Reiki master todistus

Reiki Master todistus 

 

Reiki on japanilainen hoitomuoto, jossa energiaa kanavoidaan käsien välityksellä hoidettavaan, edistämään fyysistä, emotionaalista ja henkistä hyvinvointia. Japanilainen Mikao Usui (1865 – 1926) on reikihoidon ja koulutuksen kehittäjä ja löytäjä. Reiki ei ole vain joidenkin harvojen ihmisten mahdollisuus kanavoida energiaa, vaan jokaisen opittavissa oleva hoitomuoto ja henkisen kehityksen tie.

 

Voimmeko tietää, ovatko meditaatiomatkoilla koetut asiat totta vai maallista mielikuvitustamme ?

Meditaatiota voi käyttää hyvin monenlaisiin eri tarkoituksiin. Itselleni merkittävin syy meditointiin on tiedon etsintä ja oman henkisen kasvun kehittäminen. Omassa henkisessä kasvussani kyse ei kuitenkaan ole vain itsestäni, vaan sitäkin enemmänkin siitä, että kasvaisin yhä enemmän ja paremmin Yhden lakia noudattavaksi ihmiseksi, sillä oma toimintani ja energiani heijastuu myös kaikkeen ympärilläni olevaan. 

Meditoidessani eli niin sanotuilla tietoisuumatkoilla, jossa voin liikkua unien omaisesti, ilman maallisen fyysisen ruumiin rajoitteita, itselleni on hyvin tärkeää saada vahvistusta  sille, että näkemäni ja kokemani asiat ovat todellisia, eikä oman maallisen mielikuvitukseni tuotetta tai jostain muualta lukemani tai kuulemani seurausta. Ihmismieli on rakentunut niin voimakkaasti fyysisenä maallisena ihmisenä oppimiemme asioiden ja kokemustemme ympärille, että ainakin itse koen yhä edelleenkin vaativan jatkuva huolellisuutta siinä, että tarkkailen kokemaani, ettei se olisi syntynyt omista maallisista odotuksistani ja ajatusmalleistani. 

Meditoidessa, jos matkalla hakee tietoa elämän ja kaiken olevan ymmärtämiseen, eikä vain esimerkiksi rentoutumista, olisikin siksi tärkeää, että kykenisi irrottautumaan mahdollisimman tehokkaasti maallisesta tilasta, aikakäsitteestä, minästään ja egostaan. Siitä, ettei anna omien maallisten ajatusten ja toiveiden vaikuttaa nähtyyn ja koettuun. 

Meditaatio tapahtuu tietoisuuden tasolla, jossa aika ja paikka eivät rajoita kokemusta

Koska meditaatiomatkoilla koetut asiat tapahtuvat toisella tietoisuuden tasolla, voi olla hyvin vaikeaa löytää vahvistusta sille, olivatko ne todellisia, vai oman maallisen itsemme rakentamia. Oliko koetut asiat ylhäältä annettuja, mistä ne ovat tulleet vai olivatko ne muodostuneet maallisen mielemme kautta tukemaan sitä, miten arkisen ajattelumme kautta niiden toivoisimme olevan. 

Rakastan energioita, niiden tutkimista ja niiden kautta asioiden havainnointia. Se on ollut suuri mielenkiinnon kohteeni jo reilusti yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja jota olen myös tietoisesti harjoittanut. Kaikella olevalla, olennolla, tunteella asialla, paikalla ja tapahtumalla, olivat ne sitten konkreettisia ja näkyviä tai eivät, on omalainen energiansa. Jokainen ihminen, eläin, tapahtuma, tunnetila tai mikä tahansa on energiavivahteiltaan erilainen.  Energioiden kautta havainnointi on siksi monikäyttöinen työkalu, oli sitten kyse tästä maallisesta arkisesta maailmastamme ja päivätajunnastamme tai tietoisuudentasoa vaihtamalla koetuista asioista. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin mainita myös sen, erittäin tärkeän seikan,  että toimittaessa toisilla tietoisuustasoilla ja energioiden kanssa, on äärimmäisen tärkeää muistaa eettiset tekijät, jotka niihin liittyvät. 

Miten voi tietoisuustasoa vaihtamalla, oli kyse sitten meditaatiomatkasta tai vaikka energiahoidon tekemisestä, tietää että osaan nähdä asioita, eivätkä ne ole vain oman maallisen mieleni luomia kuvia, siksi että haluaa kokea jotain erityistä. Tai siksi, että ego kuiskii asioita ja haluaa luoda ihmiselleen vääränlaisen käsityksen osaamisestaan. Tällainen virheellinen mielikuva itsestään saattaa olla esteenä oppimisen kehitykselle tai hidastaa sitä, koska mieli ei välttämättä opikaan uutta sellaisesta, minkä jo ajattelee osaavansa.

Miten voi oppia varmistamaan että koettu asia on totta ?

On olemassa erilaisia tekniikoita, millä voi tarkkailla ja vahvistaa tietoa siitä, onko oikeasti kykenevä näkemään asioita ja vaihtaman tietoisuuden tasoa alueelle, jossa ei toimita viiden maallisen aistimme varassa. Moni on varman luonut omia keinojaan näiden asioiden todentamiseksi ja itsellenikin on muodostunut useita tapoja joita käytän referenssinä siitä, ovatko kokemani asiat todellisia.

Muutamia mainitakseni, otan esimerkkisi ensin energiahoidon. Kun kyse on toisesta ihmisestä, tätä asiaa voi harjoitta ja tutkia sillä, että ennestään tuntemattoman ihmisen kohdalla, pyytää ettei hän kerro etukäteen mitään itsestään, omista oireistaan, ajatuksistaan tai huolistaan. Etukäteen kerrotut asiat saattavat lähteä maallisen mielemme kautta rakentamaan tavanomaisia ajatuskulkuja, jotka useassakin tapauksissa olisivat jossain määrin arvattavia. Silloin emme voi enää olla varmoja mistä nähty asia tuli. Oliko se aidosti nähtyä, vain syntynyt jo tiedossa olleiden asioiden kautta. Vasta hoidon jälkeen tapahtuvassa keskustelussa, kun itse on tutkinut sitä, mitä asianomaisesta ihmisestä on hoidossa energioiden kautta noussut esille, ja kerrottuaan ne hoidettavalle, ennen kuin kuuntelee hänen kertomaansa, selviää olivatko nähdyt ja koetut asiat todellisia. Onko itsellä aidosti kyky nähdä tietoisuuden muille tasoille. Näin toimin esimerkiksi viime kerralla, kun hoidossani oli itselleni täysin tuntematon ihminen. (Teen reikihoitoja joskus, kun joku sattuu pyytämään, enkä työkseni). Kyseinen henkilö oli minulle entuudestaan täysin tuntematon ja ilmaantui erään tuttavani kautta. Oli itsellenikin antoisaa huomata jälleen, miten energioiden kautta voi saada tietoa ja asianomainen hoidettava vahvisti nähdyt asiat todeksi, kertomalla  tarkemmin omakohtaisesti niistä, sen jälkeen kun olin itse ensin kertonut hänelle mitä hoidon aikana tuli esille. Tässä kohdin haluan tuoda esille myös sen, etikkaan liittyvän asian, että energiahoitajan ei tule koskaan alkaa tuomaan esille minkäänlaisia diagnooseja ihmistä mahdollisesti koskevista sairauksista.

Meditaatiomatkoilla nähdyt, koetut, kuullut ja tunnistetut asiat ovat monesti vaikeampia todentaa kuin esimerkiksi hoitaessa saatu informaatio. Jos näkee matkoillaan enteitä tulevasta, jotka sitten selkeästi myös toteutuvat, ne ovat hyvä vahvistus todellisesta tietoisuuden kyvystä tunnistaa asioita, joita maallinen mieli ei voi saada aikaan. 

Itse olen lukenut suhteellisen vähän mitään alan kirjallisuutta, ja vasta viimeisen reilun vuoden aikana olen alkanut lukeman enemmän ja kuunteleman myös asian liittyviä podcasteja. Vaikka minua on kiinnostanut nämä asiat joi pitkään, syynä tähän on ollut se, että olen kokenut ongelmallisena sen, että oma mieli alkaisi rakentaman tietynlaisia mielikuvia ja tarinoita sen perustella, mitä luen jonkin toisen kertomana. Tai että jostain oppineesta tulisi itselleni eräänlainen guru, jonka oppeja alkaisin toistamaan. Enkä tarkoita tällä sitä, että muiden opetusten ja jo ymmärtäminen asioiden ja ikiaikaisen kirjoihin kirjoitettujen viisauksien lukeminen olisi huono asia, koska henkinen kasvu on myös yhteistyötä ja on tärkeää oppia toinen toisiltamme. Ei olisi mitään järkeä siinä, että jokainen alkaisi etsimään ja löytäisi jo keksityn pyörän uudelleen. Itselleni kuitenkin on ollut hyvin tärkeää se, että olen itse löytänyt asioita, ilman että olen ensin lukenut tai kuunnellut  niitä muiden kertomina.  Ne ovat vahvistaneet minulle sitä, että tietoisuustason vaihtaminen on todellinen asia, millä voi löytää vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Harjoitin meditointia ja henkisen tien tutkintaa itsekseni pitkään ennekuin aloin tutustumaan muihin alan ihmisiin, hakeuduin samoista asioista kiinnostuneiden kanssa samoihin ryhmiin tutustuakseni heidän ajatusmaalimaansa tai juurikaan alan kirjallisuuteen. Sen seurauksena on ollut todella innoittavaa huomata, miten olen jälkikäteen löytänyt kirjallisuudesta ja jo esille tuoduista asioista ja opeista aivan samoja asioita, kuin mitä olen itse yksin omilla meditaatio/tietoisuusmatoillani kohdannut ja oppinut. Eräs esimerkki tällaisesta on kun lopulta luin pari kolme vuotta sitten Carlos Castanedan kaksi kirjaa ja useita kertoja niitä lukeissani jäin suu auki tuijottaman kirjan tekstiä ja lukemaan samaa kohtaa yhä uudelleen, sillä niissä oli kuvattuani samoja asioita jotka itse olin kohdannut omilla tietoisuustason tutkimusmatkoillani. Samanlaisia asioita olen saanut kokea myös tutustuessani muinaisten Egyptin mysteerikoulujen oppeihin. Niissä on tullut vastaan useita sellaisia asioita, joista olin tullut tietoiseksi omien aikaisempien itse yksin tekemieni tutkimusmatkojen kohdalla.

Kuka oli Carlos Castaneda ?

Castaneda toi kirjoissaan esille sen saman asian,  että kaikki on energiaa ja virtaavan energian voi nähdä ja sen kautta havainnoida asioita, mutta se vaatii Castanedan mainitseman "sisäisen dialogin" katkaisemisen. Fyysisen maallisen ihmisen ajattelu tulee jättää energioiden tutkimisen ja niiden kautta havainnoinnin ulkopuolelle.

Vaikka olenkin oivaltanut nuo perusasiat itse löytämällä ja harjoittanut ja käyttänyt niitä melko pitkään, minulla on vielä valtava määrä opittavaa ja harjoittelen yhä, sillä oppiminen on jatkuvaa kehitystä ja uusien asioiden löytämistä. Eräs asia minkä olenkin kokenut tärkeäksi henkisen kasvun tiellä, on ollut se, että mitä enemmän olen oppinut, sitä paremmin olen oivatanut sen, kuinka vähän tiedänkään. 

"Carlos Castaneda 1925-1998  oli yhdysvaltalainen kirjailija ja antropologi. Hän julkaisi vuodesta 1968 alkaen useita kirjoja, joissa hän kuvaili mystisiä kokemuksiaan yaqui-intiaani don Juan Matusin ja tämän  šamaanismiseurueen oppilaana. Don Juan kuului šamaanien linjaan, jonka alkuperä ulottui aina Meksikossa muinaisina aikoina (yli 7 000 vuotta sitten) eläneisiin šamaaneihin saakka. Hänen tavoitteenaan oli opettaa Castanedalle "soturin tien" käsitteitä ja soturin elämäntapaa ja ohjata hänet šamaanien maailmaan, joka sisältää toisenlaisen havaitsemisjärjestelmän olemassaolon. Tämän havaitsemisjärjestelmän tärkein elementti on idea intentiosta. Šamaanien mukaan intentio on kaiken takana oleva abstrakti voima, ja se on läheisesti kiinnittynyt ihmiseen.

Meksikon muinaisten šamaanien vakaumus oli, että maailma on ensisijaisesti energiaa, ja vasta toissijaisesti se on esineiden maailma. Niinpä don Juan opetti Castanedalle "näkemisen" taitoa, maailmankaikkeudessa virtaavan energian suoraa näkemistä. Voidakseen "nähdä" ihmisen tulee noudattaa soturin elämäntapaa, jonka avulla saadaan säästettyä riittävästi henkilökohtaista voimaa, henkilökohtaista energiaa, jota "näkemiseen" tarvitaan. Soturin elämäntapaan kuuluu muun muassa menneisyyden kertaaminen (rekapitulaatio), sisäisen dialogin katkaiseminen ja itsetärkeyden kitkeminen."

  

Carlos Castaneda ja don Juan Matus

Esimerkki tekniikasta, jolla voi varmistaa onko matka oman mielikuvituksen tuotetta

Vaikka olen jo pitkään harjoittanut meditaatiota ja sen avulla tapahtuvia tietoisuusmatkoja, niin edelleenkin silloin tällöin huomaan, että meditoidessa sorrun maalliseen ajattelutapaan. Mietin esimerkiksi maallista logiikka käyttäen, mitä tapahtuisi seuraavaksi tai ettei joku näkemäni tai koemani asia vois olla mahdollista. Silloin aina palautuna nopeasti mieleeni, ettei tietoisuustason maailma ole meidän fyysinen rajallinen maailmamme, eikä siellä päde samat lait, jossa pelkästään jo aika ja matka rajoittaa meitä ja toimintaamme ja hylkään tällaisen meditaatiokokemuksen, enkä esimerkiksi talleta sitä meditaatiopäiväkirjoihini uskottavana matkana. 

Samoin toimin silloin, hylkää kokemuksen, jos minulla on epäilys siitä, onko näkemäni tai kokemani asia korkeammalta tasolta annettua, vai vain oman mielikuvitukseni tai odotusteni tuotetta. Tämän varmistaakseni, saatan kokeilla jatkuuko meditaation tapahtumat oman maallisen tahtoni mukaisesti. Me jokainenhan tiedämme, että voimme luoda mielikuvia, jota näemme mielessämme. Tarvitsee vain sulkea silmät ja kuvitella mielessään vaikka iso pallon, jonka päällä seisoo norsu ja voimme nähdä sen suljettujen silmiemme takana. Se on maallisen mielemme luoma mielikuva. Todellisten tietoisuusmatkojen ei tule rakentua kyseisellä tavalla. Ei edes silloin, kun olemme jo matkallemme kohdanneet joitain asioita ja seuraavalla matkallamme haluamme palata kyseisiin tapahtumiin, jotta saisimme niistä lisää tietoa. Meditaatiomatkan jälkeen on luonnollista, että mietimme kokemiamme asioita ja niiden merkitystä maallisen ajattelumme kautta. Tässä kohdin tuleekin olla tarkkana, siitä ettei sen kautta luo mahdollisia ajatuksia ja toiveita, miten kyseisen tapahtumat etenisi ja siten seuraavalla keralla anna niiden vaikutta uusiin kokemuksiimme. 

Meditoidessani, jos minulle herää epäilys siitä, onko kokemus annettu vai omaa mielikuvitusta, teen seuraavalla tavalla. Jos olen meditoidessani nähnyt esimerkiksi juoksevan hevosen ja epäilen sitä vain omaksi mielikuvituksekseni, keksityn ajattelemaan tietoisesti samalla tavalla kuin luodessani mielikuvaa pallon päällä seisovasta norsusta. Ajattelen hevosen pysähtyvän, nousevan takajaloilleen  ja alkaa niiden varassa liikkua ympäri. Jos hevonen pysähtyy ja tekee niinkuin ajatustani keskittämällä tahdon sen tekevän tai ei palaa aikaisempaan juoksuunsa välittömästi pysähdyttyään, vaan jatkaa ajatusteni mukaisesti, hylkään kyseisen näkemäni asian oman mielikuvitukseni ja toiveeni tuotteena.  

Joskus meditoidessa tapahtuu niin että asiat etenee aivan eri tavoin tai täysin päinvastoin kuin mitä toivoisin. Tämä on itselleni myös osoitus siitä, ettei koettu asia ole omien maallisten toiveideni tulos. Olen joskus kokenut sellaisiakin tilanteita ja tapahtumia meditoidessani, että ne ovat turhauttaneet, harmittaneet ja jopa suututtaneet minua, koska olisin toivonut asioiden olevan toisin.

Nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka ovat vuosien aikana rakentuneet minulle vahvistamaan energioiden kautta ja meditaatio/tietoisuusmatkoilla koettujen ja nähtyjen asioiden todenperäisyyttä.

Maailmansielu

 

Itseni äärelle - Ikitaito I t s e v a r m u u s- nuotiopiiri 8.1.2025/ Sami Ilmari Nuora

 

Vuoden 2024 aikana itselläni käynnistyi yhä voimakkaammin tarve kaikkien vuosien jälkeen alkaa keskittyä itseeni. Ei itsekkyydellä, vaan itseeni tutustumisena ja itseni tuntemisena. Toiveena päästä irti jostain taakoista, joita vuodet ovat tuoneet ja jotka yhä kulkevat mukana. Puhdistautua, ymmärtämällä tapahtumien taustoja, löytää niistä opittavaa, josta ammentaa jotain merkityksellistä.

Meillä jokaisella on ollut elämässämme omat koettelemuksensa, enkä edes yritä väittää, etteikö maailmassa olisi ollut lukematon määrä ihmisiä, jotka olisivat milloin tahansa olleet valmiita vaihtaman paikkaa kanssani. Tämä olen myös yrittänyt monissa elämän raskaissa tilanteissa muistaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omakin elämä ole voinut vaatia suunnattomasti voimavaroja tai sitä, etteikö se olisi jättänyt kipeitäkin haavoja, jotka yhä uudelleen nousevat pintaan.

Olen jo yli 20 vuotta kulkenut ns tietoisen henkisen kasvun tietä. Kouluttautunut reikimasteriksi, opetellut/harjoittanut monenlaisia tietoisen henkisen kasvun oppeja ja oppinut monia itselleni tärkeitä asioita jotka ovat kantaneet eteenpäin. Energiat, niiden kautta asioiden tutkiminen ja meditaatio ovat asioita, joista on tullut itselleni tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita henkisen kasvuni tiellä. Mielessäni on kasvanut henkiseen kasvuun liittyen useitakin asioita, joita haluaisin toteuttaa. Niiden rinnalla itseeni tutustuminen on kuitenkin noussut hyvin merkittäväksi ajatukseksi.

En usko sattumaan, vaan tarkoitukseen ja lopulta päädyin osallistumaan Sami Nuoran Ikitaito I t s e v a r m u u s- nuotiopiiriin. Tänään meillä osallistujilla oli virtuaalinen tapaaminen, jossa Sami kertoi ensin aiheeseen liittyvää pohjatietoa itsevarmuudesta ja sisäisestä turvan tunteesta, miten niiden vähäisyys tai puuttuminen vaikuttaa meihin, miten ne pitkienkin aikojen jälkeen pitävät meitä kahleissaan ja miten ne luovat meille väärän mielikuvan itsestämme, valeminän. Siitä, miten tämä valeminä hallitsee meitä ja miten siitä on mahdollisuus askel askeleelta irtautua.

Valitettavasti, niin usein me ajattelemme asioiden olevan liian monimutkaisia ratkottaviksi ja tyydymme siihen kohtaloomme, että meidän tulee kantaa taakkojamme läpi elämän. Monesti haemme ratkaisua myös hyvin vaikean kautta, vaikka todellisuudessa liian monimutkaiset ratkaisut ongelmaan saattavat vain saada meidät väsymään ja yhä suurempaan ahdinkoon.

