Äiti Maa

 

Uushenkisyydestä uskontoihin, sekä feminiiniin ja maskuliiniin

Avoimen ja rohkean keskustelun hyvää antia, miten vaikeistakin asioista keskustellessa ja niitä esille nostettaessa, voi löytää ja oppia ja niistä syntyä yhä uusi keskusteluja, jotka jälleen johtavat uusiin ajatuksiin ja oivalluksiin. Toisaalla Facebookissa oli ollut keskustelua New Agesta ja uushenkisyydestä ja josta satuin sitten myös katsomaan juuri sopivasti Antti Launosen videon ja toin keskustelun myös tänne Amorcin ryhmään. Kyseiset keskustelut (Sami Nuoran sivulla) sekä toisaalla Facebookin puollella jatkuivat ja mukaan tuli myös uusia ajatuksia ja oivalluksia, jotka liittyvät toisiinsa, niinkuin asioihin syvemmin mennessä usein tapahtuu. Huomaa niissä olevia yhtäläisyyksiä ja miten kaikki kytkeytyy toisiinsa.

Itselleni muuten aukeni näissä keskusteluissa myös se, ettei uushenkisyys ja New Age olekaan ihan sama asia, niinkuin olen sen enempää miettimättä kuvitellut olevan, kun olen ajatellut niiden vain olevan saman asian englanninkielinen ja suomenkielinen nimitys.

Uushenkisyyden kautta nousi esille myös uskonnot, koska käytännön arjessa, ne monesti ihmisten mielissä ne ovat asetettuina vastakkain. Näihin asioihin liittyvässä ketjussa, eräs nainen toi esille miten oman poikansa kohdalla huomaa, että teini-ikään tullessa alkaa näkyä jonkinlaista "feminiiniähkyä ja äidin rakkauden yliannostusta" ja maskuliinisten piirteiden nousua. Eli luonnollista tasapainon rakentumista nuoren kasvaessa.

Tästä feminiiniähkyistä ja näistä muista juuri käydyistä keskusteluista sitten tuli mieleeni se, mitä kaikkea feminiinisyyden tai maskuliinisuuden epätasapaino aiheuttakaan ja miten se liittyy esimerkiksi uskontoihin. Molemmat sekä feminiinisyys että maskuliinisuus ovat tärkeitä, mutta kun ne eivät ole tasapainossa kuinka paljon eripuraa, epätasa-arvoa ja myös kauheuksia siitä pahimmillaan seuraa ja miten se näkyy eri ihmisryhmien välillä, eri kulttuureissa ja uskonnoissa.

Esimerkiksi Raamatun ja Koraanin uskonnot ovat hyvin maskuliiniähkyisiä ja siksi niissä naisen asema on miestä heikompi, jopa äärimäiseen alistamiseen ja järkyttäviin tyttöihin ja naisiin kohdistuviin tekoihin asti. Toki esimerkiksi nyky kristinuskossa tämä naisen ja miehen välinen epätasa-arvoisuus ei enää ole juurikaan totta, mutta itse Raamatussakaan naisen asema ei ole miehen veroinen. Tämä itsessään jo kertoo mielestäni siitä, että olisi tärkeää pohtia sitä, eikö todellinen Jumala olisi ymmärtänyt maskuliinin ja feminiinin tasapainon tärkeyttä. Millainen Jumala olisi luonut sellaisen epätasapainon, että olisi osoittanut toisen toisensa alapuolelle. Toisaalta esimerkiksi länsimaissa/Suomessa nykyinen feminismiaalto (enkä tarkoita sillä todellista tasa-arvon hakemista joka on omastakin mielestäni tärkeää) on mennyt överiksi siinä, että se pitää sisällään myös naisen ylivallan tavoittelua.

Maskuliini ja feminiini, molemmilla on oma tärkeä tarkoituksensa. Tarvitaan sekä Jing että Jang, ja niiden keskinäinen tasapaino, jotta ihmiskunta voi löytää rauhaa ja sopusointua, elää yhdessä niin itsensä, toistensa kuin ympäristönsäkin kanssa.

Lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi, olen itse tietoisesti henkisen tien kulkija, Mikao Usuin linjan reikimaster ja mystikko.

Uushenkisyys

Kuuntelin äskettäin Antti Launosen youtube-videon uushenkisyydestä ja myös sen negatiivisista puolista.

https://www.youtube.com/watch?v=ahCViIskP9E&t=12s

Ajattelin jakaa sen myös tänne, koska se liittyy hyvinkin keskusteluihin, joihin tällä viikolla olen osallistunut. Siihen miten ihmisten "tulisi olla tarkkana siitä mihin kaikkeen uskoo", miten ihmisellä on taipumusta "valehdella myös itselleen". Miten ihmiset saattavat luoda itse itsestään "mielikuva jonkinlaisena lähes kaiken oppineena guruna ja joita jotkut toiset sitten myös lähtevät nostamaan tällaiseen gurun asemaan". Samaan asiaan liittyen on ollut viimeaikoina muutoinkin hyvää keskustelua mm Sami Nuoran henkilökohtaisella Facebook sivulla.

(Jotkut kohdat on lainausmerkeissä, koska ne on toisen ihmisen kirjoittamia ajatuksia kyseisessä keskusteluyhteydessä ja olen aika tarkka siitä, etten esitä toisen kirjoittamaa omanani, vaikka itsekin olisin samoja ajatuksia miettinyt tai aikaisemmin kirjoittanut).

Video on puolisen tuntia ja sisällöltään selkeä ja hyvää asiaa siitä, mitä ongelmia uushenkisyyteen sisältyy, miten noukitaan vanhoista viisausperinteistä itselleen sopivia paloja ja rakennetaan niiden ympärille uuttaa, sekoitetaan kaikkea mahdollista sekaisin, niiltä osin jotka tuntuu itsestä mukavilta ("kirsikanpoiminta"). Miten tästä kaikesta on syntynyt kuin jotkin suurmessut, joissa tarjolla on lähes mitä tahansa laidasta laitaan, elämää käänteen tekevinä oppeina, vaikka todellisuudessa ne saattavatkin etäännyttää kasvun moninaisesta kokonaisuudesta ja ohjata ratkaisujen etsimiseen yksipuolisista asioista, ei itsestään tai oman sisäisen yhteyden kautta, vaan itsensä ulkopuolelta.

Näen myös tärkeänä, että näistä asioita pitää voida puhua ja niitä kritisoida, nostaa esille myös mahdollisia epäkohtia. Itsellekin uushenkisyys näistä syistä johtuen on aina kalskahtanut jotenkin negatiivisesti.

Uushenkisyydessä olen itse miettinyt näitä asioita esimerkiksi vaihtoehtohoitojen kohdalla. Käsittääkseni juuri uushenkisyydessä on syntynyt paljon erilaisia hoitonimikkeitä, joita sitten myydään sekä hoitoina, että myös kursseina. On enkeli energiaa, yksisarvis energiaa, Atlantis energiaa, Arkkienkeli Rafelin energiaa, Arkkienkeli Mikaelin energiaa, Arkkienkeli Urielin energiaa, Äiti Marian energiaa, Kristus energiaa, Kristalli energiaa ja montaa muuta.

Toisaalta on tietysti hyvä asia, että ihmiset tutkivat näitä asioita ja asioista opitaan yhä enemmän ja että on olemassa eri vaihtoehtoja, joista jokainen voisi löytää itselleen resonoivan, mutta onko tässä myös huonoja puolia ? Aiheuttaako tämä runsaudenpula mahdollisesti sitä, että ihmiset ahmivat sekaisin kaikenlaista, eikä oikein mistään löydy selkeää tietä (tietysti senkin voi ajatella omana valintana ja oppiläksynä). Käykö siinä samoin kuin maallisemmissakin asioissa, että mennään niin syville vesille, että se sekoittaa ihmisiä ja saa mieliin myös kaaosta, ja sen kautta epävarmuutta ja jopa huonovointisuutta. Enkä tarkoita tällä väheksyä niitä ihmisiä, jotka näitä moninaisia energiahoitomuotoja käyttävät tai opettavat, vaan on herännyt ajatus, kuinka tarpeellista se on ja voiko tämä suuri moninaisuus myös karkottaa ihmisiä, kun tiedon tulva on niin valtava ja käydä vähän samoin, kuin esim median ja mainonnan suoltamassa tietotulvassa, jossa monen ihmisen arjen tie ei löydä suuntaansa ja ihminen jää jonkinlaiselle tuuliajolle saamatta itsestään kiinni.

Ymmärrän toki sen, että energia on moninaista ja värähtelee eri taajuuksilla, mutta yhtälailla (itse siis olen perinteisen Mika Usui linjan reikimaster) vain puhtaasta lähteestä kanavoiden (Qi) on mahdollista kanavoida juuri sen värähteistä energiaa, joka kulloinkin on tarpeen.

Voiko tässä asiassa (uushenkisyys/New Age) käydä välillä myös niin, että lapsi meneekin sen pesuveden mukana ?

Toinen hoitomatka 17.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

17.11.2024

Toisella Liljan Strangin johtamalla hoitomatkalla. Näin jälleen saman tumman kapean virran, kuin edellisessäkin kerralla. Myös nyt oli hyvin hämärää, lähes pimeää.  Näkymä ei kuitenkaan ollut siitä kohdin virtaa, johon se viimekerralla jäi, merenrantaan, johon tumma virta laski. Nyt kapea aukeaa halkova virta näky jostain kauempaa, niin ettei merta näkynyt. Lähellä virtaavaa vettä seisoi joukko ihmisiä. Sain käsityksen, että heitä olisi seitsemän. En pystynyt näkemään heitä tarkasti, enkä ole täysin varma, mutta minulle tuli tunne siitä, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat olleet naisia, ainakin energia oli hyvin feminiininen. Tässä kyseisessä hoidossa ja samaan aikaan liveyhteydessä, meitä oli kuitenkin vain neljä naista.

