Meditaatiomatkalla 1. Ikiaikaisen universaalin tiedon ja viisauden etsintää meditoimalla

Minua on jo pitkään ollut vahva tunne ja kiehtonut ajatus, että kaiken maailman myllerryksen taustalla, niin hyvässä kuin pahassakin, on jokin suurempi voima ja tapahtuneilla asioilla tarkoituksensa, vaikka ihmisenä niitä ei todellakaan ole helppoa aina ymmärtää. Että teoilla ja syillä on seurauksensa ja monet asiat kantautuvat niin kaukaa, ettei niiden merkitystä ja vaikutusta edes tiedosta.

Näiden asioiden miettimisessä ja niistä muiden kanssa keskustelussa, löytääkseen todellista ikiaikaista viisautta, joka mahdollistaa aidon rauhan ja sopusoinnun, niin ympäristön kuin kaikkien kanssaeläjienkin kanssa, vain on ongelmana, että maallisen ihmisen ajatusmallit, jokaisella meistä, ovat muokkautuneet kasvatuksen, opetuksen, elämänkokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Samoista asioista, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa, ajatellaan hyvin eri tavoin, riippuen siitä, mitä ihminen on kokenut elämässään tai minkä koulukunnan, kulttuurin tai uskonnon vaikutusten kasvattama hän on. Ihmisestä toiseen, eri asiat painottuvat tärkeinä ja vähemmän tärkeinä. Ylipäätään maallinen ihminen on hyvin materialistinen ja ihmisen halut ja taipumukset saavat aikaan sen, että monesti suljetaan silmät erilaisten haitallisten asioiden vaikutuksilta. Poissa silmistä, poissa mielestä, koska omat toiveet ja tarpeet ylittää kaiken muun. Ego hallitsee ja ihminen selittelee ja valehtelee jopa itselleen, oikeuttaakseen omia tekojaan, valkopestäkseen omaa toimintaansa. 

Miten sitten olisi mahdollista löytää sellaista tietoa ja viisautta, johon ihmisen maalliset ajatusmallit eivät vaikuta, eivätkä omat kokemukset väritä niitä ? Sellaista tietoa, jossa ei ole uskontojen kaltaisia, muita ryhmiä eriarvoiseen asemaan asettavia dogmeja. Miten voi etsiä viisautta  tavalla, jossa on mahdollisimman tehokkaasti irtautunut näistä maallisista ajatusmalleista ? Meditointi on keino, jolla voi tietoisuuden tasolla, ilman totuttuja ajatusmalleja ja ajan ja paikan rajoitteita, etsiä tietoa ja saada kokemuksia, joiden kautta oppia ikiaikaista viisautta. Ensin on kuitenkin opittava irrottautumaan niistä maallisista ajatusmalleista, niin että ne eivät vaikuttaisi meditaatiomatkalla eteen tuleviin ja koettuihin asioihin. Opittava hiljentämään oma maallinen mieli, löydettävä yhteys omaan sisimpään itseensä ja luotava tilaa yhteydelle korkeampaan viisauteen.

Asia saattaa kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mutta useinkaan ei ole sitä, kunhan viitsii käyttää sen ajan ja vaivan, että ensin opettelee oman mielensä hiljentämistä. Toisille se avautuu kuin luonnostaan, toiset joutuvat tekemään enemmän työtä sen eteen. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja minulta meni viikkokausia opetella pääsemään tilaan, jossa kykenen oleman ajattelematta mitään arjen asioita. Yleensähän kun pyrkii hiljentämään mielensä, tulee ajatelleeksi vähintäin "en ajattele, en ajattele". Niin tehokas ajattelemattomuus, ettei mielessä liikkuisi mitään, ei kuitenkaan ole edes tarpeen meditoidessa, vaan riittävä mielen hiljentäminen, jotta ajatuksiin mahtuu muutakin kuin se arkinen oravanpyörä, mitä mielemme jatkuvasti raksuttaa, miten pitää laittaa pyykit pesukoneeseen, käydä kaupassa, mitä ruokaa valmistaisi, miten huominen projekti töissä järjestyisi jne. Toinen oleellinen asia meditoinnissa eli tietoisuuden tason matkailussa on oppia olemaan kyseenalaistamatta maallisella tavalla, siellä kohtaamiaan asioita.  