Saimme oppia tämän kertaisessa virtuaalisessa I t s e v a r m u u s- nuotiopiirissä tekniikkaa, jonka kautta oivaltaa se, että me emme todellakaan ole se, millaisen mielikuvan muut ihmiset ja me itse, omien vaikeidenkin kokemustemme kautta, monesti olemme itsestämme luoneet ja josta kärsimme monissa eri elämäntilanteissa.

Aika näyttää mitä seuraavalla kerralla, mutta tämänkertainen meille opetettu tekniikka, avasi itselleni sellaisen oivalluksen, jonka avautuminen sai väkisinkin kyyneleet virtaamaan. Suuretkin oivallukset saattavat olla äärettömän yksinkertaisia. Joskus vain ne pitää kuulla jonkun toisen sanoittamana, ennekuin niiden äärelle voi havahtua.

Kiitos

Äiti Maa

 

Uushenkisyydestä uskontoihin, sekä feminiiniin ja maskuliiniin

Avoimen ja rohkean keskustelun hyvää antia, miten vaikeistakin asioista keskustellessa ja niitä esille nostettaessa, voi löytää ja oppia ja niistä syntyä yhä uusi keskusteluja, jotka jälleen johtavat uusiin ajatuksiin ja oivalluksiin. Toisaalla Facebookissa oli ollut keskustelua New Agesta ja uushenkisyydestä ja josta satuin sitten myös katsomaan juuri sopivasti Antti Launosen videon ja toin keskustelun myös tänne Amorcin ryhmään. Kyseiset keskustelut (Sami Nuoran sivulla) sekä toisaalla Facebookin puollella jatkuivat ja mukaan tuli myös uusia ajatuksia ja oivalluksia, jotka liittyvät toisiinsa, niinkuin asioihin syvemmin mennessä usein tapahtuu. Huomaa niissä olevia yhtäläisyyksiä ja miten kaikki kytkeytyy toisiinsa.

Itselleni muuten aukeni näissä keskusteluissa myös se, ettei uushenkisyys ja New Age olekaan ihan sama asia, niinkuin olen sen enempää miettimättä kuvitellut olevan, kun olen ajatellut niiden vain olevan saman asian englanninkielinen ja suomenkielinen nimitys.

Uushenkisyyden kautta nousi esille myös uskonnot, koska käytännön arjessa, ne monesti ihmisten mielissä ne ovat asetettuina vastakkain. Näihin asioihin liittyvässä ketjussa, eräs nainen toi esille miten oman poikansa kohdalla huomaa, että teini-ikään tullessa alkaa näkyä jonkinlaista "feminiiniähkyä ja äidin rakkauden yliannostusta" ja maskuliinisten piirteiden nousua. Eli luonnollista tasapainon rakentumista nuoren kasvaessa.

Tästä feminiiniähkyistä ja näistä muista juuri käydyistä keskusteluista sitten tuli mieleeni se, mitä kaikkea feminiinisyyden tai maskuliinisuuden epätasapaino aiheuttakaan ja miten se liittyy esimerkiksi uskontoihin. Molemmat sekä feminiinisyys että maskuliinisuus ovat tärkeitä, mutta kun ne eivät ole tasapainossa kuinka paljon eripuraa, epätasa-arvoa ja myös kauheuksia siitä pahimmillaan seuraa ja miten se näkyy eri ihmisryhmien välillä, eri kulttuureissa ja uskonnoissa.

Esimerkiksi Raamatun ja Koraanin uskonnot ovat hyvin maskuliiniähkyisiä ja siksi niissä naisen asema on miestä heikompi, jopa äärimäiseen alistamiseen ja järkyttäviin tyttöihin ja naisiin kohdistuviin tekoihin asti. Toki esimerkiksi nyky kristinuskossa tämä naisen ja miehen välinen epätasa-arvoisuus ei enää ole juurikaan totta, mutta itse Raamatussakaan naisen asema ei ole miehen veroinen. Tämä itsessään jo kertoo mielestäni siitä, että olisi tärkeää pohtia sitä, eikö todellinen Jumala olisi ymmärtänyt maskuliinin ja feminiinin tasapainon tärkeyttä. Millainen Jumala olisi luonut sellaisen epätasapainon, että olisi osoittanut toisen toisensa alapuolelle. Toisaalta esimerkiksi länsimaissa/Suomessa nykyinen feminismiaalto (enkä tarkoita sillä todellista tasa-arvon hakemista joka on omastakin mielestäni tärkeää) on mennyt överiksi siinä, että se pitää sisällään myös naisen ylivallan tavoittelua.

Maskuliini ja feminiini, molemmilla on oma tärkeä tarkoituksensa. Tarvitaan sekä Jing että Jang, ja niiden keskinäinen tasapaino, jotta ihmiskunta voi löytää rauhaa ja sopusointua, elää yhdessä niin itsensä, toistensa kuin ympäristönsäkin kanssa.

Lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi, olen itse tietoisesti henkisen tien kulkija, Mikao Usuin linjan reikimaster ja mystikko.

Uushenkisyys

Kuuntelin äskettäin Antti Launosen youtube-videon uushenkisyydestä ja myös sen negatiivisista puolista.

https://www.youtube.com/watch?v=ahCViIskP9E&t=12s

Ajattelin jakaa sen myös tänne, koska se liittyy hyvinkin keskusteluihin, joihin tällä viikolla olen osallistunut. Siihen miten ihmisten "tulisi olla tarkkana siitä mihin kaikkeen uskoo", miten ihmisellä on taipumusta "valehdella myös itselleen". Miten ihmiset saattavat luoda itse itsestään "mielikuva jonkinlaisena lähes kaiken oppineena guruna ja joita jotkut toiset sitten myös lähtevät nostamaan tällaiseen gurun asemaan". Samaan asiaan liittyen on ollut viimeaikoina muutoinkin hyvää keskustelua mm Sami Nuoran henkilökohtaisella Facebook sivulla.

(Jotkut kohdat on lainausmerkeissä, koska ne on toisen ihmisen kirjoittamia ajatuksia kyseisessä keskusteluyhteydessä ja olen aika tarkka siitä, etten esitä toisen kirjoittamaa omanani, vaikka itsekin olisin samoja ajatuksia miettinyt tai aikaisemmin kirjoittanut).

Video on puolisen tuntia ja sisällöltään selkeä ja hyvää asiaa siitä, mitä ongelmia uushenkisyyteen sisältyy, miten noukitaan vanhoista viisausperinteistä itselleen sopivia paloja ja rakennetaan niiden ympärille uuttaa, sekoitetaan kaikkea mahdollista sekaisin, niiltä osin jotka tuntuu itsestä mukavilta ("kirsikanpoiminta"). Miten tästä kaikesta on syntynyt kuin jotkin suurmessut, joissa tarjolla on lähes mitä tahansa laidasta laitaan, elämää käänteen tekevinä oppeina, vaikka todellisuudessa ne saattavatkin etäännyttää kasvun moninaisesta kokonaisuudesta ja ohjata ratkaisujen etsimiseen yksipuolisista asioista, ei itsestään tai oman sisäisen yhteyden kautta, vaan itsensä ulkopuolelta.

Näen myös tärkeänä, että näistä asioita pitää voida puhua ja niitä kritisoida, nostaa esille myös mahdollisia epäkohtia. Itsellekin uushenkisyys näistä syistä johtuen on aina kalskahtanut jotenkin negatiivisesti.

Uushenkisyydessä olen itse miettinyt näitä asioita esimerkiksi vaihtoehtohoitojen kohdalla. Käsittääkseni juuri uushenkisyydessä on syntynyt paljon erilaisia hoitonimikkeitä, joita sitten myydään sekä hoitoina, että myös kursseina. On enkeli energiaa, yksisarvis energiaa, Atlantis energiaa, Arkkienkeli Rafelin energiaa, Arkkienkeli Mikaelin energiaa, Arkkienkeli Urielin energiaa, Äiti Marian energiaa, Kristus energiaa, Kristalli energiaa ja montaa muuta.

Toisaalta on tietysti hyvä asia, että ihmiset tutkivat näitä asioita ja asioista opitaan yhä enemmän ja että on olemassa eri vaihtoehtoja, joista jokainen voisi löytää itselleen resonoivan, mutta onko tässä myös huonoja puolia ? Aiheuttaako tämä runsaudenpula mahdollisesti sitä, että ihmiset ahmivat sekaisin kaikenlaista, eikä oikein mistään löydy selkeää tietä (tietysti senkin voi ajatella omana valintana ja oppiläksynä). Käykö siinä samoin kuin maallisemmissakin asioissa, että mennään niin syville vesille, että se sekoittaa ihmisiä ja saa mieliin myös kaaosta, ja sen kautta epävarmuutta ja jopa huonovointisuutta. Enkä tarkoita tällä väheksyä niitä ihmisiä, jotka näitä moninaisia energiahoitomuotoja käyttävät tai opettavat, vaan on herännyt ajatus, kuinka tarpeellista se on ja voiko tämä suuri moninaisuus myös karkottaa ihmisiä, kun tiedon tulva on niin valtava ja käydä vähän samoin, kuin esim median ja mainonnan suoltamassa tietotulvassa, jossa monen ihmisen arjen tie ei löydä suuntaansa ja ihminen jää jonkinlaiselle tuuliajolle saamatta itsestään kiinni.

Ymmärrän toki sen, että energia on moninaista ja värähtelee eri taajuuksilla, mutta yhtälailla (itse siis olen perinteisen Mika Usui linjan reikimaster) vain puhtaasta lähteestä kanavoiden (Qi) on mahdollista kanavoida juuri sen värähteistä energiaa, joka kulloinkin on tarpeen.

Voiko tässä asiassa (uushenkisyys/New Age) käydä välillä myös niin, että lapsi meneekin sen pesuveden mukana ?