Toisella puolella pientä virtaa, korkealla, lähes mustalla taivaalla, näkyi suuri loistava täysikuu. (Juuri yö pari sitten, oli meille mallisille ihmisille oikeastikin nähtävillä superkuu). Kuu heijastui virran pintaan, luoden siihen valonsa. Näin miten rannalla seisova ihmisryhmä kahlasi virran veteen ja asettui tasaisesti sen pintaan heijastuneen kuunvalon ympärille. Naiset ottivat vettä kämmenelleen ja huutelivat sillä käsivartensa, kuin puhdistautuen. Hei eivät kuitenkaan ottaneet vettä mistä kohdin virtaa tahansa, vaan nimenomaan siitä kohdin, johon kuu loi valonsa. Puhdistauduttuaan naiset alkoivat laulaa. En pystynyt saamaan selvää sanoista, mutta ne eivät olleet mitään tuntemaani kieltä.  Lopetettuaan laulun, naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan. Yhdellä naisista oli mukana lasinen pieni kulho, jonka hän täytti virran vedellä, ottaen myös tämän veden siitä kohdin virtaa, johon kuunvalo loi kuvajaisensa. 

Naiset nousivat vedestä vastakkaiselle rannalle. Nainen, jolla oli pieni lasikulho kädessään, kulki edellä ja muut heti hänen jäljessään.  Kulhossa oleva vesi loisti edelleen kirkkaana ja valoisana, vaikka olikin pois virrasta ja kohdasta, johon kuun loiste osui. Naiset kulkivat aukeaa maastoa eteenpäin, nousten loivaa rinnettä ja sen jälkeen laskeutuen edessä olevaan laaksoon. He jatkoivat eteenpäin ja nousivat pienelle kummulle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri puu. Minulle tuli siitä mieleen vanha tammi, vaikka sen lehtiä en nähnytkään, mutta sen muoto ja jykevä runo, joka oli halkaisijaltaan varmasti yli metrin, loi mielikuvan tammesta. 

Naiset asettivat kulhon maahan, jonkin matkan päähän puusta ja asettuivat tasaisin välein piiriin sen ympärille, ollen kukin noin pari metriä piirin keskellä olevasta vesikulhosta. Erikoista tässä oli se, että naiset asettuvat piiriin niin, että he olivat selin piirin keskustaan. Ihmettelin mielessäni tätä ja kuulin intuitiivisesti, että naiset asettuneet selin piirin keskustaan, koska olivat kääntyneet seitsemään ilman suuntaan. Tämä hämmästytti minua vielä enemmän. Ilmansuuntiahan on neljä, tai kahdeksan jos laskemme väli-ilmansuunnat mukaan. Tätä ihmetellessäni, muistin jälleen, ettei intuitiivisessa katsomisessa tule ajatella maallisin ajatustavoin takertuen niihin. Neljä tai kahdeksan ilmansuuntaa on vain ihmisten määrittelemä tapa hahmottaa eri suuntia. Yhtäläisesti niitä olisi voitu nimetä enemmän tai vähemmän kuin nyt sen ajattelemme. 

Pienessä kulhossa oleva vesi loisti voimakkaana ja puhtaana, valaisten naisten tekemän piirin sisäosan. Tutkin ympäristöä ja sen energioita, mutta en huomannut missään mitään erityistä muutosta tai odotettavissa oleva tapahtumaa, erikoisesta tilanteesta huolimatta. Naiset vain seisoivat hyvin päättäväisen näköisinä paikoillaan ja nyt pystyin selkeästi erottamaan sen, että kaikki paikalla olevat ihmiset todellakin näyttivät olevan naisia.

Hoitotapahtumamme oli interaktiivinen ja välillä keskustelimme siitä, mitä näemme ja koemme.  Jonkin ajan kuluttua huomasin, miten kummulla seisoviin naisiin alkoi kohdistua tuuli, joka voimistui nopeasti. Sen suunta oli kuitenkin hyvin erikoinen. Se ei kohdistunut naisiin piirin uskonsuunnalta, eikä myöskään suoraan piirin keskeltä, vaan kiersi ylhäältä käsin, leviten joka suuntaan, niin että se työnsi naisia voimakkaasti heidän selkiensä ja päänsä takaa, kuin yrittäen työntää heidät pois kehästä. Tuuli kasvoi niin voimakkaasti, että se suorastaan repi naisten vaatteita ja hiuksia, mutta piirin keskiosa, jossa oli maassa kuunvaloa loistava vesikulho, oli täysin suojassa ja ilman sen ympärillä seesteinen ja tyyni.  Tutkin tarkemmin tuon voimakkaan repivän tuulen energiaa, eikä se todellakaan ollut hyvää, vaan hyvin vihamielistä. Sen voimasta huolimatta naiset ponnistelivat ja pysyivät paikoillaan, rikkomatta muodostamaansa kehää.  Yhtäkkiä, vain pieneksi hetkeksi naisten olemus muuntui ja he näyttäytyvät sen kaltaisena pukeutumiseltaan ja hiuksiltaan, että minulle syntyi voimakas mielikuva Kalevala kirjaan piirretyistä ihmisitä. Näky poistui nopeasti, mutta oli ollut niin selkeä, että uskon sen tarkoituksella symboloineen jotain sellaista, joka minun tulisi muistaa ja oivaltaa. 

Tuuli jatkoi voimansa kohdistamista naisiin ja naiset aloittivat voimallisen laulun. Jälleen en tunnistanut sanoja, enkä kieltä. Naisten jatkaessa lauluaan, tuulen voima alkoi hiljalleen hiipumaan ja lopulta sen oli annettava periksi ja irrottauduttava kokonaan naisten muodostamasta kehästä, kuin loppuun sammutettuna. 

Keskustelimme jälleen kukin omista kokemuksistamme ja kun seuraavan kerran katsoin naisten kehää, huomasin, miten naiset olivat nyt kääntyneet ringissä sen keskustaan päin ja lasikulhossa olevan veden loiste oli sammunut. Se pysyy sammuneena kuitenkin vain hetken ja hiukan kulhon yläpuolelle kohosi pieni loistava valopallo. Se oli vain ehkä 15 cm halkaisijaltaan, mutta kasvoi noustessaan ylemmäs. Valopallo jatkoi kohoamistaan hiukan naisten yläpuolelle. Kaikki naiset kohottivat kätensä sitä kohti ja sormiaan liikutellen kohdistaen käsiensä liikkeessä tähän valopalloon, sen jatkaessa kasvuaan. Naiset pyörittivät palloa käsistään lähtevällä energialla ja ikään kuin kehräsivät sitä sormillaan, näkymättömin säikein, saaden sen kasvamaan yhä suuremmaksi. 

Lopulta valopallo oli niin suuri, että se oli halkaisijaltaan naisten tekemän piirin kokoinen ja se lähes kosketti naisten päitä. Näytti kuin sen pyörittäminen ja ilmassa pitäminen olisi vaatinut naisilta ponnisteluja ja mietin mitä tapahtuisi, jos se kasvaisi vieläkin isommaksi. 

Taivaan tummuudesta ilmestyi sininen valo tai energia, joka asettautui suuren valopallon alapuolelle, alkaen nostaa sitä yhä ylemmäs. Kun valopallo oli noussut muutaman metrin naisten yläpuolelle, siitä alkoi irtoamaan pieniä loistavia hippusia, jotka lähtivät etääntymään pallosta. Ne olivat kuin tulikärpäsiä, jotka lensivät kukin suuntaansa, jatkaen matkaansa niin, etten voinut enää erottaa niitä. Yhä useampia valon hippuja irtosi ja lähti leviämään kaikkialle ympäristöön, samalla kun pallo jatkoi kohoamaistaan. Irtoavien valohiukkasten määrä kiihtyi ja oli niin suuri, että pallo alkoi kutistumaan niiden erkautuessa siitä ja lopulta kadoten kokonaan.  

Naiset seisoivat vielä hetken paikoillaan ja lähtivät lopulta kulkemana samaa reittiä takaisin, josta olivat lähteneet liikkeelle. 

Tämän hoitotapahtuman jälkeen minua jäi mietityttämään mainittu "seitsemän ilmansuuntaa" ja lähdin etsimään netistä, olisiko kukaan muu kohdannut samaa ja mahdollisesti kirjoittanut siitä. Löysinkin sivuston "Pohjoismaisen perinteen kantaja" jossa kerrotaan "ilmansuunnista luonnonuskonnoista" seuraavaa :"Kaikissa, siis aivan kaikissa, luonnonuskonnoissa huomioidaan ilmansuunnat länsi, pohjoinen, itä ja etelä. Osassa myös taivas ja maa sekä jopa ns keskusta. Suuntia on siis neljä, kuusi tai seitsemän".

https://mjolnir.fi/ilmansuunnat-luonnonuskonnoissa/?fbclid=IwY2xjawGpgU5leHRuA2FlbQIxMAABHTvJQ8IIDpT-JfhMdB-zHw_zDZ1eALKdwgKwR9reHfxn5AABqxi6MFJFfw_aem_0Dqs435qMGEXE6opnxsc0A

 

Oliko annettu mielikuva Kalevalasta viittaus luonnonuskontoihin ja vihje etsiä vastausta seitsemästä ilmansuunnasta kansanperinteestä. Ainakin löytämästäni tekstistä löytyy useampikin yhtäläisyys näkemiini asioihin', "seitsemän ilmansuuntaa, puu, kehä seremoniaa varten, sellaisen voiman kehän ulkopuolella pitäminen, jota sinne ei haluta ja miten kehän sisälle kehitettiin voima, joka lopuksi vapautui tarkoitukseen mihin se oli järjestetty" . 

Se tuntuu aina itsestä hyvältä, kun kohtaa omalla tietoisuustason matkallaan jotain ja myöhemmin löytää samaa jonkun toisenkin kertomana. Se vahvistaa uskoa siihen, että koettu ja nähdyt asiat on tarkoituksella itselle annettu.

Yhteinen hoitomatka 11.11.2024 "Äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi"

Olin 11.11 2024 mukana Liljan Strangin interaktiivisessa hoidossa ”äitimaan , ihmiskunnan ja kosmoksen hyväksi maskuliinin ja feminiinintasapaiotuksessa”, jossa hoidettiin myös omia traumoja. Yhteys toteutettiin zoomin välityksellä. 

Istuin silmät suljettuina. Näin rinnakkain olevat kämmenet, joiden päällä, pari senttiä kämmenien yläpuolella leijui korkeintaan parikymmentä senttiä halkaisijaltaan oleva pallo, joka hohkasi karmiinin punaisena.  Käden näkyivät ainoastaan hiukan ranteita pidemmälle ja huomasin, että lähes ranteisiin asti, ylettyi pitkähihaisen vaatteen hiukan rypistyneet ja vanhahtavaa, melko karkeaa kangasta olevan vaatteen hihat. Pallo näytti olevan paikallaan, mutta sisällä hehkui kuin aaltoillen karmiininpunainen väri.  Kun katsoin palloa tarkemmin, huomasin että sen sisuksen aaltoileva ja siten elävältä vaikuttava väritys koostui lukemattomista pölyhiukkastakin pienemmistä hippusista ja aaltoileva liike vaikutti kuin elävältä, juuri näiden hiukkasten liikkeen vuoksi.

Karmiininpunaisen värin joukkoon ilmestyi kullanhohtoista väriä, joka koostui samalla tavalla pienen pienistä hiukkaista, jotka liikkuivat ja niiden massa aaltoili niiden liikkeen mukana. Punaiset ja kullanväriset hiukkaset eivät kuitenkaan missään vaiheessa sekoittuneet kokonaan toisiinsa. Hiukkasten liikkeen jatkuessa, kullanvärisiä hiukkasia alkoi purkautua ulos pallosta ja levitä yhä laajemmalle ympäristöön. 

Jonkun ajan kuluttua näkymä vaihtui. Näin valtavan korkean vuoriston, jonka laitaa kulki ylös pitkä rivi portaita, niitä saattoi olla useampi sata, niin korkea vuoristo oli. Keskityin välillä kuuntelemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia ja kertomaan myös omia kokemuksiani, koska tapahtuma oli interaktiivinen. Käänsin huomion takaisin vuoristonäkymään. Kaikkialla oli hämärää. Huomasin miten portaiden yläpäässä, vuoriston takana siinsi valoa, mutta se tuli kun jonkun vahvan usvan takaa. 

Näin itseni kävelemässä ylös portaita, kohti niiden yläpäässä, vuoren laella oleva pientä tasannetta. Seisoin tasanteella, katsoen joka suuntaan ympärilleni. Hetken seistyäni, lähdin laskeutumaan vuoren toista puolta, kaukaa alempana olevaan laaksoon, joka siinsi sumun läpi. Saavuin laaksoon, vuoren juurelle, seisten kapean virran vierellä. Kaikkialla oli hyvin hämärää ja katsoi mihin suuntaan tahansa, näkyi vain sumua, ei kasvillisuutta, eikä mitään muuta, kapeaa virtaa lukuun ottamatta.  Virta oli leveydeltään ehkä vain pari metriä ja näytti lähes mustalta. En kuitenkaan tiedä oliko vesi itsessään mustaa, vai tuliko musta vaikutelma vain siitä, koska ympäristö oli hyvin hämärä ja sumuinen. 

Näin miten kuljin virran reunaa eteenpäin, katsellen koko ajan maahan, kuin etsien jotain ja aina välillä vääristyin poimiman jotain maasta, laittaen löytämäni kämmeneeni. En  pystynyt näkemään mitä poimin, olivatko ne mahdollisesti pieniä kiviä tai mistä oli kyse, mutta kovin suurikokoisia ne eivät voineet olla, koska poimin jotain maasta useita kertoja ja joka kerta talletin poimimani asiaan tai esineen vasempaan kämmeneeni. 

Sain myös erilaisia fyysisiä tuntemuksia. Tunsin voimakasta kiristystä niskassa korvien molemmin puolin, sekä erityisesti leukapelissä jomotusta ja voimakasta kireyttä, siitä huolimatta vaikka istuin suhteellisen rentona, enkä mitenkään jännittänyt niskaani tai purrut leukojani yhteen. Jonkin ajan kuluttua tuntemukset levisivät myös kieleni molempiin sivuihin ja kielen alle, tuntuen kipristelynä ja pienenä kihelmöintinä. 

Jatkoin kulkuani eteenpäin virran laitaa ja huomasin, miten oli lakannut etsimästä katseellani maasta jotain ja poimimasta sieltä jotain löytämääni. Liikkumiseni oli käynyt keveämmäksi ja suorastaan tanssahtelin eteenpäin. Kuljin edelleen eteenpäin virran viertä. Ympäristön oli koko ajan pysynyt samanlaisena ja virran vesi oli yhtä mustaa kuin aikaisemminkin.  

Yhtäkkiä näin itseni seisomassa suuren meren rannalla, johon tumma virta laski. Meren vesi oli kauniin sinistä ja se liplatti hiljaa rantaan. Rannassa vesi oli hyvin matalaa ja huomasin veden kirkkauden läpi, miten se jatkui matalana pitkän matkaa. Näin miten heilautin kättäni ja heitin merelle kaiken kämmeneni sisään, virran laitaa kulkiessani keräämäni, mitä se sitten olikin. 

Tämän jälkeen vain seisoin rannalla, katsellen eteenpäin kaukaisuuteen. Ympäristö pysyi hämäränä ja sumuisena, mutta meri oli kaunis ja kirkas. Tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän, vaan näin miten minusta erkaantui jokin osa, kävellen mereen ja lähtien uimaan eteenpäin,  jonnekin kaukaisuuteen. Erikoisinta oli, se että, vaikka osa minua ui merelle, siitä huolimatta seisoin myös edelleen rannalla, katsellen eteenpäin, johonkin kaukaisuudessa siintävään horisonttiin. Vai olisiko näkymä kuvannutkin sitä, miten me olemme niin fyysisiä maallisia ihmisiä, kuin myös tietoisuuksia, joiden on mahdollista matkata, vapaana, minne vain haluamme. 

Fyysiset tuntemukset niskassa ja leuan alueella olivat lieventyneet ja tuntuivat vielä jonkin verran. Aikaa hoidon aloittamisesta oli kulunut lähes tunti.

Salaseuroista ja mystiikasta

Salaseuroista ja mystiikasta

Eräässä keskusteluketjussa nousi esille salaseurat. Salaseuroista, joiden oppiin kuuluu mystiikka, unohtuu lähes aina tuoda esille eräs merkittävä asia, jota ihmiset eivät tule ajatelleeksi ja sivuuttavat sen joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään. Sen merkitys, että osaamattomien ja ymmärtämättömineen käsissä, mystiset opit voivat olla suureksikin haitaksi muille. Tuotakoon heti alussa esille myös se, että Suomessakin toimii monia seuroja, joiden oppiin liittyy esoteerista tietoa ja mystiikkaa ja jotka siksi määritellään salaseuroiksi.

Sana mystiikka on lähtöisin kreikankielen sanasta 'muo' joka tarkoitta vaikenemista, ja 'mystikos' joka merkitsee salaperäistä tai vaikeasti ymmärrettävää. Mystiikkaa näissä seuroissa ei ole ulkopuolisilta perusteettomasti salattu asia, se ei ole pahan palvontaa, taikatemppujen tekoa, eikä pyrkimystä sellaiseen. Se ei ole luonnonlakien ja -järjestyksen vastaista, vaan elämäntapa, joka perustuu yhä syvempään yhteyteen universaalien lakien kanssa. Mystiikka on tapa jolla katsoa maailmaa ja sen tapahtumia ja pyrkimystä kasvaa elämään universaalin lain ja korkeamman viisauden mukaisesti, tasapainossa kaiken olevan kanssa.

Mystiset opit vaativat ymmärrystä, joka ei synny sillä, että hajanaisesti noukitun tiedon kautta, voisi rakentua riittävää käsitystä niiden merkityksestä. Kasvu mystiikkaan syntyy aidosta sydämen halusta, kärsivällisyydestä ja johdonmukaisesta opiskelusta, oppimisesta irrottautua maallisista ajatusmalleista ja oivalluksesta saavuttaa tietoisuuden taso, jossa kykenee vastaanottamaan universaalia tietoa. Mystiikka on itsensä kohtaamista ja rehellisyyteen pyrkimystä siitä, mitä omassa itsessään tulee oivaltaa ja muuttaa. Mystiikka on kasvamista viisauteen, jossa eivät vaikuta fyysisen maallisen ihmisen rajoittuneet ja valikoivan ajattelun muokkaamat oikeutukset, joilla ihmiset valkopesevät vääriä tekojaan, ahneuttaan ja vallanhaluaan tai tietoisesti sulkevat silmänsä asioilta, jotka eivät palvele juuri heille itselleen tyydytystä tuovaa päämääräänsä.

Mystiikka on ymmärrystä siitä, että me, ihmiset olemme osa sitä kokonaisuutta johon kuuluu kaikki ympärillämme oleva maailmankaikkeuden ääriin asti. Mystiikka sanaa käytetään monissa eri yhteyksissä, mutta ajatellessamme sitä, että mystiikalla tarkoitetaan puhdasta ja puolueetonta viisautta, jota voi halutessaan kutsua myös jumalalliseksi viisaudeksi, se ei voi sisältää eriarvoistamista, eikä sallia pahuutta muita kohtaan. Siksi mystiikka on itsensä kehittämistä ymmärtämään myös se, että yrittäessämme siirtää vastuu omasta pelastumisestamme jollekin ulkopuoliselle taholle, huijaamme vain itseämme, koska emme ole valmiita tekemään sitä työtä, jonka oma kasvamisemme vaatii, emmekä halua tai uskalla katsoa itseämme silmiin ja nähdä sitä totuutta, että meidän on itse muututtava. Vain tuon muutoksen kautta maailmaan voi syntyä tasapaino ja rauha. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka antavat ahneuden, omaneduntavoittelun, vallanhalun ja häikäilemättömyyden johtaa ja hallita itseään, niin kauan on myös pahuutta ja muiden riistoa. Niin kauan kuin uskontojen oikeutuksilla riistämme ja alistamme muita, valehtelemalla itsellemme, että mikään oikeudenmukainen ja ihmistä ja maailmaa rakastava Jumala sallisi asetta toinen toisiemme huonompaan asemaan, ihmisten itsensä rakentamien uskontojärjestelmien dogmien perusteella, maailmaan ei voi syntyä kaiken kattavaa pysyvää hyvää.

Mystisiä oppeja tulee ymmärtää aste asteelta, rakentaen niitä yhä pidemmälle ja kasvaen niiden mukana. Ei kukaan voi alkaa mestariksi, eikä edes taitavaksi, ilman harjoitusta, ilman että ymmärtää mitä tekee, miksi tekee ja mitä vaikutuksia omilla teoillaan on. Mystiikassa on tärkeää huomioida myös se, moneen muuhun taitoon verrattuna, että mystiikassa on usein kyse sellaisista asioista ja taidoista, jotka tapahtuvat tietoisuuden ja ajatuksen tasolla. Siksi on hyvin tärkeää ymmärtää syvällisesti jo pelkästään se, mikä vaikutus on ajatuksilla ja energioilla ja miten tärkeää on niin teorian, kuin käytännön harjoittelun ja oppimisenkin kautta nähdä tuon asian totuudellisuus. Monet tiedot ja taidot ovat sellaisia, joiden merkitys tulee ymmärtää syvällisesti, sillä väärin motiivein tai ymmärtämättömästi käytettyinä, ne olisivat hyvinkin haitallisia ja vahinkoa aiheuttavia. On tärkeää että oppiminen ja ymmärryksen lisääntyminen kasva hallitusti, jotta ihminen kasvaa kantamaan vastuunsa omasta toiminnastaan. Se on tärkeää myös siksi, että mieli ja psyyke ehtii sopeutua uuteen tietoon ja ihminen ehtii kasvamaan henkisesti, ilman että saavutettu tieto ja taidot jäisi aidosti sisäistämättä ja siten aiheuttaisi mielen epätasapainoa.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se että, oli kyse mistä ihmisryhmästä tahansa, mitä erilaisimmissa joukoissa esiintyy myös niitä, joiden motiivit eivät olekaan aina puhtaat, vaikka alkuperäinen tavoite olisi kuinka puhdas, kaunis ja hyvä tahansa. Se on mallisen fyysisen ihmisen yksi kirous, josta todellinen mystikko pyrkii irrottautumaan ja joka on syy myös siihen, miksi mystisisä oppeja sisältävät seurat pyrkivät pitämään huolta siitä, etteivät kyseiset opit ajautuisi käsiin, joissa niitä käytettäisiin joko ymmärtämättömyyttä tai tarkoituksellisesti väärin ja epäpuhtaisiin tarkoitusperiin. 

 

 

Meditaatiomatkalla 4. Vedestä syntyneen häikäisevän kauniin linnun nousu, osuma rintaan ja putoaminen

Tämä meditaatio on yksi mieleenpainuvimmistani meditaatioistani. Sen tapahtumat olivat niin mukaansatempaavia ja tuntuivat syvällä, että mietin pitkään meditaation lopetettuani sen merkitystä. Lintu oli häikäisevän kaunis, puhtaan valkean ja sinertävänä hohtavassa höyhenpuvussa. Sen vapaus ja riemu oli käsinkosketeltavaa, kun se nousi korkeuksiin ja yhtäkkiä, se putosi, kun sen rintaan osui jotain. En nähnyt mitä se oli, mutta meditaatiossa tuli selkeästi esille, että linnun putoamisen aiheutti joku sen rintaan asunut asia.  Tämä linnun tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän meditaatioon, vaan kohtasin kyseisen linnun vielä useita kertoja myöhemmin.

Olin ajatellut, että meditaatio jatkuisi  edellisestä kerrasta ja näkisin joko egyptiläisen miehen tai itseni kulkemassa eteenpäin karhupatsaan takana olevassa huoneessa tai pikemminkin luolassa. Mutta niinkuin usein käy, tapahtuikin aivan jotain muuta ja meditaatiomatka alkoi erikoisella tavalla .

26.8.2021 

"Näin mustan, siistin tasareunaisen sulan, jonka takana näkyy aidon näköinen silmä. Silmä katselee molempiin suuntiin ja sulkeutuu välillä hetkeksi, niinkuin tavallinenkin silmä tekee. Silmän ympäröivä iho on kevyen ruskeaa, ei niinkuin valkoihoisen ihmisen iho on. Hetken kuluttua silmä sulkeutuu ja jää kiinni, kuin olisi mennyt levolle.

Huomaan että sulka leijuu sen saman käytävän yläpuolella, josta nousin aavikolle ja alkaa putoamaan kuiluun, jonka seinämät on täynnä tiheää kirjoitusta. Huomaan, että maan pinnalle nousevan käytävän pohjalla on nyt vettä."

"Kun sulka osuu veteen, alkaa vesi nousta. Veden saavutettua onkalon reunan, näen ettei se ole mustaa, vaan tumma väri johtui onkalon syvyydestä, pohjan ollessa pimeässä. Veden pinta näyttää kirkkaalta ja vesi alkaa valumaan onkalon reunoilta ulos.

Vesi valuu kuivalle aavikon hiekalle ja sitä tulee koko ajan lisää, eikä se ehdi imeytymään heti maahan. Vedestä nousee lintu. Sen siivet ja pyrstö ovat tiheää sulkaa, se on kaunis ja väriltään sininen kuin taivas. Sen selkä ja siipien osat, jotka kiinnittyvät selkään loistavat hohtavan kirkkaan valkoisena kuin timantti. Lintu nousee ylemmäs ja pian siihen osuu jokin, lävistäen sen rinnan."

Seuratessani meditaation tapahtumaa ja häikäisevän kauniin linnun nousua, olen hämmentynyt ja järkyttynyt, kun sen rintaan osuu jotain, niin että se putoaa maahan ja luulen sen kuolleen. Olen niin järkyttynyt, että huomaan osaksi nousevani tuolissani, jossa istun meditoimassa ja kurotan itseäni, vaikka silmäni on suljetut, aivan kuin yrittäisin katsoa lähempää ja tarkemmin.

"Kuivalle maalle hiekkaan virrannut vesi on saanut aikaan vihreää matalaa kasvillisuutta. Linnun ympärillä olevat kasvit kasvavat muodostaen linnun ympärille ja päälle suojan, niin että lintu jää pieneen koloon niiden sisään. Se makaa liikkumattomana, mutta ei olekaan kuollut, siinä virtaa edelleen elämän energiaa. Alkaa tuulla ja tuuli puhaltaa hiekkaa linnun suojaksi kasvaneiden kasvien päälle, muodostaen pienen kummun, jonka yksi reuna jää hiukan auki, mutta kumpua ei voi maastosta juurikaan erottaa."  

                 

"Kummun päälle syttyy tuli, lintu vaihtaa suojassaan asentoaan ja vaipuu uneen odottamaan, että sen on aika löytyä. Kummulla palava tuli on myös merkkinä,  mistä lintu oikean hetken tullen löytyy." 

Ajattelen vedestä muodostuneen linnut kuvaavan koruttomassa loistossaan, kirkkaudessa ja puhtaudessaan sitä, mitä meidän tulisi olla, ajatuksiltamme ja teoiltamme puhtaita, yhteydessä sieluumme, korkeampaan itseemme, ikiaikaiseen viisauteen, universaaliin tietoon, korkeimpaan jumaluuteen. 

Linnun syntymässä ja suojaamisessa oli mukana kaikki neljä luonnon perusvoimaa, elementtiä, maa, vesi, ilma ja tuli. Äitimaa, kaiken perusta, elintärkeä elementtimme, antoi veden nousta syvältä sisältään, luoden siten mahdollisuuden linnun ja kasvillisuuden syntyyn. Antaen vakaan ja turvallisen pohjan, alas pudonneelle linnulle, maahan juurtuneiden kasvien suojatessa sitä. Vesi, joka olemukseltaan on liikkuvaa ja antaa ja ylläpitää elämää, mahdollisti linnut syntymän. Se valui yhä laajemmalle, elvyttäen kuivuneen maan, herättäen sen sisään jäänet siemenet eloon, saaden en itämään ja maan viheriöimään, jotta kasvillisuus kykeni muodostaman linnulle suojan. Ilma joka edustaa  uuden alkua ja älykkyyttä, tuulen muodossa rakensi hiekasta kasvien suojaaman linnun päälle kummun, niin että lintua ei voinut kukaan nähdä ja se saattoi jäädä turvaan. Tuli syttyi ja jäi merkiksi kummun päälle, tuli joka valaisee ja suojaa, tuli joka edustaa muutosta ja voimaa. Linnulla virtasi yhä elämän energia qi, se ei murtunut, vaan se kääriytyi pieneksi ja jäi suojaansa odottamaan oikeaa hetkeä. Sen henkii liikkui ja elämänenergia virtasi edelleen, muiden elementtien suojaten sitä turvapaikassaan. 

