Meditaatiomatkalla 4. Vedestä syntyneen häikäisevän kauniin linnun nousu, osuma rintaan ja putoaminen

Tämä meditaatio on yksi mieleenpainuvimmistani meditaatioistani. Sen tapahtumat olivat niin mukaansatempaavia ja tuntuivat syvällä, että mietin pitkään meditaation lopetettuani sen merkitystä. Lintu oli häikäisevän kaunis, puhtaan valkean ja sinertävänä hohtavassa höyhenpuvussa. Sen vapaus ja riemu oli käsinkosketeltavaa, kun se nousi korkeuksiin ja yhtäkkiä, se putosi, kun sen rintaan osui jotain. En nähnyt mitä se oli, mutta meditaatiossa tuli selkeästi esille, että linnun putoamisen aiheutti joku sen rintaan asunut asia.  Tämä linnun tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän meditaatioon, vaan kohtasin kyseisen linnun vielä useita kertoja myöhemmin.

Olin ajatellut, että meditaatio jatkuisi  edellisestä kerrasta ja näkisin joko egyptiläisen miehen tai itseni kulkemassa eteenpäin karhupatsaan takana olevassa huoneessa tai pikemminkin luolassa. Mutta niinkuin usein käy, tapahtuikin aivan jotain muuta ja meditaatiomatka alkoi erikoisella tavalla .

26.8.2021 

"Näin mustan, siistin tasareunaisen sulan, jonka takana näkyy aidon näköinen silmä. Silmä katselee molempiin suuntiin ja sulkeutuu välillä hetkeksi, niinkuin tavallinenkin silmä tekee. Silmän ympäröivä iho on kevyen ruskeaa, ei niinkuin valkoihoisen ihmisen iho on. Hetken kuluttua silmä sulkeutuu ja jää kiinni, kuin olisi mennyt levolle.

Huomaan että sulka leijuu sen saman käytävän yläpuolella, josta nousin aavikolle ja alkaa putoamaan kuiluun, jonka seinämät on täynnä tiheää kirjoitusta. Huomaan, että maan pinnalle nousevan käytävän pohjalla on nyt vettä."

"Kun sulka osuu veteen, alkaa vesi nousta. Veden saavutettua onkalon reunan, näen ettei se ole mustaa, vaan tumma väri johtui onkalon syvyydestä, pohjan ollessa pimeässä. Veden pinta näyttää kirkkaalta ja vesi alkaa valumaan onkalon reunoilta ulos.

Vesi valuu kuivalle aavikon hiekalle ja sitä tulee koko ajan lisää, eikä se ehdi imeytymään heti maahan. Vedestä nousee lintu. Sen siivet ja pyrstö ovat tiheää sulkaa, se on kaunis ja väriltään sininen kuin taivas. Sen selkä ja siipien osat, jotka kiinnittyvät selkään loistavat hohtavan kirkkaan valkoisena kuin timantti. Lintu nousee ylemmäs ja pian siihen osuu jokin, lävistäen sen rinnan."

Seuratessani meditaation tapahtumaa ja häikäisevän kauniin linnun nousua, olen hämmentynyt ja järkyttynyt, kun sen rintaan osuu jotain, niin että se putoaa maahan ja luulen sen kuolleen. Olen niin järkyttynyt, että huomaan osaksi nousevani tuolissani, jossa istun meditoimassa ja kurotan itseäni, vaikka silmäni on suljetut, aivan kuin yrittäisin katsoa lähempää ja tarkemmin.

"Kuivalle maalle hiekkaan virrannut vesi on saanut aikaan vihreää matalaa kasvillisuutta. Linnun ympärillä olevat kasvit kasvavat muodostaen linnun ympärille ja päälle suojan, niin että lintu jää pieneen koloon niiden sisään. Se makaa liikkumattomana, mutta ei olekaan kuollut, siinä virtaa edelleen elämän energiaa. Alkaa tuulla ja tuuli puhaltaa hiekkaa linnun suojaksi kasvaneiden kasvien päälle, muodostaen pienen kummun, jonka yksi reuna jää hiukan auki, mutta kumpua ei voi maastosta juurikaan erottaa."  

                 

"Kummun päälle syttyy tuli, lintu vaihtaa suojassaan asentoaan ja vaipuu uneen odottamaan, että sen on aika löytyä. Kummulla palava tuli on myös merkkinä,  mistä lintu oikean hetken tullen löytyy." 

Ajattelen vedestä muodostuneen linnut kuvaavan koruttomassa loistossaan, kirkkaudessa ja puhtaudessaan sitä, mitä meidän tulisi olla, ajatuksiltamme ja teoiltamme puhtaita, yhteydessä sieluumme, korkeampaan itseemme, ikiaikaiseen viisauteen, universaaliin tietoon, korkeimpaan jumaluuteen. 

Linnun syntymässä ja suojaamisessa oli mukana kaikki neljä luonnon perusvoimaa, elementtiä, maa, vesi, ilma ja tuli. Äitimaa, kaiken perusta, elintärkeä elementtimme, antoi veden nousta syvältä sisältään, luoden siten mahdollisuuden linnun ja kasvillisuuden syntyyn. Antaen vakaan ja turvallisen pohjan, alas pudonneelle linnulle, maahan juurtuneiden kasvien suojatessa sitä. Vesi, joka olemukseltaan on liikkuvaa ja antaa ja ylläpitää elämää, mahdollisti linnut syntymän. Se valui yhä laajemmalle, elvyttäen kuivuneen maan, herättäen sen sisään jäänet siemenet eloon, saaden en itämään ja maan viheriöimään, jotta kasvillisuus kykeni muodostaman linnulle suojan. Ilma joka edustaa  uuden alkua ja älykkyyttä, tuulen muodossa rakensi hiekasta kasvien suojaaman linnun päälle kummun, niin että lintua ei voinut kukaan nähdä ja se saattoi jäädä turvaan. Tuli syttyi ja jäi merkiksi kummun päälle, tuli joka valaisee ja suojaa, tuli joka edustaa muutosta ja voimaa. Linnulla virtasi yhä elämän energia qi, se ei murtunut, vaan se kääriytyi pieneksi ja jäi suojaansa odottamaan oikeaa hetkeä. Sen henkii liikkui ja elämänenergia virtasi edelleen, muiden elementtien suojaten sitä turvapaikassaan. 

Mutta  miksi lintu putosi kuin kuollut, eikä yrittänyt nousta uudelleen siivilleen, vaikka se eli. Mikä osui sen rintaan ja sai sen putoamaan. Käsitän tämän kuvaavan meitä ihmisiä, siinä miten me, huolimatta meissä jokaisessa olemassa olevasta yhteydestä kaikkien korkeimpaan viisauteen, olemme antaneet syntymämme jälkeen maallisten halujemme, viettiemme ja egojemme alkaa hallita meitä. Sitä miten ihminen on unohtanut tarkoituksensa ja sulkenut sydämensä, sellaiselta puhtaudelta ja kauneudelta, jonka kautta olisi mahdollista saavuttaa rauha ja tasapano, niin lähimmäistemme kuin ympäristömmekin kanssa. Olemme itse leikanneet siipemme ja tehneet itsestämme kyvyttömiä 'lentämään'. Olemme itse sulkeneet itsemme vankilaan, josta voi vapautua vain yhteydellä ikiaikaiseen viisauteen, ymmärtämällä ja oppimalla elämään sen mukaisesti.

