Meditaatiomatkalla 2. Egyptiläisen, kiviseinästä irtautuneen miehen kohtaaminen

Aikaisemman meditaation innoittamana, jossa päädyin aution aavikon reunaan, jatkoin meditaatiomatkoja, haluten ymmärtää  kyseisen meditaatiomatkan merkitystä. Miksi minulle annettiin sininen viitta ja miksi meditaationi päättyi tyhjän aavikon reunaan, niin että paikalla samassa tapahtumassa ollut, oppineen tietoisen henkisen tien kulkijan meille sen jälkeen esittämä ohjattu meditaatio, tuntui kuin suoraan jatkuvan siitä, mihin oma meditaationi oli loppunut.

En voinut välttyä ajatukselta, että sillä oli tarkoituksensa saada minut ymmärtämään, että minun tulee jatkaa jo kohtaamieni asioiden tutkimista. Että minulle näin osoitettiin se, miten tulee seurata tarkoituksella näin viitoitettua tietä ja katsoa mitä sen kautta löytää.

Jatkoin meditaatiomatkoja ja niistä alkoi muodostumana selkeästi johdonmukainen tarina, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan ja monesti palasivat aikaisempiin tapahtumiin, niinkuin maallisessa elämässämmekin on. Monesti emme ymmärrä jotain elämän tapahtumaa ja sen merkitystä vasta kuin myöhemmin elämässämme.

Minua oli jo pitkään mietityttänyt ja huolestuttanut maailman epävakaa tilanne tilanne. Meditaation alussa en esittänyt mihinkään asiaan liittyen kysymystä, vaan ainoastaan totesin olleeni huolestunut maailman tilanteesta. 

18.8.2021 

Olin aloittanut meditoinnin ja eteeni ilmestyi kuva kivisestä seinämästä, joka vaikutti olevan sellaisen vanhan rakennelman seinässä, joka muistutti kuvissa näkemiäni Egyptin pyramideja. Kivisessä kuvassa oli hoikka mies joka muistutti niitä  muinaisia egyptiläisiä miehiä valkeassa lannevaatteessaan, joita esiintyy pyramidien seinämaalauksissa.

"Miehen edessä oli ehkä metri halkaisijaltaan oleva kivinen pyöreä "tahko", kuin suuri myllynkivi, joka oli kaksiosainen. Sen uloimmassa osassa oli kahdessa rivissä jotain merkkejä. Ei mitään nykyaikaisia kirjaimia, vaan jonkinlaisia symboleja. Myös sisemmässä ympyrässä oli niitä. Minulla ei ole muistikuvaa niiden mallista, vaikka kuvaan jonkinlaisia saman tyyppisiä piirsinkin. Uloimmassa osassa oli pystyssä tappi, josta mies piti kiinni. Vaikka kyse oli kuin kalliomaalauksesta, oli selkeää, että se kuvasi sitä, että mies pyöritti ulointa osaa myötäpäivään ja myös se, että sisempi osa liikkuisi vastapäivään. Sisemmässä osassa ei kuitenkaan ollut tappia ja ehkä se ei siksi olisikaan liikutettavissa vastapäivään tai ylipäätään liikkuva, vaan uloimpaa osaa liikutettaessa sen asento vain muuttuisi suhteessa ulompaan kehään. Kuvasta tuli mielleyhtymä, että suuri kivinen tahko ja sen liike olisi kuvannut aikaa / ajankulkua." 

                                               

Koska kyseinen kuva tuntui symboloivan aikaa, olen jälkeenpäin miettinyt, voisiko pyöreän kiekon kaksi eri rengasta tarkoittaa sitä, että sillä osoitettiin miten meidän on mahdollista liikkua ajassa. Tarkoitan tietoisuuden tasolla, fyysiseen aikamatkailuun ei ainakaan vielä ole mahdollisuutta. Lineaarinen aikakäsitys eteenpäin tietyllä nopeudella kulkevana kun on  vain ihmisen luoma harha. Jos asia on sinulle vieras, tätä asiaa todistaa ja jossain määrin ymmärtää myös jo tiedekin. Kyseinen kuva saattaisi hyvinkin osoittaa sitä henkistä kasvua kulkeville tuttua lausetta "kaikki on tässä ja nyt". Ympyrän keskiosa olisi todellinen tilanne, jossa mihinkään suuntaa liikkuvaa aikaa ei ole, vaan kaikki on mahdollista saavuttaa missä hetkessä tahansa ja ulompi rengas, sitä, että ihmisen on mahdollista liikkua mihin hetkeen tahansa.

Linkkejä mediassakin julkaistuihin artikkeleihin, siitä miten tiede on alkanut kyseenalaistamaan vanhentunutta lineaarista aika-ajattelua ja jopa koko ihmisten luomaa aikakäsitettä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html

https://tieku.fi/fysiikka/uusi-aineen-tila-kayttaytyy-kuin-silla-olisi-kaksi-aikaulottuvuutta

                                     https://www.hs.fi/tiede/art-2000010538439.html

Yllättäen kalliomaalauksessa ollut mies irrottautui kiviseinämän kuvasta ja astui siitä ulos ja muotoutui ihmiseksi, joka edelleen muistutti muinaisten seinämaalausten egyptiläistä miestä.

"Mies käveli edessä olevaan kiviseen käytävään ja lähdin hänen peräänsä. Käytävä aukeni pyöreän oloiseen hiukan hämärään huoneeseen, jonka lattia oli kokonaan veden peitossa. Vesi näytti hyvin mustalta ja mietin, onko itse vesi mustaa vai vain näyttää siltä tumman pohjan vuoksi."

Mies laskeutui mustan veteen ja lähti uimaan. Vesi osoittautui mustaksi, koska hänen vartaloaan veden pinnan läpi ei erottanut. Lähdin uimaan miehen perään. Lopulta mies nousi vedestä, eteen ilmestyville vedestä kohoaville portaille ja jatkoin miehen mukaan. 

"Jonkin aikaa kuljettuaan, mies otti rappukäytävän seinästä olevasta telineestä palavan soihdun ja tein samoin. Saavuimme korkean tornin jonkinlaiselle tasanteelle, jossa oli suuri neliskanttinen ikkuna-aukko. Mies osoitti kädellään, siirtäen kättään vaakatasossa vasemmalta oikealle laajassa kaaressa, kuin kehottaen katsomaan laaja näkymää edessä. Kaikkialla näkyi maastoa, metsäisiä alueita, paljaampia alueita. Kaikki oli väriltään ruskeaa ja harmaata, ei niinkuin metsät on vihreitä. Edessä oli suunnattoman laaja alue, josta näkyi luultavasti jopa kymmeniä kilometrejä suuntaansa eli olimme todella korkeassa tornissa.  

Mies kurotti hiukan tornin ikkuna-aukosta ja pudotti palavan soihtunsa. Ihmettelin miksi hän teki niin ja ajattelin sen mahdollisesti sytyttävän tulipalon tippuessaan maahan. Kurkistin alaspäin, mutta matka oli todella pitkä, enkä nähnyt soihdusta mitään ja toivoin että ehkä niin pitkällä matkalla ilmavirta ehtii sammuttamaan palavan soihdun ennekuin se tippuu maahan. Itse en tiputtanut soihtuani vaan jatkoin kuluani miehen jäljessä." 

Monesti en meditaation aika ymmärrä tai saa vastausta mitä niissä näkemilläni ja kokemillani asioilla tarkoitetaan. Ajan kanssa olen arvellut soitujen kuvanneen keinotekoista valoa, sitä miten ihmisen uskoo löytävänsä totuuden itsensä ulkopuolelta, jostain erillisetä lähteestä ja soihdunpudottamisen olevan osoitus siitä, että meidän tulee etsiä viisaus ja valo itsemme sisältä ja sisimpämme kautta. Maallisena ihmisenä ja hämmentyneenä näkemästäni, en kuitenkaan tuossa tilanteessa soihtua tiputtanut, ajatellen ehkä tarvitsevani sitä, ja halusin pitää sen mukanani. Välillä meditaatioiden symboliikka selkenevät vasta ajan kanssa, välillä kysyn kohtaamiani asioita seuraavissa meditaatioissani ja on monia asioita jotka eivät ole vieläkään auennet, mutta ehkä jonain päivänä.

"Saavuimme suureen suorakaiteen muotoiseen huoneeseen. Sen toisessa päässä keskellä lattiaa oli valtavan kokoinen kivinen istuin. Korkea selkänoja ja kädensijat. En havainnut siinä mitään koristeita. Mies meni istumaan siihen ja istuessaan, istuimen selkänoja ulottui paljon miehen pään yläpuolelle. Hän osoitti kädellään oikealle puolelleen kuin kehoittaein minua istumaan siihen. Siinä oli toinen paljon pienempi istuin, mutta vaikka näin että siinä oli istuin, en voinut arvioida sen muotoa. Istuin siihen. Mies istu liikkumatta hiljaa katse eteenpäin, ja hänen eteensä ilmestyi muutamassa hyvin järjestäytyneessä rivissä seisovia saman näköisiä miehiä (Jonkinlaisia sotilaita ?  Ainakin asetelma oli sama kuin sotilaita seisoisi järjestelmällisissä riveissä)."

"Mies nousi ja meni suuren istuimen takana olevan korokkeen/pylvään eteen. Sen päällä oli jonkinlainen kirja, jossa oli tekstiä ja mies tutki sitä. Sen merkit olivat sellaisia, etten tunnistanut niitä. Ei mitään länsimaisia kirjaimia, enkä nähnyt niitä niin selvästi, että olisin voinut yrittää painaa mieleeni niiden muotoa. Oletin niiden olevan samalaisia kuin kivisessä “tahkossa” jonka viereltä mies irtaantui."

Miesrivistöt huoneesta oli kadonneet ja hetken kuluttua korkean istuimen molemmille puolille mateli valtavan suuria tummia paksuja käärmeitä. Ruskeita, lähes mustia. Ne olivat useita metrejä pitkiä. Käärmeet jäivät istuimen molemmin puolin. Suurella kivisellä istuimella istuvalla miehellä tuntui olevan niihin jonkinlainen vahva hallitseva ote, josta johtuen ne eivät tuntuneet uhkaavilta. Käärmeet jäivät paikoilleen istuimen molemmin puolin.  

Taaempana suuren istuimen takana näkyi suuri lavitsa tai vuode, jonka päällä oli valkoinen puhdas silkkimäinen kangas. Kaksi hyvin tummaa käärmettä mateli se päälle lepäämään. Kysyin niiden merkitystä, en mieheltä vaan vain esitin kysymyksen mielessäni ja sain sanan "kataluus", mutta en mitään tarkempaa selitystä sille. Käärmeistä ei edelleenkään tullut minkäänlaista uhkaavaa tunnetta ja ne tuntuivat olevan kuin jonkinlaisia "alamaisia" miehelle tai hänen tahtonsa hallinnassa.

Näkymä hiipui."  

Se oli kokemukseni mukana merkki siitä, että tämän kertainen meditaatiomatkani oli päättynyt, enkä tulisi sillä kerta näkemään enempää.

Koska myöhemmin seuraavien meditaatiomatkojen aikana, minulle selvisi, että ,meditaatiossa näkemäni egyptiläinen mies symboloi minua itseäni, se sai ymmärtämään paremmin myös noiden käärmeiden merkitystä. Sitä miten mallista ihmistä kohtaa elämässä monet houkutukset ja miten ihmisen itsensä pitää hallita oma toimintaansa niin, ettei anna niille valta ja antaudu niiden johdateltavaksi. 

 

Harjoitustekniikoita ajatusten hiljentämiseen meditoidessa

Meditaatiota voi käyttää moniin erilaisiin tarkoituksiin. Jotkut haluavat vain rentoutua meditaation avulla, lieventää stressiä tai hakea ajatuksilleen rauhaa ja selkeytystä, mutta meditaatiota voi käyttää moneen muuhunkin hyödylliseen. Sen avulla voi parantaa omaa keskittymiskykyä tai tehdä matkaan omaan itseen, oppaikseen ymmärtämään  itseään paremmin. 

Itse olen käyttänyt meditaatiota lähinnä tiedon etsintään, asioista joita haluan ymmärtää, ilman että omat maalliset opitut ajatusmallit rakentavat tietyn oletuksen asioista ja niiden merkityksistä. Tiedon etsintään siitä, miten ihmisen tulisi elää parhaalla mahdollisella tavalla rauhan ja sopusoinnun löytymiseksi universaalien lakien mukaisesti.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä sormenpäihin

Sitoudu meditaatioharjoituksiin, tee harjoituksia säännöllisesti vaikka kuukauden ajan. Ota tavaksi vaikka 15 minuuttia kerrallaan ja muutaman kerran viikossa harjoittaa meditointia. Harjoitusajan voi määritellä myös itse, mutta kovin lyhyt aika ei mahdollista samalla tavalla meditaatiotilaan pääsemiseen.

Valitse rauhallinen ja hiljainen paikka, jossa et tule häirityksi. Mieluiten hämärä, jotta valot eivät luo aistiärsykkeitä ja vie huomiotasi. Istu selkä suorassa linjassa, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Voit myös olla makuulla, jos sinulla on esimerkiksi selkävaivoja. Makuuasento kuitenkin saattaa häiritä keskittymistä ja meditointiharjoitus päätyä nukahtamiseen. Sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi.  Meditoidessa hengitystiheys saattaa hidastua, mutta se on täysin normaalia, eikä sitä ei tarvitse pelästyä.

Aseta kämmenet yhteen rintasi eteen gasho-asentoon, sormet kiinni toisissaan, hartiat rentoina, mutta niin ettei käsivarret paina kylkiä, kämmenet pidetään yhdessä kevyesti. Sormenpäät ovat korkeudeltaan kaulakuopan alueella tai lähellä leukaa.

Pyri istuman hiljaa miettimättä mitään, yrittämättä pakottaa itseäsi mihinkään tuntemuksiin tai kokemuksiin. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan arjen tapahtumiin tai suunnitelmiin, voit yksinkertaisella tekniikalla keskeyttää ajatusten vaeltamisen. Kun huomaat ajatustesi harhailevan, paina kevyesti keksisormen päitä toisiaan vasten tai vain keskitä huomiosi alueeseen, jossa keksisormien päät koskettavat toisiaan. Harhaillut ajatuksesi poistuu huomion kiinnittyessä sormiisi.

Jatka hiljaa istumista ja joka kerta kun huomaat ajatustesi lähtevän harhailemaan, paina keskisormen päät kevyesti yhteen tai keskitä huomiosi niihin ja jälleen ajatuksesi irtautuu mielestäsi. Näin sinun on mahdollista oppi irtautumaan arjen ajatuksista takertumatta niihin ja antaen niiden tulla ja mennä, ikäänkuin vain lipua ohitsesi.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä hengitykseen

Istu selkä suorassa linjassa,  joko tuolilla, lattialla tai vaikka sängyllä, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Aseta kämmenesi rentoina reisiesi päälle tai eteesi ja sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan, kiinnitä huomiosi hengitykseesi, jolloin ajatuksiisi tullut asia irrottautuu, koska sille ei ole enää tilaa hengitykseen keskittymiseltäsi. Anna mielesi olla hiljaa ja aina kun huomaat ajatustesi karkaavan miettimään arjen asioita, keskitä huomio hengitykseesi, jotta ajatuksesi jälleen irtautuvat.

Ajatuksista irtautumista harjoitelmalla, voit oppia pääsemään tilaan, jossa pysäytät arkisen ajattelusi oravanpyörän ja voit olla rauhoittuneena niin, ettei mitkään ajatukset jää kiinni mieleesi, ei edes "en ajattele, en ajattele", joka sekin on ajattelemista. Aktiivinen, arjen ajatuksia täynnä oleva mieli, ei mahdollista meditatiivista näkemistä, kuulemista tai tuntemista.

Mukavaa meditoinnin ja mielen hiljentämisen harjoittelua 🙂

 

Meditaatiomatkalla 1. Ikiaikaisen universaalin tiedon ja viisauden etsintää meditoimalla

Minua on jo pitkään ollut vahva tunne ja kiehtonut ajatus, että kaiken maailman myllerryksen taustalla, niin hyvässä kuin pahassakin, on jokin suurempi voima ja tapahtuneilla asioilla tarkoituksensa, vaikka ihmisenä niitä ei todellakaan ole helppoa aina ymmärtää. Että teoilla ja syillä on seurauksensa ja monet asiat kantautuvat niin kaukaa, ettei niiden merkitystä ja vaikutusta edes tiedosta.

Näiden asioiden miettimisessä ja niistä muiden kanssa keskustelussa, löytääkseen todellista ikiaikaista viisautta, joka mahdollistaa aidon rauhan ja sopusoinnun, niin ympäristön kuin kaikkien kanssaeläjienkin kanssa, vain on ongelmana, että maallisen ihmisen ajatusmallit, jokaisella meistä, ovat muokkautuneet kasvatuksen, opetuksen, elämänkokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Samoista asioista, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa, ajatellaan hyvin eri tavoin, riippuen siitä, mitä ihminen on kokenut elämässään tai minkä koulukunnan, kulttuurin tai uskonnon vaikutusten kasvattama hän on. Ihmisestä toiseen, eri asiat painottuvat tärkeinä ja vähemmän tärkeinä. Ylipäätään maallinen ihminen on hyvin materialistinen ja ihmisen halut ja taipumukset saavat aikaan sen, että monesti suljetaan silmät erilaisten haitallisten asioiden vaikutuksilta. Poissa silmistä, poissa mielestä, koska omat toiveet ja tarpeet ylittää kaiken muun. Ego hallitsee ja ihminen selittelee ja valehtelee jopa itselleen, oikeuttaakseen omia tekojaan, valkopestäkseen omaa toimintaansa. 

Miten sitten olisi mahdollista löytää sellaista tietoa ja viisautta, johon ihmisen maalliset ajatusmallit eivät vaikuta, eivätkä omat kokemukset väritä niitä ? Sellaista tietoa, jossa ei ole uskontojen kaltaisia, muita ryhmiä eriarvoiseen asemaan asettavia dogmeja. Miten voi etsiä viisautta  tavalla, jossa on mahdollisimman tehokkaasti irtautunut näistä maallisista ajatusmalleista ? Meditointi on keino, jolla voi tietoisuuden tasolla, ilman totuttuja ajatusmalleja ja ajan ja paikan rajoitteita, etsiä tietoa ja saada kokemuksia, joiden kautta oppia ikiaikaista viisautta. Ensin on kuitenkin opittava irrottautumaan niistä maallisista ajatusmalleista, niin että ne eivät vaikuttaisi meditaatiomatkalla eteen tuleviin ja koettuihin asioihin. Opittava hiljentämään oma maallinen mieli, löydettävä yhteys omaan sisimpään itseensä ja luotava tilaa yhteydelle korkeampaan viisauteen.

Asia saattaa kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mutta useinkaan ei ole sitä, kunhan viitsii käyttää sen ajan ja vaivan, että ensin opettelee oman mielensä hiljentämistä. Toisille se avautuu kuin luonnostaan, toiset joutuvat tekemään enemmän työtä sen eteen. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja minulta meni viikkokausia opetella pääsemään tilaan, jossa kykenen oleman ajattelematta mitään arjen asioita. Yleensähän kun pyrkii hiljentämään mielensä, tulee ajatelleeksi vähintäin "en ajattele, en ajattele". Niin tehokas ajattelemattomuus, ettei mielessä liikkuisi mitään, ei kuitenkaan ole edes tarpeen meditoidessa, vaan riittävä mielen hiljentäminen, jotta ajatuksiin mahtuu muutakin kuin se arkinen oravanpyörä, mitä mielemme jatkuvasti raksuttaa, miten pitää laittaa pyykit pesukoneeseen, käydä kaupassa, mitä ruokaa valmistaisi, miten huominen projekti töissä järjestyisi jne. Toinen oleellinen asia meditoinnissa eli tietoisuuden tason matkailussa on oppia olemaan kyseenalaistamatta maallisella tavalla, siellä kohtaamiaan asioita.  

Olen itse  meditoinut jo pitkään ja aikaisemmin kirjoitin satunnaisesti joitain meditointimatkojani ylös, mutta syksystä 2021 olen kirjoittanut ja myös piirtänyt lyijykynäpiirroksina lähes kaikki matkani. Nyt niitä on kertynyt jo yli 700 sivua.

Meditaatio eli tietoisuustason matkailukaan ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista saatujen vastausten ja kokemusten osalta. Ne kun monesti ovat hyvin symbolisia ja vaativat omaa pohdintaa, mitä niillä tarkoitetaan ja silloin astuu jälleen kuvioihin maalliset ajatusmallimme, kun lähdemme kokemiamme asioita tulkitseman. Tässä kohdin siis pitää olla tarkkana.

Elokuussa  2021 olin mukana yhteisessä, tietoisesti henkistä kasvua harjoittavien tapaamisessa ja meillä oli tilaisuudessa yhteinen hiljentyminen meditoiden. Tästä meditaatiosta alkaen, olen kirjoittanut  muistiin lähes kaikki meditaatiomatkani, sillä ne  ovat olleet hyvinkin johdonmukaisesti etenevää ja niiden kautta olen oppinut ymmärtämään monia elämän mysteereitä ja sitä kuinka paljon opittavaa vielä onkaan. Kyseinen meditaatio lähti  liikkeelle siitä, miten parvi aivan tavallisen näköisiä pikkulintuja kutsui minut mukaansa kiviseen luolastoon, jonka sisällä avautui käytäviä ja huoneita. Linnut johdattivat minua läpi kivisten käytävien ja huoneiden, pysähtyen esimerkiksi kiviselle kirkasvetiselle altaalle, jonka äärelle jättivät tyhjän kohdan minua varten, kehottaen myös minua juomaan.

                                                                                 Kuva meditaatiopäiväkirjastani.

Meditaatio 1.8.2021 

"Vasemmalla puolellani lensi parvi pikkulintuja, noin parinkymmenen linnun parvi, aivan tavanomaisen näköisiä ruskehtavan sävyisiä lintuja. Ne lensivät pisaraa muistuttavassa muodostelmassa niin että pisaran kärki kulki edellä. 

Lintuparvi kutsui minua seuraamaan, ei sanallisesti, vaan kuulin kutsun alitajuisesti. Lähdin seuraamaan parvea. Edessä oli jonkinlaisen ikivanhan muinaisen harmaan kivirakennuksen seinämä, jossa oli pyöreähkö onkalo. Sen leveys ja korkeus oli sellainen, että mahduin seisaaltani kulkemaan lintuparven perään."

....

"Hetken kuluttua onkalo tai käytävä laajeni pyöreän muotoiseksi huoneeksi. En nähnyt huonetta kokonaan, mutta seinänvierten muodosta näki sen olevan pyöreä muodoltaan. Huoneen keskellä oli pieni, samaa harmaata kiveä, kuin huonekin, oleva vesiallas. Ehkä pari metriä halkaisijaltaan ja parikymmentä senttiä korkea. Altaassa oli kirkasta vettä.  

Linnut lensivät istumaan altaan reunoille. Ajattelin niiden pysähtyneen lepäämään, mutta ne alkoivat juomaan altaasta. Niinkuin linnut juovat, ottaen vettä nokkaansa ja nostaen päänsä ylös. Ne kutsuivat myös minut juomaa altaasta, taas ei ääneen sanotuin sanoin, vaan alitajuisesti. Huomasin että kun linnut olivat istuneet altaan reunoille, oli kohdalleni jätetty isompi väli, johon mahtuisin. Kävelin altaan luo, laskeuduin polvilleni, otin kämmenelleni vettä ja join. Se maistui vain puhtaalta vedeltä. "

Lintujen seuraama matkani läpi kivisten käytävien ja huoneiden oli niin tapahtumien täyttämää, ettei minulla juurikaan ollut aikaa silloin kysellä kohtaamieni asioiden merkitystä, vaan ainoastaan hämmästellä näkemiäni ja kokemiani asioita, mutta myöhemmässä meditaatiossani kysyin esimerkiksi juomani veden merkitystä ja minulle kerrottiin sen symboloineen elämän voimaa. 

Saavuin lintujen johdattamana kivisen huoneeseen.

"Huoneeseen ilmestyi olento, valoa oleva olento, normaalivartaloisen kokoinen, ei ainakaan paljon ihmistä pidempi. Se oli selkeästi ihmisen muotoinen, mutta silti esimerkiksi sen kasvojen yksityiskohtia ei voinut erottaa. Sillä oli päällään pitkähihainen pitkä vaate. Vaate ja itse olento oli kokonaan samaa valon väriä."

Valo-olento kutsui käden eleellään minua luokseen. Näin miten kuljin valo-olennon eteen ja laskevani kasvojani hiukan alaspäin, laskeutuen toisen polveni varaan minun ja olennon välissä olevan korokkeen reunalle.

"Olento laittoi kätensä hetkeksi päälaelleni. Mietin sen tarkoitusta, oliko kyseessä jokin siunaus, vain mistä oli kyse, mutta en taaskaan ehtinyt miettimään enempää tai kysymään mitään, kun näin oikealla puolellani huoneen seinän vieressä kaksi vastaavantyyppisiä valo-olentoa." 

Minulla ei ollut aika jäädä miettimään tapahtunutta, kun toinen näistä olennoista osoitti että tulisin heidän luokseen. 

"Olento piti käsisään viittaa. Se oli syvän tumman sininen, aavistukseen kiiltävään vivahtavaa, niin kuin hienoa samettia, ei niinkuin silkki. Kangas näytti melko paksulta ja raskaalta. Sen yläosaa reunusti kaulus, joka näytti hyvin tummanruskealta, melkein mustalta, kuin turkikselta. Olento laittoi viitan minulle. Ulkonäöstään huolimatta se ei tuntunut lainkaan raskaalta, sen painoa ei oikeastaan edes huomannut."

Tämän jälkeen toinen olennoista osoitti lähellä seinässä oleva oviaukkoa, kuin kehoittaen minua jatkaman matkaa. Kuljin oviaukosta ja siitä alaspäin viettäviä portaita eteenpäin. Pian tuli pienelle tasanteelle, josta portaat jatkuivat jälleen ylöspäin.

"Tulin portaiden yläpäähän ja edessäni siinsi aavikko, pelkää hiekkaa silmän kantamattomiin, ihan tavallisen näköinen aavikko. Katselin ympärilleni, ei mitään missään. Pelkkää aavikon hiekkaa. Ainoa mitä näin, oli vasemmalla oleva korkeintaan metrin korkuinen harmaaksi kuivettunut lehdetön pensas." 

Viitan sininen väri oli ainoa mikä koko meditaation aika oli värillistä. Sen tumma sininen sävy oli syvä ja puhdas. 

Kyseinen meditaatiomatka päättyi monien eri tapahtumien jälkeen siihen, että minut johdettiin portaita pitkin ylös ja ulos tuosta kivisestä rakennelmasta ja saavuin oviaukolle, jonka vasemmalla puolella oli yksi kuivunut pensas ja edessäni siinsi ainoastaan loputtomalta näyttävä laaja ja tyhjä aavikko.

Erityisen merkittävän tästä meditaatioista teki se, että olin  silloin mukana tapahtumassa, jossa vierailijana oli Italiasta tullut oppinut henkisen tien kulkija. Hänen aloitettuaan oman osuutensa, tuon yhteismeditaatio hetkemme jälkeen, selvisi että hän oli kirjoittanut meille ohjatun meditaation. Suureksi hämmästyksekseni, kyseinen ohjattu meditaatio alkoi kehotuksella visualisoida itsensä tyhjän aavikon laitaan.... Aikaisemmin itselleni täysin tuntematon, vain nimeltä tietämäni ihminen ja hänen meditaationsa alkoi siitä, mihin omani oli juuri hetkeä aikaisemmin loppunut.....