Mutta  miksi lintu putosi kuin kuollut, eikä yrittänyt nousta uudelleen siivilleen, vaikka se eli. Mikä osui sen rintaan ja sai sen putoamaan. Käsitän tämän kuvaavan meitä ihmisiä, siinä miten me, huolimatta meissä jokaisessa olemassa olevasta yhteydestä kaikkien korkeimpaan viisauteen, olemme antaneet syntymämme jälkeen maallisten halujemme, viettiemme ja egojemme alkaa hallita meitä. Sitä miten ihminen on unohtanut tarkoituksensa ja sulkenut sydämensä, sellaiselta puhtaudelta ja kauneudelta, jonka kautta olisi mahdollista saavuttaa rauha ja tasapano, niin lähimmäistemme kuin ympäristömmekin kanssa. Olemme itse leikanneet siipemme ja tehneet itsestämme kyvyttömiä 'lentämään'. Olemme itse sulkeneet itsemme vankilaan, josta voi vapautua vain yhteydellä ikiaikaiseen viisauteen, ymmärtämällä ja oppimalla elämään sen mukaisesti.

 

 

 

Miksi minä, (kuten niin moni muukin), jäin vuosiksi väkivaltaiseen parisuhteeseen

Minun tarinani, osa 9

Mietin pitkään tämän blogikirjoitukseni otsikkoa, sillä en tarkoituksella halunnut kirjoittaa "miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen", sillä ei ole mitenkään harvinaista, että suhteen väkivaltainen osapuoli ei olekaan mies, vaan nainen. Monesti juuri miehen kokeman parisuhdeväkivallan kohdalla kuulee kommentteja siitä, että etkö pärjää naiselle. Fyysisessä väkivallassa kuitenkaan useimmin ei ole kyse siitä, kykenisikö voimiensa puolesta  vastaamaan siihen, vaan väkivallan käyttäminen ja siihen liittyvä ongelma on niin sanotusti "ihmisen korvien välissä". Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten harjoittamassa parisuhdeväkivallassa ei määrällisesti ole kovinkaan suurta eroa, toisten tutkimusten mukaan, naisten kokemaa väkivaltaa on huomattavasti enemmän. Naisten kokema fyysinen väkivalta on kuitenkin usein rajumpaa (liittyen miehen yleensä suurempiin fyysisiin voimiin) ja useimmiten se onkin nainen, joka menehtyy parisuhdeväkivallan seurauksena. Vaikka kirjoitankin nyt fyysisestä väkivallasta, ei pidä unohtaa että henkinen väkivalta voi olla aivan yhtä haavoittavaa ja fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös henkinen väkivalta.  

Itse elin vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa. Elämä ei useinkaan ole niin mustavalkoista kuin sen ajattelisi olevan ja on monia asioita, jotka toiselle ihmiselle olisi itsestään selviä, niin ettei jäisi hetkeksikään johonkin elämäntilanteeseen. Joidenkin kohdalla se varmasti pitää paikkansa, mutta on myös aivan eri ajatella tilannetta teoriassa, ja miten siinä toimisi, kuin se, että itse joutuisikin kohtaaman kyseisen asian käytännössä.

Oma parisuhteeni, jossa koin fyysistä väkivaltaa oli ensimmäinen parisuhteeni. Mainittakoon nyt myös se, ajatellen esimerkiksi nykyistä sukunimeäni, että kyseinen mies oli suomalainen. Olin alkanut seurustelemaan nuorena, hiukan ennen kuin täytin kuusitoista vuotta. Neljä vuotta tapaamisestamme,  ammattikouluni puolivälissä, muutimme asumaan yhteen. Nuoruus, elämänkokemuksen puute, toistuva anteeksi antaminen kumppanin itkiessä väkivaltaisuutensa jälkeen, sääli, lupaukset, jonkinlainen ymmärrys siitä, mistä väkivaltainen käytös juonsi juurensa ja usko tai ehkä enemmänkin toive, asioiden muuttumiseen, saivat kerta toisensa jälkeen jäämään. 

Eräänä viikonloppuna tuli kuitenkin se kerta, jolloin olisin todennäköisesti menettänyt henkeni, tai vähintään loukkaantunut vakavasti, jos kumppanini olisi saanut minut väkivallalta pakenemiseni jälkeen kiinni. Olin jo aikaisemminkin kohdannut häneltä sellaista väkivaltaa, että seuraukset olisivat voineet olla paljon pahempia, kuin mitä lopulta olivat. Väkivalta ei kuulunut hänen toimintaansa kuitenkaan vain päihtyneenä, vaan myös muulloin, kun hän ei hillinnyt omaa käytöstään. Oli jälleen viikonloppu ja niinkuin lähes aina, mies oli käynyt Alkossa ja piilotellut pulloja ties mihin. Ihan niinkuin asia ei tulisi esille päihtymisen myötä.  Mitä enemmän hän juopui, niinkuin lähes joka viikonloppu, hän keräsi jälleen mielensä perusteettomia ja sairaita mustasukkaisuuden ajatuksia, kunnes ne olivat saaneet niin suuren vallan , ettei hän hillinnyt enää käytöstään. Ensin alkoi sanallinen kysely ja syytökset, joihin vastasin kieltävästi, koska ne eivät pitäneet paikkansa. Asioiden kieltäminen kuitenkin, niinkuin monesti aiemminkin, vain lisäsi miehen kierroksia. Hän alkoi lyömään, tarttui kiinni kurkkuni, kuristi ja hakkasi päätäni seinään. Hän oli silmittömän raivon vallassa. Yritin suojat päätäni ja kasvojani ja kaaduin lattialle, yrittäen väistellä hänen lyöntejään. Lopulta hän otti keittiön tuolin, ja nosti sen ylös niin suuren raivon vallassa, että ajattelin todennäköisesti pääsevän hengestäni, jos en pääse pakoon. Vahva juopumus onneksi vaikutti hänen toimintaansa niin, että ehdin siirtymään sivuun, ennekuin tuoli osui minuun ja pakenemaan ulos. Asuimme omakotitalossa metsän reunassa ja säntäsin ulos ulko-ovesta saksanpaimenkoiramme kintereilläni. Oli yö ja pimeää. Juoksi pakoon naapurin pihalle, ajatuksenani mennä piiloon heidän ulkorakennuksensa taakse. Toinen kenkäni irtosi jalastani, ja lensi johonkin paetessani niin kova kuin pysytin. Epäonnekseni naapurilla oli liiketunnistimeen perustuva ulkovalo, se syttyi palaman ja kumppanini tajusi mihin suuntaan olin paennut ja näki minut. Hän lähti perääni ja lähdin kiertämään vieressä olevan metsän kautta toisella puolella olevaan naapuriimme. Odotin metsän reunassa lähellä naapurin tonttia, hiljaa, koiramme Donna vierelläni. Donnakin ymmärsi pysyä lähelläni, vaikka normaalisti, esimerkiksi metsässä kuljettaessa, juoksi jatkuvasti minun ja kumppanini väliä, kuin vartioiden, että molemmat olimme tallessa. Nyt Donna ei paljastanut missä piileksimme. Kuuntelin missä kumppanini liikkui ja oliko hän mahdollisesti arvannut mihin olin menoissa ja tullut perääni. Naapurissa oli aivan pimeää. Kun mitään ei kuulunut, hiivin hiljaa kyseisen naapurin ulko-ovelle ja hakkasin sitä hädissäni,  toivoen heidän oleva kotona ja heräävän. Pian naapurin mies tulikin avaamaan oven, selitin nopeasti mitä oli tapahtunut ja hän päästi minut ja koirani sisään. Jäimme yöksi naapuriin. Seuraavana aamuna soitin kumppanini siskon miehelle. Hän tuli kanssani minun ja kumppanini kotiin, otin välttämättömät tavarani ja lähdin. Sain heti vuokra-asunnon ja hain myöhemmin loput tavarani kodistamme.

Minä, ja saksanpaimenkoiramme Donna, vuonna 1987

Mikä saa ihmisen käyttänytkään väkivaltaisesti toista kohtaan ilman todellista syytä, tai että kyse olisi esimerkiksi itsepuolustuksesta.  Syitä siihen löytyy varmasti lukemattomia. Oman kumppanini käytöksen taustalla oli varmasti hänen luonteensa heikkous ja kyvyttömyys esimerkiksi hoitaa arjen tavallisiakaan asioita. Vain pankissa  tai vakuutusyhtiössä asiointi oli suuren työn takana. Kyvyttömyys keskustella virkailijoiden kanssa tai hoitaa välttämättömiä asioita oli työtä ja aikaa vievä suoritus. Keskustelukyvyttömyys, mustavalkoisuus, heikko itsetunto, tosiasioiden kieltäminen ja kieltäytyminen näkemästä tapahtumia muilta kuin omalta näkökannaltaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus kertoi omasta epävarmuudesta. Vain oma viipymiseni hiukan vaadittua asioiden hoitamista pidempään lähikaupassa, jos jäin vaikka juttelemaan hetkeksi jonkun kohtaamani tutun kanssa, oli hänelle monesti merkki siitä, että olin kohdannut jonkun miehen, sopinut jatko tapaamisesta tai tehnyt jotain sopimatonta. Seurauksena raivoa ja väkivaltaa. Olin monesti sanonut hänelle, etten koskaan tule perustaman hänen kanssa perhettä tai hankkimaan lapsia, jos käytöksensä ei muutu. Ja onneksi pidin siitä huolen, ettei meille yhteisiä lapsia tullutkaan. Olin oman lapsuuteni aikana, äitini ja isäni erottua ja äitini avioiduttua uudelleen, saanut kokea lapsen kannalta, mitä on kun perheen aikuinen (isäpuoleni) on alkoholisti ja väkivaltainen. Oma kumppanini liiallisen alkoholinkäytön uskon liittyneen myös hänen heikkoon itsetuntoonsa. Kännissä hän muuttuikin 'rohkeaksi' ja sosiaaliskesi ja alkoholi toi rohkaisua. Se oli myös jo hänen lapsuudessaan omalta isältään saatu malli. Hänen lapsuuden perheessään asiaa ei kuitenkaan paheksuttu, vaan äitinsä aina puolusteli miestään jatkuvasta alkoholinkäytöstä. Mies kun kuitenkin hoiti työnsäkin muurarina ja toi leivän taloon.

