Meditaatiomatkalla 3. Symbolista kirjoitusta täynnä oleva käytävä ja kirja

 

Edellinen meditaatiomatka oli hiipunut tilanteeseen, jossa egyptiläinen mies oli edelleen korkealla tornissa olevassa huoneessa.

Meditaatio 24.8.2021 

Tämän meditaation aikana en nähnyt egyptiläistä miestä, vaan kuljin itse eteenpäin  minulle osoitettua tietä.

Näin ensin kauempaa alhaalla olevan tumman kiemuraisen kuvion, jonka ajattelin olevan tumma joki, mutta se osoittautuikin suureksi, lähes mustaksi käärmeeksi. Se alkoi liikehtimään. Käärme mateli eteenpäin ja sen yläpuolelta aukeni korkea käytävä.

"Käytävä oli korkeintaan kaksi metriä halkaisijaltaan ja ainakin 10 ehkä 20 metriä korkea.  Se johti pystysuoraan ylöspäin ja sen yläpäässä siinsi valoa. Lähdin nousemaan käytävää pitkin. Sen seinämät olivat täynnä ja tiheässä hyvin lähekkäin toisiaan rivejä, joissa oli jokaisessa tiheää kirjoitusta. Ei länsimaisia kirjaimia, vaan taas symbolisia kuvioita, kuin sellaisia, joita näkyy kuvissa pyramidien seinissä. Kirjoiturivejä oli niin tiheässä ja paljon että niitä oli varmaan satoja. Kirjoitusrivejä oli ylöspäin johtavan käytävän alhaalta ylös asti." 

Nousin onkaloa ylöspäin ja tulin sen ulkoreunalle. Ympärillä avautui jälleen aavikkoa, jossa oli siellä täällä jotain yksittäisiä matalia kituliaan näköisiä varpumaisia kasveja. Niitä kasvoi myös onkalon reunalla, niin että jos joku kulkisi aavikolla, ne olisi estäneet onkalon näkymisen, ennekuin olisi aivan sen kohdalla. 

"Tuuli oli kovaa ja lennätti keltaista hiekkaa. Katselin ympärilleni, mutta kaikki näytti samalaiselta. Sitten huomasin jonkun matkaa edessäpäin, että maastossa oli huomattavasti korkeampi kohta, mutta sekin oli kaikki saman hiekan peitossa. Menin lähemmäksi ja havaitsin että sen olevan joku ikivanha kivinen laaja rakennus, joka luultavasti aikojen kuluessa oli peittynyt kokonaan paksuun hiekkaan. Sen etuosassa näkyi levä matala sisäänkäynti. Sisäänkäynnin edessä oli suuri varmasti kolme metriä korkea kivinen takajaloillaan seisovaa karhua muistuttava patsas. Kävelin patsaan viereen ja jäin taas katsomaan ympärilleni, mitä tapahtuisi. Aavikolla ei tapahtunut mitään." 

Karhupatsaan takana aukeni suuri, muodoltaan pyöreä huone. 

"Huoneen lattialla oli kivipaasi, jonka päällä oli kirja. Kirja oli suurikokoinen ja paksu. Otin sen avoimena käteeni. Sen sivujen reunat olivat kellastuneet ja tummaa ruskeaa, niinkuin voisi kiinni olevan kirjan valkeiden sivujen reunan ajatella kellastuneen ajan saatossa. Selasin sivuja ja niissä oli taas samanlaista symbolein tehtyä kirjoitusta. Yritin tutkia niitä ja katsoa tarkemmin yksittäisiä symboleja ymmärtämättä niistä mitään. Yhtäkkiä auki olevan sivun symboleja muuttui länsimaisiksi kirjaimiksi, ei niin että ne olisivat muuttuneet siihen kirjan sivulle, vaan niin ne ikään kuin nousivat siitä ylös suurikokoisina eteeni. Vaikka ne olivat selkeästi länsimaisia kaunokirjoituskirjainten näkösisä, en kyennyt lukemaan niistä sanoja ja kirjaimet katsoivat ja näin taas vain kirjan sivulla olevat symbolit. Sanon mielessäni, etten pysty lukemaan ja ymmärrä niitä ja jostain minulle alitajuisesti vastattiin, että pystyn kun vain päätän pystyä."

Seisosin hetken kirja kädessäni ja näky hiipui. 

Uskon kirjan symboleiden länsimaisiksi kirjaimiksi muuttumisen ja saamani vastauksen tarkoittava sitä, etä ihminen on kykenevä ymmärtämään paljon enemmän, kuin on luullut ymmärtävänsä, mutta sen eteen pitää tehdä työtä. Sitä että universaalit viisaudet eivät ole riippuvaisia kielestä, vaan ovat kaikille samat ja sitä että ihmisen tulee ymmärtää, että on valtavasti tietoa, mitä emme vielä osaa ja meidän tulee oppia. Tietoa ei myöskään syystä anneta kuin tarjottimella, vaan se vaiva pitää nähdä itse, etsiä sitä, pohtia, punnita ja ymmärtää ja myös oppia soveltamana sitä käytännön elämässä. Suoraan vain annettuna, ihminen ei useinkaan sisäistä asioita riittävästi, vaan se vaatii aikaa ja työtä että uusista ajatuksista muodostuu osa oma itseä ja elämäntapaa.