 

 

 

Miksi minä, (kuten niin moni muukin), jäin vuosiksi väkivaltaiseen parisuhteeseen

Minun tarinani, osa 9

Mietin pitkään tämän blogikirjoitukseni otsikkoa, sillä en tarkoituksella halunnut kirjoittaa "miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen", sillä ei ole mitenkään harvinaista, että suhteen väkivaltainen osapuoli ei olekaan mies, vaan nainen. Monesti juuri miehen kokeman parisuhdeväkivallan kohdalla kuulee kommentteja siitä, että etkö pärjää naiselle. Fyysisessä väkivallassa kuitenkaan useimmin ei ole kyse siitä, kykenisikö voimiensa puolesta  vastaamaan siihen, vaan väkivallan käyttäminen ja siihen liittyvä ongelma on niin sanotusti "ihmisen korvien välissä". Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten harjoittamassa parisuhdeväkivallassa ei määrällisesti ole kovinkaan suurta eroa, toisten tutkimusten mukaan, naisten kokemaa väkivaltaa on huomattavasti enemmän. Naisten kokema fyysinen väkivalta on kuitenkin usein rajumpaa (liittyen miehen yleensä suurempiin fyysisiin voimiin) ja useimmiten se onkin nainen, joka menehtyy parisuhdeväkivallan seurauksena. Vaikka kirjoitankin nyt fyysisestä väkivallasta, ei pidä unohtaa että henkinen väkivalta voi olla aivan yhtä haavoittavaa ja fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös henkinen väkivalta.  

Itse elin vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa. Elämä ei useinkaan ole niin mustavalkoista kuin sen ajattelisi olevan ja on monia asioita, jotka toiselle ihmiselle olisi itsestään selviä, niin ettei jäisi hetkeksikään johonkin elämäntilanteeseen. Joidenkin kohdalla se varmasti pitää paikkansa, mutta on myös aivan eri ajatella tilannetta teoriassa, ja miten siinä toimisi, kuin se, että itse joutuisikin kohtaaman kyseisen asian käytännössä.

Oma parisuhteeni, jossa koin fyysistä väkivaltaa oli ensimmäinen parisuhteeni. Mainittakoon nyt myös se, ajatellen esimerkiksi nykyistä sukunimeäni, että kyseinen mies oli suomalainen. Olin alkanut seurustelemaan nuorena, hiukan ennen kuin täytin kuusitoista vuotta. Neljä vuotta tapaamisestamme,  ammattikouluni puolivälissä, muutimme asumaan yhteen. Nuoruus, elämänkokemuksen puute, toistuva anteeksi antaminen kumppanin itkiessä väkivaltaisuutensa jälkeen, sääli, lupaukset, jonkinlainen ymmärrys siitä, mistä väkivaltainen käytös juonsi juurensa ja usko tai ehkä enemmänkin toive, asioiden muuttumiseen, saivat kerta toisensa jälkeen jäämään. 

Eräänä viikonloppuna tuli kuitenkin se kerta, jolloin olisin todennäköisesti menettänyt henkeni, tai vähintään loukkaantunut vakavasti, jos kumppanini olisi saanut minut väkivallalta pakenemiseni jälkeen kiinni. Olin jo aikaisemminkin kohdannut häneltä sellaista väkivaltaa, että seuraukset olisivat voineet olla paljon pahempia, kuin mitä lopulta olivat. Väkivalta ei kuulunut hänen toimintaansa kuitenkaan vain päihtyneenä, vaan myös muulloin, kun hän ei hillinnyt omaa käytöstään. Oli jälleen viikonloppu ja niinkuin lähes aina, mies oli käynyt Alkossa ja piilotellut pulloja ties mihin. Ihan niinkuin asia ei tulisi esille päihtymisen myötä.  Mitä enemmän hän juopui, niinkuin lähes joka viikonloppu, hän keräsi jälleen mielensä perusteettomia ja sairaita mustasukkaisuuden ajatuksia, kunnes ne olivat saaneet niin suuren vallan , ettei hän hillinnyt enää käytöstään. Ensin alkoi sanallinen kysely ja syytökset, joihin vastasin kieltävästi, koska ne eivät pitäneet paikkansa. Asioiden kieltäminen kuitenkin, niinkuin monesti aiemminkin, vain lisäsi miehen kierroksia. Hän alkoi lyömään, tarttui kiinni kurkkuni, kuristi ja hakkasi päätäni seinään. Hän oli silmittömän raivon vallassa. Yritin suojat päätäni ja kasvojani ja kaaduin lattialle, yrittäen väistellä hänen lyöntejään. Lopulta hän otti keittiön tuolin, ja nosti sen ylös niin suuren raivon vallassa, että ajattelin todennäköisesti pääsevän hengestäni, jos en pääse pakoon. Vahva juopumus onneksi vaikutti hänen toimintaansa niin, että ehdin siirtymään sivuun, ennekuin tuoli osui minuun ja pakenemaan ulos. Asuimme omakotitalossa metsän reunassa ja säntäsin ulos ulko-ovesta saksanpaimenkoiramme kintereilläni. Oli yö ja pimeää. Juoksi pakoon naapurin pihalle, ajatuksenani mennä piiloon heidän ulkorakennuksensa taakse. Toinen kenkäni irtosi jalastani, ja lensi johonkin paetessani niin kova kuin pysytin. Epäonnekseni naapurilla oli liiketunnistimeen perustuva ulkovalo, se syttyi palaman ja kumppanini tajusi mihin suuntaan olin paennut ja näki minut. Hän lähti perääni ja lähdin kiertämään vieressä olevan metsän kautta toisella puolella olevaan naapuriimme. Odotin metsän reunassa lähellä naapurin tonttia, hiljaa, koiramme Donna vierelläni. Donnakin ymmärsi pysyä lähelläni, vaikka normaalisti, esimerkiksi metsässä kuljettaessa, juoksi jatkuvasti minun ja kumppanini väliä, kuin vartioiden, että molemmat olimme tallessa. Nyt Donna ei paljastanut missä piileksimme. Kuuntelin missä kumppanini liikkui ja oliko hän mahdollisesti arvannut mihin olin menoissa ja tullut perääni. Naapurissa oli aivan pimeää. Kun mitään ei kuulunut, hiivin hiljaa kyseisen naapurin ulko-ovelle ja hakkasin sitä hädissäni,  toivoen heidän oleva kotona ja heräävän. Pian naapurin mies tulikin avaamaan oven, selitin nopeasti mitä oli tapahtunut ja hän päästi minut ja koirani sisään. Jäimme yöksi naapuriin. Seuraavana aamuna soitin kumppanini siskon miehelle. Hän tuli kanssani minun ja kumppanini kotiin, otin välttämättömät tavarani ja lähdin. Sain heti vuokra-asunnon ja hain myöhemmin loput tavarani kodistamme.