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ? "

Olen monesti miettinyt lähtöni jälkeen, miksi minä, niin kuin moni muukin, jää väkivaltaiseen parisuhteeseen. Kaikella järjellä ajateltuna, kun siitä pitäisi irtautua mahdollisimman nopeasti, jos kumppani pahoinpitelee.

Kyseinen Juliet Jonesin Sydämen biisi "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ? " lienee monelle tuttu ja kysymys lienee myös täysin aiheellinen. Jotkut ihmiset, kerta toisensa jälkeen päätyvät parisuhteeseen, jossa kokevat väkivaltaa tai tulevat muilla tavoin huonosti ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi.

Itse en usko sattumaan, vaan tarkoitukseen elämän tapahtumissa ja siihen, että kyseiset asiat tulee eteen niin monta kertaa, että niiden kautta oppii ne asiat, jotka jokaisen tulee oppia,  tasapainoisen ja hyvän elämän saavuttamiseksi, niin yksilönä, kuin yhdessä muiden kanssa. Jos se ei tapahdu tämän elämän aikana, sen opiskelua jatkaa seuraavissa elämissä, kunnes riittävä taito on saavutettu.  Uskon myös karmaan ja karman oppiläksyjen kautta tarkoituksella eteen tuleviin oppimisen mahdollisuuksiin, sillä karma antaa selityksen elämän koettelemuksille. Olenko jossain aikaisemmassa elämässäni toiminut niin säälimättömästi jotain toista ihmisitä kohtaan, että olen tässä elämässä tullut kokemaan sen saman, mitä minun uhrikseni joutunut ihminen on silloin joutunut tuntemaan. Olenko silloin ollut täysin kyvytön tuntemaan empatiaa toista ihmistä kohtaan tai ymmärtämään sitä, että sen toisen ihmisen väärään käytökseen on ollut myös syynsä. Vasta ymmärryksen kautta kun voi syntyä myös anteeksianto. Niin usein, vasta oma kokemus saa ymmärtämään syvällisesti sen, miltä jokin asia tuntuu.

Lause "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ei myöskään ole vain pelkkä klisee. Ihmisen tulee oppia kunnioittamaan ja arvostamaan myös itseään, laittaman rajat sille, miten sallii itseään kohdeltavan ja ymmärrettävä sen tärkeys ja merkitys. Kaiken sallimien toisen käytöksessä parisuhteessa,  ei ole palvelus myöskään kumppanille, vaan osoitus siitä, että kaikesta huolimatta, on sallittua jatkaa samaa toimintatapaa. Se vain ruokkii väkivaltaisen ihmisen ajatusta siitä, ettei käytöksensä ole kuitenkaan niin pahaa, että sillä olisi seurauksia. Elämänkokemukset opettavat, ja ihminen joka käyttää toista kohtaan väkivaltaa, ei ole kasvanut riittävästi siihen ajatukseen, saati sisäistänyt sitä omaksi elämäntavakseen, ettei väkivallan ja toisen alistamisen kautta, ole mahdollista löytää tasapainoista elämää, eikä todellista sisäitä rauhaa. Mielestäni on tärkeää ymmärtää se, että myös väkivallan käyttäjä kokee vaikeita tunteita, sisäistä ristiriitaa ja ahdistusta, vaikkakin ne olisivat rakentunut tilanne huomioiden aivan kuin syyttä, vain ihmisen omasta sisäisestä epävakaudesta lähtöisin. Väärästä käytöksestä on peruteltua koitua myös seurauksia, joiden kautta on mahdollista ymmärtää oman toimintansa vaikutukset. Syiden ja seurausten oppimine on elämässä tärkeää, jotta voi kasvaa ihmisenä. Kaikki eivät siltikään opi kerralla, eikä kahdellakaan. Jotkut toistavat samaa kaavaa koko elämänsä.

Kyseisen kumppanini kohdalla myös kävi näin. Kun olin lopulta lähtenyt, kumppanini tutustui uuteen naisystävään, joka ulkoisesti muistutti paljonkin itseäni. Tämä nainen päätyi myös samaan tilanteeseen, jossa itse olin elänyt, joutuen toistuvan perheväkivallan kohteeksi, mutta silti avioitui kyseisen miehen kassa, perusti perheen, ja hankki kaksi lasta.

Mitä olen voinut oppia parisuhteeni väkivallasta ja muista vaikeista kokemuksista ?

Niinkuin varmasti jokainen väkivaltaisesta parisuhteesta irtautunut, olen minäkin miettinyt sen syitä, miksi en lähtenyt aiemmin, mitä minä voi oppia tapahtuneista. Syitä mikä aina sai jäämään, kerroinkin jo aikaisemmin tässä kirjoituksessani. Myös siitä, miten vääräkin käytös perustuu joihinkin syihin, mistä se on muodostunut. Tekijöitä siinä on monia. Ihmisen omat henkilökohtaiset luonteenpiirteet, perimä, kasvatus ja opetus, saadut toimintamallit, ympäristön vaikutus, kulttuuriset tekijät, elämänkokemukset, kyky tai kyvyttömyys oppia uutta ja katsoa rehellisesti itseään ja omaa toimintaansa.

Vaikeista kokemuksista on mahdollista kasvaa ja halutessaan myös oppia.  Uskon että omani kaltaisilla elämäntapahtumilla on myös tarkoituksensa. Oma henkilökohtainen kokemus auttaa ymmärtämään, ettei teoria/järkevä toiminta ja käytäntö, todellakaan kulje elämässä aina käsi kädessä. Se auttaa myös ymmärtämään, ettei aina ole syytä vain suoraan tuomita toisen ihmisen valintoja. Tapahtumien taustalla voi olla sellaisia asioita ja syitä, joista, meillä ei ole mitään käsitystä. Sen saa ymmärtämään sen, että ihmisen tulee oppia arvostaman ja kunnioittaman myös itseään, jotta voi arvostaa myös muita. Muiden arvostaminen ja miellyttäminen ei saa perustua itsensä uhraamiseen, eikä muiden ylentämiseen. Se ei ole rakkautta, ei itseään, eikä toista kohtaan, että antaa toisen ihmisen toistuvasti kohdella kaltoin itseään ja sallii toisen jatkaa väkivaltaista käytöstään.

Myötätunnon ja empatian oppimien on myös tärkeää, On mahdollista kokea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan siitä, että hän on kokenut elämässään sellaisia asioita, joiden seurauksena hänestä on kasvanut väkivaltainen ja toisiin vääryyttä kohdistava, mutta se ei tarkoita, että sellaista toimintaa tulisi hyväksyä.

Meditaatiomatkalla 3. Symbolista kirjoitusta täynnä oleva käytävä ja kirja

 

Edellinen meditaatiomatka oli hiipunut tilanteeseen, jossa egyptiläinen mies oli edelleen korkealla tornissa olevassa huoneessa.

Meditaatio 24.8.2021 

Tämän meditaation aikana en nähnyt egyptiläistä miestä, vaan kuljin itse eteenpäin  minulle osoitettua tietä.

Näin ensin kauempaa alhaalla olevan tumman kiemuraisen kuvion, jonka ajattelin olevan tumma joki, mutta se osoittautuikin suureksi, lähes mustaksi käärmeeksi. Se alkoi liikehtimään. Käärme mateli eteenpäin ja sen yläpuolelta aukeni korkea käytävä.

"Käytävä oli korkeintaan kaksi metriä halkaisijaltaan ja ainakin 10 ehkä 20 metriä korkea.  Se johti pystysuoraan ylöspäin ja sen yläpäässä siinsi valoa. Lähdin nousemaan käytävää pitkin. Sen seinämät olivat täynnä ja tiheässä hyvin lähekkäin toisiaan rivejä, joissa oli jokaisessa tiheää kirjoitusta. Ei länsimaisia kirjaimia, vaan taas symbolisia kuvioita, kuin sellaisia, joita näkyy kuvissa pyramidien seinissä. Kirjoiturivejä oli niin tiheässä ja paljon että niitä oli varmaan satoja. Kirjoitusrivejä oli ylöspäin johtavan käytävän alhaalta ylös asti." 

Nousin onkaloa ylöspäin ja tulin sen ulkoreunalle. Ympärillä avautui jälleen aavikkoa, jossa oli siellä täällä jotain yksittäisiä matalia kituliaan näköisiä varpumaisia kasveja. Niitä kasvoi myös onkalon reunalla, niin että jos joku kulkisi aavikolla, ne olisi estäneet onkalon näkymisen, ennekuin olisi aivan sen kohdalla. 