Mitä tapahtui Atlantiksella ? 3. matka

3. matka Atlantikselle   21.5.2022 

Atlantis matka. Matkalla mukana neljä tuttua itseni lisäksi. Kerroin meditaatiomatkalleni pohjaksi, että olen lähdössä etsimään vastauksia, oliko alueella muita pyramideja, miten ne toimivat, olivatko ne yhteydessä tosiinsa ja miten, oliko niissä toiminnallisia vikoja ja millaisia, voiko ja saako niitä korjata. 

Loin yhteyden yhteen matkaajaan ja visualisoin mukaan samaa reittiä miten olen kahdesti aikaisemmin Atlantiksen alueelle mennyt toisen matkaajan viemänä, eli tummaa käytävää, jossain kaikkeuden sisällä,  aikojen halki. Sanoin matkakumppanilleni meditaatiotilanteessa, että seuraa vain mukanani, niin näytän tien Atlantikselle. Käytävässä pääsimme helposti eteenpäin ja saavuimme Atlantikselle kyläalueen laidalle. Kerroin kumppanilleni lyhyesti mitä olen aikaisemmin alueella nähnyt. Vähän matkaan meistä olevan pyramidin, jonka sisällä on liekki, jonka ympärillä on violetti energiakehä, tämän pyramidin ympärillä olevat kolme korkeaa pilaria, jossa on kussakin kaksi kapeaa kiveä vastakkain,  kylä ja sen jälkeen mutkittelevan tien päässä valkea tornirakennus, jossa käy alueen ryöstäjäjoukko ja korkea vuori tai kallio, jossa on luola,  jonka sisällä istuu kylän vanhin.  Sen jälkeen lähdimme tutkimaan tahoillemme aluetta, mitä se meille näyttää. 

Kun saavuimme alueelle se näytti ensin ihan samalta, kuin aikaisemmilla kerroillakin, mutta nyt huomasin seisovani katsoen tyhjää kylää. Missään ei ollut ketään, ei yhtään ainoaa kyläläistä ja tyhjyys huokui selvästi ympäristöstä. Katsoin pyramidin ympärillä olevia kolmea korkeaa kiviparia. Nyt niiden välissä kulki keltainen energia, kuin kapea sähkövana. Se kulki jokaisen kiviparin yläosassa, aina kahden kiven välisestä raosta ja teki kolmion mallisen kehän pyramidin ympärille, sen huipun kohdalla. Yritin tutkia sen tarkoitusta ja sain käsityksen, että sen tarkoitus olisi tasapainottaa pyramidissa olevaa energia, sen tasaista jakautumista, mutta se ei selvinnyt miten se tapahtuisi. Katsoessani pyramidia niiden keskellä, huomasin pyramidin ulkopinnasta, että siinä heijastui sinistä ja mustaa, samaa minkä näköistä materiaalia on aikaisemmin toisilla meditaatiomatkoilla kohtaamani yksi pyramidissa. 

Menin sisälle pyramidiin katsomaan liekkiä, jonka ympärillä on violetti energiakehä. Nyt kehä pyöri, hyvin hitaasti ja tasaisesti  myötäpäivään, kun viime kerralla se oli paikoillaan. Mutta vaikka se pyöri eli oli alkanut toimimaan uudella tavalla edelliskertaan verrattuna, niin alueella ei tuntunut olevan asiat paremmin.  Menin ulos pyramidista katsomaan näkisinkö nyt ketään, mutta kylä oli autio. Tilanne vaikutti jotenkin ristiriitaiselta, violetti energiakehä oli eheytynyt ja alkanut pyörimään, mutta itse kylä oli aavemaisen tyhjä. Eikä nämä näkemäni asiat myöskään vastanneet niihin kysymyksiin, mitä ennen matkalle lähtöä olin miettinyt. Ajattelin katsoa mitä on pyramidin alla maan sisässä, voisiko sinne kulkea niinkuin kallioidenkin läpi. Kuljin pyramidin alle, mutta en osannut nähdä siellä mitään. 

Lähdin kylän läpi vuorelle , jossa on luola ja kylän vanhin. Kiipesin luolaan ja istuin sen lattialle kylän vanhimman eteen, kysyen häneltä mitä on tapahtunut, kun kylästä tuntuu kaikki lähteneen kuin jotain pakoon. Mies vastasi minulle syynä olevan ihmisten ahneus. Sanottuaan tämän, mies muuntui muotoutuen energiakiehkuroiksi, jotka kohosi ylös ja katosi.  Nousin ja menin katsomaan sivuhuoneen oviaukolle, jossa olin edellisellä kerralla nähnyt miehiä seisomassa ringissä vaaleissa pitkissä kaavuissaan, keskellään keltainen energiakehä. Vuori tuntui vavahtelevan.  Miehet olivat siellä, mutta irrottautuivat kehästä ja lähtivät ryntäämään kaikki pelästyneen näköisinä eri suuntiin, luultavasti selkeästi tuntuvan vavahtelun vuoksi. En ole varma , mutta yksi näistä henkilöistä mielestäni muistutti erästä tuntemaani ihmistä. Kylän  vanhin tuntui kyenneen poistumaan paikalta turvallisesti valitsemallaan tavalla, näiden miesten pakoon syöksystä tuli tunne, että heille ei tainnut käydä yhtä hyvin.  

Laskeuduin alas vuorelta ja mietin jälleen ettei tämä meditaatio mennyt ollenkaan sen mukaisesti, mihin asioihin minulla oli ajatus löytää vastauksia. Ei ollut kyläläisiä, ja kaikki näytti jotenkin pysähtyneeltä. Sitten muistin. Edellinen meditaationi oli loppunut siihen, että kirkkaalle taivaalle ilmestyi harmaa pilvi , salamoita ja vesipisaroita ja  kirjoitinkin silloin päiväkirjaani "tämän näyn energia ei ollut seesteistä, eikä harmonista ".  

Kävelin valkoisille torneille, jossa ryövärijoukko kävi kuuntelemansa johtajansa messua ja ohjeita. Sisällä rakennuksessa oli joitain ryövärijoukon jäseniä. Tarkkailin miten he reagoivat ympäristön muutokseen tai vuoren vavahteluun, jonka olisi luullut tuntuvan myös heidän olinpaikkaansa, mutta he olivat kuin täysin mieli tyhjennettyinä, ilmaan oma ajattelua, kuin ihmisen kuoria vailla omaa tahtoa, eivätkä tuntuneet huomaavan mitään erikoista ympäristön tapahtumissa.  

Lähdin takaisin kylään. Meni pyramidin vieressä olevaan suuren rakennukseen, josta aikaisemmassa meditaatiossa olin nähnyt pappien tulevan ja kulkevan pyramidiin. Myös siellä oli täysin tyhjää, ei yhtään pappia, ei ristin sielua. Kävelin yhtä käytävää ja näin matalan puisen, myrkynvihreän vanhan näköisen yläreunastaan pyöreä oven. Avoin sen ja kävelin eteenpäin johtavaa käytävää. Käytävä kuitenkin tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, joten palasin takaisin. 

Seisoin ulkona  ja yhtäkkiä näin itseni kulkevan kapeaa kivistä ylöspäin  nousevaa käytävää pitkin. Se ole niin kapea, ettei siinä olisi varmana voinut kulkeakaan kuin pystyasennossa. Se oli kuin jonkinlainen hormi suoraan ylöspäin. Näin sen pinnassa ylempänä eri värisiä kerroksia , kuin se olisi rakennettu erilaisista kivistä aina tietyn matkaa. Yhtäkkiä tuli kova tuuli ja näkyi vain miten tuuli lennätti hiekkaa. Lentävän hiekan keskellä näkyi suuri kellertävän ruskea pyramidi. Hiekkamyrsky piiskasi sitä ja myrskyn mukana pyramidin seinämään iskeytyi teräväreunaisia kiviä, jotka rikkoivat sen pintaa. Seinät alkoivat murtumaan ja antoivat lopulta periksi,  hajoten maan tasalle. Myrsky laantui ja menin lähemmäs katomaan. Vai pyramidin paikan ympärille oli jäänyt matala pyramidia reunustanut aitaus ja pyramidin paikalla näkyi lähes koko pyramidi pinta-alan kokoinen, suurimmalta osin maanpinnan alapuolella oleva läpinäkyvä kupu, jonka sisällä velloi voimakas energia. Se näkyi  valkeina tiiveinä pyörteinä kuvun sisällä. Lattiaakaan pyramidin kodalla ei enää ollut ja kuvun reunoista näkyi pelkkää maata. Yritin saada ymmärrystä näyn tarkoituksesta, mistä energia tuli, miksi se näyttäytyi tuollaisen lasisen näköisen kuvun sisällä. Kuvasiko se että tämän pyramidin energia tuli maasta. Varmuutta en tästä saanut.  Kupu ja sen energia painuivat pois ja pyramidin paikalla oli valtava kuoppa syvälle maahan ja kuopan pohjalta lähti sivusuunnassa käytävä. Ajattelin mennä tutkimaan sitä, mutta se ei osoittautunut  mahdolliseksi vaan näkymä alkoi hiipumaan. 

Palasin jälleen kylään. Seisoin lähellä sen laidalla olevaa pyramidia ja katsoin miten tuuli kävi myös läpi kylän, saaden hiipumaan rakennukset ja kaikki mitä siellä oli ollut. Katsoin portaita, jossa papit olivat puhuneet edellisellä kerralla alueen asukkaille. Portaat eivät olleet kadonneet, eikä niiden reunasta jatkuva rakennus, josta papit olivat tullee ja niitä peitti tomu. Ei tuulen mukana kulkeutunut hiekka, vaan paksu tomu, niin kuin pitkään käyttämättömänä ja siivomatta olevan pöydän päälle kertyisi.  Ihmettelin tomun nopeaa ilmestymistä ja sitä, jos tämä mitä nyt olen nähnyt, on Atlantiksen tuhoa, niin eikö sen sanota vaipuneen mereen. Silloinhan kaikin luulisi olevan märkää, eikä jo pitäkään kertynyttä tomua. Vaikka tuuli haihdutti mukanaan kylän asujaimistoa, kaukaa siintävä valkotorninen ryövärien paikka, tuntui myös seisovan edelleen vakaasti paikoillaan.  