Tästä tekstistä alkaa matka meditaatiopäiväkirjaani kirjoittamieni tietoisuustason matkojen lukemattaomiin opettavaisiin tapahtumiin......

 

Voiko ajatuksen voimalla poistaa kipuja ? Voinko saada fibromyalgiani kuriin mieleni voiman avulla ?

Tämä blogikirjoitukseni kertoo tiivistetysti fibromyalgiani puhkeamisesta, oivalluksesta miten olin tullut tilanteeseen, jossa oli aika päästää irti jostain vanhasta, antaakseni tilaa uudelleen, tutustumisesta Maria Nordinin kirjaan "Eroon oireista" ja Taavi Kassilan luennosta, jotka vahvistivat ajatustani elämässäni uuden suunnan ottamiselle.

Niinkuin olen aiemmin blogissani kertonut, olen Mikao Usuin linjan reikimaster. Reiki on energiakanavointia ja nimitys tulee sanoista "rei" eli henki, henkinen tietoisuus tai korkeampi ymmärrys, sekä "ki" elämän energia tai elämän voima "qi".  Reiki on henkisen tietoisuuden ohjaamaa elämänenergiaa, jossa avataan itsemme universaalille energialle qi:lle ja sen kanavoimiselle.  

Kaikki on energiaa ja värähtelyä, myös ihminen itse

Kaikki ympärillämme oleva on muodostunut energiasta, joka värähtelee. Niinkuin tiedämme jo peruskoulun fysiikan ja kemian tunneilta, kaikki, jopa ihminen itse koostuu molekyyleistä, jotka rakentuvat atomeista ja eri alkuaineista. Atomeissa vaikuttavat sähkövaraukseltaan negatiiviset elektronit, positiiviset protonit ja varauksettomat neutronit ja atomit sitoutuvat toisiinsa elektronien avulla. Mikään oleva ei ole vailla energiaa ja liikettä, edes kivet, joita ajattelemme täysin liikkumattomiksi, eivät ole liikkumattomia, kuin ainoastaan maallisin silmin katsottuna. Niissäkin vallitsee atomien liike ja universaali energia värähtelyineen.  Energiaa, joka on värähtelyä, on kaikkialla, ympäristössämme ja myös itsessämme, jokaista soluamme myöten. Mitä nopeampaa värähtely on, sitä pehmeämpää on aine. Lihaskudoksen värähtelyt ovat luukudoksen värähtelyä nopeampaa ja veden värähtely jään värähtelyä nopeampaa.

Heikentynyt, virheellinen tai epätasapainossa oleva värähtely aiheuttaa häiriöitä ja sairauksia 

Ihminen on osa universaalia kokonaisuutta ja siten myös osa universaalia energiaa ja voi monista eri sysitä johtuen menettää energiaansa ja / tai joutua energioissaan epätasapainoon. Heikentynyt tai epätasapainossa oleva energia saa aikaan väsymystä, huonovointisuutta, sairauksia ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Terveessä kehossa energia on tasapainossa ja sen värähtelyt hyvinvointia edistäviä. Tasapainossa oleva energia vaikuttaa sekä fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti (tunneperäisesti)  parantavasti, vähentää stressiä ja parantaa siten kokonaisvaltaista terveyttä.

Ihminen on kokonaisvaltainen yksikkö, jossa mieli ja ruumis vaikuttavat toisiinsa

Niinkuin tiedämme, fyysiset tuntemuksemme vaikuttavat mieleemme  ja vastaavasti mieli ja tunnetilat fyysiseen vointiimme. Huolet elämässä voivat jatkuessaan saada aikaan mitä erilaisimpia lyhytaikaisia fyysisiä oireita ja myös pitkäaikaisia sairauksia. Esimerkiksi  päänsärkyä, mahahaavan tai  paniikkihäiriökohtauksia sydämen tykytyksineen, vapinoineen ja hengitysvaikeuksineen. Elimistö ei toimi niinkuin hyvinvoivana ja terveenä, vaan on epätasapainossa, eikä energiat värähtele terveen elimistön lailla. Fyysiset oireet saattavat lisätä huolta ja pelkoa vakavasta sairaudesta  ja helposti kierre psyykeen ja ruumiin välillä vain kasvaa ja johtaa pahimmillaan voimistuviin tai yhä uusiin oireisiin ja sairauksiin. Nykyään lääketiedekin tiedostaa ja tunnustaa jo sen, että ihmisen mielialalla ja suhtautumisella sairauteensa, on vaikutusta toipumiseen ja mielen harjoitteilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin. 

Huonovointisuuden ja sairauden oireet voivat kroonistua, vaikka niiden aiheuttaja poistuisi

Joskus oireet voivat jäädä päälle vaikka niiden aiheuttaja lakkaa vaikuttamasta, ja aivot ovat kuin ohjelmoituneet virheelliseen tulkintaan esimerkiksi kivusta. Näin sanotaan tapahtuneet esimerkiksi fibromyalgiassa, jossa ihminen kokee kroonistunutta jatkuvaa jaksoittain aaltoilevaa oireilua eri kohdissa kehoaan. Hänellä on monenlaisia elämänlaatua heikentäviä oireita kuten univaikeuksia, lihasheikkoutta, uupumusta, päänsärkyä ja lihasten poltetta ja lihaskipuja.

Sana fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia lihakissa oleva kipua. Fibromyalgiassa arvellaan  olevan kyse keskushermostoperäisen kivun säätelyhäiriöstä ja / tai autonomisen (tahdosta riippumattoman) hermoston epätasapainosta. Sen laukaisijaksi arvellaan esimerkiksi  pitkäkestoista stressiä ja ahdistusta, traumaa tai kovaa kipua, joka  on aiheuttanut häiriön kivun säätelyssä, aivojen kivun tulkinnassa ja keskushermoston herkistymisessä, jossa aiheuttavat tekijät ovat muuttuneet yleiseksesi herkkyydeksi kivulle.

Oman fibromyalgiani puhkeaminen : Korkeaan kolesteroliin käytettävä statiinilääkitys laukaisi voimakkaat kivut, jotka eivät poistuneetkaan  lääkityksen lopetukseen

Omalla kohdallani tiedän mikä laukaisi fibromyalgiani. Syksyllä 2021 minulla oli ollut jo pidemmän aikaa välillä voimakastakin huimausta ja toistuvia rytmihäiriöitä. Välillä nämä olivat niin voimakkaita, että jouduin päivystykseen. Kohdallani päädyttiin lisätutkimuksiin ja esimerkiksi lääkerasituksena tehty sydämen rasituskaikukuvaukseen. Kohonneiden kolesteroliarvojen vuoksi minulle aloitettiin statiinilääkitys. Vain joitain päivä lääkkeen aloituksen jälkeen, aloin huomaamaan outoja kipuja. Ensin huomasin ne jalkapohjissani, mutta en siinä vaiheessa vielä osannut liittää niitä aloittamaani statiinilääkitykseen. Aamulla kun nousin ylös ja laitoit jalat lattialle tunsin jalkapohjissa kipua. Muutamissa päivissä kivut laajenivat kaikkialle ruumiiseeni ja pari viikko lääkityksen aloituksesta lihaskivut olivat todella voimakkaita ja minulla olisi tunne kuin kaikki lihakset päälaesta varpaisiin olisivat sisältä käsin tulessa. Kivut aaltoilivat ollen välillä kovia ja välillä aivan hillittömiä ja vaihtoivat paikkaa, tuntuen voimakkaampina eri kohdissa kehoa. Lääkkeissähän monesti voi olla alussa sivuvaikutuksia, kunnes elimistä tottuu niihin, mutta kun kivut eivät millään lailla helpottaneet, lopetin statiinin käytön sovitusti lääkärin kanssa, 51 päivää sen aloituksesta. Lääkärin mukaan statiinit aiheuttavat toisille lihaskipuja ja ne poistuvat yleensä parissa viikossa lääkkeen lopetuksesta. Näin ei kuitenkaan kohdallani tapahtunut, vaan kivut jäivät. Kivut vaihtelivat voimakkuudeltaan  ja paikkaa vaihdellen, useiden päivien tai useamman viikonkin jaksoissa, milloin käsivarsissa, hartioissa, päässä, selässä, lonkissa tai missä tahansa, kuitenkin niin että lähes aina myös jaloissa. Polttelua, pistelyä, voimattomuutta, kolotusta, kiristystä, jomotusta.  Syy voimakkaaseen huimaukseen ja rytmihäiriöihinkin kyllä selvisi ja siitä eroon, mutta fibromyalgiakivut jatkuivat. Minulla oli jo pitkään ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, ja siihen lääkitys. Nyt lääkitys oli nostanut arvot liian korkeiksi. Kilpirauhasen kohonneet arvot aiheuttavat kohonnutta sydämen sykettä, huimausta ja monia muitakin oireita. Lääkeannoksen laskulla, kyseinen huimaus, ja siihen liittyvät oireet korjaantui.