"Tuuli oli kovaa ja lennätti keltaista hiekkaa. Katselin ympärilleni, mutta kaikki näytti samalaiselta. Sitten huomasin jonkun matkaa edessäpäin, että maastossa oli huomattavasti korkeampi kohta, mutta sekin oli kaikki saman hiekan peitossa. Menin lähemmäksi ja havaitsin että sen olevan joku ikivanha kivinen laaja rakennus, joka luultavasti aikojen kuluessa oli peittynyt kokonaan paksuun hiekkaan. Sen etuosassa näkyi levä matala sisäänkäynti. Sisäänkäynnin edessä oli suuri varmasti kolme metriä korkea kivinen takajaloillaan seisovaa karhua muistuttava patsas. Kävelin patsaan viereen ja jäin taas katsomaan ympärilleni, mitä tapahtuisi. Aavikolla ei tapahtunut mitään." 

Karhupatsaan takana aukeni suuri, muodoltaan pyöreä huone. 

"Huoneen lattialla oli kivipaasi, jonka päällä oli kirja. Kirja oli suurikokoinen ja paksu. Otin sen avoimena käteeni. Sen sivujen reunat olivat kellastuneet ja tummaa ruskeaa, niinkuin voisi kiinni olevan kirjan valkeiden sivujen reunan ajatella kellastuneen ajan saatossa. Selasin sivuja ja niissä oli taas samanlaista symbolein tehtyä kirjoitusta. Yritin tutkia niitä ja katsoa tarkemmin yksittäisiä symboleja ymmärtämättä niistä mitään. Yhtäkkiä auki olevan sivun symboleja muuttui länsimaisiksi kirjaimiksi, ei niin että ne olisivat muuttuneet siihen kirjan sivulle, vaan niin ne ikään kuin nousivat siitä ylös suurikokoisina eteeni. Vaikka ne olivat selkeästi länsimaisia kaunokirjoituskirjainten näkösisä, en kyennyt lukemaan niistä sanoja ja kirjaimet katsoivat ja näin taas vain kirjan sivulla olevat symbolit. Sanon mielessäni, etten pysty lukemaan ja ymmärrä niitä ja jostain minulle alitajuisesti vastattiin, että pystyn kun vain päätän pystyä."

Seisosin hetken kirja kädessäni ja näky hiipui. 

Uskon kirjan symboleiden länsimaisiksi kirjaimiksi muuttumisen ja saamani vastauksen tarkoittava sitä, etä ihminen on kykenevä ymmärtämään paljon enemmän, kuin on luullut ymmärtävänsä, mutta sen eteen pitää tehdä työtä. Sitä että universaalit viisaudet eivät ole riippuvaisia kielestä, vaan ovat kaikille samat ja sitä että ihmisen tulee ymmärtää, että on valtavasti tietoa, mitä emme vielä osaa ja meidän tulee oppia. Tietoa ei myöskään syystä anneta kuin tarjottimella, vaan se vaiva pitää nähdä itse, etsiä sitä, pohtia, punnita ja ymmärtää ja myös oppia soveltamana sitä käytännön elämässä. Suoraan vain annettuna, ihminen ei useinkaan sisäistä asioita riittävästi, vaan se vaatii aikaa ja työtä että uusista ajatuksista muodostuu osa oma itseä ja elämäntapaa.

 

Meditaatiomatkalla 2. Egyptiläisen, kiviseinästä irtautuneen miehen kohtaaminen

Aikaisemman meditaation innoittamana, jossa päädyin aution aavikon reunaan, jatkoin meditaatiomatkoja, haluten ymmärtää  kyseisen meditaatiomatkan merkitystä. Miksi minulle annettiin sininen viitta ja miksi meditaationi päättyi tyhjän aavikon reunaan, niin että paikalla samassa tapahtumassa ollut, oppineen tietoisen henkisen tien kulkijan meille sen jälkeen esittämä ohjattu meditaatio, tuntui kuin suoraan jatkuvan siitä, mihin oma meditaationi oli loppunut.

En voinut välttyä ajatukselta, että sillä oli tarkoituksensa saada minut ymmärtämään, että minun tulee jatkaa jo kohtaamieni asioiden tutkimista. Että minulle näin osoitettiin se, miten tulee seurata tarkoituksella näin viitoitettua tietä ja katsoa mitä sen kautta löytää.

Jatkoin meditaatiomatkoja ja niistä alkoi muodostumana selkeästi johdonmukainen tarina, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan ja monesti palasivat aikaisempiin tapahtumiin, niinkuin maallisessa elämässämmekin on. Monesti emme ymmärrä jotain elämän tapahtumaa ja sen merkitystä vasta kuin myöhemmin elämässämme.

Minua oli jo pitkään mietityttänyt ja huolestuttanut maailman epävakaa tilanne tilanne. Meditaation alussa en esittänyt mihinkään asiaan liittyen kysymystä, vaan ainoastaan totesin olleeni huolestunut maailman tilanteesta. 

18.8.2021 

Olin aloittanut meditoinnin ja eteeni ilmestyi kuva kivisestä seinämästä, joka vaikutti olevan sellaisen vanhan rakennelman seinässä, joka muistutti kuvissa näkemiäni Egyptin pyramideja. Kivisessä kuvassa oli hoikka mies joka muistutti niitä  muinaisia egyptiläisiä miehiä valkeassa lannevaatteessaan, joita esiintyy pyramidien seinämaalauksissa.

"Miehen edessä oli ehkä metri halkaisijaltaan oleva kivinen pyöreä "tahko", kuin suuri myllynkivi, joka oli kaksiosainen. Sen uloimmassa osassa oli kahdessa rivissä jotain merkkejä. Ei mitään nykyaikaisia kirjaimia, vaan jonkinlaisia symboleja. Myös sisemmässä ympyrässä oli niitä. Minulla ei ole muistikuvaa niiden mallista, vaikka kuvaan jonkinlaisia saman tyyppisiä piirsinkin. Uloimmassa osassa oli pystyssä tappi, josta mies piti kiinni. Vaikka kyse oli kuin kalliomaalauksesta, oli selkeää, että se kuvasi sitä, että mies pyöritti ulointa osaa myötäpäivään ja myös se, että sisempi osa liikkuisi vastapäivään. Sisemmässä osassa ei kuitenkaan ollut tappia ja ehkä se ei siksi olisikaan liikutettavissa vastapäivään tai ylipäätään liikkuva, vaan uloimpaa osaa liikutettaessa sen asento vain muuttuisi suhteessa ulompaan kehään. Kuvasta tuli mielleyhtymä, että suuri kivinen tahko ja sen liike olisi kuvannut aikaa / ajankulkua." 

                                               

Koska kyseinen kuva tuntui symboloivan aikaa, olen jälkeenpäin miettinyt, voisiko pyöreän kiekon kaksi eri rengasta tarkoittaa sitä, että sillä osoitettiin miten meidän on mahdollista liikkua ajassa. Tarkoitan tietoisuuden tasolla, fyysiseen aikamatkailuun ei ainakaan vielä ole mahdollisuutta. Lineaarinen aikakäsitys eteenpäin tietyllä nopeudella kulkevana kun on  vain ihmisen luoma harha. Jos asia on sinulle vieras, tätä asiaa todistaa ja jossain määrin ymmärtää myös jo tiedekin. Kyseinen kuva saattaisi hyvinkin osoittaa sitä henkistä kasvua kulkeville tuttua lausetta "kaikki on tässä ja nyt". Ympyrän keskiosa olisi todellinen tilanne, jossa mihinkään suuntaa liikkuvaa aikaa ei ole, vaan kaikki on mahdollista saavuttaa missä hetkessä tahansa ja ulompi rengas, sitä, että ihmisen on mahdollista liikkua mihin hetkeen tahansa.

Linkkejä mediassakin julkaistuihin artikkeleihin, siitä miten tiede on alkanut kyseenalaistamaan vanhentunutta lineaarista aika-ajattelua ja jopa koko ihmisten luomaa aikakäsitettä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html

https://tieku.fi/fysiikka/uusi-aineen-tila-kayttaytyy-kuin-silla-olisi-kaksi-aikaulottuvuutta

                                     https://www.hs.fi/tiede/art-2000010538439.html

Yllättäen kalliomaalauksessa ollut mies irrottautui kiviseinämän kuvasta ja astui siitä ulos ja muotoutui ihmiseksi, joka edelleen muistutti muinaisten seinämaalausten egyptiläistä miestä.

"Mies käveli edessä olevaan kiviseen käytävään ja lähdin hänen peräänsä. Käytävä aukeni pyöreän oloiseen hiukan hämärään huoneeseen, jonka lattia oli kokonaan veden peitossa. Vesi näytti hyvin mustalta ja mietin, onko itse vesi mustaa vai vain näyttää siltä tumman pohjan vuoksi."

Mies laskeutui mustan veteen ja lähti uimaan. Vesi osoittautui mustaksi, koska hänen vartaloaan veden pinnan läpi ei erottanut. Lähdin uimaan miehen perään. Lopulta mies nousi vedestä, eteen ilmestyville vedestä kohoaville portaille ja jatkoin miehen mukaan. 

"Jonkin aikaa kuljettuaan, mies otti rappukäytävän seinästä olevasta telineestä palavan soihdun ja tein samoin. Saavuimme korkean tornin jonkinlaiselle tasanteelle, jossa oli suuri neliskanttinen ikkuna-aukko. Mies osoitti kädellään, siirtäen kättään vaakatasossa vasemmalta oikealle laajassa kaaressa, kuin kehottaen katsomaan laaja näkymää edessä. Kaikkialla näkyi maastoa, metsäisiä alueita, paljaampia alueita. Kaikki oli väriltään ruskeaa ja harmaata, ei niinkuin metsät on vihreitä. Edessä oli suunnattoman laaja alue, josta näkyi luultavasti jopa kymmeniä kilometrejä suuntaansa eli olimme todella korkeassa tornissa.  