Menin jälleen sisälle  pyramidiin katsomaan siellä olevaa liekkiä ja violettia kehää. Miten kehä voi olla  elävämmän näköinen kuin aikaisemmin, mutta  kylä on kuin kuollut ?  Olkiko violetin kehän eheytyminen tapahtunut liian myöhään, eikä sen vaikutus ollut enää pystynyt korjaamaan kylässä tapahtuneita muutoksia, luomaan riittävää uskoa tulevaisuuteen. Vai oliko papisto, vaikkakin hyvää tarkoittaen, vienyt pohjan asioiden korjaantumiselta, yrittämällä rakentaa kyläläisiin luottamusta perustein, jotka tiesivät epätodeksi. Kyläläiset, violetti liekki ja kosminen, kaikki kolme olivat yhteydessä toisiinsa. Oliko syynä se,  ettei vain yhden osatekijän eheytyminen voinut korjata tilannetta, kun ongelmia oli kahdessa kolmesta.   

Pieni leikki violetin kehän keskellä paloi kuitenkin vakaasti ja violetti energiakehä sen ympärillä pyöri hitaasti myötäpäivään. Vaikka liekki ja energiakehä olivat saman kokoisia kuin aikaisemminkin, ne näyttivät silti kovin pieniltä. Tutkiessani niiden energiaa,  tunnistin niiden toiselta puolen jonkin todella voimakkaan energian, jota siellä ei aiemmin ollut. Se oli niin voimakas, että leikin ja violetin kehän energia oli kuin pikkiriikkinen kynttilän liekki sen rinnalla. Voimakas energia tuli, energiakehän vasemmalle puolelle nousseesta massiivisesta seinästä. Ennen ei sitä siinä ollut. Se oli harmaata raskasta kiveä ja suunnattoman paksu. En nähnyt mistä kohdin se alkoi tai mihin loppui, vaan vain osan siitä. Sen pinta oli täynnä symbolista kirjoitusta, ylhäältä alas asti,  rajatun alueen sisällä, lukemattomina tiiviinä riveinä ja siitä huokuvan energia oli valtavaa ja vaikka se oli voimakasta se oli myös rauhallista. Valtavalla energialla oli suojaava yhteys pieneen liekkiin ja sen violettiin kehään.  Liekki ja kehä kuvasti tämän  alueen sydäntä. Sydäntä, joka olisi olemassa vaikka alue aineellisesti katoaisi, sydäntä joka olisi ikuisesti, koska sen rinnalla oleva sitä suojeleva voima, ei antaisi sen kadota. 

Mitä tapahtui Atlantiksella ? 2. matka

2. matka Atlantikselle 15.5.2022 

Aamulla klo 9.00 kahden tuttavani kanssa sovitusti yhteinen meditaatiomatka Atlantikselle, korjatun pyramidin rakenteissa olevan laakerin ja sen toiminnan vihkimiseen. 

Matkasin Atlantikselle jälleen tummaa tunnelia pitkin. Nyt tulinen lohikäärme oli etäämmällä, eikä tullut edes lähemmin tarkastelemaan minua, ehkä tunnisti jo edellisestä kerrasta minut.  

Leijuin taas yläkautta Atlantikselle pyramidin läheisyyteen. Edellisessä meditaatiossani näkemäni papit, jotka menivät pitämään rituaaliaan violetin hauraan kehän ympärille pyramidiin, seisoivat nyt ulkona leveän portaikon yläpäässä ja puhuivat alueen asukkaille. Heitä oli viisi ja he kertoivat miten heidän pyyntönsä jumalille oli kuultu, miten pyramidin sisällä oleva hauras violetti kehä oli voimistunut ja eheytynyt. Alueen asukkaat jotka olivat kuulemassa, tunsivat selvästikin huojennusta ja toiveikkuutta. Mutta papit toimivat valheellisesti, tarkoituksenaan luultavasti hyvä. Luoda luottamusta ja uskoa kansansa keskuuteen. Jokainen papeista kuitenkin tiesi sisimmässään itsekseen, ettei parantunut muutos violetissa kehässä, ollut seurausta heidän rituaalistaan tai pyynnöistään itsensä ulkopuolisille jumalille. Tätä ajatustaan he eivät ilmaisseet kuitenkaan edes toisilleen , vaan jälleen näyttäytyivät toisillensa kuin vakaasti ja aidosti uskovansa siihen mitä sanoivat. Heidänkään välillään ei siten ollut aitoa luottamusta, vaan jokaisella sama asia ja epäusko henkilökohtainen salaisuutenaan. 

Miten todellinen yhteistyö rakentaa Atlantiksen harmoniaa ja Kosmisten lakien mukaan elämistä olisi mahdollista, jos ei keskinäistä luottamustakaan ole. Eivätkö he sitten ymmärtäneet sitä, miksi violetti kehä oli eheytynyt, ja siksi esittivät alueen asukkaille siitä version, johon eivät itsekkään uskoneet, saadakseen sen kuulostamaan vakuuttavalta, siltä että kansa voi luottaa siihen että he tietävät ja mitä tekevät. Ainakaan en huomannut tarkoituksessa kertoa epätotuuksia, olevan mukana halua vääryyteen tai väärään johdatukseen. Väärää johdatus kuitenkin oli, koska kertomalla epätotuus tapahtuneen sysitä,  he loivat valheellisen perustan alueena asukkaiden luottamuksen palauttamiseen. 

Papisto lähti sisälle pyramidiin, jossa violetti kehä oli. Sisällä pyramidissa seisoi riveissä myös joukko valkeisiin pukeutuneita miehiä ja naisia. Pitkät valkeat vaatteet ja vyötäisillään leveä kultakirjailut kangas vyönä. Ihmiset asettuivat samalla tavalla riveihin kuin kuorossa ihmiset asettuu. Joillain näin käsissään huilun ja pienen harpun tai enemmänkin lyyran näköisiä soittimia. Kuorolaiset alkoivat sävelmän, soittaen, luultavasti jotkut hymisten tai hyräillen. Ajattelin ensin että kyseessä olisi mahdollisesti jokin juhlavaan tilaisuuteen tarkoitettu esitys, mutta musiikista nousi selkeästi ja voimakkaasti kuva siitä, että tuolla kuoron esittämällä musiikilla oli muunkinlainen hyvin tärkeä merkitys. Sen sävelkorkeudet ja tarkoin harkittu soinnut loi harmoniaa, joka oli yhteydessä violettiin liekin ympärillä olevaan kehään. Oliko tämä musiikin tarkoitus siis värähtelyillään saada eheytynyt violetti kehä värähtelemään juuri tietyllä taajuudella, oliko se kujin virtytystä eheytyneelle kehälle. Mietin kuinka vaikeaa saattaisikaan olla luoda juuri oikean korkuisia säveliä, noin merkittävään tarkoitukseen, jotta kehälle saataisiin oikea värähtely.  

Tutkin pyramidia, oliko eheytyneellä violetilla kehällä sellaista vaikutusta pyramidiin, että se nyt pyörisi, mutta ei se pyörinyt, vaan oli vakaasti paikoillaan.  Ihmettelin tätä ja katsoin pyramidia tarkemmin. Huomasin että pyramidilla oli oma energiakenttänsä, kuin oma energiakeho ja vaikka itse kivinen pyramidi näytti olevan vakaasti paikoillaan, sen energiakeho pyöri hitaasti (vertaisin ihmisen tavalliseen kävelyvauhtiin sen nopeutta), mutta tasaisesti ympäri vastapäivään. Pyramidin energiakeho oli muodoltaan kyseisen pyramidin mallinen ja suurinpiirtein saman kokoinenkin. Kokoero ei ainakaan ollut niin merkittävä, että olisin siinä tilanteessa sen laittanut merkille. Yritin katsoa näkisinkö sen alapuolella olevan vastakkaisen pyramidin ja 12 kivipallon tai laakerin kehän ja pyörisivätkö ne ja mihin suuntaan, mutta en saanut hahmotettua niitä mieleeni.  

Musiikin loputtu yksi papeista lähestyi pienen pylvään päässä olevaa liekkiä ja sen ympärillä olevaa violettia kehää. Papilla oli  pienellä alustalla kädessään vastaava pienempi liekki, kuin violetin kehän sisällä oleva oli. Hän vei liekin violetin kehän sisäpuolelle ja siitä sulautui kädessä olevalle liekille alkuperäistä pienimpi violetti kehä. Isompi kehä ei kuitenkaan tästä rikkoutunut ja se näytti yhtä eheältä ja tasaiselta, vaikka se olikin sytyttänyt pienemmän liekin ympärille itseään vastaavan kehän. 

Papit kävelivät peräkkäin ulos pyramidista ihmisten keskuuteen ja selvästi halusivat näin osoittaa myös alueen ihmisille, miten eheä ja voimakas liekin ympärillä oleva violetti kehä nyt olikaan, aikaisemman hyvin hauraan sijasta ja näin luoda ihmisiin luottamusta. Tämä rauhoittikin ihmisiä ja heidän pelkonsakin selvästi jossain määrin lieveni. Papisto jatkoi liekki ja sen violetti kehä mukanaan kylän läpi, kohti mutkittelevaa kapeaa hiekkatietä, joka vei valkoisten tornien linnoitukseen josta loisti keinotekoinen valo. Kylän ihmiset eivät millään lailla halunneet estää tai puuttua asiaan, vaan heille näytti olevan luonnollista, että papit kulkivat liekin ja sen kehän kanssa myös sinne, jossa rosvojoukko oleili.  

Pappien saapuessa valkoisten tornien läheisyyteen aivan sen oven eteen ja vaikka ei tuullut, oli aivan tyyntä, rakennuksesta huokuva energia alkoi repimään violetista kehästä sen reunoja ja veti siitä irti violetteja repaleisia kapeita suikaleita. Katseli menisikö papit sisälle rakennukseen, mutta he kääntyivät pois ja lähtivät kävelemään takaisin kohti valkeisiin pukeutuneiden kyllä. Ehkä tämä kuvasi sitä, että myös valkoisten tornien rosvojoukolla oli vapaa tahto, jos he eivät halunneet violetin liekin voimaa vastaan ottaa. Vai oliko kyse todellisuudessa tämän rosvojoukon tahdosta, kun heidätkin oli johtajansa toimesta johdettu harhaan, eivätkä he edes tuntuneet enää tunnistavan sitä, mikä violetti liekki oli ja väärään ohjaava tahto olikin siten heidän johtajansa. 

Taivas näkyi kirkkaan, mutta sinne ilmestyi  harmaa pilvi. Sen ympärillä alkoi salamoimaan ja muodostua suuria putoavia vesipisaroita . Tämän näyn energia ei ollut seesteistä, eikä harmonista. Sitä en nähnyt, huomasivatko myös papit ja kyläläiset tämän, koska näin ainoastaan taivaalta rajallisen alueen pilven ympärillä. Tämä kuitenkin tuntui kertovan siitä, ettei asiat edelleenkään olleet kylässä, pyramidissa ja violetin liekin kohdalla, niinkuin niiden tulisi olla. 

Mitä tapahtui Atlantiksella ? 1. matka

1. matka Atlantikselle 13.5.2022  

Kävin reilu pari vuotta sitten muutaman tuttuni kanssa yhteisillä tietoisuustason (meditaatio) matkoilla Atlantiksella. Näillä matkoilla tuli esille, että Atlantiksen tuhon olisi aiheuttaneet ne samat ominaisuuden, kuin nykyäänkin ihmistä vaivaavat ja saavat aikaan eriarvoisuutta, riistoa ja tuhoa. Ihmiset ovat eksyneet niin kauas ikiaikaisesta viisaudesta, Alkulähteestä, etteivät enää aina aina edes tunnista sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Miten luottamuksen katomainen ja vallanhalun valheellinen oikeutus lopulta johtaa yhä kasvaviin ongelmiin ja tasapainon katoamiseen. Miten vapaan tahdon mahdollistamana tehdään valintoja, jotka eivät ole Yhden lain mukaisia. Energioiden tasapaino järkkyy, eikä sitä voi korjata, pyrkimällä eheyttämään vain yhtä osatekijää. Kyse on kokonaisuudesta ja sen toimimisesta todellisen tasapainon löytymiseksi.

Mutta jonkin kulttuurin tai sivilisaation tuhosta huolimatta, totuus säilyy, se ei koskaan lakkaa olemasta. Se on edelleen mahdollista löytää, kunhan kykenemme kasvamaan siihen, että vain totuudella, jota maallisen fyysisen ihmisen rajoittavat ajatusmallit eivät vääristä, voidaan saavuttaa ikuinen rauha.

Kaksi muuta tietoisuustason (meditaatiomatkat) matkaajaa pyysivät minut mukaan matkalle Atlantikselle, tutkimaan miksi alueelta oli aikoinaan violetti liekki hiipunut ja voiko tilanteelle tehdä jotain. Violetti liekki on voimallinen energia, joka puhdistaa ja ylläpitää energioiden puhtautta, sekä korkeita energioita. 

Tämä oli ensimmäinen matkani Atlantikselle.  Toinen tuttavistani loi yhteyden ja vei meidät matkaan. Yhteyden luominen tuntui niin voimakkaana vetona, etten ole sellaista tuntenut aikaisemmin.  Kulkeuduin jonkinlaiseen tummaan tunneliin, josta minulle tuli mielikuva kuin matkaisin aikojen halki. Näin edessä tulesta muodostuneen lohikäärmeen näköisen olennon, se kiersi suurena tämän tunnelin ympärillä. Mitä näkymä symbolisoi ? Oliko se mahdollisesti vartijana, tarkkailemassa kuka matka Atlantikselle kyseistä käytävää käyttäen. Tullessani sen kohdalle , se nosti pitkän kaulansa ja päästi minut etenemään.

 

Saavuin alueelle, jossa näin ylhäältä katsoen todella korkean kahdesta kapeasta kivestä muodostuneen kivipaasin. Molemmat kapeat kivet seivoivat lähekkäin alustassaan.  Tajusin leijuvani ilmassa ja yritin päästä alas maan pinnalle, mutta en onnistutun. Olen vain kerran aikaisemmin, vain muutama meditaatiota sitten leijunut myös ilmassa ja koin silloinkin tämän liikkumistavan oudoksi ja hankalasi, mutta silloin suuri intiaani (yksi pitkään kanssani kulkenut oppaani) oli vain kehottanut minua liikkumaan päättämällä menemään minne halusin. Ajattelin että leijumisella oli luultavasti nyt jokin tarkoitus, että minun tuli katsoa jotain ilmasta käsin, jotain, jota en ehkä havaitsisi maan pinnalta katsottuna ja tyydyin tilanteeseen. Huomasin toisen vastaavan kaksiosaisen kivipaasin ja myös kolmannen. Ne olivat toisistaan yhtä suurin välein ja niiden keskellä oli suuri pyramidi. Kivipaasien huiput ulottuivat yhtä korkealle kuin pyramidin huippu. Kaksiosaisista kivipaaseista tuli mielikuva että jokaisessa, niiden kahden osan välissä tulisi  olla energiakenttä ja kolmella erillisellä paasiparilla myös energiayhteys toisiinsa. Oliko ne mahdollisesti jotenkin suojana niiden keskellä olevalle pyramidille. Nyt niissä ei kuitenkaan energiakenttää näkynyt.  

Nyt pääsin laskeutumaan maan pinnalle. Alueella liikkui ihmisiä. Miehiä ja naisia, vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneita. Heillä oli puolihameen näköinen vaate ja yläosa ja vyötäröllä leveä kangaskaistale tai vyö joissa ainakin joillain näkyi kultakirjailuja. Ihmiset kulkivat alueella tehden omia askareitaan. 

Pyramidissa näkyi oviaukko ja menin siitä sisään. Saavuin suureen korkeaan huoneeseen. Sen yhden seinustan lähettyvillä näkyi pieni kivinen pylväs jonka päällä paloi tuli. Tuli näytti aivan tavalliselta keltaiselta rauhallisesti palavalta tulen liekiltä. Menin lähemmäs ja huomasin, että liekin tyven ympärillä oli reilu metri halkaisijaltaan oleva kiekkomainen kehä tai energiavirtaus. Sen oli väriltään violetti ja koostui, ei yhtenäisestä, vaan katkonaisista kierteistä. Ajattelin kosketta sitä, mutta laittaessani kättäni lähemmäs, tietoisuuteeni tuli nopeasti  kielto, etten saa koskea sitä, koska se on muutoinkin hyvin hauras ja heikko ja se vahingoittuisi siitä vielä lisää. Vedin käteni nopeasti pois, ennekuin ehdin sitä koskettaa.  Violetti, liekin ympärillä oleva energiakehä näytti kuitenkin niin pieneltä, että voisiko se olla koko alueeseen vaikuttava, vai vain pienoismalli jostain suuremmasta.  

Käännyin katsomaan ulos siellä liikkuvia ihmisiä, katsoen heidän energiaansa. Hyvin voimakkaana erottui sekä huoli, epäluottamus ja myös pelko. Tutkin mihin huolen energia liittyi. Olentojen tuntemusten, tunteiden ja erilaisten energioiden kautta voi kulkea kuin nauhaa pitkin sen alkulähteelle, mistä tai minkä seurauksena kyseinen tunne tai energia on muodostunut. Se on kuin kapea väylä, joka kytkeytyy aiheuttajaansa tai tapahtumaan, josta se on lähtöisin. Huoli tuntui liittyvän voimakkaasti tähän pyramidiin ja myös siellä olevaan liekin ympärillä olevaan violettiin energiakehään. Huomasin että pyramidin nytkähteli, ei ulkoisesti näkyvästi, vaan sen energia oli epätasaisen nykivää ja alueen asukkaiden huoli kohdentui myös tähän.    

Katsoin mistä juonsi heidän pelkonsa, mihin johti pelon energian nauha. Näin näiden ihmisten  olevan töissä pelloilla. Pelto oli kukoistavan näköinen, sitä oli huolella hoidettu ja siellä näkyi ihmisiä keräämässä sen satoa laakeihin vyötäröllään pitämiin koreihin, yhdessä ja kaikkien alueella olevien yhteiseksi hyväksi ja ravinnoksi. Yhtäkkiä pellolle ryntäsi ratsain  joukko tummapuhuvia, epäsiistin ja rujon näköisiä miehiä. He ryöstivät vaaleisiin pukeutuneiden kasvattamia pellon antimia, he sotkivat säälimättä pellolla kasvavaa huolella varjeltua satoa ja rynnivät häikäilemättömästi pellolla työtä tekeviä ihmisiä kumoon. 

Menin joukon johtajan eteen ja sytytin kämmenelleni violetin liekin, laittaen sen hänen kasvojensa korkeudelle, niin ettei hän voisi olla näkemättä sitä. Joukon johtaja näytti aavistuksen kavahtavan liekkiä, mutta ei näyttänyt tunnistavan sitä tai edes tiedostavan kavahduksensa perimmäistä syytä, jos edes kiinnitti huomiotakaan omaan kavahdukseensa. Jossain todella hänen alitajunnassaan kuitenkin näkyi pieni pilkahdus, syvällä  sisimmässään jotain, joka tunnisti violetin liekin, mutta se oli niin syvällä, ettei mies tuntenut sen yhteyttä, eikä huomannut sitäkään. Nostin kämmeneni ylemmäs, niin että koko rosvojoukko näki violetin liekin. Kaikki tuntuivat katsovan sitä kuin tyhjin silmin, eikä se herättänyt heissä mitään ajatuksia. Lukuunottamatta joukosta erottuvaa yhtä pientä joukkion jäsentä, joka tunnisti liekin ja näytti mielessään ymmärtävän sen, miten väärin  joukkio toimi. Kyseisen jäsenen pienuus kuitenkin ymmärtääkseni symboloi, ei hänen fyysistä kokoaan, vaan sitä että hän pyrki pitämään muilta piilossa ajatuksensa ja ymmärryksensä heidän toimiensa vääryydestä, koska muut eivät sitä tulisi hyväksymään.