Minä, ja saksanpaimenkoiramme Donna, vuonna 1987

Mikä saa ihmisen käyttänytkään väkivaltaisesti toista kohtaan ilman todellista syytä, tai että kyse olisi esimerkiksi itsepuolustuksesta.  Syitä siihen löytyy varmasti lukemattomia. Oman kumppanini käytöksen taustalla oli varmasti hänen luonteensa heikkous ja kyvyttömyys esimerkiksi hoitaa arjen tavallisiakaan asioita. Vain pankissa  tai vakuutusyhtiössä asiointi oli suuren työn takana. Kyvyttömyys keskustella virkailijoiden kanssa tai hoitaa välttämättömiä asioita oli työtä ja aikaa vievä suoritus. Keskustelukyvyttömyys, mustavalkoisuus, heikko itsetunto, tosiasioiden kieltäminen ja kieltäytyminen näkemästä tapahtumia muilta kuin omalta näkökannaltaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus kertoi omasta epävarmuudesta. Vain oma viipymiseni hiukan vaadittua asioiden hoitamista pidempään lähikaupassa, jos jäin vaikka juttelemaan hetkeksi jonkun kohtaamani tutun kanssa, oli hänelle monesti merkki siitä, että olin kohdannut jonkun miehen, sopinut jatko tapaamisesta tai tehnyt jotain sopimatonta. Seurauksena raivoa ja väkivaltaa. Olin monesti sanonut hänelle, etten koskaan tule perustaman hänen kanssa perhettä tai hankkimaan lapsia, jos käytöksensä ei muutu. Ja onneksi pidin siitä huolen, ettei meille yhteisiä lapsia tullutkaan. Olin oman lapsuuteni aikana, äitini ja isäni erottua ja äitini avioiduttua uudelleen, saanut kokea lapsen kannalta, mitä on kun perheen aikuinen (isäpuoleni) on alkoholisti ja väkivaltainen. Oma kumppanini liiallisen alkoholinkäytön uskon liittyneen myös hänen heikkoon itsetuntoonsa. Kännissä hän muuttuikin 'rohkeaksi' ja sosiaaliskesi ja alkoholi toi rohkaisua. Se oli myös jo hänen lapsuudessaan omalta isältään saatu malli. Hänen lapsuuden perheessään asiaa ei kuitenkaan paheksuttu, vaan äitinsä aina puolusteli miestään jatkuvasta alkoholinkäytöstä. Mies kun kuitenkin hoiti työnsäkin muurarina ja toi leivän taloon.

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ? "

Olen monesti miettinyt lähtöni jälkeen, miksi minä, niin kuin moni muukin, jää väkivaltaiseen parisuhteeseen. Kaikella järjellä ajateltuna, kun siitä pitäisi irtautua mahdollisimman nopeasti, jos kumppani pahoinpitelee.

Kyseinen Juliet Jonesin Sydämen biisi "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ? " lienee monelle tuttu ja kysymys lienee myös täysin aiheellinen. Jotkut ihmiset, kerta toisensa jälkeen päätyvät parisuhteeseen, jossa kokevat väkivaltaa tai tulevat muilla tavoin huonosti ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi.

Itse en usko sattumaan, vaan tarkoitukseen elämän tapahtumissa ja siihen, että kyseiset asiat tulee eteen niin monta kertaa, että niiden kautta oppii ne asiat, jotka jokaisen tulee oppia,  tasapainoisen ja hyvän elämän saavuttamiseksi, niin yksilönä, kuin yhdessä muiden kanssa. Jos se ei tapahdu tämän elämän aikana, sen opiskelua jatkaa seuraavissa elämissä, kunnes riittävä taito on saavutettu.  Uskon myös karmaan ja karman oppiläksyjen kautta tarkoituksella eteen tuleviin oppimisen mahdollisuuksiin, sillä karma antaa selityksen elämän koettelemuksille. Olenko jossain aikaisemmassa elämässäni toiminut niin säälimättömästi jotain toista ihmisitä kohtaan, että olen tässä elämässä tullut kokemaan sen saman, mitä minun uhrikseni joutunut ihminen on silloin joutunut tuntemaan. Olenko silloin ollut täysin kyvytön tuntemaan empatiaa toista ihmistä kohtaan tai ymmärtämään sitä, että sen toisen ihmisen väärään käytökseen on ollut myös syynsä. Vasta ymmärryksen kautta kun voi syntyä myös anteeksianto. Niin usein, vasta oma kokemus saa ymmärtämään syvällisesti sen, miltä jokin asia tuntuu.

Lause "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ei myöskään ole vain pelkkä klisee. Ihmisen tulee oppia kunnioittamaan ja arvostamaan myös itseään, laittaman rajat sille, miten sallii itseään kohdeltavan ja ymmärrettävä sen tärkeys ja merkitys. Kaiken sallimien toisen käytöksessä parisuhteessa,  ei ole palvelus myöskään kumppanille, vaan osoitus siitä, että kaikesta huolimatta, on sallittua jatkaa samaa toimintatapaa. Se vain ruokkii väkivaltaisen ihmisen ajatusta siitä, ettei käytöksensä ole kuitenkaan niin pahaa, että sillä olisi seurauksia. Elämänkokemukset opettavat, ja ihminen joka käyttää toista kohtaan väkivaltaa, ei ole kasvanut riittävästi siihen ajatukseen, saati sisäistänyt sitä omaksi elämäntavakseen, ettei väkivallan ja toisen alistamisen kautta, ole mahdollista löytää tasapainoista elämää, eikä todellista sisäitä rauhaa. Mielestäni on tärkeää ymmärtää se, että myös väkivallan käyttäjä kokee vaikeita tunteita, sisäistä ristiriitaa ja ahdistusta, vaikkakin ne olisivat rakentunut tilanne huomioiden aivan kuin syyttä, vain ihmisen omasta sisäisestä epävakaudesta lähtöisin. Väärästä käytöksestä on peruteltua koitua myös seurauksia, joiden kautta on mahdollista ymmärtää oman toimintansa vaikutukset. Syiden ja seurausten oppimine on elämässä tärkeää, jotta voi kasvaa ihmisenä. Kaikki eivät siltikään opi kerralla, eikä kahdellakaan. Jotkut toistavat samaa kaavaa koko elämänsä.

Kyseisen kumppanini kohdalla myös kävi näin. Kun olin lopulta lähtenyt, kumppanini tutustui uuteen naisystävään, joka ulkoisesti muistutti paljonkin itseäni. Tämä nainen päätyi myös samaan tilanteeseen, jossa itse olin elänyt, joutuen toistuvan perheväkivallan kohteeksi, mutta silti avioitui kyseisen miehen kassa, perusti perheen, ja hankki kaksi lasta.

Mitä olen voinut oppia parisuhteeni väkivallasta ja muista vaikeista kokemuksista ?