Mies kurotti hiukan tornin ikkuna-aukosta ja pudotti palavan soihtunsa. Ihmettelin miksi hän teki niin ja ajattelin sen mahdollisesti sytyttävän tulipalon tippuessaan maahan. Kurkistin alaspäin, mutta matka oli todella pitkä, enkä nähnyt soihdusta mitään ja toivoin että ehkä niin pitkällä matkalla ilmavirta ehtii sammuttamaan palavan soihdun ennekuin se tippuu maahan. Itse en tiputtanut soihtuani vaan jatkoin kuluani miehen jäljessä." 

Monesti en meditaation aika ymmärrä tai saa vastausta mitä niissä näkemilläni ja kokemillani asioilla tarkoitetaan. Ajan kanssa olen arvellut soitujen kuvanneen keinotekoista valoa, sitä miten ihmisen uskoo löytävänsä totuuden itsensä ulkopuolelta, jostain erillisetä lähteestä ja soihdunpudottamisen olevan osoitus siitä, että meidän tulee etsiä viisaus ja valo itsemme sisältä ja sisimpämme kautta. Maallisena ihmisenä ja hämmentyneenä näkemästäni, en kuitenkaan tuossa tilanteessa soihtua tiputtanut, ajatellen ehkä tarvitsevani sitä, ja halusin pitää sen mukanani. Välillä meditaatioiden symboliikka selkenevät vasta ajan kanssa, välillä kysyn kohtaamiani asioita seuraavissa meditaatioissani ja on monia asioita jotka eivät ole vieläkään auennet, mutta ehkä jonain päivänä.

"Saavuimme suureen suorakaiteen muotoiseen huoneeseen. Sen toisessa päässä keskellä lattiaa oli valtavan kokoinen kivinen istuin. Korkea selkänoja ja kädensijat. En havainnut siinä mitään koristeita. Mies meni istumaan siihen ja istuessaan, istuimen selkänoja ulottui paljon miehen pään yläpuolelle. Hän osoitti kädellään oikealle puolelleen kuin kehoittaein minua istumaan siihen. Siinä oli toinen paljon pienempi istuin, mutta vaikka näin että siinä oli istuin, en voinut arvioida sen muotoa. Istuin siihen. Mies istu liikkumatta hiljaa katse eteenpäin, ja hänen eteensä ilmestyi muutamassa hyvin järjestäytyneessä rivissä seisovia saman näköisiä miehiä (Jonkinlaisia sotilaita ?  Ainakin asetelma oli sama kuin sotilaita seisoisi järjestelmällisissä riveissä)."

"Mies nousi ja meni suuren istuimen takana olevan korokkeen/pylvään eteen. Sen päällä oli jonkinlainen kirja, jossa oli tekstiä ja mies tutki sitä. Sen merkit olivat sellaisia, etten tunnistanut niitä. Ei mitään länsimaisia kirjaimia, enkä nähnyt niitä niin selvästi, että olisin voinut yrittää painaa mieleeni niiden muotoa. Oletin niiden olevan samalaisia kuin kivisessä “tahkossa” jonka viereltä mies irtaantui."

Miesrivistöt huoneesta oli kadonneet ja hetken kuluttua korkean istuimen molemmille puolille mateli valtavan suuria tummia paksuja käärmeitä. Ruskeita, lähes mustia. Ne olivat useita metrejä pitkiä. Käärmeet jäivät istuimen molemmin puolin. Suurella kivisellä istuimella istuvalla miehellä tuntui olevan niihin jonkinlainen vahva hallitseva ote, josta johtuen ne eivät tuntuneet uhkaavilta. Käärmeet jäivät paikoilleen istuimen molemmin puolin.  

Taaempana suuren istuimen takana näkyi suuri lavitsa tai vuode, jonka päällä oli valkoinen puhdas silkkimäinen kangas. Kaksi hyvin tummaa käärmettä mateli se päälle lepäämään. Kysyin niiden merkitystä, en mieheltä vaan vain esitin kysymyksen mielessäni ja sain sanan "kataluus", mutta en mitään tarkempaa selitystä sille. Käärmeistä ei edelleenkään tullut minkäänlaista uhkaavaa tunnetta ja ne tuntuivat olevan kuin jonkinlaisia "alamaisia" miehelle tai hänen tahtonsa hallinnassa.

Näkymä hiipui."  

Se oli kokemukseni mukana merkki siitä, että tämän kertainen meditaatiomatkani oli päättynyt, enkä tulisi sillä kerta näkemään enempää.

Koska myöhemmin seuraavien meditaatiomatkojen aikana, minulle selvisi, että ,meditaatiossa näkemäni egyptiläinen mies symboloi minua itseäni, se sai ymmärtämään paremmin myös noiden käärmeiden merkitystä. Sitä miten mallista ihmistä kohtaa elämässä monet houkutukset ja miten ihmisen itsensä pitää hallita oma toimintaansa niin, ettei anna niille valta ja antaudu niiden johdateltavaksi. 

 

Harjoitustekniikoita ajatusten hiljentämiseen meditoidessa

Meditaatiota voi käyttää moniin erilaisiin tarkoituksiin. Jotkut haluavat vain rentoutua meditaation avulla, lieventää stressiä tai hakea ajatuksilleen rauhaa ja selkeytystä, mutta meditaatiota voi käyttää moneen muuhunkin hyödylliseen. Sen avulla voi parantaa omaa keskittymiskykyä tai tehdä matkaan omaan itseen, oppaikseen ymmärtämään  itseään paremmin. 

Itse olen käyttänyt meditaatiota lähinnä tiedon etsintään, asioista joita haluan ymmärtää, ilman että omat maalliset opitut ajatusmallit rakentavat tietyn oletuksen asioista ja niiden merkityksistä. Tiedon etsintään siitä, miten ihmisen tulisi elää parhaalla mahdollisella tavalla rauhan ja sopusoinnun löytymiseksi universaalien lakien mukaisesti.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä sormenpäihin

Sitoudu meditaatioharjoituksiin, tee harjoituksia säännöllisesti vaikka kuukauden ajan. Ota tavaksi vaikka 15 minuuttia kerrallaan ja muutaman kerran viikossa harjoittaa meditointia. Harjoitusajan voi määritellä myös itse, mutta kovin lyhyt aika ei mahdollista samalla tavalla meditaatiotilaan pääsemiseen.

Valitse rauhallinen ja hiljainen paikka, jossa et tule häirityksi. Mieluiten hämärä, jotta valot eivät luo aistiärsykkeitä ja vie huomiotasi. Istu selkä suorassa linjassa, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Voit myös olla makuulla, jos sinulla on esimerkiksi selkävaivoja. Makuuasento kuitenkin saattaa häiritä keskittymistä ja meditointiharjoitus päätyä nukahtamiseen. Sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi.  Meditoidessa hengitystiheys saattaa hidastua, mutta se on täysin normaalia, eikä sitä ei tarvitse pelästyä.

Aseta kämmenet yhteen rintasi eteen gasho-asentoon, sormet kiinni toisissaan, hartiat rentoina, mutta niin ettei käsivarret paina kylkiä, kämmenet pidetään yhdessä kevyesti. Sormenpäät ovat korkeudeltaan kaulakuopan alueella tai lähellä leukaa.

Pyri istuman hiljaa miettimättä mitään, yrittämättä pakottaa itseäsi mihinkään tuntemuksiin tai kokemuksiin. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan arjen tapahtumiin tai suunnitelmiin, voit yksinkertaisella tekniikalla keskeyttää ajatusten vaeltamisen. Kun huomaat ajatustesi harhailevan, paina kevyesti keksisormen päitä toisiaan vasten tai vain keskitä huomiosi alueeseen, jossa keksisormien päät koskettavat toisiaan. Harhaillut ajatuksesi poistuu huomion kiinnittyessä sormiisi.

Jatka hiljaa istumista ja joka kerta kun huomaat ajatustesi lähtevän harhailemaan, paina keskisormen päät kevyesti yhteen tai keskitä huomiosi niihin ja jälleen ajatuksesi irtautuu mielestäsi. Näin sinun on mahdollista oppi irtautumaan arjen ajatuksista takertumatta niihin ja antaen niiden tulla ja mennä, ikäänkuin vain lipua ohitsesi.

Ajatuksista irrottautuminen keskittymällä hengitykseen

Istu selkä suorassa linjassa,  joko tuolilla, lattialla tai vaikka sängyllä, pää saman linjan mukaisesti, mutta ei jännittyneenä, vaan rennosti. Aseta kämmenesi rentoina reisiesi päälle tai eteesi ja sulje silmäsi. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti  ja syvään, nenän kautta sisäänhengitys ja kevyesti avoimen suun kautta uloshengitys. Tämä jälkeen voit palata luonnolliseen  hengitysrytmiisi. Jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan, kiinnitä huomiosi hengitykseesi, jolloin ajatuksiisi tullut asia irrottautuu, koska sille ei ole enää tilaa hengitykseen keskittymiseltäsi. Anna mielesi olla hiljaa ja aina kun huomaat ajatustesi karkaavan miettimään arjen asioita, keskitä huomio hengitykseesi, jotta ajatuksesi jälleen irtautuvat.

Ajatuksista irtautumista harjoitelmalla, voit oppia pääsemään tilaan, jossa pysäytät arkisen ajattelusi oravanpyörän ja voit olla rauhoittuneena niin, ettei mitkään ajatukset jää kiinni mieleesi, ei edes "en ajattele, en ajattele", joka sekin on ajattelemista. Aktiivinen, arjen ajatuksia täynnä oleva mieli, ei mahdollista meditatiivista näkemistä, kuulemista tai tuntemista.

Mukavaa meditoinnin ja mielen hiljentämisen harjoittelua 🙂