Koska kivut eivät statiinin lopetuksen jälkeen poistuneet, ja lievenivät kuukausien aikana vain hiukan, seurasi laaja joukko eri tutkimuksia. Epäiltiin tai haluttiin poissulkea mahdollinen statiinin aiheuttamaa harvinainen ja vakava nekrotisoiva myopatia, jossa lihakudoksen solut hiljalleen tuhoutuvat. Tämä tutkimus tehtiin seuraavien kuukausien aikana useampaankin kertaan. Verestä tehdyn kreatiinikinaasin arvot olivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen normaalit. Lähetettiin aivokuvauksiin esimerkiksi MS taudin pois sulkemiseksi, neurolaboratorioon, jossa molempiin jaloilleni tehtiin sähköinen hermoratatutkimus, otettiin näytepaloja ihon pinnasta mahdollisten hermovaurioiden tutkimiseksi. Tehtiin ihon tuntotestauksia kylmä-kuuma vaihteluiden avulla, uniapnea tutkimukset ja otettiin lukuisia verinäytteitä. Mistään ei löytynyt syytä jatkuville kivuille, jotka alkoivat vain muutama päivä statiinilääkityksen jälkeen. Lopulta sairaalassa sanottiin, ettei ole enää mitään sellaista asiaa mitä voitaisiin tutkia, oireita ajatellen, joten jäljelle jää diagnoosina fibromyalgia. 

Tilanne kolme vuotta fibromyalgian puhkeamisesta ja kipulääkekokeilu

Nyt on reilu kolme vuotta mennyt eriasteisissa kivuissa ja oireissa. Ne tulevat jaksoittain kovempina ja hieman vähemmän kovina, jaloissa aina, vaihtelevasti muualla. Joskus vain puhelimen kädessä pitäminenkin tuntuu kivuliaalta kämmenessä. Välillä turhauttaa ja joskus todella rankasi, kun on kovempien kipujen jakso useammankin viikon yhteen menoon päällä. Yhden tällaisen jakson aikana päätin pyytää lääkäriltä reseptiä fibromyalgiaan käytettävään kipulääkkeeseen, koska minulle oli siitä aiemmin mainittu. Onneksi otin kyseistä lääkettä vain puolet määrätystä, sillä noin tunti sen jälkeen makasin sängyssä voimakkaan pahoinvoinnin vuoksi. En jaksanut nousta kuin juuri ja juuri vessaan, kun pahoinvointi ja heikotus oli niin hallitsevaa. Vasta seuraavan päivän iltana pysyin nousemaan ylös ilman että pahoinvointi pakotti enää makuulle. Kipulääkekokeiluni fibromyalgiaan jäi tähän. Lähtihän nyt jo kolme vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneet kivut liikkeelle lääkkeestä, jota aloitin ottamaan ilman ainakaan tietoisia ennakkoasenteita, joten uudet lääkekokeilut eivät nekään kauheasti houkutelleet. Useallekin lääkärille tämän jälkeen olen sanonut, että olen oikeastaan varma siitä, että statiinilääkitys ja tai sen aiheuttama aiheuttama voimakas kipu aiheutti omalle kivuntunnistusjärjestelmälle jonkin vaurion tai virhetoiminnon, jossa vain omien jalkalihasten päällä seisominen tuottaa eriasteoista kipua tai jossa sormella käsivarteen painaminen on kivun määrältä huomattavaa painalluksen voimaan verrattuna.

Liikunta on 'lääke' fibromyalgiassakin, mutta ei poista kipuja

On hämmentävää kokea kipuja ja mitä kummallisempia oireita, milloin missäkin kohdin vartaloa, ilman että siihen on mitään varsinaista elimellistä sairautta, eikä se edelleenkään lakkaa ihmetyttämästä. En ole kuitenkaan antanut fibromyalgian rajoittaa elämääni, niin että olisin sen vuoksi jättänyt tekemättä jotain jota muutoin tekisin. Liike on lääke pitää tässä  tilanteissa paikkansa. Aamun ensimmäiset askeleet ovat aina hiukan jäykkiä ja ikävin tuntuisia, mutta liikkeelle lähtö keventää askeleita. Olen aina ollut hyvinkin liikuntalaiska, mutta olen nyt jo puolisen vuotta sitten aloittanut säännölliset kävelylenkit. Teen lähes päivittäin kolmesta kymmeneenkin kilometrin kävelylenkkejä ja olen todellakin alkanut pitämään niistä. On aivan pakko päästä joka ilta jonkin pituiselle lenkille. Kuuntelen kävellessäni mielenkiintoisia podcasteja tai vain kuuntelen metsässä liikkuessani, tuulen ja metsän ääniä tai pysähdyn katselemaan luonnon kauneutta.

Muutoksen aika

Koska fibromyalgiasta nykyään jo tiedetään sen todennäköisesti olevan kivun virhetulkintaa, olen yhä enemmän alkanut miettimään, voisiko fibromyalgiassa aivojen tulkintamekanismia opettaan uudelleen, pois tuosta virheellisestä tulkintatavasta.

Uskon tarkoitukseen ja siihen, että juuri itselleni oikean aikaan päädyin elämässäni erilaisten tapahtumien kautta tilanteeseen, jossa minulle aukeni oivallus siitä, miten on vihdoin aika keskittyä enemmän myös omaan itseeni. Eteeni tuli useitakin erilaisia tapahtumia, jotka herättivät ajattelemaan sitä, miten oma hyvinvointi ja siihen keskittyminen oli jäänyt pitkän aikaa elämässäni liikaa sivualalle ja olin keskittynyt ajattelemaan asioita, jotka koskettivat enemmänkin muita ja heidän hyvinvointiaan tai toiveitaan. Minulle pitkään jo niin tärkeäksi muodostunut meditaatiokin oli ajautunut toistamiseen tilanteeseen, jossa toinen ihminen pyrki ohjaamaan meditaatioideni suuntaa omien toiveidensa mukaisesti, ja ryhmämeditaatioissa, joissa olin ollut mukana, ilmeni suuntia joita en kokenut enää omikseni.  Meditoinnin jatkaminen tässä tilanteessa toisessa ryhmässä, sekä myös vain itsekseni, tuntui oikeammalta vaihtoehdolta. Muutokset vaativat kuitenkin henkistä työtä ja vasta irtaantuminen vanhasta saa näkemään asioita aikaisempaa selkeämmin.

Maria Nordinin kirja "Eroon oireista"

Oli aika irrottautua joistain aikaisemmista ja tehdä tilaa uudelle. Päätin lähteä tutkimaan ja kokeilemana onko minun mahdollista saada positiivista muutosta aikaan fibromyalgiasta johtuviin oireisiin mielen voimalla. Reikin itsehoidot tulisi olemana yksi osa tätä kokeilua. Kuin tarkoituksella, en juuri usko sattumaan, sosiaalisessa mediassa tuli vastaan kirjoitus, jossa mainittiin Maria Nordinin kirja "Eroon Oireista", varasin sen kirjastosta ja koska olin jo aikaisemmin tietoinen useistakin kirjassa kerrotuista asioista esimerkiksi reikin kautta ja tiesin, etteivät ne ole vain luuloa, en voinut todeta muuta, kuin että kirjan sanoma tuntui hyvinkin järkevältä. Aivojen neuroplastisuuteen perustuva mielen tason harjoitusmenetelmä. Vain jonkin matkaa kirjaan luettuani, tilasin itselleni oman ja palautin lainakirjan kirjastoon. Reikin ja muidenkin vaihtoehtohoitojen kohdalla, olen tietoinen mielen voiman mahdollisuuksien käytöstä kivun lievityksessä ja jopa poistamisessa, joten harjoitusten aloitus kirjan ohjeiden mukaan tuntui enemmän kuin järkevältä. Kirjan lukeminenhan ei itsessään asioita muuta, joten päätin katsoa miten se soveltuisi fibromyalgiaan ja olisiko sillä vaikutusta sen oireisiin, voisinko oppia omaksumana kyseiset harjoitukset ja ajatustavat ja saavuttaa tuloksia yhdistämällä itse hyväksi kokemiani asioita ja menetelmiä. 

Kirjaa luettuani yllätyin siitä, kuinka erilaiseksi se osoittautuikaan, verrattuna siihen miten sitä on julkisuudessa kritisoitu. Kirjassa ei esimerkiksi tuoda esille sellaista, ettei ihmisten tulisi mennä lääkäriin tai luvata mitään simsalabim ihmeparannuksia, vaan kyse on perustellusta ja selkeästä tietoisuuden tason työstä, joka ihmisen tulee itse tehdä, saadakseen aikaan toivottuja muutoksia.

Taavi Kassilan luento, meditointi hiljaisessa yhteydessä korkeimpaan ja mindfulnessiin tutustuminen

Seuraavaksi sain Fecebookissa kutsun Taavi Kassilan Turussa olevaan "Puhdas tietoisuus" luentoon. Luento oli todella hyvä ja avasi entistä selkeämmin itselleni ymmärrystä siitä, miten olin liikaa sivuuttanut oman itseni, käyttänyt meditointia lähinnä vain tiedon etisintään ja sivuuttanut likkaa sen omassakin tiedossani olevan tosiasian, että muutos lähtee itsestä. Kassilan luennolla yhdessä läsnäolijoiden kanssa tehty meditaatioharjoitus, joka poikkesi omasta tavastani meditoida ja hänen kanssaan käymäni keskustelu vahvistivat jo syntynyttä ajatusta itseeni enemmän keskittymisestä, oman itseni kohtaamisesta ja tutkimisesta. Tämän innoittamana aloitin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan mindfullness harjoituksiin. Olen meditoinut jo yli 20 vuotta ja kirjoittanut ja piirtänyt lähes kaikki meditaationi vuoden 2021 elokuusta alkaen, nyt jo yli 700 sivua, joten meditointi itsessään on minulle tuttua. Olen opetellut maallisen ajattelun pysäyttämisen, mieleni hiljentämiseksi, niin että voin istua hiljaisuudessa minkään ajatuksien mielessäni pyörimättä. Niinkuin tiedämme, jos yritämme olla hiljaisuudessa ja ajattelematta, niin ajattelemme ainakin lausetta "en ajattele, en ajattele" ja mieli alkaa nopeasti harhailemana mitä erilaisemmissa asioissa. Tämän katkaiseminen on kuitenkin täysin mahdollista opetella ja hiljentyä maallisten asioiden ajattelemattomuuden tilaan. Meditoinnista huolimatta mindfulness oli minulle kokemuksena täysin uuttaa ja myös hiukan hämmentävää. Tiesin sen tarkoittavan tietoista läsnäoloa ja sen että tiede myöntää sen hyvät vaikutukset, että sitä käytetään myös lääketieteessä ja sillä on saatu todistettavasti hyviä tuloksia monissa eri ongelmissa.