Niinkuin varmasti jokainen väkivaltaisesta parisuhteesta irtautunut, olen minäkin miettinyt sen syitä, miksi en lähtenyt aiemmin, mitä minä voi oppia tapahtuneista. Syitä mikä aina sai jäämään, kerroinkin jo aikaisemmin tässä kirjoituksessani. Myös siitä, miten vääräkin käytös perustuu joihinkin syihin, mistä se on muodostunut. Tekijöitä siinä on monia. Ihmisen omat henkilökohtaiset luonteenpiirteet, perimä, kasvatus ja opetus, saadut toimintamallit, ympäristön vaikutus, kulttuuriset tekijät, elämänkokemukset, kyky tai kyvyttömyys oppia uutta ja katsoa rehellisesti itseään ja omaa toimintaansa.

Vaikeista kokemuksista on mahdollista kasvaa ja halutessaan myös oppia.  Uskon että omani kaltaisilla elämäntapahtumilla on myös tarkoituksensa. Oma henkilökohtainen kokemus auttaa ymmärtämään, ettei teoria/järkevä toiminta ja käytäntö, todellakaan kulje elämässä aina käsi kädessä. Se auttaa myös ymmärtämään, ettei aina ole syytä vain suoraan tuomita toisen ihmisen valintoja. Tapahtumien taustalla voi olla sellaisia asioita ja syitä, joista, meillä ei ole mitään käsitystä. Sen saa ymmärtämään sen, että ihmisen tulee oppia arvostaman ja kunnioittaman myös itseään, jotta voi arvostaa myös muita. Muiden arvostaminen ja miellyttäminen ei saa perustua itsensä uhraamiseen, eikä muiden ylentämiseen. Se ei ole rakkautta, ei itseään, eikä toista kohtaan, että antaa toisen ihmisen toistuvasti kohdella kaltoin itseään ja sallii toisen jatkaa väkivaltaista käytöstään.

Myötätunnon ja empatian oppimien on myös tärkeää, On mahdollista kokea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan siitä, että hän on kokenut elämässään sellaisia asioita, joiden seurauksena hänestä on kasvanut väkivaltainen ja toisiin vääryyttä kohdistava, mutta se ei tarkoita, että sellaista toimintaa tulisi hyväksyä.

Meditaatiomatkalla 3. Symbolista kirjoitusta täynnä oleva käytävä ja kirja

 

Edellinen meditaatiomatka oli hiipunut tilanteeseen, jossa egyptiläinen mies oli edelleen korkealla tornissa olevassa huoneessa.

Meditaatio 24.8.2021 

Tämän meditaation aikana en nähnyt egyptiläistä miestä, vaan kuljin itse eteenpäin  minulle osoitettua tietä.

Näin ensin kauempaa alhaalla olevan tumman kiemuraisen kuvion, jonka ajattelin olevan tumma joki, mutta se osoittautuikin suureksi, lähes mustaksi käärmeeksi. Se alkoi liikehtimään. Käärme mateli eteenpäin ja sen yläpuolelta aukeni korkea käytävä.

"Käytävä oli korkeintaan kaksi metriä halkaisijaltaan ja ainakin 10 ehkä 20 metriä korkea.  Se johti pystysuoraan ylöspäin ja sen yläpäässä siinsi valoa. Lähdin nousemaan käytävää pitkin. Sen seinämät olivat täynnä ja tiheässä hyvin lähekkäin toisiaan rivejä, joissa oli jokaisessa tiheää kirjoitusta. Ei länsimaisia kirjaimia, vaan taas symbolisia kuvioita, kuin sellaisia, joita näkyy kuvissa pyramidien seinissä. Kirjoiturivejä oli niin tiheässä ja paljon että niitä oli varmaan satoja. Kirjoitusrivejä oli ylöspäin johtavan käytävän alhaalta ylös asti." 

Nousin onkaloa ylöspäin ja tulin sen ulkoreunalle. Ympärillä avautui jälleen aavikkoa, jossa oli siellä täällä jotain yksittäisiä matalia kituliaan näköisiä varpumaisia kasveja. Niitä kasvoi myös onkalon reunalla, niin että jos joku kulkisi aavikolla, ne olisi estäneet onkalon näkymisen, ennekuin olisi aivan sen kohdalla. 

"Tuuli oli kovaa ja lennätti keltaista hiekkaa. Katselin ympärilleni, mutta kaikki näytti samalaiselta. Sitten huomasin jonkun matkaa edessäpäin, että maastossa oli huomattavasti korkeampi kohta, mutta sekin oli kaikki saman hiekan peitossa. Menin lähemmäksi ja havaitsin että sen olevan joku ikivanha kivinen laaja rakennus, joka luultavasti aikojen kuluessa oli peittynyt kokonaan paksuun hiekkaan. Sen etuosassa näkyi levä matala sisäänkäynti. Sisäänkäynnin edessä oli suuri varmasti kolme metriä korkea kivinen takajaloillaan seisovaa karhua muistuttava patsas. Kävelin patsaan viereen ja jäin taas katsomaan ympärilleni, mitä tapahtuisi. Aavikolla ei tapahtunut mitään." 

Karhupatsaan takana aukeni suuri, muodoltaan pyöreä huone. 

"Huoneen lattialla oli kivipaasi, jonka päällä oli kirja. Kirja oli suurikokoinen ja paksu. Otin sen avoimena käteeni. Sen sivujen reunat olivat kellastuneet ja tummaa ruskeaa, niinkuin voisi kiinni olevan kirjan valkeiden sivujen reunan ajatella kellastuneen ajan saatossa. Selasin sivuja ja niissä oli taas samanlaista symbolein tehtyä kirjoitusta. Yritin tutkia niitä ja katsoa tarkemmin yksittäisiä symboleja ymmärtämättä niistä mitään. Yhtäkkiä auki olevan sivun symboleja muuttui länsimaisiksi kirjaimiksi, ei niin että ne olisivat muuttuneet siihen kirjan sivulle, vaan niin ne ikään kuin nousivat siitä ylös suurikokoisina eteeni. Vaikka ne olivat selkeästi länsimaisia kaunokirjoituskirjainten näkösisä, en kyennyt lukemaan niistä sanoja ja kirjaimet katsoivat ja näin taas vain kirjan sivulla olevat symbolit. Sanon mielessäni, etten pysty lukemaan ja ymmärrä niitä ja jostain minulle alitajuisesti vastattiin, että pystyn kun vain päätän pystyä."

Seisosin hetken kirja kädessäni ja näky hiipui. 

Uskon kirjan symboleiden länsimaisiksi kirjaimiksi muuttumisen ja saamani vastauksen tarkoittava sitä, etä ihminen on kykenevä ymmärtämään paljon enemmän, kuin on luullut ymmärtävänsä, mutta sen eteen pitää tehdä työtä. Sitä että universaalit viisaudet eivät ole riippuvaisia kielestä, vaan ovat kaikille samat ja sitä että ihmisen tulee ymmärtää, että on valtavasti tietoa, mitä emme vielä osaa ja meidän tulee oppia. Tietoa ei myöskään syystä anneta kuin tarjottimella, vaan se vaiva pitää nähdä itse, etsiä sitä, pohtia, punnita ja ymmärtää ja myös oppia soveltamana sitä käytännön elämässä. Suoraan vain annettuna, ihminen ei useinkaan sisäistä asioita riittävästi, vaan se vaatii aikaa ja työtä että uusista ajatuksista muodostuu osa oma itseä ja elämäntapaa.