Aikaisemmassa 1.10.2022 meditaatiossani olin nähnyt vastaavalla tavalla joukkoon kuuluvan pienen olennon, joka erosi ajatuksiltaan muista ja nyt jäin uudelleen miettimään, mikä on se syy, miksi nämä olennot ovat tuollaisessa pimeyden joukossa, vaikka tiedostavat niiden toiminnan olevan kosmisten lakien vastaisia.  

Ajattelin laittaa violetin liekin kiinni joukon johtajaan, kosketta sillä häntä, mutta kun liekki jo oli koskettamassa miestä, tuli tietoisuuteeni jälleen nopea kielto, joka sanoi etten saisi tehdä sitä. Vedin nopeasti liekin kauemmas miehestä ja vielä tarkistin ettei mieheen tarttunut mitään liekistä siinä kohdin kun se lähes kosketti miestä. En selvästikään saanut tehdä mitään tällä alueella, millä olisi mitään vaikutusta mihinkään tai kenenkään toimintaan, vaan ainoastaan tutkia ja tarkkailla aluetta ja alueen asukkaita ja heidän toimintaansa.  

Palasin katsomaan pyramidin lähettyvillä kulkevia ihmisiä ja menin alueen  ihmisten keskuuteen, mutta he eivät tuntuneet huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja toistin sanaa "Amra, Amra". Ihmiset havaitsivat minut ja alkoivat tulla lähemmäs minua ja ne ketkä olivat lähinnä edessäni avoimena olevan kämmentäni, laittoivat oman kämmenensä violetin liekin läheisyyteen, kuin hyväilleen sitä alhaalta ylöspäin ja nauttien sen energiasta. He selvästi tunnistivat liekin ja halusivat koskettaa sitä.   

Minulle oli selvinnyt että nämä ihmiset olivat rakentaneet toimivaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella oli riittävästi mitä tarvitsee, jossa jokainen tekee oma osuutensa ja kaikilla on yhtäläinen asema. Rosvojoukko oli saanut heidät pelkäämään ja luottamus arjen kulkuun oli murentunut. Yhä uudelleen tapahtuvat ryöstöretket saivat alueen asukkaiden keskuuteen epävarmuutta, huolta, pelkoa tulevaisuudesta ja pelon ruokkiessa itseään yhä suuremmaksi, se oli vaikuttanut myös pyramidin sisällä olevaan violettiin kehään alkaen  heikentämään sitä. Kehän heikentyessä, ihmisten pelot ja huoli tulevasta vain kasvoivat ja oli syntynyt kierre, jossa pelot ja violetin kehän heikentyminen ruokki toinen toisiaan. Alueen asukkailla, violetilla energiakehällä ja Kosmisella tuntui olevan toisiinsa yhteys, joka oli luottamuksen katoamisen myötä rikkoutunut. Yhteys kosmiseen heikkeni ja negatiiviset tunteen sai lisää valtaa. 

Huomasin, että pyramidiin sen toiselta seinustalta käveli sisään muutama valkoiseen kaapuun pukeutunut mies. Heistä tuli mieleen papisto. Menin katsomaan toiselle oviaukolle mihin he menivät. Miehet olivat puoliympyrässä pienen pylvään päällä olevan liekin ja sen ympärillä olevan violetin kehän läheisyydessä.  He suorittivat jotain rituaalia tai messua ja pyysivät jumalilta violetin kehän energian vahvistumista ja eheytymistä. Miehet näyttäytyivät toisillensa hyvin itsevarmoina, mutta jokaisen sisällä näkyi pelko, epävarmuus ja huoli. Heissä ei ollut luottamusta edes siihen, että heidän toimittamansa rituaalilla olisi vaikutusta, mutta he eivät tätä ajatusta paljastanut toisilleen. Eivätkä myöskään tuntuneet tiedostavan sitä, että heidän ongelmanaan oli se, että he hakivat ratkaisua ja apua itsensä ulkopuolelta, ajattelemiltaan jumalilta. Vaikka oikea ratkaisu ja voima olisi ollut heissä itsessään, koko alueen asukkaissa. Rakentaa uudelleen yhteys Kosmiseen, uskoon, luottamukseen ja voimaan. Heistä oli tullut mieleltään heikkoja, maalliset ja ihmisille tutut inhimilliset  tunteet, pelko ja huoli olivat saaneet vallan ja sen vaikutu näkyi surullisella tavalla myös violetin kehän haurastumisena.   

Kävelin ihmisjoukon läpi eteenpäin, kyläalueen laitaan. Edessä näkyi kapea mutkitteleva tie ja kaukaa sen varrella metsikön laidassa linnamainen rakennus, josta tuli myös mieleen kirkko, sen korkeiden torinien vuoksi. Se koostui useita kapeista teräväkärkisistä torneista.  Rakennus oli kauttaaltaan valkoinen ja sen sieltä loisti kirkas valo. Ihmettelin miksi se oli niin kaukana kylästä. Katsoin kylään ja aistin kylän asukkaiden energian tätä valoisaa linnaa kohtaan olevan karttavaa ja kielteistä. Katsoin linnaa tarkemmin, sen valkoisuutta ja valoja ja huomasin että sen vaalea väri ja valot olivat keinotekoisia. Valo ei ollut aitoa ja  puhdasta sydämen valoa, vaan harhauttavaa ja valheellista.  Kuljin vähän lähemmäs linnaa ja näin miten sinne kulki se joukon ihmisiä, jotka ryöstivät alueen viljelyksiä ja aiheuttivat pelkoa heissä.  Joukkio meni sisään linnaan. Sisällä oli valkoiseen pitkään kaapuun pukeutunut vanha laiha mies, joka puhui kiihkeästi  ryöstäjäjoukolle. Kyse oli jonkinlaisesta tämän paikan pappis henkilöstä tai hengellisestä johtajasta. Pappi oli saanut luotua rosvojoukolle mielikuvan siitä, että alueen valkoisiin pukeutuneet asukkaat olivat ryöstäneet jotain heille kuuluvaa ja heillä oli velvollisuus siksi kasvattaa ravintoa ja tehdä työtä, niin että  rosvojoukon oli oikeus ryöstää minkä halusivat ja kohdella heitä halveksivilla tavoilla. 

Ryöstelevään kuulijajoukkoon papin harjoittama tarkoituksellinen manipulointi tehosi ja  he uskoivat toimintansa olevan oikeutettu.  Joukossa istui kuitenkin myös tämä yksi, ajatuksineen muilta piilossa pysyvä, pieni ryhmän jäsen. Hän tiedosti papin puheiden olevan valheellisia ja papin kataluuden. Pappi tuntui olevan hyvin tarkka ja piti joukkoa henkisesti voimakkaassa hallinnassaan ja huomasi tämän yhden jäsenen eroavaisuuden muusta joukosta. Tämä näkyi pistävänä katseena, jonka hän loi pieneen joukon jäseneen, osoituksena  epäilystään ja tarkoituksestaan tarkkailla tämän  ryhmän jäsenen toimintaa.  

Mietin mihin nyt menisin. Näin paljon kauempana olevan vuoren, jonka rinteessä melko ylhäällä, mutta ei sen huipulla, oli luola, jossa istui mies. Mies oli jonkinlainen kylän vanhin. Kiipesin luolaan miehen luo. Hän istui risti-istunnassa luolan  lattialla ja menin hänen eteensä, mutta hän ei tuntunut huomaavan minua. Sytytin kämmenelleni violetin liekin ja laitoin sen häneen eteensä lattialle. Nyt hän huomasi minut. Kysyin mieheltä mitä alueella oli tapahtunut, miksi violetti liekki oli hiipunut ja ihmisillä oli pelko ja huoli. Mies vastasi, että kaikkeen oli syynä se, että ihmisillä oli vapaa tahto. Säpsähdin miehen vastausta ja ihmettelin kuulemaani mielessäni. Miten niin perustavaa laatua oleva asia, kuin vapaa tahto, voisi olla syynä kaikkiin näihin ongelmiin. Mies jatko ettei ihmisillä pitäisi olla vapaata tahtoa, vaan se pitäisi heiltä poistaa. Mies otti käteensä luolan lattialta hiekan ja tuhkan sekaista ainesta ja kaasi sen kämmeneltään hänen eteensä laittamani violetin liekin päälle ja näin sammutti sen  tukahduttamalla. Nousin ylös ja lähdin kävelemään luolan takaseinustaa kohti, koska huomasin sieltä lähtevän käytävän. Mies kuitenkin kielsi minua menemästä sinne. Otin vielä vain muutaman askeleen ja näin lyhyen käytävän johtavan suurempaan tilaan, jossa seisoi pitkiin valkoisiin kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Ainakin  miehiä erotin useita, mutten ole varma, olivatko kaikki miehiä. He seisoivat ringissä pitäen käsiään edessään ja heidän keskellään oli kellertävän valon värinen kehä. Joko he kannattelivat tai voimistivat sitä. Pidemmälle en mennyt, koska luolassa istuva mies kielsi.

Kävelin pois luolasta. Näin vuorenrinnettä laskeutuvat portaat ja kävellessäni niitä alas, mietin  näkemääni ja kuulemaani. Miten väärässä mies olikaan, ajatellessaan hänkin hyvin maallisella tavalla ja ongelmien syynä olevan vapaan tahdon ja halutessaan sen viedä ihmisiltä. Ei ongelma ole vapaa tahto, vaan se,  että vapaan tahdon kautta, he ovat tehneet vääriä valintoja.  

Meditaatiomatka oli loppunut. 

 

Toinen hoitomatka 17.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

17.11.2024

Toisella Liljan Strangin johtamalla hoitomatkalla. Näin jälleen saman tumman kapean virran, kuin edellisessäkin kerralla. Myös nyt oli hyvin hämärää, lähes pimeää.  Näkymä ei kuitenkaan ollut siitä kohdin virtaa, johon se viimekerralla jäi, merenrantaan, johon tumma virta laski. Nyt kapea aukeaa halkova virta näky jostain kauempaa, niin ettei merta näkynyt. Lähellä virtaavaa vettä seisoi joukko ihmisiä. Sain käsityksen, että heitä olisi seitsemän. En pystynyt näkemään heitä tarkasti, enkä ole täysin varma, mutta minulle tuli tunne siitä, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat olleet naisia, ainakin energia oli hyvin feminiininen. Tässä kyseisessä hoidossa ja samaan aikaan liveyhteydessä, meitä oli kuitenkin vain neljä naista.

