kuin loppuun asti väsynyt. Ajoissa haettu ja annettu apu estää ongelmien eskaloitumista ja siksi ennaltaehkäisevä perhetyö onkin tärkeä panostus tulevaisuuteen. 

Hannele.A, Kokemuskumppani