 

Meditaatiomatkalla 2. Egyptiläisen, kiviseinästä irtautuneen miehen kohtaaminen

Aikaisemman meditaation innoittamana, jossa päädyin aution aavikon reunaan, jatkoin meditaatiomatkoja, haluten ymmärtää  kyseisen meditaatiomatkan merkitystä. Miksi minulle annettiin sininen viitta ja miksi meditaationi päättyi tyhjän aavikon reunaan, niin että paikalla samassa tapahtumassa ollut, oppineen tietoisen henkisen tien kulkijan meille sen jälkeen esittämä ohjattu meditaatio, tuntui kuin suoraan jatkuvan siitä, mihin oma meditaationi oli loppunut.

En voinut välttyä ajatukselta, että sillä oli tarkoituksensa saada minut ymmärtämään, että minun tulee jatkaa jo kohtaamieni asioiden tutkimista. Että minulle näin osoitettiin se, miten tulee seurata tarkoituksella näin viitoitettua tietä ja katsoa mitä sen kautta löytää.

Jatkoin meditaatiomatkoja ja niistä alkoi muodostumana selkeästi johdonmukainen tarina, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan ja monesti palasivat aikaisempiin tapahtumiin, niinkuin maallisessa elämässämmekin on. Monesti emme ymmärrä jotain elämän tapahtumaa ja sen merkitystä vasta kuin myöhemmin elämässämme.

Minua oli jo pitkään mietityttänyt ja huolestuttanut maailman epävakaa tilanne tilanne. Meditaation alussa en esittänyt mihinkään asiaan liittyen kysymystä, vaan ainoastaan totesin olleeni huolestunut maailman tilanteesta. 

18.8.2021 

Olin aloittanut meditoinnin ja eteeni ilmestyi kuva kivisestä seinämästä, joka vaikutti olevan sellaisen vanhan rakennelman seinässä, joka muistutti kuvissa näkemiäni Egyptin pyramideja. Kivisessä kuvassa oli hoikka mies joka muistutti niitä  muinaisia egyptiläisiä miehiä valkeassa lannevaatteessaan, joita esiintyy pyramidien seinämaalauksissa.

"Miehen edessä oli ehkä metri halkaisijaltaan oleva kivinen pyöreä "tahko", kuin suuri myllynkivi, joka oli kaksiosainen. Sen uloimmassa osassa oli kahdessa rivissä jotain merkkejä. Ei mitään nykyaikaisia kirjaimia, vaan jonkinlaisia symboleja. Myös sisemmässä ympyrässä oli niitä. Minulla ei ole muistikuvaa niiden mallista, vaikka kuvaan jonkinlaisia saman tyyppisiä piirsinkin. Uloimmassa osassa oli pystyssä tappi, josta mies piti kiinni. Vaikka kyse oli kuin kalliomaalauksesta, oli selkeää, että se kuvasi sitä, että mies pyöritti ulointa osaa myötäpäivään ja myös se, että sisempi osa liikkuisi vastapäivään. Sisemmässä osassa ei kuitenkaan ollut tappia ja ehkä se ei siksi olisikaan liikutettavissa vastapäivään tai ylipäätään liikkuva, vaan uloimpaa osaa liikutettaessa sen asento vain muuttuisi suhteessa ulompaan kehään. Kuvasta tuli mielleyhtymä, että suuri kivinen tahko ja sen liike olisi kuvannut aikaa / ajankulkua." 

                                               

Koska kyseinen kuva tuntui symboloivan aikaa, olen jälkeenpäin miettinyt, voisiko pyöreän kiekon kaksi eri rengasta tarkoittaa sitä, että sillä osoitettiin miten meidän on mahdollista liikkua ajassa. Tarkoitan tietoisuuden tasolla, fyysiseen aikamatkailuun ei ainakaan vielä ole mahdollisuutta. Lineaarinen aikakäsitys eteenpäin tietyllä nopeudella kulkevana kun on  vain ihmisen luoma harha. Jos asia on sinulle vieras, tätä asiaa todistaa ja jossain määrin ymmärtää myös jo tiedekin. Kyseinen kuva saattaisi hyvinkin osoittaa sitä henkistä kasvua kulkeville tuttua lausetta "kaikki on tässä ja nyt". Ympyrän keskiosa olisi todellinen tilanne, jossa mihinkään suuntaa liikkuvaa aikaa ei ole, vaan kaikki on mahdollista saavuttaa missä hetkessä tahansa ja ulompi rengas, sitä, että ihmisen on mahdollista liikkua mihin hetkeen tahansa.

Linkkejä mediassakin julkaistuihin artikkeleihin, siitä miten tiede on alkanut kyseenalaistamaan vanhentunutta lineaarista aika-ajattelua ja jopa koko ihmisten luomaa aikakäsitettä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html

https://tieku.fi/fysiikka/uusi-aineen-tila-kayttaytyy-kuin-silla-olisi-kaksi-aikaulottuvuutta

                                     https://www.hs.fi/tiede/art-2000010538439.html

Yllättäen kalliomaalauksessa ollut mies irrottautui kiviseinämän kuvasta ja astui siitä ulos ja muotoutui ihmiseksi, joka edelleen muistutti muinaisten seinämaalausten egyptiläistä miestä.

"Mies käveli edessä olevaan kiviseen käytävään ja lähdin hänen peräänsä. Käytävä aukeni pyöreän oloiseen hiukan hämärään huoneeseen, jonka lattia oli kokonaan veden peitossa. Vesi näytti hyvin mustalta ja mietin, onko itse vesi mustaa vai vain näyttää siltä tumman pohjan vuoksi."

Mies laskeutui mustan veteen ja lähti uimaan. Vesi osoittautui mustaksi, koska hänen vartaloaan veden pinnan läpi ei erottanut. Lähdin uimaan miehen perään. Lopulta mies nousi vedestä, eteen ilmestyville vedestä kohoaville portaille ja jatkoin miehen mukaan. 

"Jonkin aikaa kuljettuaan, mies otti rappukäytävän seinästä olevasta telineestä palavan soihdun ja tein samoin. Saavuimme korkean tornin jonkinlaiselle tasanteelle, jossa oli suuri neliskanttinen ikkuna-aukko. Mies osoitti kädellään, siirtäen kättään vaakatasossa vasemmalta oikealle laajassa kaaressa, kuin kehottaen katsomaan laaja näkymää edessä. Kaikkialla näkyi maastoa, metsäisiä alueita, paljaampia alueita. Kaikki oli väriltään ruskeaa ja harmaata, ei niinkuin metsät on vihreitä. Edessä oli suunnattoman laaja alue, josta näkyi luultavasti jopa kymmeniä kilometrejä suuntaansa eli olimme todella korkeassa tornissa.  

Mies kurotti hiukan tornin ikkuna-aukosta ja pudotti palavan soihtunsa. Ihmettelin miksi hän teki niin ja ajattelin sen mahdollisesti sytyttävän tulipalon tippuessaan maahan. Kurkistin alaspäin, mutta matka oli todella pitkä, enkä nähnyt soihdusta mitään ja toivoin että ehkä niin pitkällä matkalla ilmavirta ehtii sammuttamaan palavan soihdun ennekuin se tippuu maahan. Itse en tiputtanut soihtuani vaan jatkoin kuluani miehen jäljessä." 