Toisella puolella pientä virtaa, korkealla, lähes mustalla taivaalla, näkyi suuri loistava täysikuu. (Juuri yö pari sitten, oli meille mallisille ihmisille oikeastikin nähtävillä superkuu). Kuu heijastui virran pintaan, luoden siihen valonsa. Näin miten rannalla seisova ihmisryhmä kahlasi virran veteen ja asettui tasaisesti sen pintaan heijastuneen kuunvalon ympärille. Naiset ottivat vettä kämmenelleen ja huutelivat sillä käsivartensa, kuin puhdistautuen. Hei eivät kuitenkaan ottaneet vettä mistä kohdin virtaa tahansa, vaan nimenomaan siitä kohdin, johon kuu loi valonsa. Puhdistauduttuaan naiset alkoivat laulaa. En pystynyt saamaan selvää sanoista, mutta ne eivät olleet mitään tuntemaani kieltä.  Lopetettuaan laulun, naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan. Yhdellä naisista oli mukana lasinen pieni kulho, jonka hän täytti virran vedellä, ottaen myös tämän veden siitä kohdin virtaa, johon kuunvalo loi kuvajaisensa. 

Naiset nousivat vedestä vastakkaiselle rannalle. Nainen, jolla oli pieni lasikulho kädessään, kulki edellä ja muut heti hänen jäljessään.  Kulhossa oleva vesi loisti edelleen kirkkaana ja valoisana, vaikka olikin pois virrasta ja kohdasta, johon kuun loiste osui. Naiset kulkivat aukeaa maastoa eteenpäin, nousten loivaa rinnettä ja sen jälkeen laskeutuen edessä olevaan laaksoon. He jatkoivat eteenpäin ja nousivat pienelle kummulle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri puu. Minulle tuli siitä mieleen vanha tammi, vaikka sen lehtiä en nähnytkään, mutta sen muoto ja jykevä runo, joka oli halkaisijaltaan varmasti yli metrin, loi mielikuvan tammesta. 

Naiset asettivat kulhon maahan, jonkin matkan päähän puusta ja asettuivat tasaisin välein piiriin sen ympärille, ollen kukin noin pari metriä piirin keskellä olevasta vesikulhosta. Erikoista tässä oli se, että naiset asettuvat piiriin niin, että he olivat selin piirin keskustaan. Ihmettelin mielessäni tätä ja kuulin intuitiivisesti, että naiset asettuneet selin piirin keskustaan, koska olivat kääntyneet seitsemään ilman suuntaan. Tämä hämmästytti minua vielä enemmän. Ilmansuuntiahan on neljä, tai kahdeksan jos laskemme väli-ilmansuunnat mukaan. Tätä ihmetellessäni, muistin jälleen, ettei intuitiivisessa katsomisessa tule ajatella maallisin ajatustavoin takertuen niihin. Neljä tai kahdeksan ilmansuuntaa on vain ihmisten määrittelemä tapa hahmottaa eri suuntia. Yhtäläisesti niitä olisi voitu nimetä enemmän tai vähemmän kuin nyt sen ajattelemme. 

Pienessä kulhossa oleva vesi loisti voimakkaana ja puhtaana, valaisten naisten tekemän piirin sisäosan. Tutkin ympäristöä ja sen energioita, mutta en huomannut missään mitään erityistä muutosta tai odotettavissa oleva tapahtumaa, erikoisesta tilanteesta huolimatta. Naiset vain seisoivat hyvin päättäväisen näköisinä paikoillaan ja nyt pystyin selkeästi erottamaan sen, että kaikki paikalla olevat ihmiset todellakin näyttivät olevan naisia.

Hoitotapahtumamme oli interaktiivinen ja välillä keskustelimme siitä, mitä näemme ja koemme.  Jonkin ajan kuluttua huomasin, miten kummulla seisoviin naisiin alkoi kohdistua tuuli, joka voimistui nopeasti. Sen suunta oli kuitenkin hyvin erikoinen. Se ei kohdistunut naisiin piirin uskonsuunnalta, eikä myöskään suoraan piirin keskeltä, vaan kiersi ylhäältä käsin, leviten joka suuntaan, niin että se työnsi naisia voimakkaasti heidän selkiensä ja päänsä takaa, kuin yrittäen työntää heidät pois kehästä. Tuuli kasvoi niin voimakkaasti, että se suorastaan repi naisten vaatteita ja hiuksia, mutta piirin keskiosa, jossa oli maassa kuunvaloa loistava vesikulho, oli täysin suojassa ja ilman sen ympärillä seesteinen ja tyyni.  Tutkin tarkemmin tuon voimakkaan repivän tuulen energiaa, eikä se todellakaan ollut hyvää, vaan hyvin vihamielistä. Sen voimasta huolimatta naiset ponnistelivat ja pysyivät paikoillaan, rikkomatta muodostamaansa kehää.  Yhtäkkiä, vain pieneksi hetkeksi naisten olemus muuntui ja he näyttäytyvät sen kaltaisena pukeutumiseltaan ja hiuksiltaan, että minulle syntyi voimakas mielikuva Kalevala kirjaan piirretyistä ihmisitä. Näky poistui nopeasti, mutta oli ollut niin selkeä, että uskon sen tarkoituksella symboloineen jotain sellaista, joka minun tulisi muistaa ja oivaltaa. 

Tuuli jatkoi voimansa kohdistamista naisiin ja naiset aloittivat voimallisen laulun. Jälleen en tunnistanut sanoja, enkä kieltä. Naisten jatkaessa lauluaan, tuulen voima alkoi hiljalleen hiipumaan ja lopulta sen oli annettava periksi ja irrottauduttava kokonaan naisten muodostamasta kehästä, kuin loppuun sammutettuna. 

Keskustelimme jälleen kukin omista kokemuksistamme ja kun seuraavan kerran katsoin naisten kehää, huomasin, miten naiset olivat nyt kääntyneet ringissä sen keskustaan päin ja lasikulhossa olevan veden loiste oli sammunut. Se pysyy sammuneena kuitenkin vain hetken ja hiukan kulhon yläpuolelle kohosi pieni loistava valopallo. Se oli vain ehkä 15 cm halkaisijaltaan, mutta kasvoi noustessaan ylemmäs. Valopallo jatkoi kohoamistaan hiukan naisten yläpuolelle. Kaikki naiset kohottivat kätensä sitä kohti ja sormiaan liikutellen kohdistaen käsiensä liikkeessä tähän valopalloon, sen jatkaessa kasvuaan. Naiset pyörittivät palloa käsistään lähtevällä energialla ja ikään kuin kehräsivät sitä sormillaan, näkymättömin säikein, saaden sen kasvamaan yhä suuremmaksi. 

Lopulta valopallo oli niin suuri, että se oli halkaisijaltaan naisten tekemän piirin kokoinen ja se lähes kosketti naisten päitä. Näytti kuin sen pyörittäminen ja ilmassa pitäminen olisi vaatinut naisilta ponnisteluja ja mietin mitä tapahtuisi, jos se kasvaisi vieläkin isommaksi. 

Taivaan tummuudesta ilmestyi sininen valo tai energia, joka asettautui suuren valopallon alapuolelle, alkaen nostaa sitä yhä ylemmäs. Kun valopallo oli noussut muutaman metrin naisten yläpuolelle, siitä alkoi irtoamaan pieniä loistavia hippusia, jotka lähtivät etääntymään pallosta. Ne olivat kuin tulikärpäsiä, jotka lensivät kukin suuntaansa, jatkaen matkaansa niin, etten voinut enää erottaa niitä. Yhä useampia valon hippuja irtosi ja lähti leviämään kaikkialle ympäristöön, samalla kun pallo jatkoi kohoamaistaan. Irtoavien valohiukkasten määrä kiihtyi ja oli niin suuri, että pallo alkoi kutistumaan niiden erkautuessa siitä ja lopulta kadoten kokonaan.  

Naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan ja lähtivät lopulta kulkemana samaa reittiä takaisin, josta olivat lähteneet liikkeelle. 

Tämän hoitotapahtuman jälkeen minua jäi mietityttämään mainittu "seitsemän ilmansuuntaa" ja lähdin etsimään netistä, olisiko kukaan muu kohdannut samaa ja mahdollisesti kirjoittanut siitä. Löysinkin sivuston "Pohjoismaisen perinteen kantaja" jossa kerrotaan "ilmansuunnista luonnonuskonnoista" seuraavaa :"Kaikissa, siis aivan kaikissa, luonnonuskonnoissa huomioidaan ilmansuunnat länsi, pohjoinen, itä ja etelä. Osassa myös taivas ja maa sekä jopa ns keskusta. Suuntia on siis neljä, kuusi tai seitsemän".

https://mjolnir.fi/ilmansuunnat-luonnonuskonnoissa/?fbclid=IwY2xjawGpgU5leHRuA2FlbQIxMAABHTvJQ8IIDpT-JfhMdB-zHw_zDZ1eALKdwgKwR9reHfxn5AABqxi6MFJFfw_aem_0Dqs435qMGEXE6opnxsc0A

 

Oliko annettu mielikuva Kalevalasta viittaus luonnonuskontoihin ja vihje etsiä vastausta seitsemästä ilmansuunnasta kansanperinteestä. Ainakin löytämästäni tekstistä löytyy useampikin yhtäläisyys näkemiini asioihin', "seitsemän ilmansuuntaa, puu, kehä seremoniaa varten, sellaisen voiman kehän ulkopuolella pitäminen, jota sinne ei haluta ja miten kehän sisälle kehitettiin voima, joka lopuksi vapautui tarkoitukseen mihin se oli järjestetty" . 

Se tuntuu aina itsestä hyvältä, kun kohtaa omalla tietoisuustason matkallaan jotain ja myöhemmin löytää samaa jonkun toisenkin kertomana. Se vahvistaa uskoa siihen, että koettu ja nähdyt asiat on tarkoituksella itselle annettu.