Kassilan kanssa ei ollut puhetta oman sairauteni hoitamisesta tai ylipäätään fibromyalgiastani, mutta hänen luentonsa aikaan saama innoitus keksittyä enemmän omaan itseeni, vei ajatukseni myös mindfulnessin kokeiluun ja ajatukseen siitä, voinko saada kuriin fibromyalgiaoireeni, reikin, Maria Nordinin Eroon oireista kirjan menetelmän, Taavi Kassilalta saamani innoitteen ja mindfulnessin avulla. Lääketiede ei tiedä keinoa fibromyalgian parantamiseksi, eikä mielen voimakaan aina mikään hetkessä tapahtuva muutos ole, joten suhtaudun asiaan realistisesti, antaen aikaa muutokselle. Ajatuksenani on esimerkiksi puolen vuoden - vuoden intensiivinen työ näiden menetelmien tutkimiseksi ja harjoittamiseksi. Aika näyttää, onko sillä vaikutusta fibromyalgiaani.

                                             

Ystävän kuolema ja vahvistus siitä, ettei fyysinen kuolema ole olemisen loppu

Minun tarinani, osa 8

21.7.2024

Siitä tulee kolmisenkymmentä vuotta, kun ensimmäisen kerran kohtasin tilanteen, jonka jälkeen vuosien aikana vakuutuin yhä enemmän siitä, että fyysinen kuolema on vain maallisen olemuksemme toiminnan loppumista, jonka jälkeen sielu /henki, jatkaa edelleen olemassaoloaan. Tänä päivänä minulla ei ole tuosta asiasta enää minkäänlaista epäselvyyttä, vaan tiedän sen olevan täysin varma asia.

Olen suhteellisen vähän lukenut henkisyyteen liittyvää kirjallisuutta, koska olen kokenut niin, että haluan omalla tielläni, itse etsiä ja löytää tietoa ja vastauksia asioihin, joita tahdon ymmärtää. En ole halunnut että ajatukseni rakentuisikin lähinnä muiden kertomista asioista ja itse löytämisessä onkin ollut todella antoisaa se, kun myöhemmin on lukenut jotain muiden kirjoittamaa tai kuunnellut kertomaa ja niistä on tuotu esille aivan samoja kokemuksia, tietoa ja asioita, jotka olen itse saanut selville, omien kokemusteni ja esimerkiksi meditaatiomatkojen kautta.  

Olin jälleen, tavakseni tulleelle iltaisella kävelylenkilläni. Kuunnellessani erästä podcastia, jossa puhuttiin siitä, mitkä asiat ja tapahtumat elämässä ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen, että on valinnut tietoisesti lähteä tutkimaan henkiseen kasvuun liittyviä asioita, muistui mieleeni  läheinen lapsuudenystäväni Anne, joka ollessamme 16-vuotiaita, päätti itse, oman kätensä kautta, maallisen elämänsä. 

En ollut juurikaan lapsuudessani törmännyt omassa elämänpiirissäni kuolemaan. Ollessani noin 8-vuotias isoäitini sisaren 6 -vuotias  tytär menehtyi, jäätyään auton alle ja kyseiset hautajaiset olivatkin lähes ainoa kokemukseni kuolemasta.  

Olimme vuosien ajan lähes päivittäin leikkineet ja olleet yhdessä Annen kanssa, siitä kesästä lähtien, jona aloitimme koulun. Olimme silloin muuttaneet äitini ja isosiskoni kanssa Annen perheen naapuriin. Meistä tuli Annen kanssa läheisiä ystäviä, samojen kiinnostuksen kohteiden ja koulussa samalla luokalla olemisen myötä. Metsä, luonto ja eläimet olivat lähellä meidän molempien sydäntä. Täytettyämme 15 vuotta ja Annen mennessä rippikouluun,  halusin myös päästä ripille, eikä se äidilleni ollut este ateismistaan huolimatta. Rippikoulun jälkeen Anne alkoi liikkumaan enemmän ulkona muiden nuorten keskuudessa ja vietimme aikaisempaa enemmän aikaa omien ystäviemme seurassa, myös eri kaveripiireissä. Kävimme ensimmäistä vuotta lukiota ja olimme edelleen samalla luokalla. 

Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia ja yleensä vasta koulupäivän jälkeen, kun vei kyseisen päivän koulutehtävät toiselle, selvisi syy, jos toinen ei ollutkaan kyseisenä päivänä tullutkaan kouluun. Vuosien aikana tottakai, oli lukuisia kertoja, kun jompi kumpi meistä oli esimerkiksi sairaana, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, tai siitä erityisesti huolestunut, jos toinen ei aamulla tullutkaan bussipysäkille. Kotoamme bussipysäkille kulki puoli kilometriä pitkä hiekkatie. Joskus satuimme aamulla yhtä matkaa tälle kotitielle, mutta monesti toinen oli ehtinyt jo mennä, kun itse vasta lähti kulkemaan kohti pysäkkiä. Syyslukukausi  oli päättynyt ja oli Uuden Vuoden jälkeen ensimmäinen koulupäivä. Lähtiessäni sinä aamuna kouluun ja kulkiessani Annen kodin pihatien ohi, minulla oli kummallinen levoton tunne. Tunne joka oli minulle aivan uutta, aavistus siitä että Anne ei tule kouluun, ei nyt, eikä enää milloinkaan. Menin bussipysäkille, eikä Annea näkynyt. Outo aavistus ei lakannut vaivaamasta minua ja vain vahvistui. Koulussa, kun kello soi ensimmäisen tunnin alkamisen merkiksi ja muiden oppilaiden mennessä luokkaan, jäinkin  tavastani poiketen yksin koulun käytävälle. Nojasin käytävän seinään ja jonkin ajan kuuluttua koulun keskusradiosta tuli kuulutus, miten yksi koulun oppilaista oli menehtynyt. 

Anne oli Uutena Vuotena lähtenyt muutamien ystäviensä kanssa laivaristetylle Turusta Tukholmaan. Siihen aikaan ei ollut ikärajoja, niinkuin nykyään ja nuoret voivat lähteä keskenään laivaristeilylle, ilman aikuista. Anne oli, laivan menomatkalla Tukholmaan, sen ollessa jo avomerellä, ystäviensä läsnäollessa, yhtäkkiä kiivennyt laivan kaiteen yli ja hypännyt mereen, laivan perästä, potkuripuolelta. Ystävien kertoman mukana hän oli vain sanonut että "katsokaa, kun näytän tempun". Tämä oli tapahtunut niin nopeasti ja yllättäen, ettei kukaan ollut ehtinyt tekemään mitään. Laiva pysäytettiin ja etsinnät aloitettiin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Suuren laivan potkurin imu on voimakas, eikä selviämismahdollisuuksia edes olisi ollut.  Teon syistä en halua kirjoittaa, koska kyse on nuoren ihmisen tämänkaltaisessa menehtymisessä on aina kyse niin vaikeista ja arkaluontoisista asioista.

Kohtasin ensimmäisen kerran elämässäni itselleni läheisen ihmisen kuoleman, mutta jostain kummallisesta syystä, en koskaan kokenut Annen kuolleen. Muistan miten heti hänen kuolemansa jälkeen, illalla nukkumaan mennessä, mieleen nousi kummia ja hiukan pelottaviakin ajatuksia, että jos hän yhtäkkiä käveleekin huoneeni ovesta sisään tai on ollut vaikka komerossa piilossa, avaa komeron oven ja tulee huoneeseeni, vaikka tottakai tiedostin  ettei se olisi mahdollista, koska hän oli kuollut.  Vaikka häntä en voinutkaan enää kohdata niinkuin aikaisemmin, hän oli silti minulle jollainlailla toistuvasti läsnä. Itselleni asia oli hyvin hämmentävä ja tunsin useiden vuosien ajan, Annea muistaessani, myös syyllisyyttä omasta suhtautumisestani. En juurikaan itkenyt hänen kuolemansa jälkeen tai kokenut sellaista lopullisen menetyksen tunnetta, minkä kuoleman läheistä ystävää kohdatessa voisia ajatella tuntea. Moni varmasti sanoisi, että en vain halunnut hyväksyä ystäväni kuolemaa ja siksi koin hänen läsnäoloaan, mutta noin 15 vuotta Annen kuoleman jälkeen, tapahtui jotain sellaista, joka vahvisti minulle, että siihen oli syynsä, miksi en kokenut hänen olevan poissa. Ymmärsin, että ihmisen kuolema, on ainoastaan maallisen fyysisen olemuksemme loppu. 

                                              Kuvassa Annen minulle piirtämä onnittelukortti.

Anne oli kuolemansa jälkeen usein läsnä unissani, joissa monesti keskustellessamme totesimme myös sen, että hän on kuollut. Unet olivat muutoin hyvin arkipäiväisä, kuljimme metsässä jutellen, poimimme yhdessä mustikoita tai vain istuimme yhdessä keskustellen ihan tavallisista asioista, niinkuin olimme tehneet hänen eläessäänkin. Unissani emme kuitenkaan olleet lapsia, vaan sen ikäisiä kuin muutoinkin jo olin. Vuodet kuluivat ja Anne oli yhä edelleen aina silloin tällöin unissani. 12 vuotta myöhemmin sain ensimmäisen lapseni. Lapseni ollessa vähän reilu vuoden, minun oli tarkoitus palata takaisin työelämään ja lapseni mennä perhepäivähoitoon. Olimme muuttaneet kaupungista maaseudulle vanhaan omakotitaloon, lapseni isän ja isovelipuolen kanssa. Kyseinen omakotitalo oli lähellä lapsuuden kotiani ja Annen lapsuuden kotiin oli matkaa linnuntietä vain muutama sataa metriä. Työhön paluu ei ollut itselleni helppoa, kyse oli ensimmäisestä lapsestani ja olin kait hiukan ylihuolehtivainenkin äiti. Pienillä lapsilla kun on tapana laittaa suuhunsa kaikkea mitä käsiinsä saa, mutta lapsellani tämä ei monestikaan jäänyt vain suuhun laittamiseen, vaan jos oli kyseessä esimerkiksi pieni lattialta löytynyt kivi, hän saattoi myös nielaista sen. Olin tästä todella huolissani ja siitä, valvoisiko perhepäivähoitaja varmasti lastani niin, ettei mitään vaarallista tapahtuisi. 

Työhön paluuni lähestyi ja muutama yö ennen sitä, Anne oli taas unessani ja sanoi minulle "Koska olen kuollut ja minulla on paljon aikaa ja olet niin huolissasi lapsesi hoitoon menosta, niin minä voin vahtia häntä hoitopaikassa, kun olet töissä". Olin tottunut unissa tapahtuviin keskusteluihin Annen kanssa, enkä tähän sinällään siksi kiinnittänyt mitään erityistä huomiota, ennenkuin noin puolitoista-kaksi vuotta kyseisen unen jälkeen. 

Palasin työ-elämään ja eräänä iltana lapseni ollessa ehkä noin kaksi ja puoli -kolme vuotias olin hänen kanssaan kaksin kotona. Katsoin sohvalla istuen televisiota. Talossa, jossa asuimme, oli pitkä eteiskäytävä, joka päässä oli eteinen ja muutama porras, jotka veivät keittiöön ja olohuoneeseen, jotka olivat hiukan ylempänä. Sohva jossa istuin, oli tämän käytävän viereisessä pienessä, enemmänkin kolossa, kuin varsinaisessa huoneessa ja lapseni leikki siinä vieressäni lattialla. Eteisen käytävä oli hiukan hämärä, mutta ei pimeä. Jonkin ajan kuluttua huomasin että lapseni oli lopettanut leikin ja hän seisoi katsellen eteiskäytävään. Jatkoin television katsomista, mutta kun lapseni vain jatkoi käytävään katsomista, kurkistin itsekin käytävään, mutta en nähnyt siellä mitään. En sanonut lapselleni mitään, vaan ainoastaan seurasin häntä, eikä hän kiinnittänyt huomiotaan minuun. Kurottauduin hiljaa katsomaan häntä ja huomasin miten hän välillä hymyili katsoessaan johonkin eteenpäin, niinkuin näkisi siellä jotain, vaikka ketään muita ei ollut meillä kotona, eikä meillä ollut edes lemmikkieläimiä, joka olisi saattanut olla käytävässä. Lapseni kuitenkin tuntui selvästi näkevän siellä jotain. Tätä jatkui vielä hetken aikaa, kunne lopulta lapseni hymyilleen vilkutti kädellään tyhjään käytävään, sanonen " hei hei Anne" niinkuin sanotaan vaikka ystävälle, joka on ollut kylässä ja lähdössä pois.

En ollut koskaan puhunut pienen lapseni kuulleen edesmenneestä ystävästäni ja hänen kuolemastaan, eikä luonnollisestikkaan tuon ikäinen lapsi olisi edes ymmärtänyt kuoleman merkitystä. Tämä tapahtuma kuitenkin vahvisti minulle ensimmäisen kerran sen, että kuolemaa ei ole, niinkuin se usein ymmärretään kaiken loppumisena. 

 

 

Unihalvaus

Lähdin eilen illalla pitkälle kävelylenkille. Kävellessäni kuuntelin erästä podcastia, jossa vierailevana keskustelijana oli nainen, joka kertoi omasta henkisestä heräämisestään ja siihen liittyvistä kokemuksistaan. 

Itsellänikin on ollut jo lapsuudesta lähtien monia sellaisia kokemuksia, joita jotkut sanoisivat yliluonnollisiksi ja jotka ovat vaikuttaneet siihen, että tieni on kulkenut etsimään kokemuksia, tietoa ja vastauksia, myös tavoilla, jotka eivät ihmisen viidellä maallisella aisteilla avaudu. Jostain syystä kuitenkin mieleeni muistui vuosia sitten kokemani unihalvaus, vaikka siinä ei olekaan kyse  mistään mystisestä, lukuun ottamatta uhkaavaa hahmoa, joka ihminen unihalvauksen aikana yleensä kokee olevan läsnä huoneessa.

Olin jo nukkunut jonkin aikaa, kun yhtäkkiä heräsin. Huoneeni ei ollut täysin pimeä, koska ovi oli raollaan ja kuulin vanhimman poikani pelaavan tietokoneella omassa huoneessaan. Avasin silmäni ja näin huoneeni ovella, lähellä sängyn päätyä seisovan synkän ja tumman olennon, joka tuijotti minua. Vaikka olento näytti uhkaavalta, se itsessään ei aiheuttanut niinkään pelkoa. Pelottavaa tapahtumassa oli, kun huomasin etten kykene liikkumaan. Ainoastaan silmäni liikkuivat. Yritin liikuttaa jalkojani ja käsiäni, mutta turhaan, en saanut aikaan  pienintäkään liikettä, vaan olin kuin halvaantunut ja naulittuna sänkyäni vasten. Hahmo oven suussa tuijotti minua, kurottautuen hiukan minua kohti,  mutta ei kuitenkaan tullut lähemmäksi.

Koska vanhin poikani oli hereillä, ajattelin huutaa häntä apuun. Yritin huutaa hänen nimeään, mutta vaikka kuinka ponnistelin, sain aikaan vain hiljaisen äänen. Yritin huutaa toisen poikani nimeä, koska hänen nimensä on lyhyempi, mutta turhaan, ääneni oli kuin kuiskaus. Tumma hahmo seisoi edelleen huoneeni ovensuussa. Koska yritys huutaa oli turhaa, keskitin kaikki voimani ensin jalkoihini, yrittäen liikuttaa varpaitani. Todetessani sen turhaksi, keskityin ensin sormiini ja sitten vain yhteen sormeen. Lopulta sain yhden vasemman käden sormistani aavistuksen liikahtamaan. Samalla lihaksiston jäykkyys katosi, pystyin liikuttamaan itseäni normaalisti ja tumma hahmokin katosi ovenpielestä. 

Seuraavana päivänä juttelin vanhimmalle pojalleni tapahtuneesta. Hän kertoi kuulleensa että olin puhutellut häntä nimeltä, mutta oli ajatellut että jos minulla on tärkeää asiaa, tulen varmaan hänen huoneeseensa ja oli sitten unohtanut sen pelatessaan. 

Unihalvauksen sanotaan olevan myös periytyvä ominaisuus. Omalla kohdallani kyseinen kokemus on jäänyt tähän mennessä ainoaksi, mutta ainakin kahdella lapsistani on ollut useitakin unihalvauskokemuksia ja paljon omaani pelottavampia. 

Tuon kokemukseni jälkeen perehdyin siihen mistä unihalvauksessa on kysymys. Yllättävää kokemuksessani oli se, että useissakin lähteissä kerrottiin, ettei unihalvauksen aikana voi myöskään puhua, niin että voisi herättää esimerkiksi vieressään nukkuvan kumppanin. Mihinkään keskusteluun minustakaan ei olisi ollut, mutta pystyin kuitenkin voimakkaasti keskittymällä sanomaan poikani nimen, vaikkakin hiljaisella äänellä. 

Unihalvauksen sanotaan johtuvan aivojen häiriötilanteesta, jossa ihmisen havahduttua unesta hereillä olon  tietoiseen tilaan, tahdonalainen lihaksisto on edelleen REM-unen aikaisessa halvaustilassa.  Kyseisen halvaustilan ajatellaan olevan on  REM-unen aktiivisen aivotoiminnan aikainen suojamekanismi, jotta ihminen ei liikkumalla vahingoittaisi itseään unia nähdessään. 