Monesti en meditaation aika ymmärrä tai saa vastausta mitä niissä näkemilläni ja kokemillani asioilla tarkoitetaan. Ajan kanssa olen arvellut soitujen kuvanneen keinotekoista valoa, sitä miten ihmisen uskoo löytävänsä totuuden itsensä ulkopuolelta, jostain erillisetä lähteestä ja soihdunpudottamisen olevan osoitus siitä, että meidän tulee etsiä viisaus ja valo itsemme sisältä ja sisimpämme kautta. Maallisena ihmisenä ja hämmentyneenä näkemästäni, en kuitenkaan tuossa tilanteessa soihtua tiputtanut, ajatellen ehkä tarvitsevani sitä, ja halusin pitää sen mukanani. Välillä meditaatioiden symboliikka selkenevät vasta ajan kanssa, välillä kysyn kohtaamiani asioita seuraavissa meditaatioissani ja on monia asioita jotka eivät ole vieläkään auennet, mutta ehkä jonain päivänä.

"Saavuimme suureen suorakaiteen muotoiseen huoneeseen. Sen toisessa päässä keskellä lattiaa oli valtavan kokoinen kivinen istuin. Korkea selkänoja ja kädensijat. En havainnut siinä mitään koristeita. Mies meni istumaan siihen ja istuessaan, istuimen selkänoja ulottui paljon miehen pään yläpuolelle. Hän osoitti kädellään oikealle puolelleen kuin kehoittaein minua istumaan siihen. Siinä oli toinen paljon pienempi istuin, mutta vaikka näin että siinä oli istuin, en voinut arvioida sen muotoa. Istuin siihen. Mies istu liikkumatta hiljaa katse eteenpäin, ja hänen eteensä ilmestyi muutamassa hyvin järjestäytyneessä rivissä seisovia saman näköisiä miehiä (Jonkinlaisia sotilaita ?  Ainakin asetelma oli sama kuin sotilaita seisoisi järjestelmällisissä riveissä)."

"Mies nousi ja meni suuren istuimen takana olevan korokkeen/pylvään eteen. Sen päällä oli jonkinlainen kirja, jossa oli tekstiä ja mies tutki sitä. Sen merkit olivat sellaisia, etten tunnistanut niitä. Ei mitään länsimaisia kirjaimia, enkä nähnyt niitä niin selvästi, että olisin voinut yrittää painaa mieleeni niiden muotoa. Oletin niiden olevan samalaisia kuin kivisessä “tahkossa” jonka viereltä mies irtaantui."

Miesrivistöt huoneesta oli kadonneet ja hetken kuluttua korkean istuimen molemmille puolille mateli valtavan suuria tummia paksuja käärmeitä. Ruskeita, lähes mustia. Ne olivat useita metrejä pitkiä. Käärmeet jäivät istuimen molemmin puolin. Suurella kivisellä istuimella istuvalla miehellä tuntui olevan niihin jonkinlainen vahva hallitseva ote, josta johtuen ne eivät tuntuneet uhkaavilta. Käärmeet jäivät paikoilleen istuimen molemmin puolin.  

Taaempana suuren istuimen takana näkyi suuri lavitsa tai vuode, jonka päällä oli valkoinen puhdas silkkimäinen kangas. Kaksi hyvin tummaa käärmettä mateli se päälle lepäämään. Kysyin niiden merkitystä, en mieheltä vaan vain esitin kysymyksen mielessäni ja sain sanan "kataluus", mutta en mitään tarkempaa selitystä sille. Käärmeistä ei edelleenkään tullut minkäänlaista uhkaavaa tunnetta ja ne tuntuivat olevan kuin jonkinlaisia "alamaisia" miehelle tai hänen tahtonsa hallinnassa.

Näkymä hiipui."  

Se oli kokemukseni mukana merkki siitä, että tämän kertainen meditaatiomatkani oli päättynyt, enkä tulisi sillä kerta näkemään enempää.

Koska myöhemmin seuraavien meditaatiomatkojen aikana, minulle selvisi, että ,meditaatiossa näkemäni egyptiläinen mies symboloi minua itseäni, se sai ymmärtämään paremmin myös noiden käärmeiden merkitystä. Sitä miten mallista ihmistä kohtaa elämässä monet houkutukset ja miten ihmisen itsensä pitää hallita oma toimintaansa niin, ettei anna niille valta ja antaudu niiden johdateltavaksi. 

 

Harjoitustekniikoita ajatusten hiljentämiseen meditoidessa

Meditaatiota voi käyttää moniin erilaisiin tarkoituksiin. Jotkut haluavat vain rentoutua meditaation avulla, lieventää stressiä tai hakea ajatuksilleen rauhaa ja selkeytystä, mutta meditaatiota voi käyttää moneen muuhunkin hyödylliseen. Sen avulla voi parantaa omaa keskittymiskykyä tai tehdä matkaan omaan itseen, oppaikseen ymmärtämään  itseään paremmin. 

Itse olen käyttänyt meditaatiota lähinnä tiedon etsintään, asioista joita haluan ymmärtää, ilman että omat maalliset opitut ajatusmallit rakentavat tietyn oletuksen asioista ja niiden merkityksistä. Tiedon etsintään siitä, miten ihmisen tulisi elää parhaalla mahdollisella tavalla rauhan ja sopusoinnun löytymiseksi universaalien lakien mukaisesti.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä sormenpäihin

Sitoudu meditaatioharjoituksiin, tee harjoituksia säännöllisesti vaikka kuukauden ajan. Ota tavaksi vaikka 15 minuuttia kerrallaan ja muutaman kerran viikossa harjoittaa meditointia. Harjoitusajan voi määritellä myös itse, mutta kovin lyhyt aika ei mahdollista samalla tavalla meditaatiotilaan pääsemiseen.

Valitse rauhallinen ja hiljainen paikka, jossa et tule häirityksi. Mieluiten hämärä, jotta valot eivät luo aistiärsykkeitä ja vie huomiotasi. Istu selkä suorassa linjassa, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Voit myös olla makuulla, jos sinulla on esimerkiksi selkävaivoja. Makuuasento kuitenkin saattaa häiritä keskittymistä ja meditointiharjoitus päätyä nukahtamiseen. Sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi.  Meditoidessa hengitystiheys saattaa hidastua, mutta se on täysin normaalia, eikä sitä ei tarvitse pelästyä.

Aseta kämmenet yhteen rintasi eteen gasho-asentoon, sormet kiinni toisissaan, hartiat rentoina, mutta niin ettei käsivarret paina kylkiä, kämmenet pidetään yhdessä kevyesti. Sormenpäät ovat korkeudeltaan kaulakuopan alueella tai lähellä leukaa.

Pyri istuman hiljaa miettimättä mitään, yrittämättä pakottaa itseäsi mihinkään tuntemuksiin tai kokemuksiin. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan arjen tapahtumiin tai suunnitelmiin, voit yksinkertaisella tekniikalla keskeyttää ajatusten vaeltamisen. Kun huomaat ajatustesi harhailevan, paina kevyesti keksisormen päitä toisiaan vasten tai vain keskitä huomiosi alueeseen, jossa keksisormien päät koskettavat toisiaan. Harhaillut ajatuksesi poistuu huomion kiinnittyessä sormiisi.