Olen itse  meditoinut jo pitkään ja aikaisemmin kirjoitin satunnaisesti joitain meditointimatkojani ylös, mutta syksystä 2021 olen kirjoittanut ja myös piirtänyt lyijykynäpiirroksina lähes kaikki matkani. Nyt niitä on kertynyt jo yli 700 sivua.

Meditaatio eli tietoisuustason matkailukaan ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista saatujen vastausten ja kokemusten osalta. Ne kun monesti ovat hyvin symbolisia ja vaativat omaa pohdintaa, mitä niillä tarkoitetaan ja silloin astuu jälleen kuvioihin maalliset ajatusmallimme, kun lähdemme kokemiamme asioita tulkitseman. Tässä kohdin siis pitää olla tarkkana.

Elokuussa  2021 olin mukana yhteisessä, tietoisesti henkistä kasvua harjoittavien tapaamisessa ja meillä oli tilaisuudessa yhteinen hiljentyminen meditoiden. Tästä meditaatiosta alkaen, olen kirjoittanut  muistiin lähes kaikki meditaatiomatkani, sillä ne  ovat olleet hyvinkin johdonmukaisesti etenevää ja niiden kautta olen oppinut ymmärtämään monia elämän mysteereitä ja sitä kuinka paljon opittavaa vielä onkaan. Kyseinen meditaatio lähti  liikkeelle siitä, miten parvi aivan tavallisen näköisiä pikkulintuja kutsui minut mukaansa kiviseen luolastoon, jonka sisällä avautui käytäviä ja huoneita. Linnut johdattivat minua läpi kivisten käytävien ja huoneiden, pysähtyen esimerkiksi kiviselle kirkasvetiselle altaalle, jonka äärelle jättivät tyhjän kohdan minua varten, kehottaen myös minua juomaan.

                                                                                 Kuva meditaatiopäiväkirjastani.

Meditaatio 1.8.2021 

"Vasemmalla puolellani lensi parvi pikkulintuja, noin parinkymmenen linnun parvi, aivan tavanomaisen näköisiä ruskehtavan sävyisiä lintuja. Ne lensivät pisaraa muistuttavassa muodostelmassa niin että pisaran kärki kulki edellä. 

Lintuparvi kutsui minua seuraamaan, ei sanallisesti, vaan kuulin kutsun alitajuisesti. Lähdin seuraamaan parvea. Edessä oli jonkinlaisen ikivanhan muinaisen harmaan kivirakennuksen seinämä, jossa oli pyöreähkö onkalo. Sen leveys ja korkeus oli sellainen, että mahduin seisaaltani kulkemaan lintuparven perään."

....

"Hetken kuluttua onkalo tai käytävä laajeni pyöreän muotoiseksi huoneeksi. En nähnyt huonetta kokonaan, mutta seinänvierten muodosta näki sen olevan pyöreä muodoltaan. Huoneen keskellä oli pieni, samaa harmaata kiveä, kuin huonekin, oleva vesiallas. Ehkä pari metriä halkaisijaltaan ja parikymmentä senttiä korkea. Altaassa oli kirkasta vettä.  

Linnut lensivät istumaan altaan reunoille. Ajattelin niiden pysähtyneen lepäämään, mutta ne alkoivat juomaan altaasta. Niinkuin linnut juovat, ottaen vettä nokkaansa ja nostaen päänsä ylös. Ne kutsuivat myös minut juomaa altaasta, taas ei ääneen sanotuin sanoin, vaan alitajuisesti. Huomasin että kun linnut olivat istuneet altaan reunoille, oli kohdalleni jätetty isompi väli, johon mahtuisin. Kävelin altaan luo, laskeuduin polvilleni, otin kämmenelleni vettä ja join. Se maistui vain puhtaalta vedeltä. "

Lintujen seuraama matkani läpi kivisten käytävien ja huoneiden oli niin tapahtumien täyttämää, ettei minulla juurikaan ollut aikaa silloin kysellä kohtaamieni asioiden merkitystä, vaan ainoastaan hämmästellä näkemiäni ja kokemiani asioita, mutta myöhemmässä meditaatiossani kysyin esimerkiksi juomani veden merkitystä ja minulle kerrottiin sen symboloineen elämän voimaa. 