Vaikka nykyään tiedetäänkin, mistä unihalvaus johtuu, se on tapahtuma jota selittämään löytyy erilaisia uskomuksia ja joihin vaikuttavat niin uskonnot, kuin myös erilaiset kulttuurit. Muistan miten oma ex-mieheni kertoi omasta unihalvaus  kokemuksestaan ja siitä miten hänen kulttuurissaan unihalvauksessa nähdyn hahmon uskotaan olevan dzinni, Jumalan tulesta luoman olennon. Dzinnejä sanotaan olevan sekä pahoja, että hyviä ja monien niistä elävän täällä maan päällä kuten ihmisetkin, perustaen perheitä ja hankkien myös lapsia. Dzinnien kerrotaan osaavan ottaa erilaisia ulkomuotoja ja joidenkin avioituneen  ihmisten kanssa, vaikka sen sanotaankin olevan kiellettyä. Omassa kokemuksessani tumma hahmo pysyi oven läheisyydessä, vaikkakin lähellä minua, mutta monesti, nähty olento saattaa tulla aivan lähelle ja joskus myös esimerkiksi istumaan ihmisen päälle. 

Vaikka unihalvaukselle onkin täysin järkevä selitys, ja siitä olisi tietoinen, on selvää että varsinkin ensimmäisellä kerralla, sen kokeminen on pelottavaa ja mahdolliset hallusinaatiot uhkaavasta olennosta, tekee siitä vielä pelottavamman.

 

Olemmeko todellisuudessa vapaita ?

Oletko vapaa vai koetko yhteiskuntajärjestelmässä sellaisia epäkohtia, jotka tunnet kahlitsevina ja jotka tulisi ehdottomasti saada muuttumaan ? Koetko olevasi järjestelmän pelinappula, jossa ihmisen tarkoitus ja henkinen ulottuvuus unohtuu ? Kaipaatko enemmän materialistista vai henkistä vapautta, vai katsotko, että niiden tulisi kulkea käsikädessä ?

Viimeisen vuorokauden aikana on eräässä Facebookissa olevassa ketjussa ollut mielenkiitoista keskustelua siitä, mitä tarkoittaa olla "vapaa", mitä tarkoittaa "kotiin paluu" tai mitä on "järjestelmän orjuus". Miten vapauden voisi saavuttaa ja onko vapaus ulkoista vai myös sisäistä ?

 

Mitä on vapaus ?  Olemmeko "järjestelmän orjia"  ?

Jo sana "vapaus" itsessään on asia, jonka ihmiset käsittävät eri tavoin.  Ajatus vapauden merkityksestä vaihtelee huomattavankin paljon, ihmisten erilaisten kokemusten, ympäristön olosuhteiden, toiveiden, uskomussuuntien ja ajatusmallien mukaan. Yhdelle se saattaa tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ole rangaistuseuraamuksena väärästä teosta vankilassa, toiselle vapautta on tehdä omia päätöksiä ja valintoja tai olla mahdollisimman riippumaton yhteiskuntajärjestelmästä. Kolmannelle, niinkuin itselleni, vapaus syvällisimmin on sitä, että kykenee henkisesti kehittymään sellaiselle tasolle, ettei enää joudu esimerkiksi karman seurauksena uusien oppiläksyjen eteen, vaan tietää, ymmärtää ja osaa toteuttaa riittävästi rakkauden lakia. Jollekin todellinen vapaus saattaa tarkoittaa sitä, että olisi maallisessa elämässään täysin riippumaton muista. Mikään näistä tavoista ajatella vapautta, ei kuitenkaan ole väärä tai vähempiarvoinen, vaan ainoastaan erilainen ja katsottu erilaisista toiveista ja lähtökohdista käsin.

Hyvin monesti ajattelemme vapauden tarkoittavan ihmisen maallista tai konkreettista, materialistista vapautta. Oikeutta valita asuinpaikkansa, kulkea vapaasti minne haluaa, tehdä työtä jota haluaa,  päättää itse mihin käyttää omaa varallisuuttaan.  Maallisen vapauteen kuuluu myös sanavapaus tai vapaus valita uskontonsa, olla oma itsensä, ilman että meitä yritetään pakottaa johonkin tiettyyn muotiin, vaikka niissä onkin kyse jo enemmänkin myös ihmisen henkisestä aspektista. Mitään edellä mainittuja vapauksia meillä ei kuitenkaan ole lainkaan niin paljon kuin monesti kuvittelemme olevan. Niin media, kuin meitä johtavat ihmiset, työntävät jatkuvasti erilaisia ajatusmalleja ja ideologioita vaikuttaakseen ihmisten mieliin ja toimintaan. Yhteiskuntajärjestelmän pyöriminen ja pyörittäminen edellyttää ihmisille monia erilaisia pakkoja ja "pakkoja", niitä, jotka tiedostamme ja myös niitä, joita hyvin monet meistä eivät tiedosta.  

Olemmeko siis pakotetusti vai vapaaehtoisesti osana järjestelmää, emmekä vapaita ? Uskon että oikeastaan meistä jokainen on molempia. Ehkä vain sellainen ihminen, joka lakkaisi täydellisesti osallistumasta yhteiskuntaan, käyttämästä mitään yhteiskunnan palveluja, eikä myöskään riko sellaisia yhteiskunnan sääntöjä, joiden seurauksena joutuisi väkisinkin esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmän tuomittavaksi oikeusjärjestelmän kautta, vois sanoa olevansa aidosti vapaa ja itsensä herra, vaikka häntäkin toki sitoo siitä huolimatta normaalit elämän ja luonnon järjestelmän lait. Voimme kieltäytyä joistain yhteiskunnan vaatimuksista, oman päätöksemme mukaisesti, mutta kuitenkin, niin kauan kuin käytämme joitain yhteiskunnan palveluja tai saamme tai otamme elantomme ja varamme yhteiskuntajärjestelmän kautta, työnteon kautta tai erilaisia tukina, olemme kiinni vallitsevassa yhteiskuntajärjestelmässä ja olemme itse valinneet olla osa sitä järjestelmää, olla olematta aidosti vapaita. Vai tarkoittaako se sitä ettei olisi aidosti vapaa, senkin käsitämme varmasti eri tavoin. Siitä, mitä hyvä tai haitallisia tekijöitä sisältyy siihen että on osana järjestelmää, on lukemattomia ja niin myös monia mielipiteitä ja siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta en nyt lähde siihen, ainakaan tässä kirjoituksessani, ihan jo kirjoitusmäärän vuoksi.

Henkinen vai materialistinen vapaus ?

Ihmisessä on kaksi eri olemuspuolta, niin fyysinen kuin henkinenkin. Itse en usko, että kumpikaan voi kehittyä kohti todellista vapautta ilman toistaan. Sisäinen eli henkinen vapaus vaatii sitä, että ihmisen kykenee ymmärtämään ja hyväksymään maallisen materialistisen eli ulkoisen elämänsä. Maalliseen elämäänsä ja arkeensa syvästi tyytymättömän on vaikeaa saavuttaa henkistä tasapainoa ja vapautta.  Materialistinenkaan asioiden järjestyksessä olo ja suuri vaurauden määrä ei  takaa henkistä hyvinvointia.

Meidän tulisikin oppia elämään fyysis-henkisenä kokonaisuutena, molemmat puolet huomioiden. Kyetä irtautumaan niistä ihmisen mielihaluista, jotka maailmassa aiheuttaa paljon kärsimystä ja pahaa, vallanhalu, materialismi, ahneus, muiden riistäminen.

Mitä tarkoittaa kotiinpaluu ?

Kotiinpaluu on sana josta moni, ainakin tietoista henkistä tietä kulkeva, on varmasti kuullut puhuttavan. Eikä vältättämättä vain liittyen "Kotiinpaluu heimoon", jonka päämääränä heidän kotisivujen mukaan  on seuraava : "Kotiinpaluu Ry:n tarkoituksena on luoda koko Suomen laajuinen, voimakas, rakastava, viisas, elinvoimainen, omavarainen, terve, luonnonmukainen sekä kaikkea elämää arvostava yhteisö". 

Kotiinpaluu on myös esimerkiksi Kabat-Zinn Jonin kirja "Kotiinpaluu-108 oppia tietoisesta läsnäolosta", joka perustuu mindfulness oppeihin, jotka auttavat ihmistä keskittymään tähän hetkeen, sekä löytämään tyytyväisyyden ja rauhan tunteen olosuhteista riippumatta". Kotiinpaluu sanaan olen törmännyt myös meditoinnissa, joihn liittyen olen osallistunut useitakin kertoja, yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, yhteiseen Kotiinpaluu-meditaatioon. 

Kotiinpaluunkin määrittelemä, mitä sillä tarkoitellaan, vaihtelee, eikä niistäkään määritelmistä mikään ole väärä tai toistaan huonompi. 

Jollekin kotiinpaluu voi tarkoittaa muuttoa synnynseuduilleen ja jollekin sitä, että voi elää maallista fyysistä elämää itsellisenä ihmisenä, irrallaan yhteiskunnan pakottavista järjestelmistä. Itselleni kotiinpaluu tarkoittaa myös sitä, että kasvaa henkisesti niin, että lopulta on mahdollista irtautua elämänkierrosta, koska on oppinut kaiken tarvittavan. Uskon siis jälleensyntymään.  

Todellisen vapauden uskon olevan jokaisessa ihmisessä itsessään oleva kosmisen viisauden, jonka ymmärtäminen saa ihmisen myös toimimaan rakkauden lain mukaisesti. Tie siihen tulee vain löytää ja lähteä tietoisesti kulkemana sitä pitkin. Sillä viisaasti toimijan katsoessa peiliin, sieltä katsoo, ei vain fyysinen ihminen, vaan myös jumalallinen tieto, viisaus ja tie vapauteen.