Jatka hiljaa istumista ja joka kerta kun huomaat ajatustesi lähtevän harhailemaan, paina keskisormen päät kevyesti yhteen tai keskitä huomiosi niihin ja jälleen ajatuksesi irtautuu mielestäsi. Näin sinun on mahdollista oppi irtautumaan arjen ajatuksista takertumatta niihin ja antaen niiden tulla ja mennä, ikäänkuin vain lipua ohitsesi.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä hengitykseen

Istu selkä suorassa linjassa,  joko tuolilla, lattialla tai vaikka sängyllä, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Aseta kämmenesi rentoina reisiesi päälle tai eteesi ja sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan, kiinnitä huomiosi hengitykseesi, jolloin ajatuksiisi tullut asia irrottautuu, koska sille ei ole enää tilaa hengitykseen keskittymiseltäsi. Anna mielesi olla hiljaa ja aina kun huomaat ajatustesi karkaavan miettimään arjen asioita, keskitä huomio hengitykseesi, jotta ajatuksesi jälleen irtautuvat.

Ajatuksista irtautumista harjoitelmalla, voit oppia pääsemään tilaan, jossa pysäytät arkisen ajattelusi oravanpyörän ja voit olla rauhoittuneena niin, ettei mitkään ajatukset jää kiinni mieleesi, ei edes "en ajattele, en ajattele", joka sekin on ajattelemista. Aktiivinen, arjen ajatuksia täynnä oleva mieli, ei mahdollista meditatiivista näkemistä, kuulemista tai tuntemista.

Mukavaa meditoinnin ja mielen hiljentämisen harjoittelua 🙂

 

Meditaatiomatkalla 1. Ikiaikaisen universaalin tiedon ja viisauden etsintää meditoimalla

Minua on jo pitkään ollut vahva tunne ja kiehtonut ajatus, että kaiken maailman myllerryksen taustalla, niin hyvässä kuin pahassakin, on jokin suurempi voima ja tapahtuneilla asioilla tarkoituksensa, vaikka ihmisenä niitä ei todellakaan ole helppoa aina ymmärtää. Että teoilla ja syillä on seurauksensa ja monet asiat kantautuvat niin kaukaa, ettei niiden merkitystä ja vaikutusta edes tiedosta.

Näiden asioiden miettimisessä ja niistä muiden kanssa keskustelussa, löytääkseen todellista ikiaikaista viisautta, joka mahdollistaa aidon rauhan ja sopusoinnun, niin ympäristön kuin kaikkien kanssaeläjienkin kanssa, vain on ongelmana, että maallisen ihmisen ajatusmallit, jokaisella meistä, ovat muokkautuneet kasvatuksen, opetuksen, elämänkokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Samoista asioista, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa, ajatellaan hyvin eri tavoin, riippuen siitä, mitä ihminen on kokenut elämässään tai minkä koulukunnan, kulttuurin tai uskonnon vaikutusten kasvattama hän on. Ihmisestä toiseen, eri asiat painottuvat tärkeinä ja vähemmän tärkeinä. Ylipäätään maallinen ihminen on hyvin materialistinen ja ihmisen halut ja taipumukset saavat aikaan sen, että monesti suljetaan silmät erilaisten haitallisten asioiden vaikutuksilta. Poissa silmistä, poissa mielestä, koska omat toiveet ja tarpeet ylittää kaiken muun. Ego hallitsee ja ihminen selittelee ja valehtelee jopa itselleen, oikeuttaakseen omia tekojaan, valkopestäkseen omaa toimintaansa. 

Miten sitten olisi mahdollista löytää sellaista tietoa ja viisautta, johon ihmisen maalliset ajatusmallit eivät vaikuta, eivätkä omat kokemukset väritä niitä ? Sellaista tietoa, jossa ei ole uskontojen kaltaisia, muita ryhmiä eriarvoiseen asemaan asettavia dogmeja. Miten voi etsiä viisautta  tavalla, jossa on mahdollisimman tehokkaasti irtautunut näistä maallisista ajatusmalleista ? Meditointi on keino, jolla voi tietoisuuden tasolla, ilman totuttuja ajatusmalleja ja ajan ja paikan rajoitteita, etsiä tietoa ja saada kokemuksia, joiden kautta oppia ikiaikaista viisautta. Ensin on kuitenkin opittava irrottautumaan niistä maallisista ajatusmalleista, niin että ne eivät vaikuttaisi meditaatiomatkalla eteen tuleviin ja koettuihin asioihin. Opittava hiljentämään oma maallinen mieli, löydettävä yhteys omaan sisimpään itseensä ja luotava tilaa yhteydelle korkeampaan viisauteen.

Asia saattaa kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mutta useinkaan ei ole sitä, kunhan viitsii käyttää sen ajan ja vaivan, että ensin opettelee oman mielensä hiljentämistä. Toisille se avautuu kuin luonnostaan, toiset joutuvat tekemään enemmän työtä sen eteen. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja minulta meni viikkokausia opetella pääsemään tilaan, jossa kykenen oleman ajattelematta mitään arjen asioita. Yleensähän kun pyrkii hiljentämään mielensä, tulee ajatelleeksi vähintäin "en ajattele, en ajattele". Niin tehokas ajattelemattomuus, ettei mielessä liikkuisi mitään, ei kuitenkaan ole edes tarpeen meditoidessa, vaan riittävä mielen hiljentäminen, jotta ajatuksiin mahtuu muutakin kuin se arkinen oravanpyörä, mitä mielemme jatkuvasti raksuttaa, miten pitää laittaa pyykit pesukoneeseen, käydä kaupassa, mitä ruokaa valmistaisi, miten huominen projekti töissä järjestyisi jne. Toinen oleellinen asia meditoinnissa eli tietoisuuden tason matkailussa on oppia olemaan kyseenalaistamatta maallisella tavalla, siellä kohtaamiaan asioita.  

Olen itse  meditoinut jo pitkään ja aikaisemmin kirjoitin satunnaisesti joitain meditointimatkojani ylös, mutta syksystä 2021 olen kirjoittanut ja myös piirtänyt lyijykynäpiirroksina lähes kaikki matkani. Nyt niitä on kertynyt jo yli 700 sivua.

Meditaatio eli tietoisuustason matkailukaan ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista saatujen vastausten ja kokemusten osalta. Ne kun monesti ovat hyvin symbolisia ja vaativat omaa pohdintaa, mitä niillä tarkoitetaan ja silloin astuu jälleen kuvioihin maalliset ajatusmallimme, kun lähdemme kokemiamme asioita tulkitseman. Tässä kohdin siis pitää olla tarkkana.

Elokuussa  2021 olin mukana yhteisessä, tietoisesti henkistä kasvua harjoittavien tapaamisessa ja meillä oli tilaisuudessa yhteinen hiljentyminen meditoiden. Tästä meditaatiosta alkaen, olen kirjoittanut  muistiin lähes kaikki meditaatiomatkani, sillä ne  ovat olleet hyvinkin johdonmukaisesti etenevää ja niiden kautta olen oppinut ymmärtämään monia elämän mysteereitä ja sitä kuinka paljon opittavaa vielä onkaan. Kyseinen meditaatio lähti  liikkeelle siitä, miten parvi aivan tavallisen näköisiä pikkulintuja kutsui minut mukaansa kiviseen luolastoon, jonka sisällä avautui käytäviä ja huoneita. Linnut johdattivat minua läpi kivisten käytävien ja huoneiden, pysähtyen esimerkiksi kiviselle kirkasvetiselle altaalle, jonka äärelle jättivät tyhjän kohdan minua varten, kehottaen myös minua juomaan.

                                                                                 Kuva meditaatiopäiväkirjastani.

Meditaatio 1.8.2021 

"Vasemmalla puolellani lensi parvi pikkulintuja, noin parinkymmenen linnun parvi, aivan tavanomaisen näköisiä ruskehtavan sävyisiä lintuja. Ne lensivät pisaraa muistuttavassa muodostelmassa niin että pisaran kärki kulki edellä. 

Lintuparvi kutsui minua seuraamaan, ei sanallisesti, vaan kuulin kutsun alitajuisesti. Lähdin seuraamaan parvea. Edessä oli jonkinlaisen ikivanhan muinaisen harmaan kivirakennuksen seinämä, jossa oli pyöreähkö onkalo. Sen leveys ja korkeus oli sellainen, että mahduin seisaaltani kulkemaan lintuparven perään."

....

"Hetken kuluttua onkalo tai käytävä laajeni pyöreän muotoiseksi huoneeksi. En nähnyt huonetta kokonaan, mutta seinänvierten muodosta näki sen olevan pyöreä muodoltaan. Huoneen keskellä oli pieni, samaa harmaata kiveä, kuin huonekin, oleva vesiallas. Ehkä pari metriä halkaisijaltaan ja parikymmentä senttiä korkea. Altaassa oli kirkasta vettä.  

Linnut lensivät istumaan altaan reunoille. Ajattelin niiden pysähtyneen lepäämään, mutta ne alkoivat juomaan altaasta. Niinkuin linnut juovat, ottaen vettä nokkaansa ja nostaen päänsä ylös. Ne kutsuivat myös minut juomaa altaasta, taas ei ääneen sanotuin sanoin, vaan alitajuisesti. Huomasin että kun linnut olivat istuneet altaan reunoille, oli kohdalleni jätetty isompi väli, johon mahtuisin. Kävelin altaan luo, laskeuduin polvilleni, otin kämmenelleni vettä ja join. Se maistui vain puhtaalta vedeltä. "

Lintujen seuraama matkani läpi kivisten käytävien ja huoneiden oli niin tapahtumien täyttämää, ettei minulla juurikaan ollut aikaa silloin kysellä kohtaamieni asioiden merkitystä, vaan ainoastaan hämmästellä näkemiäni ja kokemiani asioita, mutta myöhemmässä meditaatiossani kysyin esimerkiksi juomani veden merkitystä ja minulle kerrottiin sen symboloineen elämän voimaa. 

Saavuin lintujen johdattamana kivisen huoneeseen.

"Huoneeseen ilmestyi olento, valoa oleva olento, normaalivartaloisen kokoinen, ei ainakaan paljon ihmistä pidempi. Se oli selkeästi ihmisen muotoinen, mutta silti esimerkiksi sen kasvojen yksityiskohtia ei voinut erottaa. Sillä oli päällään pitkähihainen pitkä vaate. Vaate ja itse olento oli kokonaan samaa valon väriä."

Valo-olento kutsui käden eleellään minua luokseen. Näin miten kuljin valo-olennon eteen ja laskevani kasvojani hiukan alaspäin, laskeutuen toisen polveni varaan minun ja olennon välissä olevan korokkeen reunalle.

"Olento laittoi kätensä hetkeksi päälaelleni. Mietin sen tarkoitusta, oliko kyseessä jokin siunaus, vain mistä oli kyse, mutta en taaskaan ehtinyt miettimään enempää tai kysymään mitään, kun näin oikealla puolellani huoneen seinän vieressä kaksi vastaavantyyppisiä valo-olentoa." 

Minulla ei ollut aika jäädä miettimään tapahtunutta, kun toinen näistä olennoista osoitti että tulisin heidän luokseen. 

"Olento piti käsisään viittaa. Se oli syvän tumman sininen, aavistukseen kiiltävään vivahtavaa, niin kuin hienoa samettia, ei niinkuin silkki. Kangas näytti melko paksulta ja raskaalta. Sen yläosaa reunusti kaulus, joka näytti hyvin tummanruskealta, melkein mustalta, kuin turkikselta. Olento laittoi viitan minulle. Ulkonäöstään huolimatta se ei tuntunut lainkaan raskaalta, sen painoa ei oikeastaan edes huomannut."

Tämän jälkeen toinen olennoista osoitti lähellä seinässä oleva oviaukkoa, kuin kehoittaen minua jatkaman matkaa. Kuljin oviaukosta ja siitä alaspäin viettäviä portaita eteenpäin. Pian tuli pienelle tasanteelle, josta portaat jatkuivat jälleen ylöspäin.

"Tulin portaiden yläpäähän ja edessäni siinsi aavikko, pelkää hiekkaa silmän kantamattomiin, ihan tavallisen näköinen aavikko. Katselin ympärilleni, ei mitään missään. Pelkkää aavikon hiekkaa. Ainoa mitä näin, oli vasemmalla oleva korkeintaan metrin korkuinen harmaaksi kuivettunut lehdetön pensas." 

Viitan sininen väri oli ainoa mikä koko meditaation aika oli värillistä. Sen tumma sininen sävy oli syvä ja puhdas. 

Kyseinen meditaatiomatka päättyi monien eri tapahtumien jälkeen siihen, että minut johdettiin portaita pitkin ylös ja ulos tuosta kivisestä rakennelmasta ja saavuin oviaukolle, jonka vasemmalla puolella oli yksi kuivunut pensas ja edessäni siinsi ainoastaan loputtomalta näyttävä laaja ja tyhjä aavikko.

Erityisen merkittävän tästä meditaatioista teki se, että olin  silloin mukana tapahtumassa, jossa vierailijana oli Italiasta tullut oppinut henkisen tien kulkija. Hänen aloitettuaan oman osuutensa, tuon yhteismeditaatio hetkemme jälkeen, selvisi että hän oli kirjoittanut meille ohjatun meditaation. Suureksi hämmästyksekseni, kyseinen ohjattu meditaatio alkoi kehotuksella visualisoida itsensä tyhjän aavikon laitaan.... Aikaisemmin itselleni täysin tuntematon, vain nimeltä tietämäni ihminen ja hänen meditaationsa alkoi siitä, mihin omani oli juuri hetkeä aikaisemmin loppunut.....

Tästä tekstistä alkaa matka meditaatiopäiväkirjaani kirjoittamieni tietoisuustason matkojen lukemattaomiin opettavaisiin tapahtumiin......