Saavuin lintujen johdattamana kivisen huoneeseen.

"Huoneeseen ilmestyi olento, valoa oleva olento, normaalivartaloisen kokoinen, ei ainakaan paljon ihmistä pidempi. Se oli selkeästi ihmisen muotoinen, mutta silti esimerkiksi sen kasvojen yksityiskohtia ei voinut erottaa. Sillä oli päällään pitkähihainen pitkä vaate. Vaate ja itse olento oli kokonaan samaa valon väriä."

Valo-olento kutsui käden eleellään minua luokseen. Näin miten kuljin valo-olennon eteen ja laskevani kasvojani hiukan alaspäin, laskeutuen toisen polveni varaan minun ja olennon välissä olevan korokkeen reunalle.

"Olento laittoi kätensä hetkeksi päälaelleni. Mietin sen tarkoitusta, oliko kyseessä jokin siunaus, vain mistä oli kyse, mutta en taaskaan ehtinyt miettimään enempää tai kysymään mitään, kun näin oikealla puolellani huoneen seinän vieressä kaksi vastaavantyyppisiä valo-olentoa." 

Minulla ei ollut aika jäädä miettimään tapahtunutta, kun toinen näistä olennoista osoitti että tulisin heidän luokseen. 

"Olento piti käsisään viittaa. Se oli syvän tumman sininen, aavistukseen kiiltävään vivahtavaa, niin kuin hienoa samettia, ei niinkuin silkki. Kangas näytti melko paksulta ja raskaalta. Sen yläosaa reunusti kaulus, joka näytti hyvin tummanruskealta, melkein mustalta, kuin turkikselta. Olento laittoi viitan minulle. Ulkonäöstään huolimatta se ei tuntunut lainkaan raskaalta, sen painoa ei oikeastaan edes huomannut."

Tämän jälkeen toinen olennoista osoitti lähellä seinässä oleva oviaukkoa, kuin kehoittaen minua jatkaman matkaa. Kuljin oviaukosta ja siitä alaspäin viettäviä portaita eteenpäin. Pian tuli pienelle tasanteelle, josta portaat jatkuivat jälleen ylöspäin.

"Tulin portaiden yläpäähän ja edessäni siinsi aavikko, pelkää hiekkaa silmän kantamattomiin, ihan tavallisen näköinen aavikko. Katselin ympärilleni, ei mitään missään. Pelkkää aavikon hiekkaa. Ainoa mitä näin, oli vasemmalla oleva korkeintaan metrin korkuinen harmaaksi kuivettunut lehdetön pensas." 

Viitan sininen väri oli ainoa mikä koko meditaation aika oli värillistä. Sen tumma sininen sävy oli syvä ja puhdas. 

Kyseinen meditaatiomatka päättyi monien eri tapahtumien jälkeen siihen, että minut johdettiin portaita pitkin ylös ja ulos tuosta kivisestä rakennelmasta ja saavuin oviaukolle, jonka vasemmalla puolella oli yksi kuivunut pensas ja edessäni siinsi ainoastaan loputtomalta näyttävä laaja ja tyhjä aavikko.

Erityisen merkittävän tästä meditaatioista teki se, että olin  silloin mukana tapahtumassa, jossa vierailijana oli Italiasta tullut oppinut henkisen tien kulkija. Hänen aloitettuaan oman osuutensa, tuon yhteismeditaatio hetkemme jälkeen, selvisi että hän oli kirjoittanut meille ohjatun meditaation. Suureksi hämmästyksekseni, kyseinen ohjattu meditaatio alkoi kehotuksella visualisoida itsensä tyhjän aavikon laitaan.... Aikaisemmin itselleni täysin tuntematon, vain nimeltä tietämäni ihminen ja hänen meditaationsa alkoi siitä, mihin omani oli juuri hetkeä aikaisemmin loppunut.....

Tästä tekstistä alkaa matka meditaatiopäiväkirjaani kirjoittamieni tietoisuustason matkojen lukemattaomiin opettavaisiin tapahtumiin......