Tämä meditaatio on yksi mieleenpainuvimmistani meditaatioistani. Sen tapahtumat olivat niin mukaansatempaavia ja tuntuivat syvällä, että mietin pitkään meditaation lopetettuani sen merkitystä. Lintu oli häikäisevän kaunis, puhtaan valkean ja sinertävänä hohtavassa höyhenpuvussa. Sen vapaus ja riemu oli käsinkosketeltavaa, kun se nousi korkeuksiin ja yhtäkkiä, se putosi, kun sen rintaan osui jotain. En nähnyt mitä se oli, mutta meditaatiossa tuli selkeästi esille, että linnun putoamisen aiheutti joku sen rintaan asunut asia. Tämä linnun tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän meditaatioon, vaan kohtasin kyseisen linnun vielä useita kertoja myöhemmin.
Olin ajatellut, että meditaatio jatkuisi edellisestä kerrasta ja näkisin joko egyptiläisen miehen tai itseni kulkemassa eteenpäin karhupatsaan takana olevassa huoneessa tai pikemminkin luolassa. Mutta niinkuin usein käy, tapahtuikin aivan jotain muuta ja meditaatiomatka alkoi erikoisella tavalla .
26.8.2021
"Näin mustan, siistin tasareunaisen sulan, jonka takana näkyy aidon näköinen silmä. Silmä katselee molempiin suuntiin ja sulkeutuu välillä hetkeksi, niinkuin tavallinenkin silmä tekee. Silmän ympäröivä iho on kevyen ruskeaa, ei niinkuin valkoihoisen ihmisen iho on. Hetken kuluttua silmä sulkeutuu ja jää kiinni, kuin olisi mennyt levolle.
Huomaan että sulka leijuu sen saman käytävän yläpuolella, josta nousin aavikolle ja alkaa putoamaan kuiluun, jonka seinämät on täynnä tiheää kirjoitusta. Huomaan, että maan pinnalle nousevan käytävän pohjalla on nyt vettä."
"Kun sulka osuu veteen, alkaa vesi nousta. Veden saavutettua onkalon reunan, näen ettei se ole mustaa, vaan tumma väri johtui onkalon syvyydestä, pohjan ollessa pimeässä. Veden pinta näyttää kirkkaalta ja vesi alkaa valumaan onkalon reunoilta ulos.
Vesi valuu kuivalle aavikon hiekalle ja sitä tulee koko ajan lisää, eikä se ehdi imeytymään heti maahan. Vedestä nousee lintu. Sen siivet ja pyrstö ovat tiheää sulkaa, se on kaunis ja väriltään sininen kuin taivas. Sen selkä ja siipien osat, jotka kiinnittyvät selkään loistavat hohtavan kirkkaan valkoisena kuin timantti. Lintu nousee ylemmäs ja pian siihen osuu jokin, lävistäen sen rinnan."
Seuratessani meditaation tapahtumaa ja häikäisevän kauniin linnun nousua, olen hämmentynyt ja järkyttynyt, kun sen rintaan osuu jotain, niin että se putoaa maahan ja luulen sen kuolleen. Olen niin järkyttynyt, että huomaan osaksi nousevani tuolissani, jossa istun meditoimassa ja kurotan itseäni, vaikka silmäni on suljetut, aivan kuin yrittäisin katsoa lähempää ja tarkemmin.
"Kuivalle maalle hiekkaan virrannut vesi on saanut aikaan vihreää matalaa kasvillisuutta. Linnun ympärillä olevat kasvit kasvavat muodostaen linnun ympärille ja päälle suojan, niin että lintu jää pieneen koloon niiden sisään. Se makaa liikkumattomana, mutta ei olekaan kuollut, siinä virtaa edelleen elämän energiaa. Alkaa tuulla ja tuuli puhaltaa hiekkaa linnun suojaksi kasvaneiden kasvien päälle, muodostaen pienen kummun, jonka yksi reuna jää hiukan auki, mutta kumpua ei voi maastosta juurikaan erottaa."
"Kummun päälle syttyy tuli, lintu vaihtaa suojassaan asentoaan ja vaipuu uneen odottamaan, että sen on aika löytyä. Kummulla palava tuli on myös merkkinä, mistä lintu oikean hetken tullen löytyy."
Ajattelen vedestä muodostuneen linnut kuvaavan koruttomassa loistossaan, kirkkaudessa ja puhtaudessaan sitä, mitä meidän tulisi olla, ajatuksiltamme ja teoiltamme puhtaita, yhteydessä sieluumme, korkeampaan itseemme, ikiaikaiseen viisauteen, universaaliin tietoon, korkeimpaan jumaluuteen.
Linnun syntymässä ja suojaamisessa oli mukana kaikki neljä luonnon perusvoimaa, elementtiä, maa, vesi, ilma ja tuli. Äitimaa, kaiken perusta, elintärkeä elementtimme, antoi veden nousta syvältä sisältään, luoden siten mahdollisuuden linnun ja kasvillisuuden syntyyn. Antaen vakaan ja turvallisen pohjan, alas pudonneelle linnulle, maahan juurtuneiden kasvien suojatessa sitä. Vesi, joka olemukseltaan on liikkuvaa ja antaa ja ylläpitää elämää, mahdollisti linnut syntymän. Se valui yhä laajemmalle, elvyttäen kuivuneen maan, herättäen sen sisään jäänet siemenet eloon, saaden en itämään ja maan viheriöimään, jotta kasvillisuus kykeni muodostaman linnulle suojan. Ilma joka edustaa uuden alkua ja älykkyyttä, tuulen muodossa rakensi hiekasta kasvien suojaaman linnun päälle kummun, niin että lintua ei voinut kukaan nähdä ja se saattoi jäädä turvaan. Tuli syttyi ja jäi merkiksi kummun päälle, tuli joka valaisee ja suojaa, tuli joka edustaa muutosta ja voimaa. Linnulla virtasi yhä elämän energia qi, se ei murtunut, vaan se kääriytyi pieneksi ja jäi suojaansa odottamaan oikeaa hetkeä. Sen henkii liikkui ja elämänenergia virtasi edelleen, muiden elementtien suojaten sitä turvapaikassaan.
Mutta miksi lintu putosi kuin kuollut, eikä yrittänyt nousta uudelleen siivilleen, vaikka se eli. Mikä osui sen rintaan ja sai sen putoamaan. Käsitän tämän kuvaavan meitä ihmisiä, siinä miten me, huolimatta meissä jokaisessa olemassa olevasta yhteydestä kaikkien korkeimpaan viisauteen, olemme antaneet syntymämme jälkeen maallisten halujemme, viettiemme ja egojemme alkaa hallita meitä. Sitä miten ihminen on unohtanut tarkoituksensa ja sulkenut sydämensä, sellaiselta puhtaudelta ja kauneudelta, jonka kautta olisi mahdollista saavuttaa rauha ja tasapano, niin lähimmäistemme kuin ympäristömmekin kanssa. Olemme itse leikanneet siipemme ja tehneet itsestämme kyvyttömiä 'lentämään'. Olemme itse sulkeneet itsemme vankilaan, josta voi vapautua vain yhteydellä ikiaikaiseen viisauteen, ymmärtämällä ja oppimalla elämään sen mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti