Aikaisemman meditaation innoittamana, jossa päädyin aution aavikon reunaan, jatkoin meditaatiomatkoja, haluten ymmärtää kyseisen meditaatiomatkan merkitystä. Miksi minulle annettiin sininen viitta ja miksi meditaationi päättyi tyhjän aavikon reunaan, niin että paikalla samassa tapahtumassa ollut, oppineen tietoisen henkisen tien kulkijan meille sen jälkeen esittämä ohjattu meditaatio, tuntui kuin suoraan jatkuvan siitä, mihin oma meditaationi oli loppunut.
En voinut välttyä ajatukselta, että sillä oli tarkoituksensa saada minut ymmärtämään, että minun tulee jatkaa jo kohtaamieni asioiden tutkimista. Että minulle näin osoitettiin se, miten tulee seurata tarkoituksella näin viitoitettua tietä ja katsoa mitä sen kautta löytää.
Jatkoin meditaatiomatkoja ja niistä alkoi muodostumana selkeästi johdonmukainen tarina, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan ja monesti palasivat aikaisempiin tapahtumiin, niinkuin maallisessa elämässämmekin on. Monesti emme ymmärrä jotain elämän tapahtumaa ja sen merkitystä vasta kuin myöhemmin elämässämme.
Minua oli jo pitkään mietityttänyt ja huolestuttanut maailman epävakaa tilanne tilanne. Meditaation alussa en esittänyt mihinkään asiaan liittyen kysymystä, vaan ainoastaan totesin olleeni huolestunut maailman tilanteesta.
18.8.2021
Olin aloittanut meditoinnin ja eteeni ilmestyi kuva kivisestä seinämästä, joka vaikutti olevan sellaisen vanhan rakennelman seinässä, joka muistutti kuvissa näkemiäni Egyptin pyramideja. Kivisessä kuvassa oli hoikka mies joka muistutti niitä muinaisia egyptiläisiä miehiä valkeassa lannevaatteessaan, joita esiintyy pyramidien seinämaalauksissa.
"Miehen edessä oli ehkä metri halkaisijaltaan oleva kivinen pyöreä "tahko", kuin suuri myllynkivi, joka oli kaksiosainen. Sen uloimmassa osassa oli kahdessa rivissä jotain merkkejä. Ei mitään nykyaikaisia kirjaimia, vaan jonkinlaisia symboleja. Myös sisemmässä ympyrässä oli niitä. Minulla ei ole muistikuvaa niiden mallista, vaikka kuvaan jonkinlaisia saman tyyppisiä piirsinkin. Uloimmassa osassa oli pystyssä tappi, josta mies piti kiinni. Vaikka kyse oli kuin kalliomaalauksesta, oli selkeää, että se kuvasi sitä, että mies pyöritti ulointa osaa myötäpäivään ja myös se, että sisempi osa liikkuisi vastapäivään. Sisemmässä osassa ei kuitenkaan ollut tappia ja ehkä se ei siksi olisikaan liikutettavissa vastapäivään tai ylipäätään liikkuva, vaan uloimpaa osaa liikutettaessa sen asento vain muuttuisi suhteessa ulompaan kehään. Kuvasta tuli mielleyhtymä, että suuri kivinen tahko ja sen liike olisi kuvannut aikaa / ajankulkua."
Koska kyseinen kuva tuntui symboloivan aikaa, olen jälkeenpäin miettinyt, voisiko pyöreän kiekon kaksi eri rengasta tarkoittaa sitä, että sillä osoitettiin miten meidän on mahdollista liikkua ajassa. Tarkoitan tietoisuuden tasolla, fyysiseen aikamatkailuun ei ainakaan vielä ole mahdollisuutta. Lineaarinen aikakäsitys eteenpäin tietyllä nopeudella kulkevana kun on vain ihmisen luoma harha. Jos asia on sinulle vieras, tätä asiaa todistaa ja jossain määrin ymmärtää myös jo tiedekin. Kyseinen kuva saattaisi hyvinkin osoittaa sitä henkistä kasvua kulkeville tuttua lausetta "kaikki on tässä ja nyt". Ympyrän keskiosa olisi todellinen tilanne, jossa mihinkään suuntaa liikkuvaa aikaa ei ole, vaan kaikki on mahdollista saavuttaa missä hetkessä tahansa ja ulompi rengas, sitä, että ihmisen on mahdollista liikkua mihin hetkeen tahansa.
Linkkejä mediassakin julkaistuihin artikkeleihin, siitä miten tiede on alkanut kyseenalaistamaan vanhentunutta lineaarista aika-ajattelua ja jopa koko ihmisten luomaa aikakäsitettä.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010538439.html
Yllättäen kalliomaalauksessa ollut mies irrottautui kiviseinämän kuvasta ja astui siitä ulos ja muotoutui ihmiseksi, joka edelleen muistutti muinaisten seinämaalausten egyptiläistä miestä.
"Mies käveli edessä olevaan kiviseen käytävään ja lähdin hänen peräänsä. Käytävä aukeni pyöreän oloiseen hiukan hämärään huoneeseen, jonka lattia oli kokonaan veden peitossa. Vesi näytti hyvin mustalta ja mietin, onko itse vesi mustaa vai vain näyttää siltä tumman pohjan vuoksi."
Mies laskeutui mustan veteen ja lähti uimaan. Vesi osoittautui mustaksi, koska hänen vartaloaan veden pinnan läpi ei erottanut. Lähdin uimaan miehen perään. Lopulta mies nousi vedestä, eteen ilmestyville vedestä kohoaville portaille ja jatkoin miehen mukaan.
"Jonkin aikaa kuljettuaan, mies otti rappukäytävän seinästä olevasta telineestä palavan soihdun ja tein samoin. Saavuimme korkean tornin jonkinlaiselle tasanteelle, jossa oli suuri neliskanttinen ikkuna-aukko. Mies osoitti kädellään, siirtäen kättään vaakatasossa vasemmalta oikealle laajassa kaaressa, kuin kehottaen katsomaan laaja näkymää edessä. Kaikkialla näkyi maastoa, metsäisiä alueita, paljaampia alueita. Kaikki oli väriltään ruskeaa ja harmaata, ei niinkuin metsät on vihreitä. Edessä oli suunnattoman laaja alue, josta näkyi luultavasti jopa kymmeniä kilometrejä suuntaansa eli olimme todella korkeassa tornissa.
Mies kurotti hiukan tornin ikkuna-aukosta ja pudotti palavan soihtunsa. Ihmettelin miksi hän teki niin ja ajattelin sen mahdollisesti sytyttävän tulipalon tippuessaan maahan. Kurkistin alaspäin, mutta matka oli todella pitkä, enkä nähnyt soihdusta mitään ja toivoin että ehkä niin pitkällä matkalla ilmavirta ehtii sammuttamaan palavan soihdun ennekuin se tippuu maahan. Itse en tiputtanut soihtuani vaan jatkoin kuluani miehen jäljessä."
Monesti en meditaation aika ymmärrä tai saa vastausta mitä niissä näkemilläni ja kokemillani asioilla tarkoitetaan. Ajan kanssa olen arvellut soitujen kuvanneen keinotekoista valoa, sitä miten ihmisen uskoo löytävänsä totuuden itsensä ulkopuolelta, jostain erillisetä lähteestä ja soihdunpudottamisen olevan osoitus siitä, että meidän tulee etsiä viisaus ja valo itsemme sisältä ja sisimpämme kautta. Maallisena ihmisenä ja hämmentyneenä näkemästäni, en kuitenkaan tuossa tilanteessa soihtua tiputtanut, ajatellen ehkä tarvitsevani sitä, ja halusin pitää sen mukanani. Välillä meditaatioiden symboliikka selkenevät vasta ajan kanssa, välillä kysyn kohtaamiani asioita seuraavissa meditaatioissani ja on monia asioita jotka eivät ole vieläkään auennet, mutta ehkä jonain päivänä.
"Saavuimme suureen suorakaiteen muotoiseen huoneeseen. Sen toisessa päässä keskellä lattiaa oli valtavan kokoinen kivinen istuin. Korkea selkänoja ja kädensijat. En havainnut siinä mitään koristeita. Mies meni istumaan siihen ja istuessaan, istuimen selkänoja ulottui paljon miehen pään yläpuolelle. Hän osoitti kädellään oikealle puolelleen kuin kehoittaein minua istumaan siihen. Siinä oli toinen paljon pienempi istuin, mutta vaikka näin että siinä oli istuin, en voinut arvioida sen muotoa. Istuin siihen. Mies istu liikkumatta hiljaa katse eteenpäin, ja hänen eteensä ilmestyi muutamassa hyvin järjestäytyneessä rivissä seisovia saman näköisiä miehiä (Jonkinlaisia sotilaita ? Ainakin asetelma oli sama kuin sotilaita seisoisi järjestelmällisissä riveissä)."
"Mies nousi ja meni suuren istuimen takana olevan korokkeen/pylvään eteen. Sen päällä oli jonkinlainen kirja, jossa oli tekstiä ja mies tutki sitä. Sen merkit olivat sellaisia, etten tunnistanut niitä. Ei mitään länsimaisia kirjaimia, enkä nähnyt niitä niin selvästi, että olisin voinut yrittää painaa mieleeni niiden muotoa. Oletin niiden olevan samalaisia kuin kivisessä “tahkossa” jonka viereltä mies irtaantui."
Miesrivistöt huoneesta oli kadonneet ja hetken kuluttua korkean istuimen molemmille puolille mateli valtavan suuria tummia paksuja käärmeitä. Ruskeita, lähes mustia. Ne olivat useita metrejä pitkiä. Käärmeet jäivät istuimen molemmin puolin. Suurella kivisellä istuimella istuvalla miehellä tuntui olevan niihin jonkinlainen vahva hallitseva ote, josta johtuen ne eivät tuntuneet uhkaavilta. Käärmeet jäivät paikoilleen istuimen molemmin puolin.
Taaempana suuren istuimen takana näkyi suuri lavitsa tai vuode, jonka päällä oli valkoinen puhdas silkkimäinen kangas. Kaksi hyvin tummaa käärmettä mateli se päälle lepäämään. Kysyin niiden merkitystä, en mieheltä vaan vain esitin kysymyksen mielessäni ja sain sanan "kataluus", mutta en mitään tarkempaa selitystä sille. Käärmeistä ei edelleenkään tullut minkäänlaista uhkaavaa tunnetta ja ne tuntuivat olevan kuin jonkinlaisia "alamaisia" miehelle tai hänen tahtonsa hallinnassa.
Näkymä hiipui."
Se oli kokemukseni mukana merkki siitä, että tämän kertainen meditaatiomatkani oli päättynyt, enkä tulisi sillä kerta näkemään enempää.
Koska myöhemmin seuraavien meditaatiomatkojen aikana, minulle selvisi, että ,meditaatiossa näkemäni egyptiläinen mies symboloi minua itseäni, se sai ymmärtämään paremmin myös noiden käärmeiden merkitystä. Sitä miten mallista ihmistä kohtaa elämässä monet houkutukset ja miten ihmisen itsensä pitää hallita oma toimintaansa niin, ettei anna niille valta ja antaudu niiden johdateltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti